Pellolla jäleen

Ja kun aloin koostamaan näitä jälkikertoja, niin eihän läheskään kaikkia oo taas tullu tänne naputeltua. Vaikka mä niin itselleni lupasin...
 Kaavaa hyvin menneille ja huonommin menneille jäljille on nyt sitten vaikea saada kasattua.

Tämänpäivänen olikin taas se hyväjälki.
Maksalaatikkoa paalulla ja ekalla suoralla yksi kasa. Molempien kulmien jälkeen parilla askeleella ja loppusuoralla isoja kasoja siellä täällä. Kolmella esineellä mennään edellen.
Jäljestys oli tänään nautinnollista. Ekalle esineelle päästin pitkällä liinalla. Yksi ainut sivutarkistus suoralla, muttei aiheuttanut enempää päänvaivaa kun Lex jo jatkoi oikeaan suuntaan. Esineen ilmas SUORAAN!!! Hyvä mun jalka :)
 Kulmat otti hyvin, Ei minkäänlaisia katkoksia havaittavissa. Ne kaks muuta esinettä ilmas vinoon, mutta pallo etutassujen välissä korjas asennon.

Jäljen jälkeen oli tarkotus mennä juoksemaan toiselle pellolle Ninjan kanssa, mutta joku päätti losauttaa mojovan laukauksen, joten päätettiin kääntyä takas ja hengailla ihan omassa pihassa.

Läähätys on taas sitä luokkaa että morjens :D

"tieteellinen" kokeilu jäljellä

Jepjep, eli teinpäs Lexille koe jäljen, joka sitten jatkui vielä tokalta esineeltä maksalaatikollisella jäljellä kahdella kulmalla.

 No eipäs menny ihan niinkuin pti, mut hengissä selvittiin ja tiedetään että treenit jatkukoon.
Paalulta lähti suht hyvin. Aloin antamaan pidempää liinaa ja koirahan bongas ekat traktorin jäljet ja ois niin mieluusti lähtenyt ajamaan sitä, molempiin suuntiin. Kehottelin suusanallisesti jatkamaan, ja täähän päätti sitten tulla mun luo ja etsiä mun takaa sitä jäljkeä. Oh my!!
 Päästiin jatkamaan ja ekasta esineestä (puuta) mentiin huolellisesti yli. Tajusin avsta sen kulmassa kun koiruus otti sen aikas mallikkaasti. (Oli semmosia kivoja ruskeita pidempiä kukkia merkkeinä. Ja niitähän olikin sitten ihan reilusti, ettei muistanu mikä niistä oli se esineen kukka) Kehuin kulmassa ja Lex päättikin sit pysähtyä kuuntelemaan mua. Huoh!
 Toka suora olikin sitten aivan loistava ja kulmankin nosti loistavasti. Ja taas kulman jälkeen päätti pysähtyä kun kehuin. Plaah! Kolmas suora oli sitten vastatuuleen, mitä ajoi ihan sivussa. Vaikka koitin liinalla ohjailla oikeelle uralle, ei se sitä tehnyt. Esineen ilmas kuitenkin, ehkä hiukan liian aikasin, koska ite taisin taas jotain siinä sählätä :D
 Siitäpä ei sitten meinannut palkkaamisen jälkeen lähteä jatkamaan. Kolmannella käskyllä vasta jatkoi. Maksalaatikko tuli hyvin pian ja sitten alkoikin ihan hyvin taas jäljestää. Kulma oli maksaaltikolla taas vuorattu. Neljännekin suoran ajoi ihan hyvin, kulman otti hyvin, vaikka ruuat oli vasta kulman jäkeen, ehkä askeleen liian kaukana. Hölmö kun menin taas kehumaan ja sit meni Lexillä taas pakka sekasin. Jonkun aikaa jouduin seisomaan ja odottamaan että lähti oikealle jäljelle, saattohan siinä taas olla semmonen uran tapainekin.
 Vika suora myötätuuleen meni taas ihan ok, mutta kun esineelle tultiin ja työnsin jalkani taas eteen, ettei mene vinoon, onnistuin astumaan takatassulle, jolloin koira vingahti ja kääntyi toiselle kyljelleen. Mut pysyi maassa kuitenkin. Palkka siitä ja pois.
 Johan oli taas suoritus. Molemmat sählättiin ihan urakalla.

Tottistelua kentällä, valitettavasti ihan yksikseen

Tämän vapaapäivän ohjelman piti mennä niin että jäljelle ja sen jälkeen tottistelee. Noh jäljellä ei olla vieläkään käyty, mut tottikset meni loistavasti. Koko koekaavio tehtiin, tietenkin välipalkoilla.
 Seuraaminen alusta alkaen ihan loistavaa, täyskäännös ainoastaan hiukan väljä/hidas. Juoksu/hidas osuus ilman kontaktin putoamista.
 Kuviittelin henkilöryhmäkin loistavaa, mut tiedän et sit kun ne henkilöt laitetaan siihen niin kontakti hajoaa...
 Istuminen Lexiksi nopea ja varma. Ekan maahanmenon sähläsin ite, mut toinen olikin jo hyvä. Ei loistava, vain hyvä.
Luoksetulossa on alkanu olemaan vino. Tosin nyt kun mietin niin aurinko paistoi mun selän takaa, No en tiedä oliko se nyt kuitenkaan syynä. Tuskin.
Sivulle siityi hyvin, vaikka pallo olikin leukani alla. Alkaa siis tajuamaan vihdoinkin että palloon kosketaan vasta kun on lupa annettu.
 Tasamaanouto nopea, ja eteenkin istui ilman käskyä. Otin tosin askeleen koiraa kohti. Istui pureskelematta??? mikähän aivopieru sille iski :D
 Hyppynoutoon karkasi, mutten käskyttänyt takasin ihan edellisten treenien kiletäytymisien vuoksi. Takasinkin päin tuli, mutta avitin hyppy käskyllä.
Vinoesteen olisi karannut, mutta pysähtyi hömistyneenä et mitähän täs nyt pitikään tehdä. Kapula lensi esteen sivuun, jonka hain pois ja hetin uudelleen, jolloin Lex kiipesi yli, haki kapulan ja jäi tuijottamaan takastullessä et hitto, miten mä nyt takasin pääsen :D Juostiin sitten yhdessä se yli kapula suussa ja luovutusasennon jouduin käskyttämään istumaan. Siuvlle siirtyi hyvin.
 Eteenmeno oli suora??? Osaaks toi sittenkin juosta suoraan. Pallon vein päätyyn jo ennenkuin otin koiran ulos autosta.
 Olipas mukava treeni hetki. Harmittaa kun ei kukaan nähnyt.

Laiskuutta...ei vaan ajan käytön maksimointia :D

Kun tulee käveltyä nykyään useimmiten töihin, ja tuo yksi luvallinen heinäpelto sattuu olemaan matkan varrella, niin illalla sain ajatuksen että tallaan jäljen kotiin tullessa.
 Aamulla paalu pötkölleen pellolle odottelemaan, ettei sitä tarvinut töihin asti raahata. Esineet ja lusikka kulki näppärästi taskussa ;) Ja kun jälki oli valmis, ei tarvinut kun kävellä kotiin ja ottaa koira tarhasta ja pellolle. Näppärästi vanheni tarpeeliset minuutit

 Jäljen pituus 300 askelta, kolme kulmaa ja kolme esinettä. Maksalaatikkoa siellä täällä. Paalun viereen laitoin kasan maksalaatikkoa, mutta seuraavan kerran sitä oli kuudenkymmenen askeleen päässä. silloin tällöin suorilla, ekassa kulmassa ja kolmannen kulman jälkeen.

 Jäljelle meno aiheutti pienen session matkalla. Naapuri käveli vastaan koiransa kanssa. pk collie on Lexille punainen vaate, joten pallon kanssa alotin riehumisen mikä saikin koiran unohtamaan vastaantulijat. Itse vain hiukan liian aikasin lähdin jatkamaan matkaa, jolloin Lex pudotti pallon ja yritti vielä lähteä kohti collieta. Vaaranpaikka tiellä, koska takaa tuli juuri mopoilija joka oli väistämässä naapuria. Lex onnistui pomppaamaan tien puolelle. Huh mikä tilanne. Sori mopoilija, mun moka.

 Ja sitten taas itse jälkeen. Lex odotti jo hienosti että laitan liinan jalkojen väliin, sekä sitä, että annan luvan lähteä. Edistystä tässäkin tapahtunut. Hyvähyvä.
 Paalulta söi maksikset ja lähti ajamaan jälkeä nokka tuhisten. Pysyi kokoajan jäljellä nenä tiiviisti ruohon seassa. Suorastaan pysähtyi kuin seinään haistettuaan maksalaatikon. Jatkoi yhtä hienoa jäljen ajoa. Keräsin itseäni pikkuhiljaa taas lähemmäs kun lähestyttiin esinettä. Jalka eteen ja koira meni hitaasti maahan, mutta suoraan. Nousi istumaan kun olin hajareisin sen päällä, jolloin nätisti käskytin takasin alas. tuijotus palloon ja zup.
 Pallon irrotuksen jälkeen laitoin koiran takasin maahan ja annoin jatkamiseen luvan. Hieman mietti ennenkuin lähti jatkamaan, mutta loistavaa työskentelyä kuitenkin sitten jatkoi. Kulmaan tultaessa otti sen ihan hyvin, söi ruuat, mutta sen jälkeen yritti ajaa jäljen sivussa. Kielto riitti ja palasi oikealle uralle. Hetken päästä yritti toiselle puolelle, mutta taas Ei käsky palautti koiran oikeaan uraan. Kulman otti hienosti. Tarkasti nopealla kuonon liikkeellä oikealle, mutta samantien lähti jatkamaan vasemmalle, eli oikeaan suuntaan.
 Esineilmasu vino, kun en itse kerennyt ajoissa paikalle. Korjasin kuitenkin sen asennon ja haukutin pallolla ja zup.
 Nyt oli vaikeampi lähteä jatkamaan. Jouduin useamman kehotuksen antamaan. Kolmanteen kulmaan ajoi taas hienosti, otti sen kulmankin todella hienosti. Tässä kohtaa annoin liinaa reilummin, lähes kymmenen metriä. Päätin että nyt katotaan miten lopussa käy. Jäljellä pysyi kokoajan tuhisten. Esineen ilmaisi nopeasti, mutta 90 astetta vinossa. Menin koiran vasemmalle puolelle ja laitoin pallon esineen ja koiran väliin, jolloin Lex suoristi asentonsa omatoimisesti. Haukutin taas ja vapautin koiran.
 Olihan taas sitten ihan älyttömän hieno ja opettavainen jälki.
 En mä ehkä ihan turha tyyppi sit ton koiran treenaajana olekaan ;) Selkeesti kuullun ymmärtäminen alkaa mennä perille meikäläisellekin.

 Tuli tätä kirjottaessa mieleen, että tää yksilö on oppinut kaikki ne toiminnat mitä olisin halunnut aikanaan Ninjalle ja Samulle opettaa, ei yksinkertasesti omat taidot silloin selkeestikään riittäneet. Olen siis vihdoin oppinut olemaan musta-valkoinen koulutusmetodeissani.

Tulihan sitä takapakkiakin :)

Kentällä estenoutoja.
Hyppyesteen ekalla kerralla ylitti mennessä, takatullessa kapulan kanssa ois kiertänyt. Uusintoja uusintojen perään ja lopputulos se, että Lex teki onnistuneen estenoudon. Kapulan heitto, koira perään, haki kapulan, muttei kiivennyt takasin.. Kieltäyty esteestä moneen kertaan. Loppujen lopuksi pallon avulla ylitettiin este.
 Kiitos apparille. Oisin saattanut mennä lukkoon ilman sua.
Eli tiedän mitä teen vapaa-ajallani :D

Nyt meil menee jo pelottavan hyvin...

Kävästiin kentällä hiukan hyppelmässä ja kiertelemässä.
Ensin hiukan seuraamista esteille ja sen jälkeen hyppy 85? korkeudella. Lex oli into pinkeenä ja hyppi yli innokkaasti. Pallon sai joka kerta kun varpaat ei osunu esteeseen. No minäpä sitten laitoin laudan lisää ja korkeutta oli sen 95cm. Tadaa herra hyppeli senkin iloisesti ja tokalla hypyllä varpaatkaan ei osunut. Taas hiukan seurauttelin ja a-esteelle. Yli ja takas ilman ongelmia. Olipas hienoa.
 No päätinpä sitten hiukan lenkkeilyttää Lexiä piilon kiertojen muodossa. Ykkönen ekana ja suoraviivaisesti kiersi ympäri. Hyvä Lex. Kakkonen myös samalla kaavalla, mut sitten alkoi päässä olemaan vaan tyyny. Lähti kolmoselle, käänty takas, usutin uudelleen, meni hiukan eteenpäin ja pyörähti tulemaan tyynylle. Nounou. Kolmannella käskyllä kiersi piilon vasemman kautta. Sitten nelonen ja sama juttu. Pakkohan se oli vielä se viideskin piilo ottaa ja sen meni taas täydestä matkasta suoraviivaisesti.
 Piilojen välissä taistelin tyynyllä. Pysäytin ja irrotin jonka jälkeen alko haukkumaan. Aika kiva tunne ettenkö sanois. No vitosen jälkeen kun taisteltiin ja koitin saada irrottamaan, ei enää leuat auennutkaan. No mä siitä mitään sen isompaa numeroa tehnyt, vaan käskytin koiran autoon ja sinne se sitten sen tyynyn laski nätuisti.
 Hitsi meil oli taas kivaa.

