Jestas kuinka voi ihminen unohtaa blogin kirjoittamisen. Tän pitäis olla mun treenipäiväkirja. Josko yrittäisin taas muistaa noita tekstejä tänne kirjotella, paperille niitä on tullu raapusteltua, mutta itseni tuntien niitä lappusia tuppaa hukkumaan aika tiuhaan :P
Mut siis asiaan. Lex yritti suoriutua pelastusjäljen loppukokeesta hmmm... en kerro koska, kun olen sen kerennyt unohtaa. Luultavasti syystä että loppuvuonna tapahtui niin paljon kaikkea muutakin.
Koira tykkäsi vaihtaa jäljen noston, mikä oli superhypertäydellinen, jälkeen riistajäljelle. Sitä me sitten seurailtiin, palattiin alkuun ja taas seurailtiin ja palattiin alkuun sillä seurauksella että kahden tunnin tallaamisen jälkeen luovutin ja kipitettiin kiltisti autolle. Uutta yritystä ei ehditty enää saamaan, joten aattelin että josko sit ens syksynä... Toisin kävi...
Lex päätti lähes vuoden olohuone-eristyksen jälkeen etti enää päivääkään...
Yhtenä sunnuntai-iltana tultiin kotiin ja molemmat koirat ovella vastassa. Portti säpäleinä. Hätä ratkaisuna maanantain työpäiville oli häkki oven suussa, ovi auki niin että tarvittaessa pääsee sinne makoilemaan.... Töistä kotiuduttua taas molemmat koirat ovella vastassa. Häkin seinä kaatuneena. Hetken päästä huomasin että on verta lattialla. Ei kun turkimaan. Kaikki etutassujen kynnet ytimeen asti kadonneet. Ei ku soittoa lääkärille ja nappeja naamaan.
Koirien keskenään jäämis ongelma ratkaistiin niin, että Tälli sai oman huoneen, missä sitten hengailee ja Lexille loppu kämppä. Hyvin ovat muuten sovussa eläneet yhdessä.
Etutassun ontuminen alkoi noin kk tapahtuman jälkeen ja ajoittain jatkuu vieläkin. Varpaassa syy. Ensin ajattelin että täytyy kuvata, mutta loppujen lopuks, mitä sille voi tehdä. Tuskin enää mitään näin pitkän ajan jälkeen... Lex siis siirtyi lopullisesti eläkkeelle.
Tällin kanssa sitten säädellään vähän kaikennäköstä. Purut oli tauolla joulu-tammikuun. Sillä aikaa opeteltiin hakua. Jokusen kerran ensin suorapalkalle maalimiehelle ja kun sain päätettyä että ilmaisumuoto tulee olemaan rulla, oppi se sen tekniikan viidessä treenissä. Virallisia hakutreenejähän meillä ei ole ollut.
Pelastusjälkitreenit alkoivat rullata ja kun siellä porukassa on vaan niin mukavaa olla, niin mentiin Tällin kanssa ottamaan perushallintatreenejä.
Pari viikkoa sitten tuli semmonen fiilis että josko sitä sittenkin kokeilis sitä jälkeäkin. Lumiselle pellolle jälki. Riistajälkiä oli paljon ja nehän kiinnosti myös, eihän Tällillä ollut mitään hajua mitä siltä hain. Sitkeästi odottelin ja kun oli haluammallani jäljellä kehuin ja jatkettiin, joka kerta kun poikkes jäljeltä ja odotin että hakeutuu itse takaisin. Ekalle esineelle tultua Tälli innostui tosi paljon ja otti esineen suuhunsa, tässä kohden tein heti päätöksen että se saa ne mulle tuoda. Esineen jälkeen hiffasi että jälkeä ajamalla löytyy toinenkin esine.
Viimeviikolla oli sitten metsään tehty neljän esineen jälki. Lisähaasteen antoi enduro ajajat. Sopivan raon tultua ajettiin jälki. Täydellinen nosto jäljen ajo ja esineet. Olipas ihana fiilis. Yksi esineistä oli kova rasia, ja kun ei halunnut sitä mulle tuoda, ratkaisi sen menemällä maahan odottamaan. Fiksu malinois.
Tänään sitten taas jälki. Luntahan on ihan kivasti, joten jälki on itsessään helppo. Noston otti hyvin, itse epäröin jolloin pysähty kysyvästi ihmettelemään. Jatkoi kuitenkin matkaa. Esineelle tultua nappasi heti suuhun ja lähti tuomaan mulle. Palkkasin makkaralla ja annoin luvan jatkaa. Jälkeä pitkin kulki koko matkan ja seurasi mutkia täydellisesti. Esineen olis voinu haistaa ja oikasta, muttei sitä tehnyt. Ainut miinus jäljellä oli ihan sairaan kova vauhti. Mut kun miettii niin koska mulla olis koira joka jäljestää rauhallisesti :P
Puruja ollaan nyt pari kertaa myös jo tälle kaudelle treenattu. Niistä en sen enempää tänne kirjottele.
Ja jos joku miettii tässä kohden että nyt menee koiraparka sekaisin kun on peltojälkeä ja metsäjälkeä. Olen ajatellut että kun lumet sulaa keskitymme pelkkään hakuun.
Tammikuussa käytiin myös hiukan aksaamassa. Tuo superhyper malinosini hoksas heti kuin hauskaa se on ja olihan se mullekin. Katotaan koska seuraavan kerran :P
Hukat
sunnuntai 11. helmikuuta 2018
lauantai 13. toukokuuta 2017
Happy :)
Olis vissiin aika herättää tää blogikin talviuniltaan.
Kevät saatika kesä ei oo viel ihan saanu yliotetta talvesta, kun vielä eilenkin leijaili lumihiutaleita taivaalta. Onneks ne kuitenkaan ei maahan asti kerkeä kertymään, joten koiruuksien treenaus on jo ollut ihan kivoissa keleissä.
Laiskan puoleinen ohjaaja on jättänyt tuon Lexin kanssa nuo tottispuuhat ihan unholaan. Ei tartteta kun kymmenisen kuukautta, niin hallinta on kadonnut taivaan tuuliin... Tämä saatiin huomata tänään
Ja jos ei muisti pelitä tarpeeksi taaksepäin, niin Lexin kanssa jätettiin jäähyväiset pk kokeille heinäkuussa. Keskitytty vain pelastuskoiretreeneihin, ja lähinnä jäljestykseen.. Tavoitteena tänään olleet jälkikokeet.
Läpi päästiin, vaikka hallintaan en todellakaan oo tyytyväinen. Itseänihän tästäkin voi vain syyttää, mutta kun ei vaan oo jaksanu panostaa :D Anyhow.. Nyt olis siis peruskoe jäljeltä suoritettuna. Aika näyttää suoriudutaanko loppukokeesta.
Superiso kiitos Mypekon porukalle. Erityis kiitokset siis Eliise, Berit, Marke, Suvi, Pirjo, Seija ja tietty Sari, joka myös kanssamme samaisen kokeen läpäisi. Kiitos siis ihan kaikki jälkiä meille tallanneet ja ongelmia kanssamme ratkoneet. Ei voi onnellisempi olotila tälläkään hetkellä olla.
Ensi viikolla Lexillä alkaa sairasloma ja treenailen vaan tuota ei enää niin pikkuista Tälliä....
Tällin kanssa ollaan nostettu viettiä. Ja hallintaa. Ei ehkä kovin mukavaa puuhaa ohjaajalle, mutta meil on oikeesti kivaakin. Ja mulla on taas paljonmustelmia :) Niistä tosin ei sen enempää. jokainen voi mielessään kuvitella niiden synnyn...
Heipätihei taas kukatietää kuinka pitkäksi aikaa :)
Kevät saatika kesä ei oo viel ihan saanu yliotetta talvesta, kun vielä eilenkin leijaili lumihiutaleita taivaalta. Onneks ne kuitenkaan ei maahan asti kerkeä kertymään, joten koiruuksien treenaus on jo ollut ihan kivoissa keleissä.
Laiskan puoleinen ohjaaja on jättänyt tuon Lexin kanssa nuo tottispuuhat ihan unholaan. Ei tartteta kun kymmenisen kuukautta, niin hallinta on kadonnut taivaan tuuliin... Tämä saatiin huomata tänään
Ja jos ei muisti pelitä tarpeeksi taaksepäin, niin Lexin kanssa jätettiin jäähyväiset pk kokeille heinäkuussa. Keskitytty vain pelastuskoiretreeneihin, ja lähinnä jäljestykseen.. Tavoitteena tänään olleet jälkikokeet.
Läpi päästiin, vaikka hallintaan en todellakaan oo tyytyväinen. Itseänihän tästäkin voi vain syyttää, mutta kun ei vaan oo jaksanu panostaa :D Anyhow.. Nyt olis siis peruskoe jäljeltä suoritettuna. Aika näyttää suoriudutaanko loppukokeesta.
Superiso kiitos Mypekon porukalle. Erityis kiitokset siis Eliise, Berit, Marke, Suvi, Pirjo, Seija ja tietty Sari, joka myös kanssamme samaisen kokeen läpäisi. Kiitos siis ihan kaikki jälkiä meille tallanneet ja ongelmia kanssamme ratkoneet. Ei voi onnellisempi olotila tälläkään hetkellä olla.
Ensi viikolla Lexillä alkaa sairasloma ja treenailen vaan tuota ei enää niin pikkuista Tälliä....
Tällin kanssa ollaan nostettu viettiä. Ja hallintaa. Ei ehkä kovin mukavaa puuhaa ohjaajalle, mutta meil on oikeesti kivaakin. Ja mulla on taas paljonmustelmia :) Niistä tosin ei sen enempää. jokainen voi mielessään kuvitella niiden synnyn...
Heipätihei taas kukatietää kuinka pitkäksi aikaa :)
maanantai 30. tammikuuta 2017
Pikkutreenailua jälleen tänään
Sitäpä taitaa olla nyt sairastupa lakkautettu ja kevät tulossa kovaakyytiä, kun pojat pääs tänäänkin treenaamaan :)
Lexille pien jäljennosto/esineilmasutreeni. Jäljen otti oikeaan suuntaan, hiukan piti haistella ympäristöäkin kesken duunin, muttei kuitenkaan poistunut jäljeltään. Esineellä käskytin haukun esiin ja koitin saada kohdistettua siihen leluun. Ekaks kerraks ihan ok suoritus. Jälki jatkui vielä tyynylle.. Metri ennen tyynyä olikin kakkakasa mikä piti tarkoin tukia, ennekuin pystyi jatkamaan. Ja jatkoikin jäljestystä tyynynsä ohi..Itse pysähdyin ja hetken päästä Lex palasi tyynylleen ja oli sen oloinen että tiesi sen siinä olevan, muttei ois halunnut lopettaa jäljestystään näin nopeasti :)
Lexille pien jäljennosto/esineilmasutreeni. Jäljen otti oikeaan suuntaan, hiukan piti haistella ympäristöäkin kesken duunin, muttei kuitenkaan poistunut jäljeltään. Esineellä käskytin haukun esiin ja koitin saada kohdistettua siihen leluun. Ekaks kerraks ihan ok suoritus. Jälki jatkui vielä tyynylle.. Metri ennen tyynyä olikin kakkakasa mikä piti tarkoin tukia, ennekuin pystyi jatkamaan. Ja jatkoikin jäljestystä tyynynsä ohi..Itse pysähdyin ja hetken päästä Lex palasi tyynylleen ja oli sen oloinen että tiesi sen siinä olevan, muttei ois halunnut lopettaa jäljestystään näin nopeasti :)
Tässä leikkiä kun palattiin autolle.
Tällin kanssa otettiin ilmasutreeniä samalla alueella missä Lex oli jäljestänyt, Alkuun ei tajunnut mikä oli homman nimi. No kakkahätäkin yllätti, joten annettakoon anteeks ;) Kun alkoi haukkua maalimiehellä, tuli taas pois saatuan välipalkkaa, uudelleen ja uudelleen. Lopulta onnistui ja pallon saatuaan hetki tuumailtiin ja maalimies Anne meni uuteen paikkaan puupinon taa. Tälli lähti täysillä sinne, kiersi puupinon, salamannopeasti ympäri ja maalimiehelle haukkumaan. Nyt ei edes reagoinut mun paikalle tuloon. Onnistunut treeni siis. Autoon huilimaan siksi aikaa kun Mealle tehtiin ja ajettin jälki, sekä esineruututreeni.
Sitten Tällin kanssa tottista (Lexhän on eläkkeellä moisesta treenimuodosta ;) )
Pikkumieheni oli ihan täpinöissään ja mukana treenissä. Koitin jo jäävissä mennä hiukan kauemmas. Odotin sekunnin liian pitkään ennenkun palasin luo ja Tälli ehti karata tulemaan luokseni. No eipä me lannistuttu vaan otettiin uusiks lyhyemmältä matkalta :) Vauhdikas luoksetulo ja sitten hiukan reviteltiin.
Tällin seuraamispätkä
Kun kaikki suunnitellut treenit oli tehty, päästettiin Mea ja Tälli pellolle riehumaan.
Kiitos Anne ja Mea tämänpäivän seurasta, meillä kaikilla oli niin mukavaa ja nyt pojat vaan kuorsaavat lattialla. Taitaa iloinen mieli olla molemmilla kun tassut heiluvat unissaankin <3
sunnuntai 29. tammikuuta 2017
Treenisunnuntai
Eka meinattiin mennä treenailee koirin kans, ja sit ei enää meinattukaan ja sit kuitenkin mentin :D
Lexille pitkästä aikaa jälki, ja sen kanssa kaikkien kommervinkkeleiden ja mutkien ja muuttuvien suunnitelmien ja mitä kaikkea tässä matkan varrella on ehtinyt tapahtuakin, olen päättänyt että tuo koira keskittyy nyt vain ja ainoastaan treenaamaan jälkeä. Ihan sen oman pääkopan ja kropankin ongelmien vuoksi tuo on kaikkein kevyin treenimuto. No niin siis itse jälkeen...
Marke tallasi loitavan jäljen, matkalla paljon riistaeläinten jälkiä. Nosto oli pitkä ja ennen jälkeäkin oli jo ratkaistava riistan jäljet, mikö lie eläin siinä oli kulkenutkaan kun oli niin selkeä ura, että melkein jo itse olisin voinut luulla siinä ihmisen kävelleen ;)
Lex lähti nostamaan ihanalla innolla ja selkeällä päämäärällä. Kun kohtasi riistan jäljen, ensin lähti seuraamaan sitä, itse pysähdyin ja odotin että koiralla loppu liinassa tila, jolloin kääntyi takaisin, seurasi jälkeä takaisinpäin, kävi pissalla, palasi jälejlle, pissasi ja potki kintuillaan. Selkeesti mietti että mikähän juttu tää nyt täs oikein on. Itse rauahllisesti vaan odotin ja jatkettiin vain matkaa kun suunta oli oikea.
Päästiin jäljelle ja se maavainu ja tiivis nenä mikä Lexillä on, alkoi puskea meitä eteeenpäin. Aivan mahtava fiilis oli itselläkin <3 Jokainen riistan jälki olisi pitänyt päästä ajamaan pidemmälle kun annoin tilisuuden, rauhallisesti vaan pysähdyi ja odotin kun koira valkkaa ihmisen jäljen. Ensimmäiselle esineelle tutuamme, raegoi siihen, mietti hetken, katsoi taakseen, jolloin kehoitin menemään maate, niinkuin ollaan esineillä opeteltu tekemään. Haastavaa oli, mutta meni ja söi jopa antamani namin ;) Matka jatkui samalla kaavalla. Kuuset kiersi helpomman kautta mitä Marke oli Lexin mielestä kävellyt ;) Koira mokoma kun sujahtaa nopeasti kuusen oksien alta ketterämmin kun ihminen :D Itellä oli naama märkänä monessa kohtaa kun jouduin oksien läpi kulkemaan :)
Toinn esien sujui samoin kun ensimmäinenkin. Lähestyttiin tietä ja aloin jo itse miettimään että missä kohden me oikein missattiin, kunnes Lex kääntyikin ennen tietä vielä oikealle, löytäen vielä pienen matkan jäljestettyään kuusen alta rakkaan purutyynynsä. Voi sitä koiran iloista ilmettä ja intoa. Aivan mahtava fiilis tuli tästä jäljestä. Ihana harrastus.
Tällille otettiin pari hakuilmaisutreeniä. Annoin Tällin ottaa kontaktin Markeen autolla ennen kuin aloin pukea sille valjaita. Marke lähti sitten kiertäen metsän puolella ja itse kun sain puettua fermeet, siirryttiin suoraan tien toiselle puolelle alueelle. Päästin koiran irti ja aloin seurata sen touhua. Lähti vauhdikkaasti kohti maalimiestä, its eehdin ihmettelemään että What, mutta kääntyikin pian takaisin mun luo. Jatkettiin liikkumista kohti maalimiestä. Kun lähestyttiin, Tälli sai hajun ja meni suoraan sinne. Ohejiden mukaan maalimeis avuosti koiran haukkumaan. ja piti huolen että pysyy siellä. Kun pääsin viereen otti kontaktia muhun, en reagoinut vaan annoin maalimiehen hoidella että koira pysyy siellä ;) Otettiin sitten toinen lähestyminen. Jäätin odottelemaan että Marke menee uuteen paikkaan, Tälli seisoi rauhallisesti ja odotteli että mitä tässä seuraavaksi tehdään.
