Mietiskelin tässä tuon Lexin kanssa olemista, lähinnä sen treenaamista. Viimevuosi toi paljon lisää aktiviteeetteja ja tavoitteita. Mitkä hieman sitten on kuitenkin laantuneet erinöisten ongelmien vuoksi...
Nyt tulee treenattua Ipoa (peltojälki, tottis ja purut), Hakua, (etsintä, esihaku ja tottis) Tokoa ja pelastustouhuja.
Alunperin sen roolin piti olla se rapsuteltava sisäkoira...
Toisin kävi, alko kiinnostaa metsäjäkitulos. Sen kautta sitten jalostustarkastus, mihin kuuluu se rohkeuskoeosuus.
Purujen loppumisen uhka innoitti aloittamaan pelastuskoirapuoleen tutustumisen.
Sitä kautta alkoi hakuharastus. Metsäjäljen vaikeuksien ja tuloksettomuuden vuoksi hausta tuli meille seuraava koularitavoite....sitten esiin tuli tottisongelmat..
Tokoa alettiin treenamaan ihan vain tavoitteena splPorvoon toko joukkueeseen ja spl tokomestiksiin osallistuminen. Sitten se sais olla siinä...loppusyksystä kimposi ajatus että josko koittaisi sitä koularia Iposta. No ei sekään ihan helppoa ollut. Se tottis!!!
Käytiin vuden 2015 aikana viidessä kokeessa. Paras tulos oli sieltä tokosta, se ainut tulos! 1,17 pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta kuitenkin.
Ja koska ohjaaja on mikä on, sai se idean tokoilla talven aikana. 4 pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta tällä kertaa. Vuoi on kuitenkin vielä alussa... Keretään vielä moneen kokeeseen..
Pari päivää pähkäillyt nyt tuon koiran treenaamista. Sillä ois mahdollisuudet saada tulos noista edellä mainituista lajeista. Kunhan mä vaan löytäsin sen punaisen langan mitä oon etsinyt jo kohta kolme vuotta.
Moni ei olisi tuon kanssa jaksanut vääntää, mut mulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Ja koska vaihtoehto ei ole olla treenaamatta, on pakko vaan yrittää..
Nyt sitten aloin miettimään että pitäis ehkä keksittyä vaan yhteen lajiin. Mutta kun ei ite mitään haluais jättää pois. Meil on aivan mahtavat treeniporukat. Tykkään kaikissa käydä. Ja Lexkin selviytyy kaikista kohtuullisesti, niin miksi sit jättäisin jotain pois. Ihan mahdotonta taas tää ajatuksen juoksu..ehkä se että raapustan niitä nyt tänne helpottaa painetta. Saa havaita.
Kirjotanpa nyt tänne senkin, että tänä vuonna ois toivottavasti tulossa uusi treenattava. Lex ei jää täysin laakereilleen lepäämään, se mahdollisesti jättää jotain kuitenkin pois, saa ny havaita, ei vaan pysty päättää mitään. Kuljetaan siis päivä kerrallaan...
Pennun odotus on tuskaa, pitää odottaa niin paljon. Juoksujen alkamista, astutusta, tiineyttä, synnytystä, sukupuolijakaumaa, pennun kotiutumista. Ihan malttamatonta aikaa. Ei voi muuta sanoa.
Tähän mennessä oon saanu koiran just sillon kun sen idean on saanut ja pentueen kattonut, niin pentu on myös tullut. Ja juuri sitä sukupuolta kun on halunnut. Nyt on jotenkin epävarma olo, että tuleeko sitä pentua vielä tästä odotuksesta. Kauaa ei tarttei oottaa, mut ihan liian kauan kuitenkin....