Hupsista...

.. muisti näköjään menee ihan huomaamatta. Kalentetria kun katsoo niin edellisestä jälkikerrasta blogin mukaan on kulunut kaksi viikkoa. Hyi mua laiskimusta...

Suunnitelmat tämänkin päivän jäljen muodon ja pituuden osalta hiukan muuttui matkalla. Ajatus oli tehdä samalla kaavalla kun tähänkin asti, eli kolme kulmaa kolme esinettä. Pituus max 300 askelta. Ihan en suunnitelmassani siis pysynyt. vielä hiukan vieras pelto ja tuuli asetti omat vaatimuksensa.
 Pellon reunalla suunnitelma vielä kauempaa katsottuna piti. Paalulta Lex lähti rauhallisesti oikeaan suuntaan. Aavistuksen hapuili ja EI-käsky palautti koiran jäljelle. Sadan askeleen jälkeen oli sitten se ensimmäinen esine, millä hiukan vinon ilmaisun korjaus yrityksen jälkeen hiukan säädettiin. Pallo palkan ja liinan uudelleen asettelun jälkeen kuitenkin matka jatkui mainiosti. Tuli siis toiset sata askelta ja vasta sitten kulma. Aamuruualla olin sen vuorannut. 50 askelta ja jälleen kulma, tälläkertaa ilman ruokaa. Oli muuten paras kulman nosto ikinä. Wuhuu!! Toisen esineenkin ilmaisi omatoimisesti, kerkesin kuitenkin ajoissa suoristamaan asennon. Eli ennekuin koira ehti täysin maahan olin jo hajareisin sen lonkkien kohdalla. Ja näin ollen oli pakko sen takapäänkin jäädä suoraan. Toimii. kolmas ja oletettu viimein kulma taas ruuan kanssa, Vika suora siis tuli vastatuuleen... En voi vikaa esinettä vastatuuleen jättää, joten päätin tehdä neljännen kulman ja ilman ruokaa. Loistava kulmatyöskentely. Ei pyörinyt vaan otti heti oikean suunnan, aavistuksen nenä nousi, mutta laskeutui samantien heinän sekaan. Viimesen suoran ajoi hyvin ja esineen ilmasi hienosti, olin itse taas apuna suoristamassa.
 700g kylvin sitä ruokaa sinne peltoon ja ehkä 50g siitä söi. Pituutta jäljelle tuli 400 askelta.

jos jotain luvataan se pitää.

Viimeviikko vierähti ihan kokonaan wusvin karkeloissa. Jäljelle ei yksinkertaisesti jäänyt aikaa. Ja koska tämä päivä oli alunpitäen vielä vapaa, olin luvannut itselleni että nyt sinne jäljelle on mentävä.
 Herättyäni ensimmäinen ajtus oli etten nouse sängystä ollenkaan. No kuitenkin puhelimeen täytyi vilkaista ja siellä viesti että tulisinko illaksi töihin. Köyhänhän on pakko ottaa kaikki irti minkä saa, joten vapaapäivä muuttuikin työpäiväksi. Se kuitenkaan ei estänyt sitä jäljelle menoa.

218 askeleen jälki kolmella kulmalla ja esineellä. Makupaloja lähes olemattomasti, koska maksalaatikkoa ei sattunut jääkaapissa olemaan. Löysin muutaman vanhan naturalmenun jämän.
 Paalu tyhjä, lähti hienosti etenemään. eka makupala oli n.30 askeleen päässä, jonka ihme kyllä söi. Sen jälkeen oli sitä mieltä että jälki jatkuu vasemmalle, eiei. Eka esine 100 askeleen päässä, jonne muutaman kerran jäljeltä poikkeamisen jälkeen päästiin. Vino ilmasu, mutta suoristin koiran. Ei vetässyt herneitä nekkuun, vaan odotti iloisesti palkkaa esineestä.
 Eka kulma aika nopeasti, se oli namitettu. ois halunnut kuitenkin jatkaa suoraan. Toka kulma tuli aika pian myös, välin jäljesti aivan upeasti. Kulmasta ois taas halunnut mennä suoraan. Tässä ei ollut makupaloja ennkuin kulman jälkeen. esineilmasu taas vino, korjasin koiran suoraan ja palkkasin. Tältä esineeltä ei meinannut sitten lähteä jatkamaan. Annoin luvan lähteä, niin nousi sivulle istumaan. Käskyttämällä lähti kuitenkin, itse pysyin pasiivisena paikallaan.
 Kolmas kulma oli suorastaan täydellinen. Mitään ei syönyt, mutta jäljesti kulman ja jatkoi suorankin loppuun ilman mitään häröilyjä.

Kokeiluja jäljellä

Viikon toinen jälki. Kaava on nyt pysynyt samana ja niin tälläkin kertaa. Kolme kulmaa, kolme esinettä ja pituutta tälläkertaa 247askelta.

Paalu tyhjänä, eka makupala 27 askeleen päässä :) Lisäsin liinaan pituuttaa pikkuhiljaa, kulmassa olin noin 8 metrin päässä ja aattelin että katotaan. Kulma oli vuorattu maksalaatikolla. Hyvin selviytyi kulman, mutta kun oli viimeisen murusen syönyt, päätti ettei jälki voi tälläkään kertaa kulkea suoraan, vaikka se joka kerta niin kulkeekin... Palasi siis takasin päin, jolloin lähestyin taas noin kahden metrin liinaetäisyydelle. Esineistä päätin palkata haukun kautta pallolla. Jotenkin on edellisilä kerroilla ollut epävarmuutta niillä. Ilmasi kaikki esineet ihan poikittain, kehuin heti kun meni maahan, mutta nätisti korjautin kaikki suoremmiksi ennen pallopalkkaa. Mielestäni ei koiralle aiheutunut ylimääräistä hämmennystä. Tai no ehkä sillä toisella esineellä, kun unohdin itse nostaa esineen maasta ja kun pallon otin pois, niin Lex ilmaisi sen uudelleen. Hyvä niin, mutta eipä sitten haluunut jatkaa jäljestystä kun ei saanut ilmaisusta muuta kuin kehuja ;) kolmannella käskyllä kuitenkin jatkoi matkaa. Alkuun toisn koitti lähjteä poikkoilemaan, mutta liinalla estin ja suullisesti kielsin väärään suuntaan pyrkimisestä.. Tokaa esinettä kuitenkin edelsi tyhjä kulma, mikä meni loistavasti. Varmaan paras kulma kun palattiin pellolle jäljestämään. Kolmas kulma olikin taas maksalaatikkokulma ja sekin meni ihan hyvin, nyt olin lähellä ja ei palannut ruuan lopputtua enää takasinpäin. Vikan esineen jälkeen kun haukutin, nousi koira seisomaan ja jatkoi haukkumista pallolle. Vapautin siitä ja koira alkoi tunkemaan sitä palloa taas mun reisiin :)
 Irrotus, ja heitto. Seuraava irrotus ja heitto ja sitten alkoikin Lexin palikka testi :D
 Eli kun pallo putosi maahan, tipahti myös koiran kuono siinä kohtaa missä sattui olemaan alas. No pallohan ei tipahtanut siihen nenän eteen vaan noin kymmenen metriä edemmäs. Hysteerisen omainen etsintä alkoi. Its ekävelin hakemaan paalun ja sitten menin paikallistmaaan missä se pallo makaa.
 Jäin seisomaan parin metrin päähän pallosta ja katselin hiljaa kun Lex höyryää ympyrää ja etsii palloaan. noin kymmene minuutin epätoivoisen etsinnän jälkeen tuli ekaa kertaa mun lähelle kysyvä katse naamallaan. Edelleen olin hiljaa ja hetken päästä koira sai hajun pallon narusta. Alko sitä tökkimään, ennekun paikallisti pallon sijainnin. Aika urpo, mut tulihan taas todistettua että ei se niitä silmiään käyttänyt. Tosin pallo oli punainen ja vihreässä heinässä, joten eipä se sitä kait olis nähnytkään. Eikä muuten hajuaistikaan ollut aktivoituna, niin monta kertaa meni puolen metsin päästä pallosta että jos olis ollu röörit auki niin ois pitäny kyl huomata :D

jos jotain haluu, niin sen eteen on tehtävä töitä.

Joidenkin kohdalla se työmäärä on vaan suurempi...
 Ja tälläkin kertaa puhumme ystävästämme Lexistä :)
Perjantai oli jostain syystä, mitä en enää muista, treenivapaa päivä.
Lauantain käytiin hakuilemassa ja koirallahan oli motivaatio ja ilmaisut kohdillaan. Ei huono.
 Eilen sitten pakotin itselleni apparin ja kotipihatreeniä.
Ensin hyppyesteellee, minkä Lexkin jo tietää. Suuntaa itsensä esteen läheisyyteen. Eka hyppy korkeudessa 90cm, eli siinä mihin ollaan nyt päästy. Ei tuottanut mitään uutta. Nostin omasta mielestäni estekorkeutta sentillä. No todellisuus jälkeenpäin mitattuna oli kaksi senttiä, muttei onneksi vaikuttanut suoritukseen.
 Eka hyppy 92 sentissä aiheutti takajalkojen osumisen, muttei onneksi esteen kaatumista. Ja takasinpäin tuli jo ilman kosketusta. Sitten vielä toinen toisto ja sekin koskematta, joten suunta kohti seuraavaa ongelmaa....
 Ja sehän on piilonkierto. En ole mitään tänne kirjoitellut meidän Ipo harrastuksesta, mutta tuilkoon se nyt tässä sitten julki :D
Lexillä tässäkin ymmärrysvaikeuksia. Sen mielestä on turha kiertää kun nopeammin pääsee palkalle käväsemällä siinä piilon nurkalla. Ei ei. Mamma ei tuota hyväksy. Joten eilen oli appari liinalla auttamassa. Kaksi ekaa kiertoa ja apu onnistui, mutta seuraavassa kierrossa Lex päätti mennä toista kautta ja siinä oli appari ja koira molemmat sekasin. No lopputulos sitten oli mikä oli ja koiralla kuitenkin oli hauskaa, mikä tämän kohdlla on tärkeintä.

 Ja sitten äskeiseen treeniin. Jos jotain haluaa, niin on heti silmien auettua ajatus jäljestä. Ja niin sitten puin päälleni ja nappasin maksalaatikon kainaloon ja suuntasin kohti peltoa. Koirat oli jo aiemmin halunneet mennä terassin puolelle jäähylle, joten annoin edelleen olla siellä, vaikkakin näkivät kokoajan mitä teen. Lex innostui haukahtelemaan ja hyppelemään iloisesti, tajusi tietenkin mitä mä oon menossa tekee.
 Rauhottu kuitenkin. hetken vanhettua, otin koirat sisään. Istuin edelleen koneella. Ajan tultua täyteen annoin Ninjalle ruuan. Lex juoski samantien etuovelle ja oli valmis lähtemään ulos syömään :D

 Kolme kulmaa, eka oikeelle, kaks muuta vasemmalle. Kaks esienttä. Eka tokalla suoralla, toka lopussa. Pituus 219 askelta.
 Ensimmäinen probleema tuli ekalla esineellä. Meni yli ja ilmas väärinpäin, otin sen esineen uusiks ja homma onnistui ja jatkettiin matkaa. Tokan kulman merkkas oikeeseen suuntaan, mutta sitten jäi pällistelemään. Kehotin jatkamaan ja niinhän tuo teki työtä käskettyä, loppuun saakka.

 Töitä on siis selkeesti tehty, kun alkaa jo hiukan näkymään tulostakin. Omaan ohjaamiseen olen jo tyytyväinen, en enää hermostu ja tiedän mitä missäkin kohtaa kannattaa tehdä jos onglemaa ilmenee.
 Kyl mul on vaan paras koutsi ;)
Takapakkia Lexin kanssa tullaan ottamaan aina silloin tällöin jokatapauksessa. Se nyt vaan on semmonen tuuliviiri, mutta minkä koira karvoillen voi. Niiden kanssa on vaan opittavava elämään ja löydettävä yhteinen sävel. Meillä se on nyt löytynyt.
 Ja johan mä innostuin tarinoimaan. Piti aamupäivällä keretä kaverille, no josko mä sit lähden niin vielä kerkeen ennen kahtatoista :D

Jälkimisiä ja esteitä

Pellolla jälleen, kun eihän me sinne metsää enää jäljestämään mennä...
Samanlainen jälki kun maanantainakin. Pituutta venähti 360askeleen verran. Tyhjä paalu, eka maksis 20 askeleen päässä, ei tuottanut ongelmaa. Eka esine 80 askeleen päässä tästä jäi ilmasematta. Hetki enne esinettä pysähtyi samalla lailla kun esineellä, enkä sitten ollut varma kuitenkaan mihin sen olin tipattanut, niin yli mentiin.
Eka kulma ok. Toka säädettiin, siinä toisn oli ruokaa vain kulman keskivaiheilla. Merkkaili oikeaa suuntaa, muttei siltikään luottanut vaan etsi jotain muuta. Höpsö eläin. Suoralla suht ok, ennenkun vika maksalaatikotettu kulma tuli mentyä ihan miten sattu.. Vikan esineen ilmas normaalia vinompaan, mutta muuten ok.

 Hyppyeste 90cm korkeudessa jakolme onnistunutta hyppyä molempiin suuntiin. Ei moitittavaa.
Piilonkierto kaksi onnistunutta kiertoa, pienien avustusten saattelemana.

kiitti ja kuitti. Jatketaan edelleen harjoituksia...

Jäljellä...

Kyllä, luit oikein. Eilen oltiin jäljellä. Alustana pelto.
 Kolme kulmaa, kolme esinettä ja maksalaatikkoa. Pituutta jäljelle tuli 334 askelta.
Tokalla suoralla Lex herpaantui jostain tuntemattomasta syystä, mutta muuten aika hyvin ajoi.
Sen verran hyvin meni eilinen päivä, ettei uni taas malttanut tulla.
 Ihmisaivot on kyllä kummaliset, ainakin mun :) Menee päin persettä, tai vaihtoehtoisesti niin hyvin että hymyilyttää, niin mä sitten päätän sitä pähkäillä yöaikaan.

90,5cm

Hyppäilty ollaan päivittäin, vaihdellen korkeutta. Motivaatio on jo kohdallaan esteeseen/hyppykäskyyn, mutta rimakauhua on vielä havaittavissa korkeuden suhteen.
Äskeinen harjotus alkoi, niin että päästin koiran ulos ja kysyin että mennäänkö hyppäämään. Lex juos suoraan hyppyesteen luo.
 (Este on käännettynä vinoestettä kohden kun emme hyppele. Voisihan se toki olla kokoajan valmiudessa, muttei ole takeita ettenkö ajaisi autolla sen päälle, niin turvallisuussyistä siirrän sen sivuun :) )

Korkeus oli edellisessä mitassaan, eli noin 80cm. Ainut muuttunut elementti oli liian kevyt, omatekemäni kapula ja geelipallo, joka on ollut käyttämättömänä jonkun aikaa. (miten niin laiska kun en jaksanut auton avaimia ottaa ja normi välineitä kaivaa esiin)
 Ensin kapulan tuonti ja luovutus. Tiputti perhana sen suustaan... Outoa... Ei kun uudelleen ja sain  kun sainkin sen luovutuksen onnistumaan, siirryttiin sitten esteelle. Pallon kanssa ylittämään.
Ensimmäinen hyppy ei onnistunut, vaan Lex päätti taas jäädä takajaloistaan kiinni, kaataen esteen. Pyysin hyppäämään takaisin josta annoin pallon, ihan vaan välttääkseni jotakin, mitä lie tälläkertaa :D
Uusi yritys ja pallo suussa kieltäytyi hyppäämään takasin. Voihan herkkyyden herkkyys.
Estettä en madaltanut, vaan hypittiin sitten ees taas pallon perässä. Neljännellä kerralla tuli yli myös pallo suussa.
 Noh nostin hiukan estettä. Ja jatkettiin hyppelyjä. Pari ylitystä ilman että oli pallo suussa ja sitten kokeiltiin pallon kanssa. Ja sehän onnistui. Treeni päättyi siis tähän. Otin mitan sormeni avulla yläreunaan ja koitin houkutella Lexin sisään. Koirahan päätti seistä esteen vieressä sen näkösenä et ei tää tähän voinu loppua??
Loppuhan se. Ja selvitin sitten mikä oli lopullinen esteen korkeus. Sehän selvisi jo otsikosta :D

 Pallo koiralta pois ja kaverin kanssa tarhaan miettimään ;)

Palaan taas kun ollaan jotakin uutta saavutettu.

Yhden aikakauden loppu.

Syy metrisen esteen ahkeraan treenin oli eilinen Metsäjälkikoe. Olin jo aiemmin päättänyt että tämä tulee olemaan Lexin viimeinen koe tässä lajissa, tuloksesta huolimatta.
 Oma yliväsynyt olotila kertautui paskalla fiiliksellä niin huonoksi, että myös koira sen vaistosi. Ja miks ei olis vaistonnut.
 Kokeissa esiintyvä takajälki otettiin tälläkin kertaa, mutta takas janalle tullessa Lex ilmoitti että ajapa mamma sä täl kertaa tuo jälki, mä en kykene ku sul ei selkeesti oo hyvä olla.
 Ja Lex oli oikeessa. Pää räjähtää asioista mitkä pitäis pystyä kirjoittamaa/puhumaan, ilman että saan lisää negatiivisuutta päähäni. Tiedän että seläntakana paskan jauhanta jatkuu entiseen malliin, mutten anna sen häiritä kunhan saan suuni puhuttua puhtaaksi.
 Ehkä ne oikeat sanat vielä löytyy.
Nyt kello on 4:07, vaikka tuo blogin kello elääkin omaa aikaansa. Olen ehkä nukkunut noin kaksi tuntia ennenkun heräsin klo 02:jotain...Hetken naputtelun jälkeen yritän josko nukahtaisin juuri ennen kun herätyskellorumba alkaa. Itse menossa onneks vasta iltavuoron, että jos hyvin käy. Saan nukuttua muiden poistuttua.

Operaatio hyppynouto

On tässä nyt viimepäivinä keskitytty tuohon metriseen hyppyesteeseen.
Ens alkuun pallon kanssa mukana juosten pelkkiä ylityksiä. Myöhemmin pallon yliheittoa, takaisin tuloa ilman että juoksen mukana. Esteen ylitys pallo suussa kunnossa ja sitten vuoroon noutokapulan kanssa.
 Este tietenkin tyhmänä heti täyteen korkeuteen ja heitin kapulan yli. Lex hyppäsi, haki kapulan ja kieltäytyi hyppäämästä takasin. Kriisiapua kyselemään. Ja tyhmänä kun en ite tajunnut ilmiselvää asiaa, eli laskea estettä jälleen matalammalle. Ongelma ratkoontui noin. Päästiin jo 95cm korkeuteen, ilman kosketuksia ja kieltäytymisiä.
 Päivä uus ja tottiskentälle tekemään sama. Bueno, siihen nähden mitä oli. Ei nyt tietenkään erinomainen suoritus vielä, mutta Lexin suorituksesi loistava.
Äsken sitten kokeilemaan niin, että este taas alempana. Mutta vähensin omia apuja. Aika hienosti selvittiin. Kunnes nostin sen esteen ylemmäs. Ei ihan täydessä metrissä, mutta lähellä.
 Heitin kapulan, Lex karkasi ja hyppäs yli, hieman koskettaen estettä takajaloillaan. Haki kapulan, hyppäsi takaisin, jääden takajaloista kiinni, ja kuperkeikan kanssa este kaatui Lexin päälle. Ylös noustessaan Lex nappasi kapulan maasta samantien suuhunsa ja aloin taistelemaan sen kanssa. Ei luojan kiitos yhditänyt kapulaan.
 Mutta sen sijaan siihen esteeseen...
Laskin esteen 50cm korkeudelle ja heitin kapulan yli. Lex kieltäytyi hyppäämästä. Oh shit tuumasin samantien. Muutaman sekunnin kääksmitähittoamänytteen. Ja kapula sivuun ja pallon kanssa taas yliyksiä ite vierellä juosten. Hyppyestepainajainen unohtui. Kun hyppi pallon kanssa taas hyvin yli. Otin vielä kapulan. Onnistunut suoritus noin 80cm esteellä. Ja äkkiä pois...

Onnistuminen

Koska hullu koiraihminen on hullu koiraihminen. On aivan pakko aurinkoisena elokuun vapaapäivänä suunnata heinäpellolle. Eikä suinkaan hengailemaan vaan jälkeä tietenkin polkemaan.
 Tauko ois ollu ihan paikallaan, mut ei vaan pystyny. Ja tälläkertaa ei tartte edes katua päätöstä.

Päivän avainsana on MAKSALAATIKKO!

Jäljen pituus n.250 askelta. Muuten samoilla kaavoilla kuin ennenkin. Kolme kulmaa ja kaks esinettä. Eli ne makupalat vaan maksalaatikkoa entisen pedigree makkaran sijaan.
 Paalulla jäi jo mutustamaan rauhassa eväitään. Ajoi suoraa loistavasti. Ekaan kulmaan tultaessa olis halunnu kääntyä jo ekalta maksalaatikkoaskeleelta, mut tästä päättelen että pistetään enemmän ruokaa suorille. Kulma tämän jälkeen upeasti. Ekan esineen ilmaistuaan, tajusin että eihän mulla ole taskussa muuta kun pallo. Sitä en todellakaan halunnut antaa, joten pelkillä kehuilla mentiin. Lex oli hiukan hölmistyneen näköinen, mutta suostui kuitenkin kivuttomasti jatkaa jäljestystä. Hienosti otti seuraavankin kulman, suoralla kiusas aavistuksen vieressä oleva "ura". Tarkotuksella välttelen niitä urassa kulkemisia, ja kävelen urien välissä olevalla pidemmällä heinällä. Tarkisteli sitä, mutta palasi kuitenkin joka kerta oikealle jäljelle. Esineen ilmas hienosti, aavistuksen vinoon, mutta huomasin itse että aavistuksen alkaa jo suoristumaan. Pallo palkaks ja mustelma mulle takareiteen. Kiitos Lex!

Tossa pellolta kotiin ajaessa mietin niitä tilanteita kun Lexin hampaat on iskeytyny mun nahkaan.. On muuten joka kerralla tainnu mennä treeni aika hyvin. Kummallinen yhteensattuma tämäkin.

aamun paikkaus...noooottt!!!

No niin, kipasin tuohon viereiselle pellolle aamutuimaan polkasemaan pienen, kolmikulmaisen jäljen kahdella esineellä.
 Paalulla alko pyörimään. suoralla tarkisteli ihan kokoajan. Kulman makupalat ei kelvannut. toinenkin suora tarkistellen, kulmassa nosti nenän ja huohotti. jatkoi kuitenkin. pysähtyi, seisoi, tuijotti mua, tarkisteli sivuille. Jatkoi kehotuksesta. Esineen meni koiran mitan yli kun tajusi että jotain taas haiskahti. Ilmasi naama muhun päin. Otti esineen suuhun, alko tulla mua kohti... Plaah.. hyvin menee. kolmanteen kulmaan nenä ylhäällä, kielto aiheutti totaali pysähtymisen ja tuijotuksen. Kehotuksesta taas kuitenkin jatkoi löntystellen. vikaa suoraa tarkisteli. osuessaa kasan kohdalle, onneks olin sen siihen loppusuoralle laittanut, söi kaiken jatkoi omatoimisesti ettenpäin ja ilmaisi esineen hiueman vinoon mutta oikeaan aikaan. No ei auttanu ku palkata pallolla ja yrittää olla iloinen :D
 Kun tallustelin noutamaan paalua, ei ollut syönyt yhden yhtäkään makupalaa siitäkään, joten eipä tuo sapuskakaan taas kiinnosta.
 Käppäiltiin auton luo viemaan kamoja takas,(ne kaikki treenikamat siis asuu nykyään mun autossa) ja pakkohan se oli omaa mielialaa nostaa. Lexillä edelleen pallo suussa, tiputti sen huohottaessaa omatoimisesti. Kun huomasin sen kielsin koskemasta palloon. Wuhuu, se jopa totteli.
 Sitten vinoesteen ylityksiä. Ekalla kerralla ei ottanut vauhtia. Oli avuttomana estettä vasten, ihan niinkun ei koskaan ois ylittänyt. Toistin kolme kertaa edes takas ja vikalla oli jo todella sujuvaa ja Lex innoisssaan. Huh mieliala molemmilla pelastettu.
 Mitä tästä voimme päätellä. Ainakin sen että jäljellä meillä on ongelma, edelleen. Lisää treeniä vai taukoa, siinäpä pulma.

Ahneella on ....