Päästin koiran irti ja lähdettiin kävelemään takaisinpäin. Hetken päästä Tälli lähti helpommalle uralle ja olikin maalimiehen luona nopeasti. Oli tullut ilmavainulla, ilman että otti maasta jälkeä. Ja haukkukin alkoi jo hienosti. Olin ajatellut itse antaa sitten pallon, mutta koska reagoi taas siihen kun tulin paikalle vaihdoinkin suunnitelmaa ja sai pallonsakin maalimeheltä haukun jälkeen.
Mä niin tykkään tuosta pienestä malinoisistani <3
Loppuyhteenvetona päädyttiin siihen että yritän opettaa Lexille esineille uuden toimintamallin. pysähtyy siihen ja haukkuu. Ja nostoja täytyy treenailla, että valitse sen oikean suunnan. Tämähän meillä on ollut ongelmana aina. Jostain syystä 85% lähtee takajäljelle...
Tällin kanssa jatketaan samaan tapaan.
Lexille pitkästä aikaa jälki, ja sen kanssa kaikkien kommervinkkeleiden ja mutkien ja muuttuvien suunnitelmien ja mitä kaikkea tässä matkan varrella on ehtinyt tapahtuakin, olen päättänyt että tuo koira keskittyy nyt vain ja ainoastaan treenaamaan jälkeä. Ihan sen oman pääkopan ja kropankin ongelmien vuoksi tuo on kaikkein kevyin treenimuto. No niin siis itse jälkeen...
Marke tallasi loitavan jäljen, matkalla paljon riistaeläinten jälkiä. Nosto oli pitkä ja ennen jälkeäkin oli jo ratkaistava riistan jäljet, mikö lie eläin siinä oli kulkenutkaan kun oli niin selkeä ura, että melkein jo itse olisin voinut luulla siinä ihmisen kävelleen ;)
Lex lähti nostamaan ihanalla innolla ja selkeällä päämäärällä. Kun kohtasi riistan jäljen, ensin lähti seuraamaan sitä, itse pysähdyin ja odotin että koiralla loppu liinassa tila, jolloin kääntyi takaisin, seurasi jälkeä takaisinpäin, kävi pissalla, palasi jälejlle, pissasi ja potki kintuillaan. Selkeesti mietti että mikähän juttu tää nyt täs oikein on. Itse rauahllisesti vaan odotin ja jatkettiin vain matkaa kun suunta oli oikea.
Päästiin jäljelle ja se maavainu ja tiivis nenä mikä Lexillä on, alkoi puskea meitä eteeenpäin. Aivan mahtava fiilis oli itselläkin <3 Jokainen riistan jälki olisi pitänyt päästä ajamaan pidemmälle kun annoin tilisuuden, rauhallisesti vaan pysähdyi ja odotin kun koira valkkaa ihmisen jäljen. Ensimmäiselle esineelle tutuamme, raegoi siihen, mietti hetken, katsoi taakseen, jolloin kehoitin menemään maate, niinkuin ollaan esineillä opeteltu tekemään. Haastavaa oli, mutta meni ja söi jopa antamani namin ;) Matka jatkui samalla kaavalla. Kuuset kiersi helpomman kautta mitä Marke oli Lexin mielestä kävellyt ;) Koira mokoma kun sujahtaa nopeasti kuusen oksien alta ketterämmin kun ihminen :D Itellä oli naama märkänä monessa kohtaa kun jouduin oksien läpi kulkemaan :)
Toinn esien sujui samoin kun ensimmäinenkin. Lähestyttiin tietä ja aloin jo itse miettimään että missä kohden me oikein missattiin, kunnes Lex kääntyikin ennen tietä vielä oikealle, löytäen vielä pienen matkan jäljestettyään kuusen alta rakkaan purutyynynsä. Voi sitä koiran iloista ilmettä ja intoa. Aivan mahtava fiilis tuli tästä jäljestä. Ihana harrastus.
Tällille otettiin pari hakuilmaisutreeniä. Annoin Tällin ottaa kontaktin Markeen autolla ennen kuin aloin pukea sille valjaita. Marke lähti sitten kiertäen metsän puolella ja itse kun sain puettua fermeet, siirryttiin suoraan tien toiselle puolelle alueelle. Päästin koiran irti ja aloin seurata sen touhua. Lähti vauhdikkaasti kohti maalimiestä, its eehdin ihmettelemään että What, mutta kääntyikin pian takaisin mun luo. Jatkettiin liikkumista kohti maalimiestä. Kun lähestyttiin, Tälli sai hajun ja meni suoraan sinne. Ohejiden mukaan maalimeis avuosti koiran haukkumaan. ja piti huolen että pysyy siellä. Kun pääsin viereen otti kontaktia muhun, en reagoinut vaan annoin maalimiehen hoidella että koira pysyy siellä ;) Otettiin sitten toinen lähestyminen. Jäätin odottelemaan että Marke menee uuteen paikkaan, Tälli seisoi rauhallisesti ja odotteli että mitä tässä seuraavaksi tehdään.
Päästin koiran irti ja lähdettiin kävelemään takaisinpäin. Hetken päästä Tälli lähti helpommalle uralle ja olikin maalimiehen luona nopeasti. Oli tullut ilmavainulla, ilman että otti maasta jälkeä. Ja haukkukin alkoi jo hienosti. Olin ajatellut itse antaa sitten pallon, mutta koska reagoi taas siihen kun tulin paikalle vaihdoinkin suunnitelmaa ja sai pallonsakin maalimeheltä haukun jälkeen.
Mä niin tykkään tuosta pienestä malinoisistani <3
Loppuyhteenvetona päädyttiin siihen että yritän opettaa Lexille esineille uuden toimintamallin. pysähtyy siihen ja haukkuu. Ja nostoja täytyy treenailla, että valitse sen oikean suunnan. Tämähän meillä on ollut ongelmana aina. Jostain syystä 85% lähtee takajäljelle...
