Kun tulee käveltyä nykyään useimmiten töihin, ja tuo yksi luvallinen heinäpelto sattuu olemaan matkan varrella, niin illalla sain ajatuksen että tallaan jäljen kotiin tullessa.
Aamulla paalu pötkölleen pellolle odottelemaan, ettei sitä tarvinut töihin asti raahata. Esineet ja lusikka kulki näppärästi taskussa ;) Ja kun jälki oli valmis, ei tarvinut kun kävellä kotiin ja ottaa koira tarhasta ja pellolle. Näppärästi vanheni tarpeeliset minuutit
Jäljen pituus 300 askelta, kolme kulmaa ja kolme esinettä. Maksalaatikkoa siellä täällä. Paalun viereen laitoin kasan maksalaatikkoa, mutta seuraavan kerran sitä oli kuudenkymmenen askeleen päässä. silloin tällöin suorilla, ekassa kulmassa ja kolmannen kulman jälkeen.
Jäljelle meno aiheutti pienen session matkalla. Naapuri käveli vastaan koiransa kanssa. pk collie on Lexille punainen vaate, joten pallon kanssa alotin riehumisen mikä saikin koiran unohtamaan vastaantulijat. Itse vain hiukan liian aikasin lähdin jatkamaan matkaa, jolloin Lex pudotti pallon ja yritti vielä lähteä kohti collieta. Vaaranpaikka tiellä, koska takaa tuli juuri mopoilija joka oli väistämässä naapuria. Lex onnistui pomppaamaan tien puolelle. Huh mikä tilanne. Sori mopoilija, mun moka.
Ja sitten taas itse jälkeen. Lex odotti jo hienosti että laitan liinan jalkojen väliin, sekä sitä, että annan luvan lähteä. Edistystä tässäkin tapahtunut. Hyvähyvä.
Paalulta söi maksikset ja lähti ajamaan jälkeä nokka tuhisten. Pysyi kokoajan jäljellä nenä tiiviisti ruohon seassa. Suorastaan pysähtyi kuin seinään haistettuaan maksalaatikon. Jatkoi yhtä hienoa jäljen ajoa. Keräsin itseäni pikkuhiljaa taas lähemmäs kun lähestyttiin esinettä. Jalka eteen ja koira meni hitaasti maahan, mutta suoraan. Nousi istumaan kun olin hajareisin sen päällä, jolloin nätisti käskytin takasin alas. tuijotus palloon ja zup.
Pallon irrotuksen jälkeen laitoin koiran takasin maahan ja annoin jatkamiseen luvan. Hieman mietti ennenkuin lähti jatkamaan, mutta loistavaa työskentelyä kuitenkin sitten jatkoi. Kulmaan tultaessa otti sen ihan hyvin, söi ruuat, mutta sen jälkeen yritti ajaa jäljen sivussa. Kielto riitti ja palasi oikealle uralle. Hetken päästä yritti toiselle puolelle, mutta taas Ei käsky palautti koiran oikeaan uraan. Kulman otti hienosti. Tarkasti nopealla kuonon liikkeellä oikealle, mutta samantien lähti jatkamaan vasemmalle, eli oikeaan suuntaan.
Esineilmasu vino, kun en itse kerennyt ajoissa paikalle. Korjasin kuitenkin sen asennon ja haukutin pallolla ja zup.
Nyt oli vaikeampi lähteä jatkamaan. Jouduin useamman kehotuksen antamaan. Kolmanteen kulmaan ajoi taas hienosti, otti sen kulmankin todella hienosti. Tässä kohtaa annoin liinaa reilummin, lähes kymmenen metriä. Päätin että nyt katotaan miten lopussa käy. Jäljellä pysyi kokoajan tuhisten. Esineen ilmaisi nopeasti, mutta 90 astetta vinossa. Menin koiran vasemmalle puolelle ja laitoin pallon esineen ja koiran väliin, jolloin Lex suoristi asentonsa omatoimisesti. Haukutin taas ja vapautin koiran.
Olihan taas sitten ihan älyttömän hieno ja opettavainen jälki.
En mä ehkä ihan turha tyyppi sit ton koiran treenaajana olekaan ;) Selkeesti kuullun ymmärtäminen alkaa mennä perille meikäläisellekin.
Tuli tätä kirjottaessa mieleen, että tää yksilö on oppinut kaikki ne toiminnat mitä olisin halunnut aikanaan Ninjalle ja Samulle opettaa, ei yksinkertasesti omat taidot silloin selkeestikään riittäneet. Olen siis vihdoin oppinut olemaan musta-valkoinen koulutusmetodeissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti