Lex haastavalla jäljellä

Tuntematon metsä ja eka kertalainen jäljen tallaaja. Siitä ei voi seurata muutakuin katastrofi.... Tai sitten ei. Lue lisää niin selviää..

Nakkasin kreppikaulanauhan ja viisi hanskaa sekä pallon mukaan ja ohjeistukseksi annoin, että jos jaksat niin kilsan verran kävelet ja laitat merkkejä niin että seuraavan näkee edelliseltä. Ja pari merkkiä per esine. oottelen ite tiellä. Unohtu sit että tosiaan tuntematon metsä, joten suunta ei ollut ihan ajattelemani ;)

 Jäljen tallaaja hiukan eksyi ja ajautui kulkemaan alkujäljen yli. No ei haittaa, katotaan kuin koira selviytyy tokaisin.
 Ikää jäljelle tuli ehkä tunnin verran.. ei tullu katsottuu kellosta.

Tarkoitus puuttua jos koiran suunta muuttuu väärään....

Janalla selvisi loistavasti ja lähti takajälkeä otti pari askelta jonka jälkeen kääntyi enne kehoitustani oikeaan suuntaan, selkeä oppiminen jossain vaiheessa tapahtunut.
 Lähti ajamaan todella hienosti ja tarkasti. ennen ekaa hanskaa, joka oli noin 50 metrin päässä tuli se poikkijälki jonka kohdalla Lex päätti vääntää kakat, jatko kehtouksen jälkeen koitti mennä sinne tuoreemmalle, enpäs päästänyt. Odottelin että herra menee jätöksiensä yli ja jatkaa oikeaan suuntaan. Ja hienosti sitten jatkoikin kun hokasi mitä odottelin. Ekalle esineelle pysähty, kehotin maahan ja syöttelin makkaraa.. Jatkettiin toiselle esineelle vielä hienosti. Vähän ennen kolmatta, noin 500 metrin päässä alusta tuli se Lexin omatahto esiin, nenä ylhäällä haki oikealle, vaikkei sinne jälki kulkenut. Odoteltin ja kielsin kun yritti vaan sinne väärään suuntaan. Vihdoin mentiin oikeaan suuntaan ja kolmannelle esineelle selvittiin. Otti hanskan suuhun, ja alkoi menemään maate, Hiukan oli alamäkeä, mutta makaaminen onnistui kuitenkin. Tästä eteenpäin mentiin ihan helevetin hienosti neljännelle esineelle. Maasto muuttui tässä kohdin haasteellisemmaksi, ryteikköön mihin ei ihan heti uskoisi kenenkään vapaaehtoisesti eksyvän :D Niin vaan puskettiin läpi kuusenoksien raapiessa naamaani. Ja neljännelle hanskalle päädyttiin. Meni itsenäisesti maahan ja jotenkin kummallisesti löysin itseni koiran edestä. No siinä sitten taas syötiin makkaraa ja rauhotuttiin. Jäljen tekijän ehtiessä paikalle (keräili perässä niitä merkkejä) hetki vielä ihmeteltiin ja taas jatkettiin. Merkit alko harvenemaan kun niitä ei ollut tarpeeksi. Koira kuitenkin kulki kokoajan oikeaan suuntaan, hiukan eri kohdasta kun jäljen tekijä oli kulkenut, mutta suunta oli kuitenkin aina oikea. Ja eipä sitä ihan ydinjälkeä metsässä vaaditakaan. Viidenneltä esineeltä kun lähdettiin, en enää itse havainnut seuraavaa merkkiä, mutta kuljin koiran perässä ja aina se merkkikin vaan tuli vastaan.
 Lopussa oli viimeisenä pallo. Palloa edeltävän merkin jälkeen Lex vain pysähtyi ja ihmetteli, näin jälkeenpäin aateltuna, tais ootella jäljen tekijän paikalle ennenkuin jatkoi.
 Oltiin ihan lähellä sitä palloa, mutta en tässäkään kohtaa havainnut sitä merkkiä, koiran kulkiessa puolisen metriä jäljen oikealla puolella. Päästin liinasta irti maaston haastavuuden vuoksi.
Lex sitten päätti vaan jatkaa eteenpäin........
... Huutelin sen takasin, kun liina katosi näkökentästäni. Lähti tulemaan takaisinpäin, ei kuitenkaan suoraviivaisesti minua kohti, vaan palloa. Mietinkin että tais tietää et se pallo on siinä, mut ei vaan olis halunnu lopettaa.. Liina meni niin monen puun ympäri että Lex jäi jumiin, kun selvisin auttamaan, huomasin että se jo jäysti sitä palloa.

