Lex haastavalla jäljellä

Tuntematon metsä ja eka kertalainen jäljen tallaaja. Siitä ei voi seurata muutakuin katastrofi.... Tai sitten ei. Lue lisää niin selviää..

Nakkasin kreppikaulanauhan ja viisi hanskaa sekä pallon mukaan ja ohjeistukseksi annoin, että jos jaksat niin kilsan verran kävelet ja laitat merkkejä niin että seuraavan näkee edelliseltä. Ja pari merkkiä per esine. oottelen ite tiellä. Unohtu sit että tosiaan tuntematon metsä, joten suunta ei ollut ihan ajattelemani ;)

 Jäljen tallaaja hiukan eksyi ja ajautui kulkemaan alkujäljen yli. No ei haittaa, katotaan kuin koira selviytyy tokaisin.
 Ikää jäljelle tuli ehkä tunnin verran.. ei tullu katsottuu kellosta.

Tarkoitus puuttua jos koiran suunta muuttuu väärään....

Janalla selvisi loistavasti ja lähti takajälkeä otti pari askelta jonka jälkeen kääntyi enne kehoitustani oikeaan suuntaan, selkeä oppiminen jossain vaiheessa tapahtunut.
 Lähti ajamaan todella hienosti ja tarkasti. ennen ekaa hanskaa, joka oli noin 50 metrin päässä tuli se poikkijälki jonka kohdalla Lex päätti vääntää kakat, jatko kehtouksen jälkeen koitti mennä sinne tuoreemmalle, enpäs päästänyt. Odottelin että herra menee jätöksiensä yli ja jatkaa oikeaan suuntaan. Ja hienosti sitten jatkoikin kun hokasi mitä odottelin. Ekalle esineelle pysähty, kehotin maahan ja syöttelin makkaraa.. Jatkettiin toiselle esineelle vielä hienosti. Vähän ennen kolmatta, noin 500 metrin päässä alusta tuli se Lexin omatahto esiin, nenä ylhäällä haki oikealle, vaikkei sinne jälki kulkenut. Odoteltin ja kielsin kun yritti vaan sinne väärään suuntaan. Vihdoin mentiin oikeaan suuntaan ja kolmannelle esineelle selvittiin. Otti hanskan suuhun, ja alkoi menemään maate, Hiukan oli alamäkeä, mutta makaaminen onnistui kuitenkin. Tästä eteenpäin mentiin ihan helevetin hienosti neljännelle esineelle. Maasto muuttui tässä kohdin haasteellisemmaksi, ryteikköön mihin ei ihan heti uskoisi kenenkään vapaaehtoisesti eksyvän :D Niin vaan puskettiin läpi kuusenoksien raapiessa naamaani. Ja neljännelle hanskalle päädyttiin. Meni itsenäisesti maahan ja jotenkin kummallisesti löysin itseni koiran edestä. No siinä sitten taas syötiin makkaraa ja rauhotuttiin. Jäljen tekijän ehtiessä paikalle (keräili perässä niitä merkkejä) hetki vielä ihmeteltiin ja taas jatkettiin. Merkit alko harvenemaan kun niitä ei ollut tarpeeksi. Koira kuitenkin kulki kokoajan oikeaan suuntaan, hiukan eri kohdasta kun jäljen tekijä oli kulkenut, mutta suunta oli kuitenkin aina oikea. Ja eipä sitä ihan ydinjälkeä metsässä vaaditakaan. Viidenneltä esineeltä kun lähdettiin, en enää itse havainnut seuraavaa merkkiä, mutta kuljin koiran perässä ja aina se merkkikin vaan tuli vastaan.
 Lopussa oli viimeisenä pallo. Palloa edeltävän merkin jälkeen Lex vain pysähtyi ja ihmetteli, näin jälkeenpäin aateltuna, tais ootella jäljen tekijän paikalle ennenkuin jatkoi.
 Oltiin ihan lähellä sitä palloa, mutta en tässäkään kohtaa havainnut sitä merkkiä, koiran kulkiessa puolisen metriä jäljen oikealla puolella. Päästin liinasta irti maaston haastavuuden vuoksi.
Lex sitten päätti vaan jatkaa eteenpäin........
... Huutelin sen takasin, kun liina katosi näkökentästäni. Lähti tulemaan takaisinpäin, ei kuitenkaan suoraviivaisesti minua kohti, vaan palloa. Mietinkin että tais tietää et se pallo on siinä, mut ei vaan olis halunnu lopettaa.. Liina meni niin monen puun ympäri että Lex jäi jumiin, kun selvisin auttamaan, huomasin että se jo jäysti sitä palloa.

Yhteenvetona todettakoon että kyllä tuo koira loppuun selviää, ens kerralla katson kuinka pitkälle menee sinne väärään suuntaan ja hakeutuuko takaisin sinne jäljelle. Muuten ei kyl voi sinne peruskokeeseen lähteä. Kilometri merkkaamattomassa maastossa menee aikapahasti metsään :D Jollei hukatessaa palaakaan jäljelle. Pakko tuo on testata, vaikka näyttääkin siltä että se koe jää tältä syksyltä vielä väliin. Koekalenteria selatessa ei lähistöllä olevat osu yksiin oman kalenterin kanssa :(

Kiitos tuhannesti jäljen tekijälle. Tää otetaan ehdottomasti lähiaikoina uusiksi.

Jälkeilyä

Mitäpä sitä nukkumaan, paljon fiksumpi on miettiä että miski ihmeessä treenaan koiria enimmäkseen päänsisällä. Väsytti sunnuntain jumbovuoron päätteksi, mutta rakkaat karvalapset ei suostu nukkumaan seiskaa pidempään.
 Rutiiniksi on muodostunut vapaapäivisin tai iltavuoroon mentäessä kaava. Seiskalta koriat pihalle, kissat tulee tässä kohden sisään, kateille safkat, Tällin pöperöt likoomaan ja takas nukkumaan.
 tai sitten ei...torkuin parn tunnin ajan ja ysiltä sit aloin miettimään montako tuntia on aikaa ennen kun tarvi töihin lähteä...
 Voi apua miks tää on tämmöseks menny?

No reippaana sitten kävin heti sängystä ylöspäästyäni kylvämässä ne Tällin eväät nurmikkoon ja metsän puolelle tallasin Lexille hanskojen hukkaamisjäljen. Se vaan on jotenkin saamatonta mennä tekemään se jälki suurempaan metsään yksikseen.. en tajua. Sama se on pellolle meno. Kun ei tuohon ihan viereen enää viitsi mennä pitkän heinän takia, ei jaksa yksin lähteä ajamaan kauemmas pellolle. Liekö missään lyhyempää, en tiedä kun en saa taas aikaseks lähteä katsomaan.

No kuitenkin kokeiluluontonen liian lähekkäin menevät suorat ja terävät kulmat Tällille. Ekan kulman otti ensin hyvin, mutta sitten tuli joku aivopieru ja palasi takasinpäin, jolloin bongasi tokan suoran makupalata. En päästänyt, jolloin meillä olikin pieni opin paikka. Vaadin takasin kulmaan ja kerrasta tais mennä perille mitä tahdoin. Tokalla suoralla vauhti kiihtyi kun pääsi kulmahärdellistä tasapainoon, jouduin ojnetmaaan hiukan ryntäilystä, jolloin Tälli sai hajun kolmannesta suorasta ja olisi mieluusti sinne mennyt. Taas hiukan joutui miettimään miksi liina ei jousta... No keksi että josko jatkais sitä tokaa suoraan eteenpäin, jolloin tilaakin tuli. Kummallista touhua tuo jäljestys.
 Loput neljä kulmaa mentiin paljon tarkemmin ja suorilla rynnimisiin puuttumiset ei aiheuttanut ongelmia. Loppuesinekin taas ilmastiin ihan hienosti ilman apuja.

Koiran vaihto...

Lex oli ihan hirveetä intoa täynnä, niinkun aina kun jotuu jäämään yksin sisään odottelemaan. Ei meinaa tasottua ollenkaan. Nyt käskytin janan alkuun maate. Ja kävin keräämässä Tällin jäljeltä merkkitikut sillä aikaa. Pystyin tuomaan ne sisäänkin, ilman että Lex nousi ylös. Edistystä...

