Yhden aikakauden loppu.

Syy metrisen esteen ahkeraan treenin oli eilinen Metsäjälkikoe. Olin jo aiemmin päättänyt että tämä tulee olemaan Lexin viimeinen koe tässä lajissa, tuloksesta huolimatta.
 Oma yliväsynyt olotila kertautui paskalla fiiliksellä niin huonoksi, että myös koira sen vaistosi. Ja miks ei olis vaistonnut.
 Kokeissa esiintyvä takajälki otettiin tälläkin kertaa, mutta takas janalle tullessa Lex ilmoitti että ajapa mamma sä täl kertaa tuo jälki, mä en kykene ku sul ei selkeesti oo hyvä olla.
 Ja Lex oli oikeessa. Pää räjähtää asioista mitkä pitäis pystyä kirjoittamaa/puhumaan, ilman että saan lisää negatiivisuutta päähäni. Tiedän että seläntakana paskan jauhanta jatkuu entiseen malliin, mutten anna sen häiritä kunhan saan suuni puhuttua puhtaaksi.
 Ehkä ne oikeat sanat vielä löytyy.
Nyt kello on 4:07, vaikka tuo blogin kello elääkin omaa aikaansa. Olen ehkä nukkunut noin kaksi tuntia ennenkun heräsin klo 02:jotain...Hetken naputtelun jälkeen yritän josko nukahtaisin juuri ennen kun herätyskellorumba alkaa. Itse menossa onneks vasta iltavuoron, että jos hyvin käy. Saan nukuttua muiden poistuttua.

Operaatio hyppynouto

On tässä nyt viimepäivinä keskitytty tuohon metriseen hyppyesteeseen.
Ens alkuun pallon kanssa mukana juosten pelkkiä ylityksiä. Myöhemmin pallon yliheittoa, takaisin tuloa ilman että juoksen mukana. Esteen ylitys pallo suussa kunnossa ja sitten vuoroon noutokapulan kanssa.
 Este tietenkin tyhmänä heti täyteen korkeuteen ja heitin kapulan yli. Lex hyppäsi, haki kapulan ja kieltäytyi hyppäämästä takasin. Kriisiapua kyselemään. Ja tyhmänä kun en ite tajunnut ilmiselvää asiaa, eli laskea estettä jälleen matalammalle. Ongelma ratkoontui noin. Päästiin jo 95cm korkeuteen, ilman kosketuksia ja kieltäytymisiä.
 Päivä uus ja tottiskentälle tekemään sama. Bueno, siihen nähden mitä oli. Ei nyt tietenkään erinomainen suoritus vielä, mutta Lexin suorituksesi loistava.
Äsken sitten kokeilemaan niin, että este taas alempana. Mutta vähensin omia apuja. Aika hienosti selvittiin. Kunnes nostin sen esteen ylemmäs. Ei ihan täydessä metrissä, mutta lähellä.
 Heitin kapulan, Lex karkasi ja hyppäs yli, hieman koskettaen estettä takajaloillaan. Haki kapulan, hyppäsi takaisin, jääden takajaloista kiinni, ja kuperkeikan kanssa este kaatui Lexin päälle. Ylös noustessaan Lex nappasi kapulan maasta samantien suuhunsa ja aloin taistelemaan sen kanssa. Ei luojan kiitos yhditänyt kapulaan.
 Mutta sen sijaan siihen esteeseen...
Laskin esteen 50cm korkeudelle ja heitin kapulan yli. Lex kieltäytyi hyppäämästä. Oh shit tuumasin samantien. Muutaman sekunnin kääksmitähittoamänytteen. Ja kapula sivuun ja pallon kanssa taas yliyksiä ite vierellä juosten. Hyppyestepainajainen unohtui. Kun hyppi pallon kanssa taas hyvin yli. Otin vielä kapulan. Onnistunut suoritus noin 80cm esteellä. Ja äkkiä pois...

Onnistuminen

Koska hullu koiraihminen on hullu koiraihminen. On aivan pakko aurinkoisena elokuun vapaapäivänä suunnata heinäpellolle. Eikä suinkaan hengailemaan vaan jälkeä tietenkin polkemaan.
 Tauko ois ollu ihan paikallaan, mut ei vaan pystyny. Ja tälläkertaa ei tartte edes katua päätöstä.

Päivän avainsana on MAKSALAATIKKO!

Jäljen pituus n.250 askelta. Muuten samoilla kaavoilla kuin ennenkin. Kolme kulmaa ja kaks esinettä. Eli ne makupalat vaan maksalaatikkoa entisen pedigree makkaran sijaan.
 Paalulla jäi jo mutustamaan rauhassa eväitään. Ajoi suoraa loistavasti. Ekaan kulmaan tultaessa olis halunnu kääntyä jo ekalta maksalaatikkoaskeleelta, mut tästä päättelen että pistetään enemmän ruokaa suorille. Kulma tämän jälkeen upeasti. Ekan esineen ilmaistuaan, tajusin että eihän mulla ole taskussa muuta kun pallo. Sitä en todellakaan halunnut antaa, joten pelkillä kehuilla mentiin. Lex oli hiukan hölmistyneen näköinen, mutta suostui kuitenkin kivuttomasti jatkaa jäljestystä. Hienosti otti seuraavankin kulman, suoralla kiusas aavistuksen vieressä oleva "ura". Tarkotuksella välttelen niitä urassa kulkemisia, ja kävelen urien välissä olevalla pidemmällä heinällä. Tarkisteli sitä, mutta palasi kuitenkin joka kerta oikealle jäljelle. Esineen ilmas hienosti, aavistuksen vinoon, mutta huomasin itse että aavistuksen alkaa jo suoristumaan. Pallo palkaks ja mustelma mulle takareiteen. Kiitos Lex!

Tossa pellolta kotiin ajaessa mietin niitä tilanteita kun Lexin hampaat on iskeytyny mun nahkaan.. On muuten joka kerralla tainnu mennä treeni aika hyvin. Kummallinen yhteensattuma tämäkin.

aamun paikkaus...noooottt!!!

No niin, kipasin tuohon viereiselle pellolle aamutuimaan polkasemaan pienen, kolmikulmaisen jäljen kahdella esineellä.
 Paalulla alko pyörimään. suoralla tarkisteli ihan kokoajan. Kulman makupalat ei kelvannut. toinenkin suora tarkistellen, kulmassa nosti nenän ja huohotti. jatkoi kuitenkin. pysähtyi, seisoi, tuijotti mua, tarkisteli sivuille. Jatkoi kehotuksesta. Esineen meni koiran mitan yli kun tajusi että jotain taas haiskahti. Ilmasi naama muhun päin. Otti esineen suuhun, alko tulla mua kohti... Plaah.. hyvin menee. kolmanteen kulmaan nenä ylhäällä, kielto aiheutti totaali pysähtymisen ja tuijotuksen. Kehotuksesta taas kuitenkin jatkoi löntystellen. vikaa suoraa tarkisteli. osuessaa kasan kohdalle, onneks olin sen siihen loppusuoralle laittanut, söi kaiken jatkoi omatoimisesti ettenpäin ja ilmaisi esineen hiueman vinoon mutta oikeaan aikaan. No ei auttanu ku palkata pallolla ja yrittää olla iloinen :D
 Kun tallustelin noutamaan paalua, ei ollut syönyt yhden yhtäkään makupalaa siitäkään, joten eipä tuo sapuskakaan taas kiinnosta.
 Käppäiltiin auton luo viemaan kamoja takas,(ne kaikki treenikamat siis asuu nykyään mun autossa) ja pakkohan se oli omaa mielialaa nostaa. Lexillä edelleen pallo suussa, tiputti sen huohottaessaa omatoimisesti. Kun huomasin sen kielsin koskemasta palloon. Wuhuu, se jopa totteli.
 Sitten vinoesteen ylityksiä. Ekalla kerralla ei ottanut vauhtia. Oli avuttomana estettä vasten, ihan niinkun ei koskaan ois ylittänyt. Toistin kolme kertaa edes takas ja vikalla oli jo todella sujuvaa ja Lex innoisssaan. Huh mieliala molemmilla pelastettu.
 Mitä tästä voimme päätellä. Ainakin sen että jäljellä meillä on ongelma, edelleen. Lisää treeniä vai taukoa, siinäpä pulma.

Ahneella on ....

..se surullisen kuuluisa loppu.
Tein kaksi jälkeä. Eka 304 askelta ja kolme kulmaa&kolme esinettä. Lex ajoi aivan loistavan jäljen. viiminen esineilmaisukin oli lähes suora. Kulmat otti oikein mallikkaasti. Mutta mitäpä olinkaan tehnyt,..
 ..sen hiton toisen jäljen, lyhyempi kuin eka. Kolme kulmaa ja kolme esinettä. Paalun havaittuaan Lex tiputti pallon suusta ilman käskyä ja siirtyi innoissaan kohti jälkeä. Päästin menemään kun motivaatio oli kohdallaan. Ekassa kulma jo kolmenkymmenen askeleen jälkeen. Hieman nenä nousi, ja epäröi kulmassa. Selvittiin kuitenkin ja toisen kulman otti jo paremmin. Esineen ilmaisi suoraan ja nopeasti. Jäljelle lähtö oli jo kysyvä. Katsoi mua silmiin, vaikken itse katsonutkaan koiraan. Olin hajareisin sen "päällä" ja näin kun katse oli ylöspäin. Kun huomasin että kuono laski, annoin käskyn jatkaa jäljestystä. Lähtikin ihan hyvin. Suoraa ajoi ihan hienosti, mutta seuraavan esineen ilmasi jälkeenpäin, eli tuntui siltä että kokeili olikohan saanut hajun siitä. Pyysin koiran sivulle ja lähetin uudelleen käsiavuin. Nyt jäjesti suoraan esineelle ja ilmais tosin ihan vinoon. Rauhottelin Lexiä, kehuin, syötin ja silittelin. Ja jatketaanhan me loppuun asti.. nääh huono päätös.. Nenä ylhäällä mentiin, hukkasin jo itsekin linjan. Kulmaan tuli ihan nenä ylhäällä ja jäljestämisestä ei hajuakaan. Roiskasten mentiin vikalle suoralle. Sai jotenkin jäljestä taas kiinni, muttei tiiviillä nenällä. Esineelle tultuaan lössähti ihan vinoon. Pakko tuostakin oli pallo antaa, kun en todellakaan voinut enää uusia. Kunto ja motivaatio tässä lämpötilassa ei ois enää Lexillä riittänyt.
 Ei auta kun huomenna mennä jälleen paikkailemaan ja nyt tehdä vain ja ainoastaan se yksi lyhyt jälki.

