Viikko vierähtänyt tällä kertaa mukavan hitaasti. Kelit on kyllä olleet mitä mainioimmat. Kokoviikon saanut köllötellä pihalla pentuseen tutustuen.
Lex alkaa jo lämpenemään ajatukselle että Tälli on tullut jäädäkseen. Ei ihan joka asiasta vetäse hernettä nekkuun ja melkeinpä jo uskaltaa leikkiinkin ryhtyä.
Tällin raivokohtaukset ruuan jälkeen on laimentuneet. Ei siis ruuasta suuttunut, vaan siitä että se loppui :D Eilen ja tänään ne raivokohtaukset on puuttuneet kokonaan.
Tänään on nukkunut paljon, johtuen rankasta viikonlopusta.
Perjantaina kävi Virpi koirineen kylässä ja lauantaina Minnan kaveri 5kk leonberg-belkkari miksin kanssa. Ja sunnuntaina äitienpäivänä Tälli lähti mukaan anopille. Seurana siellä kääpiövillakoira.
Vähintään kerran päivässä on syönyt ruuan jäljeltä ja kerran kädestä. Kolmas ateria joko jäljeltä tai suoraan kupista. Jälkiä kertyi viikon aikana kymmenen ja kun Tälli ajoi ne kahteen tai kolmeenkin kertaan, voi sanoa että todellisuus on hiukan suurempi :D Pituutahan niillä ei ole kun about 65 askelta, ja askeleet ihan peräkkäin. Kolme ruokanappulaa per askel. Lauantaihin asti annoin mennä vapaana, mutta vauhti alkoi kasvaa ja päätin että eiköhän oteta ihan jälkikamppeet mukaan kuvioon. Nätisti antaa ne pukea eteisessä, eikä hötkyile ulos. Kannan vielä kuitenkin koiran jäljen alkuun.
Kädestä syötän niin että Tälli kulkee sivulla ja parin kourallisen jälkeen hiukan istumistreeniä jonka jälkeen lopuksi luoksetulo kupille, joka on jalkojeni välissä. Tänään jo seisoin suorana kun tuli ja pikkumies tuli niin lujaa että ei kerennyt jarruttaa kupille, joten kuppi meni mukkelismakkelis :D
Oma äänikin on löytynyt. Tykkää komentaa kaikkea. Kissoja, Lexiä, leluja, niistämistä ja kaikkea normaalista poikkeavaa.
Tänää yritin myös saada Tällin mukaan polttopuuprojektiin, lähinnä että ois nukkunut lähellämme, mutta päätti kuitenkin siirtyä rauhallisempaan paikkaan nukkumaan. Löysin lopulta nukkumasta autoni alta, siellä oli mukavan viileää kun mittari auringossa näytti +27astetta.
Yöllä herättää kun tulee tarve ulos. Pari kertaa yössä, mutta toinen niistä kerroista on aamu kuuden ja seitsemän aikaan, niin ei oikeastaan voi sanoa että on enää yö. Antaa kuitenkin mun jatkaa unia jos haluan. Viihdyttää itsensä lelujen kanssa. Ja kun väsähtää tulee omalle patjalleen nukkumaan.
Tämä ihan aika kotona loppuu mahdollisesti jo huomenna. Alunperin huominen on vielä vapaapäivä, mutta lupauduin aamuksi hetkesi töihin jos tarvitsee. Aamulla sekin vasta selviää, mutta kyse on vaan neljästä tunnista ja iskä on vielä kotona, niin ei tarvitse jättää ihan yksin.
Hukat
maanantai 9. toukokuuta 2016
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Tälli tuli taloon
Treenikausi on siis virallisesti taas alkanut.
Huhtikuussa ei puruja treenattu ollenkaan ja keskityin Lexin kanssa pelastusjäljen treenaamiseen. Joo mä tiedän että vannoin ettei tuo koira enää jälkimetsään mene, mutta koskas mun päätökset on pitänyt :)
Treeneistä en sen enempää nyt jaksa kirjotella, kaikki menee suht samalla kaavalla kun tähänkin asti. Kirjotetaas siis jotakin lauman uusimmasta jäsenestä.
Maanantaina koitti vihdoin se hetki kun pääsin hakemaan ikioman malinois pennun. Tarinalla on pitkä historia, joten avataanpas sitä hiukan tähän.
Elettiin muistaakseni vuotta 2006/2007 kun Ninjan kanssa vielä treenasin spl Lahden kentällä. Silloin tutustuin ensimmäisen kerran rotuun.
Mecberger Duunari oli koira, jonka treenit kiinnosti sillä kentällä eniten :) Silloin taisin tehdä päätöksen että seuraava pentuni tulee olemaan malinois. Siirryin treenailemaan nykyiseenkin treeniporukkaan ja siellähän oli sitten pari malinoista myös. Rotu alkoi kiinnostaa yhä enemmän.
Vuonna 2009 laumaan tuli vahingossa Samu. Elettiin kolmen koiran kanssa. Monesti Samun aikana haaveilin siitä malinoispennusta, mutta laumaan ei vaan voinut ottaa lisää koiria. Lotalle rippilahjaksi luvattu Lexkin tuli hankittua. Yhdessä vaiheessa omistin neljä koiraa, onni oli siinä että ainoastaan kolme niistä oli kotona. Eristettyinä.
Kun Samusta jouduin luopumaan. Tein päätöksen että vain kaksi koiraa kerrallaan, oma jaksaminen oli sitä luokkaa, ettei olisi kestänyt enää kolmen koiran helvettiä, kun eivät kaikki kolme pystyneet elämään samassa laumassa sovussa.
Ninja-mummo ja Lex hyväksyivät toisensa ja elämä oli helpompaa. Pentu saisi tulla sitten kun Ninjasta aikaa jättää, ja sehän tapahtui sitten viimevuoden lopulla, yllättäen.....
Viimesyksynä treeniryhmäämme tuli treenailemaan Ruutipussi Hilima, jolle oli suunnitteilla pentue. Ninja tais olla edelleen hengissä, joten en edes ajatellut kiinnostua tuosta pentueesta. Kuitenkin kun kävi miten kävi. Aloinkin seurailemaan Hilman treenejä ja pentueen isäkin kävi treeneissämme ja kiinnostus heräsi. Taustoja turkiessa Allun isänä Simppu ja Hilman isänä Helge. Koirat joista jollain tapaa toivoin saavani oman. Nyt sitten molemmat löytyy pentuni takaa...
Sitten alkoikin se jännittäminen...
Astutus onnistui, Hilma tuli kantavaksi, pennut syntyivät, tuli riittävän monta urosta ja loppu onkin sitten onnellinen.
Maanantaina hain "piraijalaumasta" Tällin. Viralliselta nimeltään Way Out West Jaws.
Tällissä on virtaa. Osaa myös rauhottua. Ei kilju perääni (ainakaan vielä :) ) Mä rakastan tuota kakaraa jo nyt ihan älyttömästi, vaikka roikkuukin puntissa, eikä suostu vaihtamaan puremisintoaan leluihin.
Aamuruoka syödään käsistä, ja päiväruoka nurmikolta. Ilalla sitten kupista, mutta eilisen iltaraivohepulin jälkeen aloin miettimään, että taitaa se iltaruokakin päätyä tänään nurmikolle :D
Huhtikuussa ei puruja treenattu ollenkaan ja keskityin Lexin kanssa pelastusjäljen treenaamiseen. Joo mä tiedän että vannoin ettei tuo koira enää jälkimetsään mene, mutta koskas mun päätökset on pitänyt :)
Treeneistä en sen enempää nyt jaksa kirjotella, kaikki menee suht samalla kaavalla kun tähänkin asti. Kirjotetaas siis jotakin lauman uusimmasta jäsenestä.
Maanantaina koitti vihdoin se hetki kun pääsin hakemaan ikioman malinois pennun. Tarinalla on pitkä historia, joten avataanpas sitä hiukan tähän.
Elettiin muistaakseni vuotta 2006/2007 kun Ninjan kanssa vielä treenasin spl Lahden kentällä. Silloin tutustuin ensimmäisen kerran rotuun.
Mecberger Duunari oli koira, jonka treenit kiinnosti sillä kentällä eniten :) Silloin taisin tehdä päätöksen että seuraava pentuni tulee olemaan malinois. Siirryin treenailemaan nykyiseenkin treeniporukkaan ja siellähän oli sitten pari malinoista myös. Rotu alkoi kiinnostaa yhä enemmän.
Vuonna 2009 laumaan tuli vahingossa Samu. Elettiin kolmen koiran kanssa. Monesti Samun aikana haaveilin siitä malinoispennusta, mutta laumaan ei vaan voinut ottaa lisää koiria. Lotalle rippilahjaksi luvattu Lexkin tuli hankittua. Yhdessä vaiheessa omistin neljä koiraa, onni oli siinä että ainoastaan kolme niistä oli kotona. Eristettyinä.
Kun Samusta jouduin luopumaan. Tein päätöksen että vain kaksi koiraa kerrallaan, oma jaksaminen oli sitä luokkaa, ettei olisi kestänyt enää kolmen koiran helvettiä, kun eivät kaikki kolme pystyneet elämään samassa laumassa sovussa.
Ninja-mummo ja Lex hyväksyivät toisensa ja elämä oli helpompaa. Pentu saisi tulla sitten kun Ninjasta aikaa jättää, ja sehän tapahtui sitten viimevuoden lopulla, yllättäen.....
Viimesyksynä treeniryhmäämme tuli treenailemaan Ruutipussi Hilima, jolle oli suunnitteilla pentue. Ninja tais olla edelleen hengissä, joten en edes ajatellut kiinnostua tuosta pentueesta. Kuitenkin kun kävi miten kävi. Aloinkin seurailemaan Hilman treenejä ja pentueen isäkin kävi treeneissämme ja kiinnostus heräsi. Taustoja turkiessa Allun isänä Simppu ja Hilman isänä Helge. Koirat joista jollain tapaa toivoin saavani oman. Nyt sitten molemmat löytyy pentuni takaa...
Sitten alkoikin se jännittäminen...
Astutus onnistui, Hilma tuli kantavaksi, pennut syntyivät, tuli riittävän monta urosta ja loppu onkin sitten onnellinen.
Maanantaina hain "piraijalaumasta" Tällin. Viralliselta nimeltään Way Out West Jaws.
Tällissä on virtaa. Osaa myös rauhottua. Ei kilju perääni (ainakaan vielä :) ) Mä rakastan tuota kakaraa jo nyt ihan älyttömästi, vaikka roikkuukin puntissa, eikä suostu vaihtamaan puremisintoaan leluihin.
Aamuruoka syödään käsistä, ja päiväruoka nurmikolta. Ilalla sitten kupista, mutta eilisen iltaraivohepulin jälkeen aloin miettimään, että taitaa se iltaruokakin päätyä tänään nurmikolle :D
Kuvassa varsin viaton tutkiskelija
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Kirjotteliskohan kun on taas normaalista poikkeavaa kerrottavaa
Käytiin eilen taas tokokokeessa. Tälläkertaa saatiin se ykköstulos pisteillä 164.
Siis kun laiska ei jaksa kirjotella :D
Mitäs sitten, kickspark tuli ostettua ja sen kanssa ollaan käyty pellolla vetoa treenailemassa. Aikas kivaa puuhaa ja Lexkin jo juoksee melkein kokokierroksen.
Tänään sit normi puru/tottisvuoro maneesilla ja sen jälkeen pelastusjäljen pariin.
Kyl huomaa että kevät tulee, meikäläinen ei malta sisätiloissa olla olleskaan :)
Jatketaan taas kun jotian normaalista poikkeavaa tapahtuu...
osa-alue pisteet
Ja videotodiste suorituksesta:
Siis kun laiska ei jaksa kirjotella :D
Mitäs sitten, kickspark tuli ostettua ja sen kanssa ollaan käyty pellolla vetoa treenailemassa. Aikas kivaa puuhaa ja Lexkin jo juoksee melkein kokokierroksen.