Siirryttiin hiukan eteenpän ja annoin käskyn töihin. On tuo kyl kumma otus, se tasan ties taas msitä se jälki lähti, mut pakko oli yrittää vaan jatkaa suoraan. Kun stoppasin liinan, nakkas nenän maahan ja lähti jäljestämään. Jäi ekan hanskan kohdalle pyörimään, ei oikein tiennyt mitä sille tekis, no kehotin maahan. Rauhottelin siinä sitten hetken. Jatkettiin, tokan hanskan ottikin suuhun ja kävi maahan. Ilmasutavalla ei ole mulle väliä, kunhan sitä esinettä ei ylitetä kertomatta mulle että se siellä oli. Taas jatkettiin, mut Lex näki seuraavan hanskan (oli valkoinen) jolloin ois mieluusti loikannut sen luo, enpäs päästänyt, koska olin vaivalla (hups, mitä mä nyt teen kun tuli tiilikasa vastaan)tehnyt suoran kulman, joten sen oli käytävä myös tsekkaamassa. Hienosti pysähty kohdassa missä itekin olin pysähtynyt ja lähti oikeaan suuntaan, no eipä se nyt tyhmä oo kun ties et siellä oli se hanska. En muistanu tarkkaa kohtaa mistä menin, joten tultiin takakautta siihen kolmannelle hanskalle, nenä ylhäällä.  Lex otti hanskan suuhun, jolloin kehotin tuomaan sen mulle. Hetki siinä meni ennenkun villalapanen tuli käteen, mutta tuli kuitenkin. Sit olis viel se neljäs, jonne mentiin taas jälejstäen ja otti suuhun, tuli mun luo ja halus taistella siitä. No mehän taisteltiin, virhe... tai mitäpä väliä, sama se loppupelis on millä tyylillä jatkettiin. Pallolle, joka löyty seuraavaksi...

 Sisällä odotti taas rauhaton pentu, joka oli joutunut tämän ajan olemaan yksin :)

Ihan(an) mahdoton jäljestäjäni.

Pakko hekuttaa tänne blogiin pitkästäaikaa kuinka mainio jäljestäjä tuo Tälli onkaan. Selkeesti äitiisä tullut tuossa asiassa. <3 <3

Sain eilen ajettua vihdoin kotinurmikon ja koska peltojen heinät tuppa olemana taas liian pitkiä ajattelin että tehdään nyt sitten minimittainen jälki aamulla pihaan.

Alueen ollessa ärsyttävän pieni, mietinkin että tehdäänpäs sitten lyhyitä suoria ja paljon kulmia. siinä sit kävi niin että kokeilevainen ohjaaja teki ensin kolme terävää kulmaa ja loppuun sitten kaksi suoraa kulmaa. Tässä kohdin onkin tärkeä muistuttaa että edelleen meillä on makupala (lähes)joka askeleella.

Tuo maanmainioinmalinois jäljesti erinomaisella motivaatiolla koko jäljen, pari kertaa jouduin muistuttamaan suorilla ettei vauihti saa kiihtyä. Lopussa on pienehkö purkki, jonka päälle olen jo laittanut esineen. Tälli menee jo omatoimisesti maahan. <3
 Pallon kanssa riekutaan sitten pois jäljeltä ja toin koiran sisään. Itse mennen keräämään merkit pois nurtsilta.
 Olin ajatellut ettei koirat pääse pihalle pariin tuntiin, mutta toisin kävi. ehkä vartin päästä totesin laittaneeni oven huonosti kiinni ja koirat pihalla. Ja mitä tekee Tälli. Ajaa sen jäljen tarkasti uudelleen.. Pituutta tuolle jäljelel tuli 135askelta, enempää siihen ei saa mahtumaan, jollei tee ihan parinkymmenen sentin välein niitä suoria.
 
On tää vaan niin ihanaa kun on motivoitunut ja helppo jäljestäjä hyppysissä.