Yhteenvetona todettakoon että kyllä tuo koira loppuun selviää, ens kerralla katson kuinka pitkälle menee sinne väärään suuntaan ja hakeutuuko takaisin sinne jäljelle. Muuten ei kyl voi sinne peruskokeeseen lähteä. Kilometri merkkaamattomassa maastossa menee aikapahasti metsään :D Jollei hukatessaa palaakaan jäljelle. Pakko tuo on testata, vaikka näyttääkin siltä että se koe jää tältä syksyltä vielä väliin. Koekalenteria selatessa ei lähistöllä olevat osu yksiin oman kalenterin kanssa :(

Kiitos tuhannesti jäljen tekijälle. Tää otetaan ehdottomasti lähiaikoina uusiksi.

Jälkeilyä

Mitäpä sitä nukkumaan, paljon fiksumpi on miettiä että miski ihmeessä treenaan koiria enimmäkseen päänsisällä. Väsytti sunnuntain jumbovuoron päätteksi, mutta rakkaat karvalapset ei suostu nukkumaan seiskaa pidempään.
 Rutiiniksi on muodostunut vapaapäivisin tai iltavuoroon mentäessä kaava. Seiskalta koriat pihalle, kissat tulee tässä kohden sisään, kateille safkat, Tällin pöperöt likoomaan ja takas nukkumaan.
 tai sitten ei...torkuin parn tunnin ajan ja ysiltä sit aloin miettimään montako tuntia on aikaa ennen kun tarvi töihin lähteä...
 Voi apua miks tää on tämmöseks menny?

No reippaana sitten kävin heti sängystä ylöspäästyäni kylvämässä ne Tällin eväät nurmikkoon ja metsän puolelle tallasin Lexille hanskojen hukkaamisjäljen. Se vaan on jotenkin saamatonta mennä tekemään se jälki suurempaan metsään yksikseen.. en tajua. Sama se on pellolle meno. Kun ei tuohon ihan viereen enää viitsi mennä pitkän heinän takia, ei jaksa yksin lähteä ajamaan kauemmas pellolle. Liekö missään lyhyempää, en tiedä kun en saa taas aikaseks lähteä katsomaan.

No kuitenkin kokeiluluontonen liian lähekkäin menevät suorat ja terävät kulmat Tällille. Ekan kulman otti ensin hyvin, mutta sitten tuli joku aivopieru ja palasi takasinpäin, jolloin bongasi tokan suoran makupalata. En päästänyt, jolloin meillä olikin pieni opin paikka. Vaadin takasin kulmaan ja kerrasta tais mennä perille mitä tahdoin. Tokalla suoralla vauhti kiihtyi kun pääsi kulmahärdellistä tasapainoon, jouduin ojnetmaaan hiukan ryntäilystä, jolloin Tälli sai hajun kolmannesta suorasta ja olisi mieluusti sinne mennyt. Taas hiukan joutui miettimään miksi liina ei jousta... No keksi että josko jatkais sitä tokaa suoraan eteenpäin, jolloin tilaakin tuli. Kummallista touhua tuo jäljestys.
 Loput neljä kulmaa mentiin paljon tarkemmin ja suorilla rynnimisiin puuttumiset ei aiheuttanut ongelmia. Loppuesinekin taas ilmastiin ihan hienosti ilman apuja.

Koiran vaihto...

Lex oli ihan hirveetä intoa täynnä, niinkun aina kun jotuu jäämään yksin sisään odottelemaan. Ei meinaa tasottua ollenkaan. Nyt käskytin janan alkuun maate. Ja kävin keräämässä Tällin jäljeltä merkkitikut sillä aikaa. Pystyin tuomaan ne sisäänkin, ilman että Lex nousi ylös. Edistystä...

Siirryttiin hiukan eteenpän ja annoin käskyn töihin. On tuo kyl kumma otus, se tasan ties taas msitä se jälki lähti, mut pakko oli yrittää vaan jatkaa suoraan. Kun stoppasin liinan, nakkas nenän maahan ja lähti jäljestämään. Jäi ekan hanskan kohdalle pyörimään, ei oikein tiennyt mitä sille tekis, no kehotin maahan. Rauhottelin siinä sitten hetken. Jatkettiin, tokan hanskan ottikin suuhun ja kävi maahan. Ilmasutavalla ei ole mulle väliä, kunhan sitä esinettä ei ylitetä kertomatta mulle että se siellä oli. Taas jatkettiin, mut Lex näki seuraavan hanskan (oli valkoinen) jolloin ois mieluusti loikannut sen luo, enpäs päästänyt, koska olin vaivalla (hups, mitä mä nyt teen kun tuli tiilikasa vastaan)tehnyt suoran kulman, joten sen oli käytävä myös tsekkaamassa. Hienosti pysähty kohdassa missä itekin olin pysähtynyt ja lähti oikeaan suuntaan, no eipä se nyt tyhmä oo kun ties et siellä oli se hanska. En muistanu tarkkaa kohtaa mistä menin, joten tultiin takakautta siihen kolmannelle hanskalle, nenä ylhäällä.  Lex otti hanskan suuhun, jolloin kehotin tuomaan sen mulle. Hetki siinä meni ennenkun villalapanen tuli käteen, mutta tuli kuitenkin. Sit olis viel se neljäs, jonne mentiin taas jälejstäen ja otti suuhun, tuli mun luo ja halus taistella siitä. No mehän taisteltiin, virhe... tai mitäpä väliä, sama se loppupelis on millä tyylillä jatkettiin. Pallolle, joka löyty seuraavaksi...

