..se surullisen kuuluisa loppu.
Tein kaksi jälkeä. Eka 304 askelta ja kolme kulmaa&kolme esinettä. Lex ajoi aivan loistavan jäljen. viiminen esineilmaisukin oli lähes suora. Kulmat otti oikein mallikkaasti. Mutta mitäpä olinkaan tehnyt,..
..sen hiton toisen jäljen, lyhyempi kuin eka. Kolme kulmaa ja kolme esinettä. Paalun havaittuaan Lex tiputti pallon suusta ilman käskyä ja siirtyi innoissaan kohti jälkeä. Päästin menemään kun motivaatio oli kohdallaan. Ekassa kulma jo kolmenkymmenen askeleen jälkeen. Hieman nenä nousi, ja epäröi kulmassa. Selvittiin kuitenkin ja toisen kulman otti jo paremmin. Esineen ilmaisi suoraan ja nopeasti. Jäljelle lähtö oli jo kysyvä. Katsoi mua silmiin, vaikken itse katsonutkaan koiraan. Olin hajareisin sen "päällä" ja näin kun katse oli ylöspäin. Kun huomasin että kuono laski, annoin käskyn jatkaa jäljestystä. Lähtikin ihan hyvin. Suoraa ajoi ihan hienosti, mutta seuraavan esineen ilmasi jälkeenpäin, eli tuntui siltä että kokeili olikohan saanut hajun siitä. Pyysin koiran sivulle ja lähetin uudelleen käsiavuin. Nyt jäjesti suoraan esineelle ja ilmais tosin ihan vinoon. Rauhottelin Lexiä, kehuin, syötin ja silittelin. Ja jatketaanhan me loppuun asti.. nääh huono päätös.. Nenä ylhäällä mentiin, hukkasin jo itsekin linjan. Kulmaan tuli ihan nenä ylhäällä ja jäljestämisestä ei hajuakaan. Roiskasten mentiin vikalle suoralle. Sai jotenkin jäljestä taas kiinni, muttei tiiviillä nenällä. Esineelle tultuaan lössähti ihan vinoon. Pakko tuostakin oli pallo antaa, kun en todellakaan voinut enää uusia. Kunto ja motivaatio tässä lämpötilassa ei ois enää Lexillä riittänyt.
Ei auta kun huomenna mennä jälleen paikkailemaan ja nyt tehdä vain ja ainoastaan se yksi lyhyt jälki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti