jos jotain luvataan se pitää.

Viimeviikko vierähti ihan kokonaan wusvin karkeloissa. Jäljelle ei yksinkertaisesti jäänyt aikaa. Ja koska tämä päivä oli alunpitäen vielä vapaa, olin luvannut itselleni että nyt sinne jäljelle on mentävä.
 Herättyäni ensimmäinen ajtus oli etten nouse sängystä ollenkaan. No kuitenkin puhelimeen täytyi vilkaista ja siellä viesti että tulisinko illaksi töihin. Köyhänhän on pakko ottaa kaikki irti minkä saa, joten vapaapäivä muuttuikin työpäiväksi. Se kuitenkaan ei estänyt sitä jäljelle menoa.

218 askeleen jälki kolmella kulmalla ja esineellä. Makupaloja lähes olemattomasti, koska maksalaatikkoa ei sattunut jääkaapissa olemaan. Löysin muutaman vanhan naturalmenun jämän.
 Paalu tyhjä, lähti hienosti etenemään. eka makupala oli n.30 askeleen päässä, jonka ihme kyllä söi. Sen jälkeen oli sitä mieltä että jälki jatkuu vasemmalle, eiei. Eka esine 100 askeleen päässä, jonne muutaman kerran jäljeltä poikkeamisen jälkeen päästiin. Vino ilmasu, mutta suoristin koiran. Ei vetässyt herneitä nekkuun, vaan odotti iloisesti palkkaa esineestä.
 Eka kulma aika nopeasti, se oli namitettu. ois halunnut kuitenkin jatkaa suoraan. Toka kulma tuli aika pian myös, välin jäljesti aivan upeasti. Kulmasta ois taas halunnut mennä suoraan. Tässä ei ollut makupaloja ennkuin kulman jälkeen. esineilmasu taas vino, korjasin koiran suoraan ja palkkasin. Tältä esineeltä ei meinannut sitten lähteä jatkamaan. Annoin luvan lähteä, niin nousi sivulle istumaan. Käskyttämällä lähti kuitenkin, itse pysyin pasiivisena paikallaan.
 Kolmas kulma oli suorastaan täydellinen. Mitään ei syönyt, mutta jäljesti kulman ja jatkoi suorankin loppuun ilman mitään häröilyjä.

Kokeiluja jäljellä

Viikon toinen jälki. Kaava on nyt pysynyt samana ja niin tälläkin kertaa. Kolme kulmaa, kolme esinettä ja pituutta tälläkertaa 247askelta.

Paalu tyhjänä, eka makupala 27 askeleen päässä :) Lisäsin liinaan pituuttaa pikkuhiljaa, kulmassa olin noin 8 metrin päässä ja aattelin että katotaan. Kulma oli vuorattu maksalaatikolla. Hyvin selviytyi kulman, mutta kun oli viimeisen murusen syönyt, päätti ettei jälki voi tälläkään kertaa kulkea suoraan, vaikka se joka kerta niin kulkeekin... Palasi siis takasin päin, jolloin lähestyin taas noin kahden metrin liinaetäisyydelle. Esineistä päätin palkata haukun kautta pallolla. Jotenkin on edellisilä kerroilla ollut epävarmuutta niillä. Ilmasi kaikki esineet ihan poikittain, kehuin heti kun meni maahan, mutta nätisti korjautin kaikki suoremmiksi ennen pallopalkkaa. Mielestäni ei koiralle aiheutunut ylimääräistä hämmennystä. Tai no ehkä sillä toisella esineellä, kun unohdin itse nostaa esineen maasta ja kun pallon otin pois, niin Lex ilmaisi sen uudelleen. Hyvä niin, mutta eipä sitten haluunut jatkaa jäljestystä kun ei saanut ilmaisusta muuta kuin kehuja ;) kolmannella käskyllä kuitenkin jatkoi matkaa. Alkuun toisn koitti lähjteä poikkoilemaan, mutta liinalla estin ja suullisesti kielsin väärään suuntaan pyrkimisestä.. Tokaa esinettä kuitenkin edelsi tyhjä kulma, mikä meni loistavasti. Varmaan paras kulma kun palattiin pellolle jäljestämään. Kolmas kulma olikin taas maksalaatikkokulma ja sekin meni ihan hyvin, nyt olin lähellä ja ei palannut ruuan lopputtua enää takasinpäin. Vikan esineen jälkeen kun haukutin, nousi koira seisomaan ja jatkoi haukkumista pallolle. Vapautin siitä ja koira alkoi tunkemaan sitä palloa taas mun reisiin :)
 Irrotus, ja heitto. Seuraava irrotus ja heitto ja sitten alkoikin Lexin palikka testi :D
 Eli kun pallo putosi maahan, tipahti myös koiran kuono siinä kohtaa missä sattui olemaan alas. No pallohan ei tipahtanut siihen nenän eteen vaan noin kymmenen metriä edemmäs. Hysteerisen omainen etsintä alkoi. Its ekävelin hakemaan paalun ja sitten menin paikallistmaaan missä se pallo makaa.
 Jäin seisomaan parin metrin päähän pallosta ja katselin hiljaa kun Lex höyryää ympyrää ja etsii palloaan. noin kymmene minuutin epätoivoisen etsinnän jälkeen tuli ekaa kertaa mun lähelle kysyvä katse naamallaan. Edelleen olin hiljaa ja hetken päästä koira sai hajun pallon narusta. Alko sitä tökkimään, ennekun paikallisti pallon sijainnin. Aika urpo, mut tulihan taas todistettua että ei se niitä silmiään käyttänyt. Tosin pallo oli punainen ja vihreässä heinässä, joten eipä se sitä kait olis nähnytkään. Eikä muuten hajuaistikaan ollut aktivoituna, niin monta kertaa meni puolen metsin päästä pallosta että jos olis ollu röörit auki niin ois pitäny kyl huomata :D

jos jotain haluu, niin sen eteen on tehtävä töitä.

Joidenkin kohdalla se työmäärä on vaan suurempi...
 Ja tälläkin kertaa puhumme ystävästämme Lexistä :)
Perjantai oli jostain syystä, mitä en enää muista, treenivapaa päivä.
Lauantain käytiin hakuilemassa ja koirallahan oli motivaatio ja ilmaisut kohdillaan. Ei huono.
 Eilen sitten pakotin itselleni apparin ja kotipihatreeniä.
Ensin hyppyesteellee, minkä Lexkin jo tietää. Suuntaa itsensä esteen läheisyyteen. Eka hyppy korkeudessa 90cm, eli siinä mihin ollaan nyt päästy. Ei tuottanut mitään uutta. Nostin omasta mielestäni estekorkeutta sentillä. No todellisuus jälkeenpäin mitattuna oli kaksi senttiä, muttei onneksi vaikuttanut suoritukseen.
 Eka hyppy 92 sentissä aiheutti takajalkojen osumisen, muttei onneksi esteen kaatumista. Ja takasinpäin tuli jo ilman kosketusta. Sitten vielä toinen toisto ja sekin koskematta, joten suunta kohti seuraavaa ongelmaa....
 Ja sehän on piilonkierto. En ole mitään tänne kirjoitellut meidän Ipo harrastuksesta, mutta tuilkoon se nyt tässä sitten julki :D
Lexillä tässäkin ymmärrysvaikeuksia. Sen mielestä on turha kiertää kun nopeammin pääsee palkalle käväsemällä siinä piilon nurkalla. Ei ei. Mamma ei tuota hyväksy. Joten eilen oli appari liinalla auttamassa. Kaksi ekaa kiertoa ja apu onnistui, mutta seuraavassa kierrossa Lex päätti mennä toista kautta ja siinä oli appari ja koira molemmat sekasin. No lopputulos sitten oli mikä oli ja koiralla kuitenkin oli hauskaa, mikä tämän kohdlla on tärkeintä.

 Ja sitten äskeiseen treeniin. Jos jotain haluaa, niin on heti silmien auettua ajatus jäljestä. Ja niin sitten puin päälleni ja nappasin maksalaatikon kainaloon ja suuntasin kohti peltoa. Koirat oli jo aiemmin halunneet mennä terassin puolelle jäähylle, joten annoin edelleen olla siellä, vaikkakin näkivät kokoajan mitä teen. Lex innostui haukahtelemaan ja hyppelemään iloisesti, tajusi tietenkin mitä mä oon menossa tekee.
 Rauhottu kuitenkin. hetken vanhettua, otin koirat sisään. Istuin edelleen koneella. Ajan tultua täyteen annoin Ninjalle ruuan. Lex juoski samantien etuovelle ja oli valmis lähtemään ulos syömään :D

 Kolme kulmaa, eka oikeelle, kaks muuta vasemmalle. Kaks esienttä. Eka tokalla suoralla, toka lopussa. Pituus 219 askelta.
 Ensimmäinen probleema tuli ekalla esineellä. Meni yli ja ilmas väärinpäin, otin sen esineen uusiks ja homma onnistui ja jatkettiin matkaa. Tokan kulman merkkas oikeeseen suuntaan, mutta sitten jäi pällistelemään. Kehotin jatkamaan ja niinhän tuo teki työtä käskettyä, loppuun saakka.