Onhan touhuttu sitten viime kerran

Kaikennäköstä ollaan touhuiltu. Ja blogiin kirjoittelu mahdollisesti helpottuu kun sain vihdoin lisättyä toisen käyttäjätunnuksen myös kirjoittajaksi. Joskus kun tullu tarve lisäsähköpostille ja sen mukana sit tuli toiset google tunnarit ja kun kaikki on kohta yhtä suurta googleperhettä, niin olen siis yksi kaksi käyttäjää :D

 Lexille on tehty paljon haukkuilmaisuja ja tultu siihen tulokseen ettei herraa kiinnosta haukkua, jollei näe että maalimiehellä on hälle rakas tyyny palkkana. Isompaan palkkaan siirryttiin säästääksemme maalimiesten reisiä mustelmilta, mutta se tietenkin on sitten haasteelisempi piilottaa, jollei jopa mahdoton.
 Tartteis siis keksiä se punaine lanka millä saa herran uskomaan että se palkka on maalimeihellä, vaikkei sitä näkyisikään.
 Pääsemme vanhaan tuttuun ongelmaan, nimeltä Lexin omatahtoinen persoonallisuus :D
No nyt me keskitytään siihen jälkeen, josko pelatusjäljeltä saataisiin jonkinlainen koetulos.

Ja pienimies Tälli. Kulkee mukana ainakun vaan mahdollista. Ollaan käyty kattomassa futismatsia, joka oli täys katastroofi. Ei mennä uudelleen ainakaan lähitulevaisuudessa.
 Tälli osaa jo haukkua hienosti, jopa ilman käskyä. Tottiksessa ollaan siirrytty patukka palkkaan, se tekninen hiominen tehään edelleen kotona ruuan kanssa, mut ei enää kentälle mennä syömään. Koska se ei tuota enää mitään.

 Tänään alotettiin opetella käytännön opastuksen kautta noutokapulan pitoa. Suulliset ohjeet ei menny itelle perille, joten oli tarpeen saada demonstraatio. Ja niin ne vaan mun aivot loksahti kohdalleen tajuten, että jotain jäi teoriasta ymmärtämättä ja koitin liian pitkälle päästä. Ei ei, nyt me edetään hitaasti.
 Jäljellä menee jo ihan hienosti ikäisekseen. Nyt ilmasi jo loppuesine/purkki yhdistelmän ilman että kerkesin viereen varmistamaan. Maltilla tuohonkin ollaan päästy. Ihana huomata että oma maltti alkaa löytyä..

Mitä sitä ihminen tekiskään ilman osaavaa treeniseuraa.

Koiruuksia

Tää viikko on menny enempi ja vähempi vkonlopun retkeä suunnitellessa/ tarvittavien tavaroiden haalimisessa. Vielä pitäis tänään muonavarastot käydä täydentämässä.
 Koirat jääny vähän vähemmälle huomiolle. Huomenna tarvii veidä Tälli aamuusta ekaa kertaa hoitoon. Jos olisi ihan normi retki, ois koirat mukana,

 Sunnuntaina kerkesin tekemään Tällille jäljen. Tiistaina treenit ja eilen Lexillä treenit. Koirat siis treenailee nyt eripäivinä, koska laji ei ole sama. Katotaan kuin kauan isäntä kestää tätä etten oo pahemmin iltasin kotona. :D

Ja äsken kävin myös Tällin kanssa jäljellä, koska eihän se nyt ole suotavaa etteikö viikkoon jälkeä mahtuisi.

Luulis et lomalla ois kerenny enemmän sinne pellolle, mut ei. Ihme juttu. Ens viikolla ois pakko korjata tilanne. Vika lomaviikko tälle vuodelle, joten saas nähä kuin käy.

Jäljen pituus 215 askelta, eli lähellä ykkösen Ipo jälkeä jo ollaan pituudessa. Vaihtelee siis ruokamäärän/oman jaksamisen mukaan nuo pituudet.

 Alotin taas kahdella nappulalla per askel, kulmat ruokajonoa ja toinen suora yhdellä nappulalla, kolmas suora taas kahdella nappulalla. Selkeesti tarttee edelleen sitä kahta siellä pitää. Toka suora oli hiukan haasteellinen, pysyi jäljellä, mutta ihme kiihdytyksiä tuli matkalle. Lopussa olevalle purkille meni jo yllättävän nopsaan maahan,. Käsivarsi oli edelleen selänpäällä auttamassa. ja toinen käsi purkilla. Kyl se siitä alkaa kohta jo omatoimiseks muuttumaan :)

Annoin vielä siivota jäljen uudelleen ja sen jälkeen houkuttelin pallolla pois. Meinas kuitenkin se jälki viedä voiton, mutta lopulta antoi periksi ja lähti pallo suussa mun mukaan :D

Mietinkin tässä että pitäisköhän jo lopettaa tuo että saa ajaa sen jäljen uudelleen.
Toisaalta se saa siitä tuplasti kilometrejä, mut sitten taas musta on alkanu tuntua että se toinen on paremmin ajettu kun ekalla kerralla. Täytyy miettiä ja kokeilla.

Ensi viikkoon siis....(jos muistan)

Mamman eka lomapäivä

Eka lomapäivä duunista ja johan joutu pieni malinoispoikanen uhriksi.
 Heti kun jaksoin nousta sängystä nappasin Tällin safkat mukaani ja kipitin pellolle.
Pari nappulaa per askel, välillä kokeiluna vain yksi nappula per askel. Tallatessa alko tulee jo semmonen fiilis et eikö nää ruuat lopu koskaan... Loppuun jätin purkin heinien alle piiloon.
 Tulin sisään, ilmotin Lexille et saat safkaa kun palaan ja Tälli liinoihin ja ulos.
Kyl tuo jo tietää et mitä tapahtuu kun otan liinat käteen. Nätisti odotti tuulikaapissa liinojen kiinnittämistä kaulapantaan. Ovi kun aukesi, alkoi nenä samantein etsimään jälkeä. No ylläri olikin suuri kun lähdettiin ekaa kertaa pihasta pois kävellen.
 Pellolle päästiin nätisti ja Tälli istui hienosti paikallaan kun laitoin omat kutrit kuriin enne paalulle siirtymistä. Paalulla asetin liinat jalkojen väliin ja odotettiin hetki. Rauhallisesti odotti lupaa jäljestää. Siinä sitten vaan kuljin perässä ja nautin kun lapsonen söi aamupalaansa askel askeleelta. Kahden kulman jälkeen tuli viimein se loppukin ja kehotin Tälliä menemään maahan purkille. Onnistuihan sekin ilman taisteluita ja pienokainen sai jauheliha herkut rasiasta syödäkseen. Kun purkki oli tyhjä, lähti Tälli uudelleen ajamaan jälkeä. Liinat jätin pantaan, varmuuden vuoksi, jos joku sattuisi ulkoiluttamaan koiraansa tien reunalla. En usko että edes olisi sitä huomannut, mutta varmistus olla pitää. Liinat ei häirinnyt ollenkaan. Hiippailin itse peräsää laskien jäljen pituutta. Ei ihmekään että tallatessa tuntui ikuisuudelta. Jälejlle oli kertynyt mittaa 198 askelta. Eli aamuinen treeni lähes 400 askeleen jälki (oikeasti askeleita enemmän, koska laskin ne normaalin askelvälin mukaan, tehdessä askeleeni oli vielä lähes peräkkäin)
 Kotiin tultua iskä ihmettelikin että miten meillä niin kauan meni. No on tottunut siihen että oon aina tullu nopeesti edellisten koirien kanssa takas. Sillon en vielä osannut olla näin rauhallinen. Ihanaa kun on oppinut itsestäänkin uuden puolen.

 Kotiin tultua telkesin Tällin olkkariin ja annoin Lexille ruuan. No isomies oli vetässy herneen nekkuun eikä suostunut syömään ennen kuin taas seisoin vieressä ja houkuttelin alottamaan sen syömisen.

 Oman aamukahvin jälkeen lähdettiin sitten siskon luo Porvooseen. Otin Tällin mukaan.

Ensin jätin autoon, kun siskolla on pari kissaa. Kuitenkin kun hain autosta unohtuneen mullan, totesin että vaikkei aurinko paista ja ikkunat on auki, oli autossa todella kuuma. Päätin ottaa Tällin mukaan sisään.
 Kerrostalon rappuset mentiin ylös niinkun aina oltais semmosia kuljettu. Kämpän tutkaili rohkeasti (kissat oli makkarissa oven takana). Ja pois lähtiessä raput kulki alas yhtä reippaasti kun ylöskin. Sisko tarjosi lounaan uudessa Kiva-Cafessa, jonka ajaksi Tälli makoili taas autossa. Olis sen voinut mukaankin ottaa, mut eipä osannu ajatella. Lounaan päätteeksi lähdettiin kävelemään rantaan. Piti ihmetellä veneitä ja haukahdella toisille koirille. Fillarilla kulkevat ihmiset oli ihmeellisiä ja pyörätuolimopo tai joku semmoinenkin kiinnosti kovin. Muutamaa västäräkkiäkin yritti jahdata. Aikas reipas pentu kaikin puolin.
 Mä niin tykkään tuosta pakkauksesta ja paljon!