Tänään sit normi puru/tottisvuoro maneesilla ja sen jälkeen pelastusjäljen pariin.
Kyl huomaa että kevät tulee, meikäläinen ei malta sisätiloissa olla olleskaan :)
Jatketaan taas kun jotian normaalista poikkeavaa tapahtuu...
maanantai 8. helmikuuta 2016
Jostais tartteis varmaan luopua
Mietiskelin tässä tuon Lexin kanssa olemista, lähinnä sen treenaamista. Viimevuosi toi paljon lisää aktiviteeetteja ja tavoitteita. Mitkä hieman sitten on kuitenkin laantuneet erinöisten ongelmien vuoksi...
Nyt tulee treenattua Ipoa (peltojälki, tottis ja purut), Hakua, (etsintä, esihaku ja tottis) Tokoa ja pelastustouhuja.
Alunperin sen roolin piti olla se rapsuteltava sisäkoira...
Toisin kävi, alko kiinnostaa metsäjäkitulos. Sen kautta sitten jalostustarkastus, mihin kuuluu se rohkeuskoeosuus.
Purujen loppumisen uhka innoitti aloittamaan pelastuskoirapuoleen tutustumisen.
Sitä kautta alkoi hakuharastus. Metsäjäljen vaikeuksien ja tuloksettomuuden vuoksi hausta tuli meille seuraava koularitavoite....sitten esiin tuli tottisongelmat..
Tokoa alettiin treenamaan ihan vain tavoitteena splPorvoon toko joukkueeseen ja spl tokomestiksiin osallistuminen. Sitten se sais olla siinä...loppusyksystä kimposi ajatus että josko koittaisi sitä koularia Iposta. No ei sekään ihan helppoa ollut. Se tottis!!!
Käytiin vuden 2015 aikana viidessä kokeessa. Paras tulos oli sieltä tokosta, se ainut tulos! 1,17 pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta kuitenkin.
Ja koska ohjaaja on mikä on, sai se idean tokoilla talven aikana. 4 pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta tällä kertaa. Vuoi on kuitenkin vielä alussa... Keretään vielä moneen kokeeseen..
Pari päivää pähkäillyt nyt tuon koiran treenaamista. Sillä ois mahdollisuudet saada tulos noista edellä mainituista lajeista. Kunhan mä vaan löytäsin sen punaisen langan mitä oon etsinyt jo kohta kolme vuotta.
Moni ei olisi tuon kanssa jaksanut vääntää, mut mulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Ja koska vaihtoehto ei ole olla treenaamatta, on pakko vaan yrittää..
Nyt sitten aloin miettimään että pitäis ehkä keksittyä vaan yhteen lajiin. Mutta kun ei ite mitään haluais jättää pois. Meil on aivan mahtavat treeniporukat. Tykkään kaikissa käydä. Ja Lexkin selviytyy kaikista kohtuullisesti, niin miksi sit jättäisin jotain pois. Ihan mahdotonta taas tää ajatuksen juoksu..ehkä se että raapustan niitä nyt tänne helpottaa painetta. Saa havaita.
Kirjotanpa nyt tänne senkin, että tänä vuonna ois toivottavasti tulossa uusi treenattava. Lex ei jää täysin laakereilleen lepäämään, se mahdollisesti jättää jotain kuitenkin pois, saa ny havaita, ei vaan pysty päättää mitään. Kuljetaan siis päivä kerrallaan...
Pennun odotus on tuskaa, pitää odottaa niin paljon. Juoksujen alkamista, astutusta, tiineyttä, synnytystä, sukupuolijakaumaa, pennun kotiutumista. Ihan malttamatonta aikaa. Ei voi muuta sanoa.
Tähän mennessä oon saanu koiran just sillon kun sen idean on saanut ja pentueen kattonut, niin pentu on myös tullut. Ja juuri sitä sukupuolta kun on halunnut. Nyt on jotenkin epävarma olo, että tuleeko sitä pentua vielä tästä odotuksesta. Kauaa ei tarttei oottaa, mut ihan liian kauan kuitenkin....
Nyt tulee treenattua Ipoa (peltojälki, tottis ja purut), Hakua, (etsintä, esihaku ja tottis) Tokoa ja pelastustouhuja.
Alunperin sen roolin piti olla se rapsuteltava sisäkoira...
Toisin kävi, alko kiinnostaa metsäjäkitulos. Sen kautta sitten jalostustarkastus, mihin kuuluu se rohkeuskoeosuus.
Purujen loppumisen uhka innoitti aloittamaan pelastuskoirapuoleen tutustumisen.
Sitä kautta alkoi hakuharastus. Metsäjäljen vaikeuksien ja tuloksettomuuden vuoksi hausta tuli meille seuraava koularitavoite....sitten esiin tuli tottisongelmat..
Tokoa alettiin treenamaan ihan vain tavoitteena splPorvoon toko joukkueeseen ja spl tokomestiksiin osallistuminen. Sitten se sais olla siinä...loppusyksystä kimposi ajatus että josko koittaisi sitä koularia Iposta. No ei sekään ihan helppoa ollut. Se tottis!!!
Käytiin vuden 2015 aikana viidessä kokeessa. Paras tulos oli sieltä tokosta, se ainut tulos! 1,17 pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta kuitenkin.
Ja koska ohjaaja on mikä on, sai se idean tokoilla talven aikana. 4 pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta tällä kertaa. Vuoi on kuitenkin vielä alussa... Keretään vielä moneen kokeeseen..
Pari päivää pähkäillyt nyt tuon koiran treenaamista. Sillä ois mahdollisuudet saada tulos noista edellä mainituista lajeista. Kunhan mä vaan löytäsin sen punaisen langan mitä oon etsinyt jo kohta kolme vuotta.
Moni ei olisi tuon kanssa jaksanut vääntää, mut mulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Ja koska vaihtoehto ei ole olla treenaamatta, on pakko vaan yrittää..
Nyt sitten aloin miettimään että pitäis ehkä keksittyä vaan yhteen lajiin. Mutta kun ei ite mitään haluais jättää pois. Meil on aivan mahtavat treeniporukat. Tykkään kaikissa käydä. Ja Lexkin selviytyy kaikista kohtuullisesti, niin miksi sit jättäisin jotain pois. Ihan mahdotonta taas tää ajatuksen juoksu..ehkä se että raapustan niitä nyt tänne helpottaa painetta. Saa havaita.
Kirjotanpa nyt tänne senkin, että tänä vuonna ois toivottavasti tulossa uusi treenattava. Lex ei jää täysin laakereilleen lepäämään, se mahdollisesti jättää jotain kuitenkin pois, saa ny havaita, ei vaan pysty päättää mitään. Kuljetaan siis päivä kerrallaan...
Pennun odotus on tuskaa, pitää odottaa niin paljon. Juoksujen alkamista, astutusta, tiineyttä, synnytystä, sukupuolijakaumaa, pennun kotiutumista. Ihan malttamatonta aikaa. Ei voi muuta sanoa.
Tähän mennessä oon saanu koiran just sillon kun sen idean on saanut ja pentueen kattonut, niin pentu on myös tullut. Ja juuri sitä sukupuolta kun on halunnut. Nyt on jotenkin epävarma olo, että tuleeko sitä pentua vielä tästä odotuksesta. Kauaa ei tarttei oottaa, mut ihan liian kauan kuitenkin....
maanantai 2. marraskuuta 2015
Pellolla jäleen
Ja kun aloin koostamaan näitä jälkikertoja, niin eihän läheskään kaikkia oo taas tullu tänne naputeltua. Vaikka mä niin itselleni lupasin...
Kaavaa hyvin menneille ja huonommin menneille jäljille on nyt sitten vaikea saada kasattua.
Tämänpäivänen olikin taas se hyväjälki.
Maksalaatikkoa paalulla ja ekalla suoralla yksi kasa. Molempien kulmien jälkeen parilla askeleella ja loppusuoralla isoja kasoja siellä täällä. Kolmella esineellä mennään edellen.
