Kauden lopetus

Nyt on tämä kauden kokeet käyty, ei ihan alkuvuoden suunnitelmissa pysytty, mutta onpahan sitten kevääksi jotakin odotettavaa.
 Samun kolmosluokan koe jäi käymättä. Ilmoitettu oli, mutta koe peruuntui vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Kävin sitten tänään juoksuttamassa kestävyyskokeen. On se ensivuodelta sitten pois.
 Samulle on ensivuodelle  kaaviltu IPO3. Ykköstulos tietenkin tavoitteena, mut sen tottiksen kanssa ois oikeesti keksittävä se punainen lanka. Näyttelyynkin meinasin mennä. Se on kyllä niin pieni ajatus ettei ole välttämätön, ihan vaan koska en tiedä kestänkö sen kanssa kulkea siinä koiramäärän seassa menettämättä hermoja ;)  Ensimmäinen koira jolla vois olla mahdollisuus valioitumiseen... ;)
 Lexin ensi kauden tavoitteet on Bh koe, eikä sen enempää. Näyttelyihinkään en aatellut sitä ilmoitella. Kennelliiton näyttelyihin en mene, joten ei tuolla ole enempää saavutettavaa ennen koularia. Ja sitä ei kyllä ensi vuoden aikana vielä ole mahdollista saada. On niin paljon puutteita kaikilla osa-alueilla.  

Talven aikana sitten kasvatetaan lihaksia ja koitan saada ne oppimaan potkukelkan vetämisen ilman jänistä :D

Pöh ja höh

Olin tossa päättänyt että kun kerrankin on vapaa viikoloppu ilman mitään suunnitelmia, teen yhtäsuntoista.. No kuinkas ollakkaan ihana ystävä flunssa päätti tulla pilaamaan suunnitelmat. Nyt on kolme päivää maattu ja intoa olis tehdä vaikka mitä. Mut ei, pelkkä sohvalta nouseminen pistää sykkeen nousemaan, joten eipä sitten auta kun pysytellä edelleen vaakatasossa.
Sen verran on edistystä eläinmaailmassa kuitenkin tässä tapahtunut, että kissat uskalsivat aamulla liikkua, vaikka Lex makasi saman huoneen lattialla. Äsken tosin oli pakko laittaa ikat viemään Lex tarhaan kun hermo meni ihan totaalisesti sen jatkuvaan ravaamiseen.

Elämää eläinten kanssa..

Kaikkea on taas tapahtunut sitten viime päivityksen...
Eräänä kauniina aamuna kello ennen viittä Samu päätti lähteä jäljestämään. Kerran kehotin palaamaan luokse ja koska otti suunnan minua kohti en sen enempää siihen sitten noteerannut. Kunnes toisellakaan kehoituksella koira ei tullut tarhaan niinkuin muin aaamuina. Hetken huudeltuani ja pälyiltyäni alkoi kuulua vartiohaukkua keskeltä peltoa. vastassa äänen perusteella supikoira. Sydän pomppas kurkkuun.. Ei ku rääkymään, mikä tietenkään ei tehonnut. ei auttanut ku tulla sisään ensin istahtamaan ja hengähtämään, miettien että noinkohan mulla on enää koiraa, tai sitten saan tuliaisena supikoiran.
No saappaat jalkaan ja lapion kanssa pellolle.
Ei näy eikä kuulu enää mitään. Paniikin omasesti kävelen pellolla ja löydän jäljet... Hetken päästä samu seisoo vieressä tyhmän näkösenä et mitä sä mamma täällä teet. Huh tota ton riistäviettiä. tapauksesta selvittyäni tuumasin että on se onni ettei Ninja enää asu täällä. Muuten ois ollu taas supikoira hampaissa.

Eipä tässä sitten aikaakaan kun Lex onnistui tirvasemaan polven johonkin terävään. ei ku treenitauolle....
viime sunnuntaina sitten jäljelle lähtiessä tein sen virheen että päästin koirat yhtäaikaa tarhoista ulos. No Lex tapansa mukaan ärhenteli Samulle nyt sillä surauksella että kun kotiin sille ilmoittaa ettei käy, innostui tietenkin kahta kauheammin ja seurauksena Samulla reikä alaleuassa. Ja treenitauolle sitten sekin. Eipä tässä sitte muuta olla treenailtu kun jälkeä..