Paljastetaan se hupsis ja muutkin muutokset

Eli sain ajatuksen että josko sitä kuitenkin koittais saada Lexille koularin metsästä. Koekalenteria selaamaan, ei sittenkään, josko kuitenkin. No ei siitä mitään tule kuitenkaan. Treenataan vielä, ja hitot.. muutaman päivän pähkäilyn jäkeen äkkiölähtöihin ilmestyi koe missä vapaita paikkoja, joten se oli sit menoa.
 Kokeilin tottiksen ilman palkaa, palkan sai sitten vasta eteenmenosta. Meni suht ok, joten eiköhän tää tästä...
 Koe oli sitten viime sunnuntaina ja sen tiesi ainoastaan kaksi ihmistä lisäkseni että olen menossa.

Arvonta meni niinkuin aina omalla kohdalla, toisiksi viimeinen jälki. No siinä sitten ajeltiin ja ooteltiin ja taas ajeltiin ja ooteltiin.

 Koitin käyttäytyä niinkuin treneissä ja omasta mielestä onnistuinkion saamaan koiran normi tunnetilaan.
 Lähetys janalle ja luotisuoraan lähti, otti jäljen ihan janan päätä ja perään. No kuuluihan se tuttu takasin janalle ääni. Ei muuta kun koiralle taas tieto että hupsista, otit taas sen takajäljen, mutta tällä kertaa Lex käänsikin vaan itsensä ympäri ja lähti ajamaan oikeaan suuntaan.
 Itse hieman epävarmana perässä, mutta koitin olla normaali. Tuli eka keppi, wuhuu ollaan oikealla suunnalla. Tässä kohdin mietin että mahdollisesti olis yksi keppi jo jäänyt. Tuli toinen keppi. Edelleen lupaavaa., mutta tämän kepin jälkeen koira otti suunnan vasemmalle, ei jatkanut eteenpäin, niinkuin olisi voinut olettaa jäljen kulkevan. Tässäkohden päätin että hitto mennään koiran perässä, josko olisi kuitenkin jokin syy että tuli kepille väärästä suunnasta. No ei olis kannattanut, LEx suuntasi suoraan ojaan, minkä ilmeisesti muisti olleen jäljen alussa. Meni ojaan makaamaan, joi hetken, jonka jälkeen käskytin jatkamaan töitään.
 Onneksi itse huomasin enne toista keppiä kiven jossa oli oranssi maaliläiskä. Suuntasin sinne ja jatkettiin siitä sitten oikeaan suuntaan. Nousi sitten keppi kepin perään ja lopulta mulla oli kuusi keppiä taskussa. Riemu oli rajaton ja lähdettiin kirmaamaan kohti autoa. Aika oli luultavsti mennyt umpeen, joten pidin oikeasti kiirettä. Se kostautui, oma vatsa alkoi kramppaamaan ja jouduin oksentamaan kolmeen otteeseen. ja seuraavak soli autonavaimet hukassa, tässä kohtaa puhalsin ja rauhotin itseni ja muistin mistä taskusta ne avaimet löytyy.
 Selvittiin. Esineruutu oli lähellä keppien luovutuspistettä, joten ei tarvinut autoa siirtää. Kun tuli meidän vuoro, meni luottavaisin mielin ja lähetin koiran ruutuun.
 Lex meni takalinjalle, lähti haistelemaan sitäpitkin, sai hajun, otti esineen, ei ottanutkaan, otii sittenkin, no ei sittenkään ja tuli mun luo, ilman esinettä. Harmitti kun en antanut sitä tuo käskyä. Luotin että kyllä se sen tuo. Udelleen lähetys, jolloin otti ihan eri suunnan, kohti mäntyä, mihin sitten liimautui nenästään kiinni. Ja korvat meni tässä kohden lukkoon. Ties monennen käskyn jälkeen lähti tulemaan luo, uudelleen kehotus mennä ruutuun, ja herra päättää mennä takani olevaan metsää haistelemaan. Tuomari kehotti mua laittamaan koiran nyt sinne ruutuun että saataisiin jotain aikaseksi. Uusi käsky, jolloin Lex juoksee tietä pitkin kivelle, millä se tie oli katkaistu. Tässä kohdin ilmotin tuomarille, että tää oli sit tässä, eis se tuu mulle sitä esinettä tuomaan.