 Töitä on siis selkeesti tehty, kun alkaa jo hiukan näkymään tulostakin. Omaan ohjaamiseen olen jo tyytyväinen, en enää hermostu ja tiedän mitä missäkin kohtaa kannattaa tehdä jos onglemaa ilmenee.
 Kyl mul on vaan paras koutsi ;)
Takapakkia Lexin kanssa tullaan ottamaan aina silloin tällöin jokatapauksessa. Se nyt vaan on semmonen tuuliviiri, mutta minkä koira karvoillen voi. Niiden kanssa on vaan opittavava elämään ja löydettävä yhteinen sävel. Meillä se on nyt löytynyt.
 Ja johan mä innostuin tarinoimaan. Piti aamupäivällä keretä kaverille, no josko mä sit lähden niin vielä kerkeen ennen kahtatoista :D

Jälkimisiä ja esteitä

Pellolla jälleen, kun eihän me sinne metsää enää jäljestämään mennä...
Samanlainen jälki kun maanantainakin. Pituutta venähti 360askeleen verran. Tyhjä paalu, eka maksis 20 askeleen päässä, ei tuottanut ongelmaa. Eka esine 80 askeleen päässä tästä jäi ilmasematta. Hetki enne esinettä pysähtyi samalla lailla kun esineellä, enkä sitten ollut varma kuitenkaan mihin sen olin tipattanut, niin yli mentiin.
Eka kulma ok. Toka säädettiin, siinä toisn oli ruokaa vain kulman keskivaiheilla. Merkkaili oikeaa suuntaa, muttei siltikään luottanut vaan etsi jotain muuta. Höpsö eläin. Suoralla suht ok, ennenkun vika maksalaatikotettu kulma tuli mentyä ihan miten sattu.. Vikan esineen ilmas normaalia vinompaan, mutta muuten ok.

 Hyppyeste 90cm korkeudessa jakolme onnistunutta hyppyä molempiin suuntiin. Ei moitittavaa.
Piilonkierto kaksi onnistunutta kiertoa, pienien avustusten saattelemana.

kiitti ja kuitti. Jatketaan edelleen harjoituksia...

Jäljellä...

Kyllä, luit oikein. Eilen oltiin jäljellä. Alustana pelto.
 Kolme kulmaa, kolme esinettä ja maksalaatikkoa. Pituutta jäljelle tuli 334 askelta.
Tokalla suoralla Lex herpaantui jostain tuntemattomasta syystä, mutta muuten aika hyvin ajoi.
Sen verran hyvin meni eilinen päivä, ettei uni taas malttanut tulla.
 Ihmisaivot on kyllä kummaliset, ainakin mun :) Menee päin persettä, tai vaihtoehtoisesti niin hyvin että hymyilyttää, niin mä sitten päätän sitä pähkäillä yöaikaan.

90,5cm

Hyppäilty ollaan päivittäin, vaihdellen korkeutta. Motivaatio on jo kohdallaan esteeseen/hyppykäskyyn, mutta rimakauhua on vielä havaittavissa korkeuden suhteen.
Äskeinen harjotus alkoi, niin että päästin koiran ulos ja kysyin että mennäänkö hyppäämään. Lex juos suoraan hyppyesteen luo.
 (Este on käännettynä vinoestettä kohden kun emme hyppele. Voisihan se toki olla kokoajan valmiudessa, muttei ole takeita ettenkö ajaisi autolla sen päälle, niin turvallisuussyistä siirrän sen sivuun :) )

Korkeus oli edellisessä mitassaan, eli noin 80cm. Ainut muuttunut elementti oli liian kevyt, omatekemäni kapula ja geelipallo, joka on ollut käyttämättömänä jonkun aikaa. (miten niin laiska kun en jaksanut auton avaimia ottaa ja normi välineitä kaivaa esiin)
 Ensin kapulan tuonti ja luovutus. Tiputti perhana sen suustaan... Outoa... Ei kun uudelleen ja sain  kun sainkin sen luovutuksen onnistumaan, siirryttiin sitten esteelle. Pallon kanssa ylittämään.
Ensimmäinen hyppy ei onnistunut, vaan Lex päätti taas jäädä takajaloistaan kiinni, kaataen esteen. Pyysin hyppäämään takaisin josta annoin pallon, ihan vaan välttääkseni jotakin, mitä lie tälläkertaa :D
Uusi yritys ja pallo suussa kieltäytyi hyppäämään takasin. Voihan herkkyyden herkkyys.
Estettä en madaltanut, vaan hypittiin sitten ees taas pallon perässä. Neljännellä kerralla tuli yli myös pallo suussa.
 Noh nostin hiukan estettä. Ja jatkettiin hyppelyjä. Pari ylitystä ilman että oli pallo suussa ja sitten kokeiltiin pallon kanssa. Ja sehän onnistui. Treeni päättyi siis tähän. Otin mitan sormeni avulla yläreunaan ja koitin houkutella Lexin sisään. Koirahan päätti seistä esteen vieressä sen näkösenä et ei tää tähän voinu loppua??
Loppuhan se. Ja selvitin sitten mikä oli lopullinen esteen korkeus. Sehän selvisi jo otsikosta :D

 Pallo koiralta pois ja kaverin kanssa tarhaan miettimään ;)

Palaan taas kun ollaan jotakin uutta saavutettu.