Jäljestys oli tänään nautinnollista. Ekalle esineelle päästin pitkällä liinalla. Yksi ainut sivutarkistus suoralla, muttei aiheuttanut enempää päänvaivaa kun Lex jo jatkoi oikeaan suuntaan. Esineen ilmas SUORAAN!!! Hyvä mun jalka :)
Kulmat otti hyvin, Ei minkäänlaisia katkoksia havaittavissa. Ne kaks muuta esinettä ilmas vinoon, mutta pallo etutassujen välissä korjas asennon.
Jäljen jälkeen oli tarkotus mennä juoksemaan toiselle pellolle Ninjan kanssa, mutta joku päätti losauttaa mojovan laukauksen, joten päätettiin kääntyä takas ja hengailla ihan omassa pihassa.
Läähätys on taas sitä luokkaa että morjens :D
Kaavaa hyvin menneille ja huonommin menneille jäljille on nyt sitten vaikea saada kasattua.
Tämänpäivänen olikin taas se hyväjälki.
Maksalaatikkoa paalulla ja ekalla suoralla yksi kasa. Molempien kulmien jälkeen parilla askeleella ja loppusuoralla isoja kasoja siellä täällä. Kolmella esineellä mennään edellen.
Jäljestys oli tänään nautinnollista. Ekalle esineelle päästin pitkällä liinalla. Yksi ainut sivutarkistus suoralla, muttei aiheuttanut enempää päänvaivaa kun Lex jo jatkoi oikeaan suuntaan. Esineen ilmas SUORAAN!!! Hyvä mun jalka :)
Kulmat otti hyvin, Ei minkäänlaisia katkoksia havaittavissa. Ne kaks muuta esinettä ilmas vinoon, mutta pallo etutassujen välissä korjas asennon.
Jäljen jälkeen oli tarkotus mennä juoksemaan toiselle pellolle Ninjan kanssa, mutta joku päätti losauttaa mojovan laukauksen, joten päätettiin kääntyä takas ja hengailla ihan omassa pihassa.
Läähätys on taas sitä luokkaa että morjens :D
tiistai 27. lokakuuta 2015
"tieteellinen" kokeilu jäljellä
Jepjep, eli teinpäs Lexille koe jäljen, joka sitten jatkui vielä tokalta esineeltä maksalaatikollisella jäljellä kahdella kulmalla.
No eipäs menny ihan niinkuin pti, mut hengissä selvittiin ja tiedetään että treenit jatkukoon.
Paalulta lähti suht hyvin. Aloin antamaan pidempää liinaa ja koirahan bongas ekat traktorin jäljet ja ois niin mieluusti lähtenyt ajamaan sitä, molempiin suuntiin. Kehottelin suusanallisesti jatkamaan, ja täähän päätti sitten tulla mun luo ja etsiä mun takaa sitä jäljkeä. Oh my!!
Päästiin jatkamaan ja ekasta esineestä (puuta) mentiin huolellisesti yli. Tajusin avsta sen kulmassa kun koiruus otti sen aikas mallikkaasti. (Oli semmosia kivoja ruskeita pidempiä kukkia merkkeinä. Ja niitähän olikin sitten ihan reilusti, ettei muistanu mikä niistä oli se esineen kukka) Kehuin kulmassa ja Lex päättikin sit pysähtyä kuuntelemaan mua. Huoh!
Toka suora olikin sitten aivan loistava ja kulmankin nosti loistavasti. Ja taas kulman jälkeen päätti pysähtyä kun kehuin. Plaah! Kolmas suora oli sitten vastatuuleen, mitä ajoi ihan sivussa. Vaikka koitin liinalla ohjailla oikeelle uralle, ei se sitä tehnyt. Esineen ilmas kuitenkin, ehkä hiukan liian aikasin, koska ite taisin taas jotain siinä sählätä :D
Siitäpä ei sitten meinannut palkkaamisen jälkeen lähteä jatkamaan. Kolmannella käskyllä vasta jatkoi. Maksalaatikko tuli hyvin pian ja sitten alkoikin ihan hyvin taas jäljestää. Kulma oli maksaaltikolla taas vuorattu. Neljännekin suoran ajoi ihan hyvin, kulman otti hyvin, vaikka ruuat oli vasta kulman jäkeen, ehkä askeleen liian kaukana. Hölmö kun menin taas kehumaan ja sit meni Lexillä taas pakka sekasin. Jonkun aikaa jouduin seisomaan ja odottamaan että lähti oikealle jäljelle, saattohan siinä taas olla semmonen uran tapainekin.
Vika suora myötätuuleen meni taas ihan ok, mutta kun esineelle tultiin ja työnsin jalkani taas eteen, ettei mene vinoon, onnistuin astumaan takatassulle, jolloin koira vingahti ja kääntyi toiselle kyljelleen. Mut pysyi maassa kuitenkin. Palkka siitä ja pois.
Johan oli taas suoritus. Molemmat sählättiin ihan urakalla.
No eipäs menny ihan niinkuin pti, mut hengissä selvittiin ja tiedetään että treenit jatkukoon.
Paalulta lähti suht hyvin. Aloin antamaan pidempää liinaa ja koirahan bongas ekat traktorin jäljet ja ois niin mieluusti lähtenyt ajamaan sitä, molempiin suuntiin. Kehottelin suusanallisesti jatkamaan, ja täähän päätti sitten tulla mun luo ja etsiä mun takaa sitä jäljkeä. Oh my!!
Päästiin jatkamaan ja ekasta esineestä (puuta) mentiin huolellisesti yli. Tajusin avsta sen kulmassa kun koiruus otti sen aikas mallikkaasti. (Oli semmosia kivoja ruskeita pidempiä kukkia merkkeinä. Ja niitähän olikin sitten ihan reilusti, ettei muistanu mikä niistä oli se esineen kukka) Kehuin kulmassa ja Lex päättikin sit pysähtyä kuuntelemaan mua. Huoh!
Toka suora olikin sitten aivan loistava ja kulmankin nosti loistavasti. Ja taas kulman jälkeen päätti pysähtyä kun kehuin. Plaah! Kolmas suora oli sitten vastatuuleen, mitä ajoi ihan sivussa. Vaikka koitin liinalla ohjailla oikeelle uralle, ei se sitä tehnyt. Esineen ilmas kuitenkin, ehkä hiukan liian aikasin, koska ite taisin taas jotain siinä sählätä :D
Siitäpä ei sitten meinannut palkkaamisen jälkeen lähteä jatkamaan. Kolmannella käskyllä vasta jatkoi. Maksalaatikko tuli hyvin pian ja sitten alkoikin ihan hyvin taas jäljestää. Kulma oli maksaaltikolla taas vuorattu. Neljännekin suoran ajoi ihan hyvin, kulman otti hyvin, vaikka ruuat oli vasta kulman jäkeen, ehkä askeleen liian kaukana. Hölmö kun menin taas kehumaan ja sit meni Lexillä taas pakka sekasin. Jonkun aikaa jouduin seisomaan ja odottamaan että lähti oikealle jäljelle, saattohan siinä taas olla semmonen uran tapainekin.
Vika suora myötätuuleen meni taas ihan ok, mutta kun esineelle tultiin ja työnsin jalkani taas eteen, ettei mene vinoon, onnistuin astumaan takatassulle, jolloin koira vingahti ja kääntyi toiselle kyljelleen. Mut pysyi maassa kuitenkin. Palkka siitä ja pois.
Johan oli taas suoritus. Molemmat sählättiin ihan urakalla.
maanantai 26. lokakuuta 2015
Tottistelua kentällä, valitettavasti ihan yksikseen
Tämän vapaapäivän ohjelman piti mennä niin että jäljelle ja sen jälkeen tottistelee. Noh jäljellä ei olla vieläkään käyty, mut tottikset meni loistavasti. Koko koekaavio tehtiin, tietenkin välipalkoilla.