Tällin kanssa jatketaan samaan tapaan.
tiistai 17. tammikuuta 2017
Lomalla Rukalla
Toissa vuonna sain extempore ajatuksen lähteä pohjoiseen kun lomat "määrättiin" pidettäväksi Tammikuussa.
Kaverilla mökki Rukalla ja vapaa viikko omalla lomaviikolla, joten varaus kehiin ja loman suunnitteluun. Lotan ja Lexin kanssa silloin reissussa ja sehän oli vallan mukavaa aikaa, joten päätettiin uusia reissu.
Ja täällä sitä nyt ollaan. Matkassa mukana Lotta, Minna ja Tälli.
Tarkoitus oli ottaa molemmat koirat, mutta jouluiset tapahtumat sai miettimään asiaa, ja parempi oli että toinen koirista jää reissusta pois. Ja koska Lexillä ilmeni selässä vikaa, eikä sen kanssa olisi voinut touhuta samalla lailla kun oli suunniteltu, niin valinta ei ollut vaikea. Ja Tällille kaikki uusi kokemus on vaan plussaa.
Matka alkoin lauantai-aamuna klo 5:20. Hiukan suunniteltua myöhemmin. Osa porukasta ei vaan päässyy sängystä ylös ennekuin "potkasin" 😂
Tällillä oli matkalla käytössä koko kontti kuusamoon asti. Pelkonani oli että se tylsistyy ja alkaa järsimään. No kyllähän se järsikin, mutta vain omaa liian pitkää pantaansa...
Kuusamossa pysähdyttiin Prismaan ostamaan ruokakamppeet ja maksua suorittaessa iski pieni ärsytys, jonka seurauksena päätettiin boikotoida koillismaan osuuskauppaa, siitä nyt en enempää avaudu. Kerron kiinnostuneille sitten henk.koht. syyni.
Mökillä oltiin seiskan aikaan. Auton tyhjennys ja taliin ajo. Mietittiin että mahtuuko ovesta sisään kun oli suksiboxi katolla, mutta Lotn ajaessa ja meidän ajo-ohjeistuksen keskittyminen siihen ettei peilit osu seiniin, unohtui katsoa mahtuuko korkeuden puolesta. No onneks mahtui, koska olis ollu hiukan noloa soittaa boxin omistajalle et hajotettiin se 😉
Sit kamppeiden purku ja takkaan tulet ja sauna lämpiimään. Mietin et joku juttu oli mikä liittyy takkaan ja saunaa oli viimevuodelta, mut sekin sit muistui mieleen hetken päästä. Onneks ei siis ulkolämpötila ollut kovin matala. Patterit siis sammuu kun saunan napsauttaa pälle 😉
Tälli otti kaiken rennosti. Hienosti sopeutu. Saa nukkua yöt mamman kainalossa halutessaan. Ollaan jo treenailtu tottista ja vetotouhuja ja hiukan etsiskelty ihmistä metsän puoleltakin. Illan pimeydessä käyty remmilenkillä, mikä ei oo kovin kivaa kummankaan mein mielestä. Siitä lieviä erimielisyyksiä liityen käsivarsiini...
Mut lomaa on viel jäljellä. Me niin nautitaan lumesta ja pihapiirin hanget onkin myllätty aika mukavasti...
Kaverilla mökki Rukalla ja vapaa viikko omalla lomaviikolla, joten varaus kehiin ja loman suunnitteluun. Lotan ja Lexin kanssa silloin reissussa ja sehän oli vallan mukavaa aikaa, joten päätettiin uusia reissu.
Ja täällä sitä nyt ollaan. Matkassa mukana Lotta, Minna ja Tälli.
Tarkoitus oli ottaa molemmat koirat, mutta jouluiset tapahtumat sai miettimään asiaa, ja parempi oli että toinen koirista jää reissusta pois. Ja koska Lexillä ilmeni selässä vikaa, eikä sen kanssa olisi voinut touhuta samalla lailla kun oli suunniteltu, niin valinta ei ollut vaikea. Ja Tällille kaikki uusi kokemus on vaan plussaa.
Matka alkoin lauantai-aamuna klo 5:20. Hiukan suunniteltua myöhemmin. Osa porukasta ei vaan päässyy sängystä ylös ennekuin "potkasin" 😂
Tällillä oli matkalla käytössä koko kontti kuusamoon asti. Pelkonani oli että se tylsistyy ja alkaa järsimään. No kyllähän se järsikin, mutta vain omaa liian pitkää pantaansa...
Kuusamossa pysähdyttiin Prismaan ostamaan ruokakamppeet ja maksua suorittaessa iski pieni ärsytys, jonka seurauksena päätettiin boikotoida koillismaan osuuskauppaa, siitä nyt en enempää avaudu. Kerron kiinnostuneille sitten henk.koht. syyni.
Mökillä oltiin seiskan aikaan. Auton tyhjennys ja taliin ajo. Mietittiin että mahtuuko ovesta sisään kun oli suksiboxi katolla, mutta Lotn ajaessa ja meidän ajo-ohjeistuksen keskittyminen siihen ettei peilit osu seiniin, unohtui katsoa mahtuuko korkeuden puolesta. No onneks mahtui, koska olis ollu hiukan noloa soittaa boxin omistajalle et hajotettiin se 😉
Sit kamppeiden purku ja takkaan tulet ja sauna lämpiimään. Mietin et joku juttu oli mikä liittyy takkaan ja saunaa oli viimevuodelta, mut sekin sit muistui mieleen hetken päästä. Onneks ei siis ulkolämpötila ollut kovin matala. Patterit siis sammuu kun saunan napsauttaa pälle 😉
Tälli otti kaiken rennosti. Hienosti sopeutu. Saa nukkua yöt mamman kainalossa halutessaan. Ollaan jo treenailtu tottista ja vetotouhuja ja hiukan etsiskelty ihmistä metsän puoleltakin. Illan pimeydessä käyty remmilenkillä, mikä ei oo kovin kivaa kummankaan mein mielestä. Siitä lieviä erimielisyyksiä liityen käsivarsiini...