Keskiviikon jälki

Tänään jälki alkoi pitkältä heinältä jatkuen ekalla suoralla jo lyhyellä, haastavalla alustalla. Kolme kulmaa ja kaksi esinettä. Aika lailla samalla kaavalla meni kuin eilisenkin päivän treenissä. Mutta selkeää parannusta on havaittavissa.
Nyt pari taukopäivää ja sit jatketaan harjotuksia.

Tiistain 11.8. jälki

Neljä kulmaa kaksi esinettä. ihan uusi pelto toosi kuiva alusta.
Eka kulma ihan ok, tokassa meni hiukan ohi, mutta reagoi heti ja palas takasin. Esineilmasu vino, muun unohdin jo ;) Kolmannesta kulmasta posotti ohi, mutta tässäkin alkoi nopeasti tajuamaan mokanneesa ja löysi takasin hieman isomman pyörimisen jälkeen. Neljäs kulma mahdollisesti samoin kun muut, ei vaan voi enää muistaa eilistä. Aargh mikä dementikko mä olenkaan. Loppu esineelle hieno pallotuijotus, ilmaisi senkin vinoon.

Treenipäiväkirja alkakoon...

Peltojälki treeniaiheena.

 

 Ihanteelisen mittaiselle heinälle kaksi jälkeä. Ensimmäisessä oli neljä kulmaa. Kaikki makupaloilla vuorattuja helppoja laajoja kulmia, suorastaan kaaria :D

 Paalulta söi ruuat, ja lähti etenemään hyvin. Makupaloja siellä täällä ja alkuun ne poimikin. Ekaan kulmaan tultaessa pyrki ylittämään, vaikka siellä oli ne ruuat. Otti kuitenkin pienen ihmettelyn jälkeen kulman ja oikean suunnan. Seuraava kulma olikin jo parempi, Kulki nenä tiiviisti maassa tuhisten. Kolmannessa kulmassa olisi väkisin halunnut mennä ohi??? Pysähdyin ja Lex palasi takaisin päin, sai makupalasta hajun, poimi sen ja jatkoi sitten oikeaan suuntaan. Neljäs kulma olikin sitten taas katastroofi... Ei huolinut makupaloja, pyrki kokoajan sivuun meinas nostaa koipea multapaakun kohdalla. Kun kielsin jatkoi kaoottista sinkoilua. Onneks lopulta rauhoittui ja sai taas tekemästään työstä kiinni ja törmäsi esineeseen, jonka ilmaisi jopa suht suoraan. Pallo taskusta palkaksi. Ja kohti toista jälkeä...

 Toinen jälki alkoi lähes samasta kohtaa kuin ensimmäinen, mutta eri suuntaan. Olin tehnyt tästä helpon, eli vain yksi kulma. Tuuliolosuhteitahan en taaskaan ollut ottanut huomioon ja lähdettiin sitten lievään vastatuuleen. 

 No eipä se Lexiä auttanut. Pyrki jäljestämään taas kerran jäljen vieressä. Sai kuitenkin makupaloist ahajun ja palasi oikealle uralle. Vaikkei tuo niitä syö, niin kuitenkin reagoi niihin positiivisesti. Nenä alkoi nousemaan lähellä kulmaa, mutta kehotuksesta painui takasin alas. Kulma mentiinkin ihan mallikkaasti. Suoran ajoi taas vieressä, enkä edes tajunnut ennen kun tultiin esineelle. Sen sitten ilmasi naama mua kohden. Pyysin koiran sivulle ja vaadin lähestymään uudelleen oikeassa urassa. 

 Ei oo todellakaan helppoa tän koiran kanssa. Ei auta kun jatkaa harjotuksia...