 No itse jälki pisteitä saatiin 166, joten koulari olisi vielä mahdollista saada...
Ja se tottis...
 Alku ihan ok, parina malinois, ei ongelmaa siis että alkaisi kiinnostaa se paikalla makaava koira. Suoritettiin siis liikkeet ensin.
 Seuraaminen alkoi ihan hyvin. Täyskäännös laaaaja. Kuitenkin vielä tuli ihan ok seuraamaan, kunnes käännyttiin oikealle, jolloin Lex otti näkökenttäänsä ne esteet ja ne niiiin ihanat noutokapulat. Istuminen jäi tekemättä, henkilöryhmässä myös. Ja liikkeestä istuminenkin unohtui. Plaah tuli jo omasta suustani ihan ääneen. Maahan meni hitaasti, luokse tuli kaartaen pahemmin kuin koskaan. kuitenkin suoraan eteen istumaan, hei se istui!! Siirtyi sivulle hiukan hitaasti, mutta istui! Siirryttiin kapulatelineen luo, istui siinäkin. Tasamaa noutoon, jouduin käksyttämään istumaan sivulle. Heitin kapulan, odotti lupaa hakea. Katsekontaktin jälkeen sai sen. Toi mun luo sen kapulan, jöi seisomaan. annoin käskyn, ei irrottanut, annoin toisen. Tais irrottaa. Tuli sivulle, ehkä istui ehkä ei. Nyt en muista.
 Siirryttiin hyppyesteelle. Ei odottantu lupaa, hyppäsi kuitenkin yli. Haki kapulan, hyppäsi takaisin kaataen esteen, luovutti seisten, kolmannen käksyn jälkeen irrotti. Sivulle siirtyessään nappasi kapulan laipasta kiinni, ei kuitenkaan jäänyt siihen.
 Vinoesteellä samat alkuongelmat. Karkasi, toi, luovutti seisten. Kolmannellakaan ei irrottantu, katsoin tuomariin, ei reagtiota. Neljännellä käskyllä pikkurillit kitalakeen ja sain sen kapulan vihdoin irti. Vietiin kapula telineelle, jolloin olis taas mieluusti pöllinyt sen kilosen. Onneksi osasin odottaa ja sain tiukalla käskyllä luopumaan aikeestaan.
 Eteen lähetys, alku ok. Juoksi suoraan, bongasi paikallamakuu paalut. Kaarsi sinne, karjasin maahan luvan saatuaan. Reagoi käskyyn, muttei kuitenkaan, annoi toisen käskyn jolloin meni maahan, jättäen toisen takajalan sammakkoasentoon??? Ei sen pitäis onnistuu noilla lonkilla??
 Paikalla makuu erittäin hyvä arvosanalla.
 
Arvostelussa muuten makas kokaojan paikalla, ei kertaakaan yrittäny nousta. Ainut että ennekun käskytin sen maahan, se malinois haukahteli, jolloin Lex meinas yhtyy siihen. Ihme kyllä uskoi kieltoni ja sen jälkeen makasi sitten rauhallisesti paikallaan. Hurjat 45 pistettä saatiin jälleen kasaan, jolloin ilmoitin sitten Lexille että se oli sitten siinä. Sun pk ura loppui tähän.
 Jos vuoden treenin jälkeen Lex palaa ihan ensimmöäisen jälkikokeen tottismoodiin, on mun aika laittaa loppu tälle touhulle.

Siis tuosta hetkestä lähtien Lex leikkii pelkästään pelastuskoiraa, niille treeneille on olemassa oma bloginsa (mitä ehkä olen unohtanut taas päivittää). Löytäköön ken tahtoo :D

Se täytyy sanoa että Lex on opettanut mua ohjaajan paljon. Vuosien jälkeen tuntuu helpolta jatkaa yhteistyuöhaluisen pikkumiehen kanssa.