Mut lomaa on viel jäljellä. Me niin nautitaan lumesta ja pihapiirin hanget onkin myllätty aika mukavasti...
keskiviikko 28. joulukuuta 2016
Lex lekurissa ja Tällin kuulumisia
Tänään käytiin sitten Anjalassa Lexin kanssa.
Maanantaina kun kotiuduttiin sukulaisista, Minna näki kun Lex räpiköi eikä sen takajaly kantaneet. Jonkin sortin syys siis olemassa sen kiukkuisuuteen. Ei kun oottamaan aamua ja soittoa lekuriin. Koska Katja ei kuvaamaan pysty, täytyi miettiä joku toinen paikka käynnille. Onneksi noilla lääkäreillä on nykyään suuntaa-antavat hinnastot netissä, koska tilini ei ole panoja saanut edellisen kirjoituksen jälkeen... Päädyttiin siis ajamaan kuudenkymmenen kilsan päähän. No ei ollenkaan huono vaihtoehto tuo Pajulahden Hannu ole, joyen hänen luo sitten saatiin aika tälle päivälle. Onni oli vapaapäivä vielä tänäänkin.
Ensin koiran hereillä ollessa tutkimus ja kun takajalkaa taaksepäin venytti reagoi Lex voimakkaasti. Ja nukkumatti kutsui Lexiä. Yllätyin kuinka nopeasti se tipahti untenmaille. Tähän kokemukseen asti mun paimenet on sinnitelly kyllä kauan..
Kuvissa näkyi hyvässä kunnossa oleva luusyo. Lääkärin diagnoosina tutkimuksensa ja kertomani perusteella hermopinne nikamien L6-S välissä. Vika mivel väli ei ollut ihan saman näköinen kun muut...
Koira hereille ja autoon. Maksettiin ja yllätyi kun rahat koirien tilillä riitti eikä tarvinnut lainata...
Edelleen koiria pidän eripuolen porttia. Yhyään lääkärireissua ei nyt persaus enää kestä.
Tällin ollesaa yksin kotona hieman venähtäneen reissumme ajan, koitin sitten josko kokeiltais vähän treenata tuota pitoa. No eihän se sovi mun hermorakenteelle ollenkaan, joten lopetin sen epäonnistuneeseen pitoon, mutta irtikäskyn toimimiseen. En usko että koira ehti edes tajuamaan mitä tapahtui.
Hieman chattailyapua ja sit päätin et odotellaan et joskus saadaan se kauluri pois ja otetaa sit vast seuraavan kerran.
Huomenna sit illaks töihin ja paluu arkeen alkakoon...
Maanantaina kun kotiuduttiin sukulaisista, Minna näki kun Lex räpiköi eikä sen takajaly kantaneet. Jonkin sortin syys siis olemassa sen kiukkuisuuteen. Ei kun oottamaan aamua ja soittoa lekuriin. Koska Katja ei kuvaamaan pysty, täytyi miettiä joku toinen paikka käynnille. Onneksi noilla lääkäreillä on nykyään suuntaa-antavat hinnastot netissä, koska tilini ei ole panoja saanut edellisen kirjoituksen jälkeen... Päädyttiin siis ajamaan kuudenkymmenen kilsan päähän. No ei ollenkaan huono vaihtoehto tuo Pajulahden Hannu ole, joyen hänen luo sitten saatiin aika tälle päivälle. Onni oli vapaapäivä vielä tänäänkin.
Ensin koiran hereillä ollessa tutkimus ja kun takajalkaa taaksepäin venytti reagoi Lex voimakkaasti. Ja nukkumatti kutsui Lexiä. Yllätyin kuinka nopeasti se tipahti untenmaille. Tähän kokemukseen asti mun paimenet on sinnitelly kyllä kauan..
Kuvissa näkyi hyvässä kunnossa oleva luusyo. Lääkärin diagnoosina tutkimuksensa ja kertomani perusteella hermopinne nikamien L6-S välissä. Vika mivel väli ei ollut ihan saman näköinen kun muut...
Koira hereille ja autoon. Maksettiin ja yllätyi kun rahat koirien tilillä riitti eikä tarvinnut lainata...
Edelleen koiria pidän eripuolen porttia. Yhyään lääkärireissua ei nyt persaus enää kestä.
Tällin ollesaa yksin kotona hieman venähtäneen reissumme ajan, koitin sitten josko kokeiltais vähän treenata tuota pitoa. No eihän se sovi mun hermorakenteelle ollenkaan, joten lopetin sen epäonnistuneeseen pitoon, mutta irtikäskyn toimimiseen. En usko että koira ehti edes tajuamaan mitä tapahtui.
Hieman chattailyapua ja sit päätin et odotellaan et joskus saadaan se kauluri pois ja otetaa sit vast seuraavan kerran.
Huomenna sit illaks töihin ja paluu arkeen alkakoon...
maanantai 26. joulukuuta 2016
Plaah...
Miettiny et kirjottelisko taas naamakirjaan ahdistavasta ajankohdasta, mutta koska muistin tämän blogini olemassa olon teenkin sen tänne. Tätä kun ei onneks oo kaikki naamakaverit löytäneet....
Pääkopassa alkaa olemaan taas niin paljon "paskaa" ettei viemärit vedä.
Ensimmäinen kunnon jouluahdistus iski tänä vuonna vasta 22.12. Pitkälle siis onnistuin pitämään asian pois mielestä. En edes tiedä mikä tuon laukaisi. Eilen illalla sitten meni kuppi sen verran nurin että oli pakko alkaa miettimään ja kokoamaan asioita nippuun ja etsittävä avain niiden purkamiseen.
Sekavassa järjestyksessä ne nyt tähnä avaan, mutta toivon että saan kaiken kirjattu ylös ja että sen avulla pääsen purkamaan...
Ensinnäkin rahtilannehan on ollut jo pitkään ihan perseestä. Oon osannu olla ostelematta turhia juttuja ja hieman jo ehti joulukuun alussa olemaan fiilis että mähän selviän hienosti.