Samulle ihan onnistunutta treeniä, mut toi Lex. Jäljestää ihan ok, ei siinä mitään. Jopa hiukan liian motivoitunut siihen, mut kun pitäis ne esineet saada myös ilmaistua. Palattiin takas filmipurkkeihin. Ja tänään jäljellä olikin vain viisi purkkia missä ruoka, purkkien välissä kymmen askelta tyhjää. Jäljestämisestä ei ollu tietoakaan mutta eipä tän treenin tarkotus ollutkaan se jälki. katotaa koska tajuaa mitä oikein siltä haluan. Ykskää edellisistä sakumaanikoista ei oo ollu noin hidas oppimaan esineilmasua kun tuo.

:D Nythän mä pääsin vauhtiin ku pitää jo heti seuraavana päivänä kirjotella lisää tekstiä.
Tein juuri jotain todella ihanaa ja rohkeaa. Asian paljastan joskus lokakuun lopulla. Siihen asti hyshys siitä.

Tulipa käytyä Lexin kanssa treenaamassa kuntoa auringonpaisteessa ja tuulessa. Aivan ihan keli, ei tullu mulle liian kuuma, mut samaa ei voi sanoa tuosta huonokuntoisesta läähättäjästä tuolla pöydän alla. Aika noloa kun mulla alkaa olemaan parempi kunto kun koiralla... Lenkin aikana hölkkäsin kaikki ylämäet, mäen päällä jäähdyttelyä ja taas hetken päästä hölkkään. Yhden spurtin uskaltauduin jo ottamaan ja ai että johonkin voi koukuttua. Juoksemiseen!! Mun kroppa vaatii jo jokapäiväisiä juoksuaskeleita. Onneks en tarvitse rannetta juoksemiseen, se kun ilmeisesti on tulehtunut eikä sillä huvita tehdäkään mitään. Onneks kyseessä on vasen ranne, se kun on jokseenkin helpompi pitää käyttämättömänä. Tää kommennti tuli tähän ajatuksen saattelemana. Ajatus oli että kun kerran oon loppuviikon sairaslomalla pääsen juoksemaan vaikka kuin monta kertaa päivässä :) Saa havaita jaksaako tuo Töpöläinen treeneissä touhuta ollenkaan kun joutuu juoksukaveriksi.
 Ja koska jollekin tietenkin tuli heti ajatus että miksi Samu ei pääse juoksulenkille, on syy ihan turvallisuudessa. Samulla on juostessa ainoastaan yksi vaihde ja se on täysillä. Sille on ainut tasavertainen juoksukaveri jupiterini. Joojoo treenaamalla siitäkin sais ihan hyvän juoksukaverin, mut ei täs asias jaksa vaivata vanhaa koiraa opettelemaan uutta, kun on aina saanut lenkillä vähän heittäytyä vapaalle.

Muisti palailee pätkittäin. Taisin täs jossain vaiheessa tehdä tämösen blogin ;)
No jos vaikka kirjoittais siihen jotain. Vaikka koiramaista juttua, kuten arvata saattaa.
 Tänään onnistu tehdä Samulle kisatilanteinen jäljelle lähtö. Ja tulihan se ruohonsyönti ongelma esiin.  Pääsin siis puuttumaan ongelmaan mitä hainkin. Ihan uudella pellolla piti tietenkin käyttää tilaisuus hyväksi. Pellon omistaja ilmaantui paikalle, joten oli nelihenkinen yleisö ja jännitysmomentti mun vatsassa. Just mitä oon kaivannut.
 Ilman palkkaa ensimmäiselle esineelle. Ensimmäisestä esineestä ei ruokaa ja ensimmäinen makupala 50 askelta esineen jälkeen. Ja poikahan söi kuin söikin sitä ruohoa makalla kun ei sitä palkkaa alkanu kuulumaan. Pääsin puuttumaan JES!!

Lexille päätin tehdä esineilmasu treeniä, no ei ihan menny niinkun olin suunnitellu. Ei mee jakeluun samalla tavalla kun noille käyttiksille on mennyt, joten palataan filmipurkki menetelmään josko se tuottais tulosta. Treenin aikana sain Lexinkin alottamaan sen ruohon syönnin. Hyvä mä :D

Ei muuta ku uutta jälkeä putkeen, josko se siitä...

Hiljaiseloa

Tällä viikolla koirilla on ollut rauhallista oleskelua.
Tiistaina käytiin treenit ottamassa, mutta muuten ovat pojat saaneet olla ihan omissa oloissaan. Johtunee ehkä siitä etten ole pahemmin kerennyt kotona oleskelemaan. No ensi viikolla alkaa normaali elämä kun loma tältä erää loppuu.