Vuosi pulkassa

Puhelu ja koneen pölliminen siirsivät tämän julkaisua, mutta seuraava teksti on aloitettu viimevuoden puolella ;)
Se ois sitten viimiset tunnit tätä vuotta meneillään ja ajattelin hiukan miettiä mitä onnistuin tälläkaudella saavuttamaan.
 Samun kanssa sitä ykköstulosta suojelun kolmosluokasta ei saavutettu. Kuitenkin IPO3, josta voin olla ylpeä. Kaukainen haave toteutui. Ensi kaudelle Samulle olen kaavaillut ainakin erikoisjälkikokeen. Sitä otetaanko sillä enää puruja, en osaa vielä sanoa. Alkuvuosi näyttää mitä mieleni halajaa ;) Toko kokeessakin voisi ehkä käydä pyörähtämässä. Saa ny havaita innostunko.
 Lex saavutti sen käytäytymiskokeen ja ensi kaudella olis haaveena saada sille koulari ykkösluokasta. Lajina tulee olemaan metsäjälki, paljon on töitä tehtävänä varsinkin tottiksen luotettavuuden suhteen. Käytännössä koira osaa kaiken muun, paitsi noudon ja eteenmenon, mutta niitä ei liiemmin olla opeteltu. Alkeet on esitelty, mutta se koulutusvaihe niissä on vielä edessä. Luotto on se suurin murheenkryyni.
 Jäljellä ei janaa olla opeteltu, eikä kertaakaan vielä metsäänkään jälkeä siirretty. Pellolla esineilmasu sujuu kohtalaisesti puuesineillä, mutta kangas ei ilmeisesti ole sen mielestä ilmaistavien joukossa. Toisaalta kun asiaa tarkemmin miettii niin tuon kohdalla haasteen aiheuttaa kangasesineen ilmasu vs esineruutu. Voi mennä hetki ennekun tajuaa että pellolla ilmaistaan ja vapaana juostessa otetaan esine suuhun. No ei muuta ku treeniä. Lexin kanssa tuo arkielämä on ollut suurin haaste :D
 Ninjan kotiinpaluu ei kuulunut kauden suunnitelmiin, mutta näillä mennään mitä on ja toivotaan että neiti jaksaa tarhaelämää vielä ensivuonnakin. Onhan sillä onneks Samu kaverina. Nuo kaksi on kyllä aina tykänneet toisistaan, nillä on jotenkin eruityinen suhde <3 Mukavaa katsella kuinka hyvin ne tulevat toimeen keskenään.

Jaa että jouluaatto olis...

... ihan sama mulle. Mut josko kirjottelis koirien oireista mitkä ahdistaa mun hermoja :)
Välillä sitä toivoo että olis aika kolme vuotta sitten,....ja toisaalta taas ei, koska kolmeen vuoteen mahtuu paljon uusia ihania ihmisiä. Vanhojakaan ihmisiä tosin unohtamatta, mutta mulla on taipumus elää siinä hetkessä mikä tuntuu parhaimmalle ja ihmiset joko kulkevat mukana tai jäävät taka-alalle.

mutta siis ahdistuksiin. koiramainen elo oli muutama kuukausi sitten vielä ihan suht rauhallista. Toki pojat on ottaneet välillä yhteen ja ilman suurempia vaurioita ollaan säästytty, itse kuitenkin koitti valaa uskoa siihen että saan ne tulemaan toimeen keskenään ja kerta toisensa jälkeen pidin niitä yhdessä. Ja Ninja tietenkin joutui tarhaan Samun kanssa ja Lex pääsi taas elämään herroiks ns. ainoana omasta mielestään.
 Pari viikko sitten pojat olivat samassa tarhassa ja kun menin hakemaan Lexiä treenaamaan, meni sillä hermo Samun iloisuuteen ja alotti tappelun, seurauksena siis Samulle kaulurihoitoa vaativa haava. Pidin poikia sisällä portilla erotettuina. Samu yöt alakerrassa kissojen takia ja Lex normisti ylhääällä. Lexin jatkuva läähättäminen alkoi käydä hermoilleni ja sain ajatuksen ottaa Ninja sisään Samun kanssa ja Lex ulos. Sunnuntai-iltana sain aikaseksi toteutettua vaihdon.
 Ninja ja Samu olivat ihan kuin kaksi koiraa konsanaan. Kissatkin jotenkin sulatti tilanteen ja makoilivat jopa näkösällä molempien koirien maatessa lähellä. Sietivät niiden haistelutkin. Ensimmäinen yö Ninjan kanssa oli tuskaa. Tunnin välein piippaili ja halusi ulos. Vettä litki ihan älyttömästi. Ajattelin että onhan se shokki yhtäkkiä taas olla yli 15astetta lämpimämmässä tilassa ja sen vuoksi janottikin niin kovin. Lex oli yön hiljaa ja tyytyi kohtaloonsa nukkua ulkosalla. Samu onnistui hajottamaan kaulurinsa siihen kuntoon ettei sitä enää pystynyt jesarillakaan teippaamaan, joten oli ilman kauluria ja pääsi nuolemaan/rapsuttelemaan itseään. Seurauksena hajonneet tassunpohjat. Eilen haava näytti jo siltä, että pari päivää niin pääsee takas ulos. Jälleen yö, joka aiheutti stressiä ja unettomuutta. Ninja herätti puol yhdeltä, jolloin Lotta olikin jo menossa käyttämään sitä ulkona. Seuraavan kerran puoli neljän jälkeen, jolloin huomasin myös että vesikupit oli taas lähes tyhjät. Kuusi litraa vettä kadonnut kitusiin. Ei ihme että rakko täyttyi. Ei ku koira pissalle ja Lex päätti alkaa sellasen kuutamohaukun ettei rajaa, eikä hiljentyny edes mun raivoamiseen. Tunnin päästä tästä, olikin taas aika herätä töihin, jolloin Ninja oli taas kinuamassa pissalle pääsyä. Ja sitähän taas riitti.
 Samun linkuttaminen tassunpohjien takia vauhditti päätöstä laittaa ne jo tänään takasin pihalle.
Ja seurauksena läähättävä Lex tilalle. Jos lenkin jälkeen hengitys ei ole tasaantunut kahdessa tunnissa, menee multa täysin hermot. Tyrkkäsin koiran häkkiinsä, ei rauhottunut tälläkertaa sinnekään. Ihan järkyttävän stressaava eläin tuo Lex, ei tajua sitten ollenkaan. Pakko kai mennä otattaa siitä kaikenmaailman kokeet ettei ole mitään sydänvaivaa tms. Ite oon sitä mieltä että sen hermoista tuo läähätys johtuu, kun kuitenkin muuten jaksaa ihan täysillä touhuta.
 Samu olis niin mahtava koira pitää sisällä, mutta tuo sen allergia estää sen. Kaksi viikkoa on jo liikaa. Nukkuu pehmolelunsa kanssa ilman mitään hötkyilyjä. Välillä käy heiluttelemassa häntäänsä ja rapsutukset saatuaan jatkaa makoiluaan. Ei piippaamista eikä sähläämistä. Ruokaakaan ei juoksemalla edestakaisin kinua. Niinkuin nuo toiset jhos sattuu menemään yliajalle sen antaminen, poika odottaa kiltisti. Yöllä kun Ninjaa käytin pihalla, ei Samu edes korvaasa lotkauttanut. Voi kurjuus sen allergiaa... Mistä ihmeestä mä löydän samalaisella luonteella omistetun koiran sitten joskus kun pennulle on taas tilaa??
 Toisen tarhan purkaminen harmittaa ihan vietävästi, tarkotushan oli siirtää ne tuohon lähemmäs ja tehdä ihan elementeistä. Elementit on hankkimatta ja alue mittaamatta, eikä sitä yimääräistä valuuttaakaan asian edistämiseksi löydy.
 Katkonainen uni, stressi koirien tilanteesta ne helvetin joululaulut ja ylipäätään tää jouluhömpötys on ihan liikaa. Onneks noi pakkojoululaulut on nyt ohi. Ei tarvi kun ens vuonna kestää uudelleen, mutta toivottavasti tuo koirien tilanne ois siihen mennessä rauhottunut. Tälläerää vaikenen ja jatkan taas kuin aihetta avautumiselle tulee...