No kuinkas kävikään. Tällin takajalan anturaan ilmestyi haava. Meillä piti olla viimeiset purutreenit, mulla vapaapäivä ja kaikki hyvin. Aamulenkin älkeen laitoin koirat hetkeksi tarhaan ja kun otin ne sisään oli lattia veressä. Tiistai päivä oli kyseessä. No sitä sitten koitin hoidella ekan viikon ilman kauluria. Hyvin onnistinkin saamaan huomion pidettyä muualla kun jalan nuolemisessa, kunnes itselleni iski keskiviikkona flunssa. Jaksoin kuitenkin pitää huolen perjantai-iltaan asti jalasta. perjantai oli vapaapäivä ja makasin sohvalla älyttömässä päänsäryssä. Sain sen illaksi pois ja nukkumaan käydessä kaikki hyvin. No heräsin yhden aikaan samaiseen järkyttävänä päänsärkyyn. Särkylääkkeet naamaan ja mittasinpa kuumeen ihan vaan huvikseni. Järkytyksekseni näytti 38,3!! Aamulla piti olla klo 7 töissä. No ei auttanu siinä kohden alkaa ketään tilalle hommaaamaan, jatkoin unia ja mittasin kuuden aikaan uudelleen. 37,0. Pomolle viestiä että menen töihi ja soitan jos en jaksa,
Yhdeksän aikaan sain puhelun että kotiin nukkumaan ;) Makasin siis myös la ja sunnuntaipäivät sohvalla ja yksinkertaisesti ei jaksanut vahtia Tällin kielen liikkeitä. Sunnuntai-iltana aloin metsästää sitten kauluria. Maanantai-iltana saatiin kauluri ja haava alkoi paranemaan. kaksi viikkoa siinä kesti. Kauluri pois sunnuntaina ja tiistai-aamuna lähdetiin jo metsään lenkille. Hyvin kesti jalka ilman että olisi haava auennut.
Tiistai-iltanvuoron jälkeen viimeinen koirien pissatus kotipihalla, niinkuin joka ilta. Samalla kaavalla. ainut että Lex päätti kiertää koko kierroksen ja Tälli puolikkaan. Suerasin sitten Tälliä, koska se on vielä hieman epäluotettavampi.
Päästiin ovelle ja aloin huutelemaan Lexiä, ei kuulu eikä näy. Menin kallion reunalle katselemaan ja kehotin tulemaan jo sisään. No tuliin iloisesti, kehuin sitä ja käännyin kohti ovea. Tälli juos tässä välissä iloisesti vastaan ja sitten jotain tapahtu. Lexillä palo käämit ja alkoi tappelu. Tälli kiljuu alistuneena alla, mutta toinen vaan hakkaa hampaillaan. Jouduin puuttumaan ottaen niska persotteella Lexistä kiinni, jolloin Tälli pääs karkuun. Lex sisälle ja tukimaan Tälli. Etutassussa pitkä haava. Vittu että otti taas päähän. Hoidin haavan ja pidin koirat yön erilläään. Aamuksi olin menossa töihin eli viiden aikaan jo sängystä ylös. Ensimmäisekis koirat pihalle, Ilmoitin Lexille että jos koskeekin Tälliin saa selkäänsä. Ei koskenut eikä mitenkään ollut haastamassa riitaa. Töiden jälkeen Katja tuli katsomaan ja hoitamaan haavan. Antibioottikuuri ja saikku jatkuu..
Illalla käytin koirat erikseen ulkona, Lex ensin ja Tälli sitten. Kun tulin Tällin kanssa sisään, törmäsi se tötteröllään Lexin selkään, jolloin oli taas rähinä päällä. Se loppui kuitenkin kun ärähdin. Koirat taas eripuolille porttia...
Aattoaamuna kun en saanut enää nukuttua tulin katselemaan telkkaria ja odottelemaan että muut heräilee. Katselin kissakuiskaajaa ja muistin että Simo on pissannut lattioille. No siinä useamman jakson katsottuani ajattelin että Simokin kokee itsensä uhatuksi ja siksi saattaa olla tuo merkkailu ilmanatunut kuvioihin. Syynä siis mahdollisesti tuo tötteröpäinne Tälli.
Lotta sitten tuli Kössin kanssa jouluaatoksi. Kössillä oli oma hiekkalaatikko. Joulupäivän aamuna Simo meni laatikolle. Kolme kertaa tunnin aikana. Ja pienet lirut teki joka kerta. Eli oiskohan pojalla sitten kuitenkin virtsatietulehdus. No ei auta kun huomenna soitella jälleen eläinlääkärille..
Ja volvokin joutuu sitten remonttiin. Jarrupalat loppu.. ei iso eikä kallis homma, mut kun laskee nuo kaikki viikon aikana tulleet kulut ja jouluun laittmaani eurot, mitä en ollut edes ajatellut laittavani. Alkaa tili olemaan kuiva. Ja se hemmetin visa ystävänikin on jo siinä pisteessä että ystävyytemme alkaa olemaan katkolla.
Kuppi on siis nurin ja pahasti...
Aloitin kuitenkin jo sen ahdistuksen purkamisen. Kävin antibioottikuurista huolimatta tekemässä ja ajamassa Tällin kanssa jäljen. Hieman edes hepotti. Joten kiitos plus kuuden asteen lämpötilan ja lumettoman ajankohdan, saatan ehkä saada tuon treenaamisen kautta ilonpilkahduksen itselleni.
Olen tälläkertaa puhunut.
Pääkopassa alkaa olemaan taas niin paljon "paskaa" ettei viemärit vedä.
Ensimmäinen kunnon jouluahdistus iski tänä vuonna vasta 22.12. Pitkälle siis onnistuin pitämään asian pois mielestä. En edes tiedä mikä tuon laukaisi. Eilen illalla sitten meni kuppi sen verran nurin että oli pakko alkaa miettimään ja kokoamaan asioita nippuun ja etsittävä avain niiden purkamiseen.