..se surullisen kuuluisa loppu.
Tein kaksi jälkeä. Eka 304 askelta ja kolme kulmaa&kolme esinettä. Lex ajoi aivan loistavan jäljen. viiminen esineilmaisukin oli lähes suora. Kulmat otti oikein mallikkaasti. Mutta mitäpä olinkaan tehnyt,..
 ..sen hiton toisen jäljen, lyhyempi kuin eka. Kolme kulmaa ja kolme esinettä. Paalun havaittuaan Lex tiputti pallon suusta ilman käskyä ja siirtyi innoissaan kohti jälkeä. Päästin menemään kun motivaatio oli kohdallaan. Ekassa kulma jo kolmenkymmenen askeleen jälkeen. Hieman nenä nousi, ja epäröi kulmassa. Selvittiin kuitenkin ja toisen kulman otti jo paremmin. Esineen ilmaisi suoraan ja nopeasti. Jäljelle lähtö oli jo kysyvä. Katsoi mua silmiin, vaikken itse katsonutkaan koiraan. Olin hajareisin sen "päällä" ja näin kun katse oli ylöspäin. Kun huomasin että kuono laski, annoin käskyn jatkaa jäljestystä. Lähtikin ihan hyvin. Suoraa ajoi ihan hienosti, mutta seuraavan esineen ilmasi jälkeenpäin, eli tuntui siltä että kokeili olikohan saanut hajun siitä. Pyysin koiran sivulle ja lähetin uudelleen käsiavuin. Nyt jäjesti suoraan esineelle ja ilmais tosin ihan vinoon. Rauhottelin Lexiä, kehuin, syötin ja silittelin. Ja jatketaanhan me loppuun asti.. nääh huono päätös.. Nenä ylhäällä mentiin, hukkasin jo itsekin linjan. Kulmaan tuli ihan nenä ylhäällä ja jäljestämisestä ei hajuakaan. Roiskasten mentiin vikalle suoralle. Sai jotenkin jäljestä taas kiinni, muttei tiiviillä nenällä. Esineelle tultuaan lössähti ihan vinoon. Pakko tuostakin oli pallo antaa, kun en todellakaan voinut enää uusia. Kunto ja motivaatio tässä lämpötilassa ei ois enää Lexillä riittänyt.
 Ei auta kun huomenna mennä jälleen paikkailemaan ja nyt tehdä vain ja ainoastaan se yksi lyhyt jälki.

Keskiviikon jälki

Tänään jälki alkoi pitkältä heinältä jatkuen ekalla suoralla jo lyhyellä, haastavalla alustalla. Kolme kulmaa ja kaksi esinettä. Aika lailla samalla kaavalla meni kuin eilisenkin päivän treenissä. Mutta selkeää parannusta on havaittavissa.
Nyt pari taukopäivää ja sit jatketaan harjotuksia.

Tiistain 11.8. jälki

Neljä kulmaa kaksi esinettä. ihan uusi pelto toosi kuiva alusta.
Eka kulma ihan ok, tokassa meni hiukan ohi, mutta reagoi heti ja palas takasin. Esineilmasu vino, muun unohdin jo ;) Kolmannesta kulmasta posotti ohi, mutta tässäkin alkoi nopeasti tajuamaan mokanneesa ja löysi takasin hieman isomman pyörimisen jälkeen. Neljäs kulma mahdollisesti samoin kun muut, ei vaan voi enää muistaa eilistä. Aargh mikä dementikko mä olenkaan. Loppu esineelle hieno pallotuijotus, ilmaisi senkin vinoon.

Treenipäiväkirja alkakoon...

Peltojälki treeniaiheena.

 

 Ihanteelisen mittaiselle heinälle kaksi jälkeä. Ensimmäisessä oli neljä kulmaa. Kaikki makupaloilla vuorattuja helppoja laajoja kulmia, suorastaan kaaria :D

 Paalulta söi ruuat, ja lähti etenemään hyvin. Makupaloja siellä täällä ja alkuun ne poimikin. Ekaan kulmaan tultaessa pyrki ylittämään, vaikka siellä oli ne ruuat. Otti kuitenkin pienen ihmettelyn jälkeen kulman ja oikean suunnan. Seuraava kulma olikin jo parempi, Kulki nenä tiiviisti maassa tuhisten. Kolmannessa kulmassa olisi väkisin halunnut mennä ohi??? Pysähdyin ja Lex palasi takaisin päin, sai makupalasta hajun, poimi sen ja jatkoi sitten oikeaan suuntaan. Neljäs kulma olikin sitten taas katastroofi... Ei huolinut makupaloja, pyrki kokoajan sivuun meinas nostaa koipea multapaakun kohdalla. Kun kielsin jatkoi kaoottista sinkoilua. Onneks lopulta rauhoittui ja sai taas tekemästään työstä kiinni ja törmäsi esineeseen, jonka ilmaisi jopa suht suoraan. Pallo taskusta palkaksi. Ja kohti toista jälkeä...

 Toinen jälki alkoi lähes samasta kohtaa kuin ensimmäinen, mutta eri suuntaan. Olin tehnyt tästä helpon, eli vain yksi kulma. Tuuliolosuhteitahan en taaskaan ollut ottanut huomioon ja lähdettiin sitten lievään vastatuuleen. 

 No eipä se Lexiä auttanut. Pyrki jäljestämään taas kerran jäljen vieressä. Sai kuitenkin makupaloist ahajun ja palasi oikealle uralle. Vaikkei tuo niitä syö, niin kuitenkin reagoi niihin positiivisesti. Nenä alkoi nousemaan lähellä kulmaa, mutta kehotuksesta painui takasin alas. Kulma mentiinkin ihan mallikkaasti. Suoran ajoi taas vieressä, enkä edes tajunnut ennen kun tultiin esineelle. Sen sitten ilmasi naama mua kohden. Pyysin koiran sivulle ja vaadin lähestymään uudelleen oikeassa urassa. 

 Ei oo todellakaan helppoa tän koiran kanssa. Ei auta kun jatkaa harjotuksia...

Pitkänperjantain peltojälki

Oli tarkoitus mennä metsään jäjelle, mutta tulikin suunnitelmiin muutos.
Multapellolle viiden kepin(laskuvirhe:)) ja kolmen kulman jälki.
 Paalulle lähetin janamaisesti.
Kiva oli huomata että Lex osasi jo odottaa rauhallisesti lähtölupaa. Oli nyt tälle viikolle seitsemäs lähetys. Joka kerta siis koira sivulle, ilmoittautuminen haamutuomarille, seisomaan ja liinojen asettelelu jalkoen väliin. Hetken päästä lupa toimia. Ja tänään huomasin ettei tarvinut enää nostella päätä ylös kun pujotin liinaa takajalkojen väliin.
 Paalulle ei menty suoraan. Mutta ohjasin liinalla estämällä jos yritti liikaa poiketa toivomastani linjasta. Jäljen yritti ajaa hieman sivussa, mutta avittelin palaamaan linjalle. tuuli oikealta puolelta, mikä aiheutti sivuun ajautumisen. Jäljet näki selkeesti mudassa. Ekan kulman missasin ite kun olikin aiemmin kun muistin. Tais mennä hieman pitkäksi. Tokan kulman ajoi selkeesti yli, tässä kohtaa tuuli takaapäin, mutta aika nopeesti löysi oikean suunnan. kolmannella suoralla ennakoi kepin ilmasun. Ehkä meni hiukan epävarmaksi kun korjailin sivussa ajoa. Jatkoi kuitenkin käskyllä kepille ja ilmasi varmasti. Kolmas kulma olikin sitten jo vaativampi. Kulma kääntyi oikealle vastatuuleen. Otti ensin hajun oikeaan suuntaan, mutta alkoi epäröidä ja koitti jatkaa suoraan. Kun pysähdyin ja pidin liinalla koiraa paikallaan, koitti lähteä vasemmalle. Jonkun aikaa "pyristeltyään" luotti ensimmäiseen suuntaan ja tämän suoran ajoikin täydellisesti. Hieman eksyi sivuun kun mullalta tultiin nurmelle.
 Kepit ilmasi pellolla ilman että otti ne ensin suuhun, muisti siis ettei pellolla esineisiin kosketa. Vaikka esineinä olikin ne metsäjälkikepit. Täytyy kyllä nyt olla ylpeä, että olen saanut ehdollistettua tuon otuksen välnein oikeaan lajiin. Tässähän oli alusta ainoastaan "väärä". Muuten oli metsäjälkielementit treenissä.
 Erittäin tyytyväinen olen tämänpäiväseen suoritukseen.