 Sisällä odotti taas rauhaton pentu, joka oli joutunut tämän ajan olemaan yksin :)

Ihan(an) mahdoton jäljestäjäni.

Pakko hekuttaa tänne blogiin pitkästäaikaa kuinka mainio jäljestäjä tuo Tälli onkaan. Selkeesti äitiisä tullut tuossa asiassa. <3 <3

Sain eilen ajettua vihdoin kotinurmikon ja koska peltojen heinät tuppa olemana taas liian pitkiä ajattelin että tehdään nyt sitten minimittainen jälki aamulla pihaan.

Alueen ollessa ärsyttävän pieni, mietinkin että tehdäänpäs sitten lyhyitä suoria ja paljon kulmia. siinä sit kävi niin että kokeilevainen ohjaaja teki ensin kolme terävää kulmaa ja loppuun sitten kaksi suoraa kulmaa. Tässä kohdin onkin tärkeä muistuttaa että edelleen meillä on makupala (lähes)joka askeleella.

Tuo maanmainioinmalinois jäljesti erinomaisella motivaatiolla koko jäljen, pari kertaa jouduin muistuttamaan suorilla ettei vauihti saa kiihtyä. Lopussa on pienehkö purkki, jonka päälle olen jo laittanut esineen. Tälli menee jo omatoimisesti maahan. <3
 Pallon kanssa riekutaan sitten pois jäljeltä ja toin koiran sisään. Itse mennen keräämään merkit pois nurtsilta.
 Olin ajatellut ettei koirat pääse pihalle pariin tuntiin, mutta toisin kävi. ehkä vartin päästä totesin laittaneeni oven huonosti kiinni ja koirat pihalla. Ja mitä tekee Tälli. Ajaa sen jäljen tarkasti uudelleen.. Pituutta tuolle jäljelel tuli 135askelta, enempää siihen ei saa mahtumaan, jollei tee ihan parinkymmenen sentin välein niitä suoria.
 
On tää vaan niin ihanaa kun on motivoitunut ja helppo jäljestäjä hyppysissä.

Onhan touhuttu sitten viime kerran

Kaikennäköstä ollaan touhuiltu. Ja blogiin kirjoittelu mahdollisesti helpottuu kun sain vihdoin lisättyä toisen käyttäjätunnuksen myös kirjoittajaksi. Joskus kun tullu tarve lisäsähköpostille ja sen mukana sit tuli toiset google tunnarit ja kun kaikki on kohta yhtä suurta googleperhettä, niin olen siis yksi kaksi käyttäjää :D

 Lexille on tehty paljon haukkuilmaisuja ja tultu siihen tulokseen ettei herraa kiinnosta haukkua, jollei näe että maalimiehellä on hälle rakas tyyny palkkana. Isompaan palkkaan siirryttiin säästääksemme maalimiesten reisiä mustelmilta, mutta se tietenkin on sitten haasteelisempi piilottaa, jollei jopa mahdoton.
 Tartteis siis keksiä se punaine lanka millä saa herran uskomaan että se palkka on maalimeihellä, vaikkei sitä näkyisikään.
 Pääsemme vanhaan tuttuun ongelmaan, nimeltä Lexin omatahtoinen persoonallisuus :D
No nyt me keskitytään siihen jälkeen, josko pelatusjäljeltä saataisiin jonkinlainen koetulos.

Ja pienimies Tälli. Kulkee mukana ainakun vaan mahdollista. Ollaan käyty kattomassa futismatsia, joka oli täys katastroofi. Ei mennä uudelleen ainakaan lähitulevaisuudessa.
 Tälli osaa jo haukkua hienosti, jopa ilman käskyä. Tottiksessa ollaan siirrytty patukka palkkaan, se tekninen hiominen tehään edelleen kotona ruuan kanssa, mut ei enää kentälle mennä syömään. Koska se ei tuota enää mitään.

 Tänään alotettiin opetella käytännön opastuksen kautta noutokapulan pitoa. Suulliset ohjeet ei menny itelle perille, joten oli tarpeen saada demonstraatio. Ja niin ne vaan mun aivot loksahti kohdalleen tajuten, että jotain jäi teoriasta ymmärtämättä ja koitin liian pitkälle päästä. Ei ei, nyt me edetään hitaasti.
 Jäljellä menee jo ihan hienosti ikäisekseen. Nyt ilmasi jo loppuesine/purkki yhdistelmän ilman että kerkesin viereen varmistamaan. Maltilla tuohonkin ollaan päästy. Ihana huomata että oma maltti alkaa löytyä..

Mitä sitä ihminen tekiskään ilman osaavaa treeniseuraa.