Seuraaminen alusta alkaen ihan loistavaa, täyskäännös ainoastaan hiukan väljä/hidas. Juoksu/hidas osuus ilman kontaktin putoamista.
Kuviittelin henkilöryhmäkin loistavaa, mut tiedän et sit kun ne henkilöt laitetaan siihen niin kontakti hajoaa...
Istuminen Lexiksi nopea ja varma. Ekan maahanmenon sähläsin ite, mut toinen olikin jo hyvä. Ei loistava, vain hyvä.
Luoksetulossa on alkanu olemaan vino. Tosin nyt kun mietin niin aurinko paistoi mun selän takaa, No en tiedä oliko se nyt kuitenkaan syynä. Tuskin.
Sivulle siityi hyvin, vaikka pallo olikin leukani alla. Alkaa siis tajuamaan vihdoinkin että palloon kosketaan vasta kun on lupa annettu.
Tasamaanouto nopea, ja eteenkin istui ilman käskyä. Otin tosin askeleen koiraa kohti. Istui pureskelematta??? mikähän aivopieru sille iski :D
Hyppynoutoon karkasi, mutten käskyttänyt takasin ihan edellisten treenien kiletäytymisien vuoksi. Takasinkin päin tuli, mutta avitin hyppy käskyllä.
Vinoesteen olisi karannut, mutta pysähtyi hömistyneenä et mitähän täs nyt pitikään tehdä. Kapula lensi esteen sivuun, jonka hain pois ja hetin uudelleen, jolloin Lex kiipesi yli, haki kapulan ja jäi tuijottamaan takastullessä et hitto, miten mä nyt takasin pääsen :D Juostiin sitten yhdessä se yli kapula suussa ja luovutusasennon jouduin käskyttämään istumaan. Siuvlle siirtyi hyvin.
Eteenmeno oli suora??? Osaaks toi sittenkin juosta suoraan. Pallon vein päätyyn jo ennenkuin otin koiran ulos autosta.
Olipas mukava treeni hetki. Harmittaa kun ei kukaan nähnyt.
Seuraaminen alusta alkaen ihan loistavaa, täyskäännös ainoastaan hiukan väljä/hidas. Juoksu/hidas osuus ilman kontaktin putoamista.
Kuviittelin henkilöryhmäkin loistavaa, mut tiedän et sit kun ne henkilöt laitetaan siihen niin kontakti hajoaa...
Istuminen Lexiksi nopea ja varma. Ekan maahanmenon sähläsin ite, mut toinen olikin jo hyvä. Ei loistava, vain hyvä.
Luoksetulossa on alkanu olemaan vino. Tosin nyt kun mietin niin aurinko paistoi mun selän takaa, No en tiedä oliko se nyt kuitenkaan syynä. Tuskin.
Sivulle siityi hyvin, vaikka pallo olikin leukani alla. Alkaa siis tajuamaan vihdoinkin että palloon kosketaan vasta kun on lupa annettu.
Tasamaanouto nopea, ja eteenkin istui ilman käskyä. Otin tosin askeleen koiraa kohti. Istui pureskelematta??? mikähän aivopieru sille iski :D
Hyppynoutoon karkasi, mutten käskyttänyt takasin ihan edellisten treenien kiletäytymisien vuoksi. Takasinkin päin tuli, mutta avitin hyppy käskyllä.
Vinoesteen olisi karannut, mutta pysähtyi hömistyneenä et mitähän täs nyt pitikään tehdä. Kapula lensi esteen sivuun, jonka hain pois ja hetin uudelleen, jolloin Lex kiipesi yli, haki kapulan ja jäi tuijottamaan takastullessä et hitto, miten mä nyt takasin pääsen :D Juostiin sitten yhdessä se yli kapula suussa ja luovutusasennon jouduin käskyttämään istumaan. Siuvlle siirtyi hyvin.
Eteenmeno oli suora??? Osaaks toi sittenkin juosta suoraan. Pallon vein päätyyn jo ennenkuin otin koiran ulos autosta.
Olipas mukava treeni hetki. Harmittaa kun ei kukaan nähnyt.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)