Synkkää

Lumeton talvi on tylsää aikaa. Olis niin kiva lähteä harrastamaan taas hangelle, mut ei onnistu ilman sitä valkoista töhnää. On tietty ihan kivaa se ettei eteisessä kastu sukat sulaneesta lumesta, mutta siti sitä on alkanut kaivata. Vois laittaa koiran pulkan tai kelkan eteen ja nauttia, tai meidän tapauksessa vähemmän nauttia, vauhdista.
 Tällähetkellä päivät on taas hetken aikaa raskaita. Lex päätti jälleen hieman keventää kukkaroani ja sen seurauksena Samu viettää vielä viikon ainakin sisällä kanssamme. Koirien erittely on ihan perseestä. Onneks onnistuu tässä talossa. Kissat mököttää ja Ninjakin osoittaa mieltään ulkona. Tälläkin tarinalla on opetus. Edelleen liikaa koiria saman katon alla. Mutta itse olen tilanteeseen ajautunut ja siihen on edelleen vaan sopeuduttava. Vaikka kuinka ahdistavaa onkin.
 Samu siis sairaslomalla ja se ei tällähetkellä tee muuta kun makaa pehmolelu suussa tai ärsyttää ihmisiä kulkiessaan lampunvarjostin päässään. Jokainen joka on kokenut elämän tuollaisen kanssa tietää ettei se ole mukava kenellekään.
 Toissayönä meni itellä hermot ja päätin laittaa Lexin terassille loppuyöksi. Heräsin kuitenkin siihen että Samu pitää outoa ääntä alakerrassa. Ensimmäinen ajatus että silä on kakkahätä, koska ei illalla tehnyt isompaa hätäänsä. Nousin ylös ja kun pääsin tuulikaappiin oli vastassa avoin ulko-ovi ja Lex. Ei ku se siään ja Samun kans ulos. Mitään ei tehnyt, tuijotti vaan ja halus takas sisään. Takas itekin nukkumaan ja kellon herätettyä töihin. Tajusin sitten jossain vaiheessa kunnolla herättyäni, että Samu tietenkin ilmoitti mahdollisesta murtovarkaasta joka juuri oli avannut oven :D
 Tänään sitten korjasin Lexin pakoaukon ja otin Ninjan siihen kaveriksi. Lotta tuli myös ulos ja hetken auttoi Ninjaa juomisen kanssa. Muistin Jollyballin ja Lotta hakikin sen ulos. Ninja ihastui palloon samntien.
 Sehän ei ole oikein koskaan leikkinyt palloilla, jollei ne lennä johonkin suuntaan. Nyt löytyi sitten se pallo minkä kanssa myös Ninja pitää ihan omaa kivaa.

ilmeestä voisi päätellä ettei palloon kannata tulla koskemaan :) 

Mutta eihän Ninja oikeasti irvistä kenellekään.

Mummo riepotteli palloa pitkin pihaa ja pitihän sitä sitten kuvauksellinenkin olla. Varjot hieman häiritsee otoksia mutta samapa tuo.

Piti sitten ottaa tuo ääliö-Lex myös kuvattavaksi. Tuli otettua hieman tottista pallo kainalossa. Hyvin se toimi vaikkei minkäänlaista hihnaa tai pantaa ollut välissämme. Mutta se pallohan on Lexille kaikki kaikessa. Luoksetulo on edelleen hieman haasteellinen. Kaartaa oikean kautta eikä istu tarpeeksi lähelle. Kun löytäis sen avaimen että se tajuaa. No ei auta ku treenailla jos meinaa sen kanssa joskus kisaamaan asti päästä.

Aika suoralle tuo seuraaminen vielä näyttää

Ja lopuksi piti koittaa ottaa poseerauskuvia siitäkin hörhöstä, joten alla pari otosta. Paikallaan istuminen on jo hallussa, mutta seisominen ja vielä konttia venyttämällä ilma avustajia on hiukan hankalampaa, onnistuu toki paremmin jo kun aiemmin yrittäessäni.

1.12.2013 BH!

Alun perin olin kasvattajille sanonut vieväni koiran käyttäytymiskokeeseen neljä vuotiaana. Ja siinä uskossa olin vielä keväällä.