kausi 2015

Liityin vuoden vaihteessa Myrskylän pelastuskoiriin, kun tulevaisuus oli epävarma lajin suhteen. Olin loppusyksyn tuumaillut että jos en puruja jatka niin siirryn hakuun.
Muutamassa Mypekon treeneissä käytiin ja sitten parin kaverin kanssa ollaan jokunen treeni otettu. Yllättävän nopeesti Lex hiffasi mitä sen kuuluu tehdä. Maltilla kun tuotakin nyt treenais eikä etene liian nopsaa niin eiköhän sitä kokeisiinkin päästä jossain vaiheessa.

Lexin metsäjälkikausi alkoi 15.3.
Puoliks läpällä heitin Janille, että vois käydä polkasemassa jäljen ja kappas niinhän tuo teki.
Jälki lähti lähes ulko-ovelta, muttei se koiraa haitannut. Normi jälkirutiinit, eli liina jalkojen väliin ja koira oli valmis töihin.
 Kepit oli merkattu, joten sen verran tiesin seurailla maastomerkkejä. Ja kyllähän sitä osaa ennakoida mistä isäntä on kulkenut. Jälki kulki myös tiilikasan kautta tien yli ja alamäkeen. Yksi keppi jäi multakin huomaamatta kun väistelin kuusenoksia ja Lexillä oli vauhtia tilanteeseen nähden ihan liikaa. Maasto aiheutii itselle hankaluuden siinä kohden etten ehtinyt muuta kun keskityyä pystyssä pysymiseen.
 Ei huono suoritus näin extempore meinigillä.

Eilen sitten vapaan lauantaipäivän kunniaksi päätin mennä tekemään janatreenejä. Tein neljä alotusta jotka kaikki päättyivät keppiin ja pallopalkkaan. Jokainen jäki lähti oikealle, koska tallasin ne välillä poistumatta metsästä :)
 Käytin koiran jälkiliinassa tarpeillaan. Jäljet vanhenivat noin 20min.
Jokaiselle janalle lähdettiin saman kaavan mukaan. Koira sivulle istumaan, ilmoittauduin olemattomalle tuomarille. Siirryin alotuspisteeseen, laitoin liinan jalkojen väliin, rauhoitin koiran ja sitten "etsi eteen" käsky. Kolme ensimmäistä janaa meni ohjatessa menemään suoraan, joka kerta koitti koiran mitan jälkeen kääntyä jompaan kumpaan suuntaan. Janan pituus kasvoi jokaisella kerralla max 1m. Neljännellä kerralla meni jo hyvän matkaa suoraan, oiskohan janan pituus ollut noin 6m.

Tänään taas jäljelle formuloita pakoon.
 Menin samaan metsään kuin eilenkin. Tein yhden janatreenijäljen kuten eilenkin ja toisen niin että jälki jatkuu kuuden kepin verran. Tänään tein ne niin että jäljelt lähtee vasemmalle.
Jäljet tehtyäni, otin koiran autosta lenkkihihnaan ja käveltiin noin tunti ja päästeltiin höyryjä ulos. Takasin autolle tultua laitoin käskyn alle makaamaan ja kaivelin jäkiliinan ja pallon, niin että Lex makasi edelleen maassa, ihme ja kumma ei edes yrittänyt nousta varastamaan sitä palloaan kun survoin sitä liivin taskuun ;)
 Ekan jana oli n.6m päässä ja toinen n.20m. Alkurutiinit samat kuin eilen.
Ekalla yritti taas koiran mitan jälkeen lähteä oikealle. liina avulla sain etenemään suoraan. otti sitten kuitenkin takajäljen. Liinaohjaus nyppäsyllä ja suullinen ei käsky ja koira kääntyi toiseen suuntaan, jolloin sai sopivasti vahvistuksen makupalasta.
 Toinen lähetys olikin suoraan jäljelle asti, mutta tässäkin lähti oikealle. Sama pakote tuotti onnistuneen vahvistuksen tälläkin kertaa ja suoriuduttiin jäljelle ja kaikkien keppien kautta loppuun asti, neljännen ja viidennen kepin välillä tuli tarkistus ensin oikealle ja kun ei päässyt, yritti vasemmalle, mutta kun sekään ei tuottanut tulosta. Jatkoi suoraan jälkeä. Viidennellä kepillä ei halunnut makupalaa, vaan kohdisti katseen mun taskuun. Ei muut akun koira käskyllä takas jäljelle ja vasta kuudennesta kepistä tuli palkaksi se pallo.

Yhteenvetona muistutukseksi itselleni ja treenikavereilleni:
Vaihtele jäljen lähtösuuntia. Satunnaisesti kumpaankin suuntaan. Muista samat alkurutiinit. Pallopalkka myös satunnaisesti milloin mistäkin kepistä.

Ja eipä tuo nyt taas näidenkään treenien perusteella ihan toivoton tapaus olekaan :D

Kuvassa Lex loppupalkkansa kanssa

Meinashan olla vaikeeta

Monesti miettiny että ois kai aika kaivaa taas tää blogikin kuvioon.
Hieman tuotti päänvaivaa tänne sisään pääsy, kun on hiukan muuttunut sitten viime syksyn.
Ja jostain kumman syystä kone halusi kirjautua sisään Lotan tunnuksilla. Hmm...
No hetki meni ennenkun löysin omilla tunnuksilla tänne, joten kohta kirjottelen sitten taas hukistakin...