Sekavassa järjestyksessä ne nyt tähnä avaan, mutta toivon että saan kaiken kirjattu ylös ja että sen avulla pääsen purkamaan...
Ensinnäkin rahtilannehan on ollut jo pitkään ihan perseestä. Oon osannu olla ostelematta turhia juttuja ja hieman jo ehti joulukuun alussa olemaan fiilis että mähän selviän hienosti.
No kuinkas kävikään. Tällin takajalan anturaan ilmestyi haava. Meillä piti olla viimeiset purutreenit, mulla vapaapäivä ja kaikki hyvin. Aamulenkin älkeen laitoin koirat hetkeksi tarhaan ja kun otin ne sisään oli lattia veressä. Tiistai päivä oli kyseessä. No sitä sitten koitin hoidella ekan viikon ilman kauluria. Hyvin onnistinkin saamaan huomion pidettyä muualla kun jalan nuolemisessa, kunnes itselleni iski keskiviikkona flunssa. Jaksoin kuitenkin pitää huolen perjantai-iltaan asti jalasta. perjantai oli vapaapäivä ja makasin sohvalla älyttömässä päänsäryssä. Sain sen illaksi pois ja nukkumaan käydessä kaikki hyvin. No heräsin yhden aikaan samaiseen järkyttävänä päänsärkyyn. Särkylääkkeet naamaan ja mittasinpa kuumeen ihan vaan huvikseni. Järkytyksekseni näytti 38,3!! Aamulla piti olla klo 7 töissä. No ei auttanu siinä kohden alkaa ketään tilalle hommaaamaan, jatkoin unia ja mittasin kuuden aikaan uudelleen. 37,0. Pomolle viestiä että menen töihi ja soitan jos en jaksa,
Yhdeksän aikaan sain puhelun että kotiin nukkumaan ;) Makasin siis myös la ja sunnuntaipäivät sohvalla ja yksinkertaisesti ei jaksanut vahtia Tällin kielen liikkeitä. Sunnuntai-iltana aloin metsästää sitten kauluria. Maanantai-iltana saatiin kauluri ja haava alkoi paranemaan. kaksi viikkoa siinä kesti. Kauluri pois sunnuntaina ja tiistai-aamuna lähdetiin jo metsään lenkille. Hyvin kesti jalka ilman että olisi haava auennut.
Tiistai-iltanvuoron jälkeen viimeinen koirien pissatus kotipihalla, niinkuin joka ilta. Samalla kaavalla. ainut että Lex päätti kiertää koko kierroksen ja Tälli puolikkaan. Suerasin sitten Tälliä, koska se on vielä hieman epäluotettavampi.
Päästiin ovelle ja aloin huutelemaan Lexiä, ei kuulu eikä näy. Menin kallion reunalle katselemaan ja kehotin tulemaan jo sisään. No tuliin iloisesti, kehuin sitä ja käännyin kohti ovea. Tälli juos tässä välissä iloisesti vastaan ja sitten jotain tapahtu. Lexillä palo käämit ja alkoi tappelu. Tälli kiljuu alistuneena alla, mutta toinen vaan hakkaa hampaillaan. Jouduin puuttumaan ottaen niska persotteella Lexistä kiinni, jolloin Tälli pääs karkuun. Lex sisälle ja tukimaan Tälli. Etutassussa pitkä haava. Vittu että otti taas päähän. Hoidin haavan ja pidin koirat yön erilläään. Aamuksi olin menossa töihin eli viiden aikaan jo sängystä ylös. Ensimmäisekis koirat pihalle, Ilmoitin Lexille että jos koskeekin Tälliin saa selkäänsä. Ei koskenut eikä mitenkään ollut haastamassa riitaa. Töiden jälkeen Katja tuli katsomaan ja hoitamaan haavan. Antibioottikuuri ja saikku jatkuu..
Illalla käytin koirat erikseen ulkona, Lex ensin ja Tälli sitten. Kun tulin Tällin kanssa sisään, törmäsi se tötteröllään Lexin selkään, jolloin oli taas rähinä päällä. Se loppui kuitenkin kun ärähdin. Koirat taas eripuolille porttia...
Aattoaamuna kun en saanut enää nukuttua tulin katselemaan telkkaria ja odottelemaan että muut heräilee. Katselin kissakuiskaajaa ja muistin että Simo on pissannut lattioille. No siinä useamman jakson katsottuani ajattelin että Simokin kokee itsensä uhatuksi ja siksi saattaa olla tuo merkkailu ilmanatunut kuvioihin. Syynä siis mahdollisesti tuo tötteröpäinne Tälli.
Lotta sitten tuli Kössin kanssa jouluaatoksi. Kössillä oli oma hiekkalaatikko. Joulupäivän aamuna Simo meni laatikolle. Kolme kertaa tunnin aikana. Ja pienet lirut teki joka kerta. Eli oiskohan pojalla sitten kuitenkin virtsatietulehdus. No ei auta kun huomenna soitella jälleen eläinlääkärille..
Ja volvokin joutuu sitten remonttiin. Jarrupalat loppu.. ei iso eikä kallis homma, mut kun laskee nuo kaikki viikon aikana tulleet kulut ja jouluun laittmaani eurot, mitä en ollut edes ajatellut laittavani. Alkaa tili olemaan kuiva. Ja se hemmetin visa ystävänikin on jo siinä pisteessä että ystävyytemme alkaa olemaan katkolla.
Kuppi on siis nurin ja pahasti...
Aloitin kuitenkin jo sen ahdistuksen purkamisen. Kävin antibioottikuurista huolimatta tekemässä ja ajamassa Tällin kanssa jäljen. Hieman edes hepotti. Joten kiitos plus kuuden asteen lämpötilan ja lumettoman ajankohdan, saatan ehkä saada tuon treenaamisen kautta ilonpilkahduksen itselleni.
Olen tälläkertaa puhunut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)