 Lex ei ole ollut mikään helppo yksilö kouluttaa. Se on tähän astisista koiristani monimutkaisin tulkita. Osittain tästä syystä sitä en ole kovin motivoitunut ollut kouluttamaankaan, onhan se periaatteessa tyttären koira. Kuitenkin silmäni avautuivat ja oli pakko alkaa ottaa koiraa hanskaan.

Lex oli ollut mukana Samun treeneissä, mutten oikein osannut käsitellä koiraa niin että se olisi edistynyt haluamaani tahtiin. Kuitenkin pääpainona oli Samun treeni. Ei auttanut kun ottaa Lexille ihan omaa treeniaikaa ilman Samua. Häiriöt tuli kuvioon toukokuussa Spl Porvoon kentältä. Pääsin heti mukavaan porukkaan ja joka viikko ollaan siitä asti jotain touhuttu yhdessä. Sosialistamista, jäljestystä, tottista ja kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä ollaan keksitty. 

 Kun ryhmän kaksi Lexiä nuorempaa koiraa oli ilmoittautunut käyttäytymiskokeeseen, tuli itsellekin halu päästä koittamaan. Lex oli elokuussa parhaimmillaan tottiksessa kun ei sitä ollut liikaa hinkattu, niin seuraaminenkin oli vielä hölmistyneen intoa. MölliBh:ssa sen huomasin. Harmi kun ei mahduttu viralliseen kokeeseen. Näin jälkeenpäin aateltuna, Lex ei olisi selvittänyt sitä kaupunkiosuutta. Sosiaaliset taidot koiralla oli ihan hukassa.

 Lokakuussa sitten yritettiin läpäistä koe, mutta tuloksetta. Siitä hallinnan puutteesta mainitsinkin jo aiemmin.

Asia jäi niin paljon vaivaamaan, että kyselin lähialueen kokeet läpi ja päästiin sitten Kotkaan koittamaan.

Koe oli eilen. Menin paikalle jo hyvissä ajoin, jotta ehdin totuttaa koiraa kenttään, tai lähinnä ilmoittamaan että olemme kentällä. Tuuli oli kova ja räntää satoi, kenttä oli loskainen ja epäilin että meneekö ylipäätään maahan. Epäily osoittautui turhaksi, ei aristellut kosteaa maata ollenkaan. Otin seuraamista ja palkkailin pallolla. Luoksetuloa kolme kertaa putkeen kun kahdella ensimmäisellä kerralla juos ohitseni. (palkka on ollut leuan alla, takin kauluksessa piilossa joka kerta). Kolmannella kerralla pysähtyi eteen istumaan ja leikittiin pallolla riehakkaasti. 

 Koira hetkeksi autoon ja sitten kävelemään turhat haistelut ja energiat pois.

Kun muita alkoi ilmestyä paikalle otin koiran hengailemaan siihen muiden joukkoon. Ei rähähtänyt kenellekään ja käyttäytyi ihan toivotulla tavalla. Siruntarkastus ja luoksepäästävyyskin sujuivat mallikkaasti. Lex taas autoon odottelemaan vuoroaan. Suoritusvuoro oli neljäs. Kauhulla jännitin ja odotin vuoroa. Parina sakemanniuros, onneksi tunsin ohjaajan ja pystyin luottamaan että hänellä on koira kyllä hanskassa.

Nostin pallolla viettiä parkkipaikalla ja annoin pallon Janille ja lähdin ilmoittautumaan kentälle. Lex kadotti kontaktin ja en saanut sitä takaisin ennenkuin istumis käskyn jälkeen. 

 Me mentiin ensin paikallamakuuseen. Koira ei seurannut osoitetulle paikalle siirryttäessä. Tuskailin jo mielessäni. Toisella käskyllä meni maahan. Oltiin sovittu Janin kanssa että peukku on pystyssä kun koira on paikallaan. Ei tarvinnut vilkuilla taakse, ja jos jotakin tapahtuu peukku kääntyy alaspäin. Kuitenkin itelle tuli vahva epäilys luoksetuloliikken alkaessa. Käännyin katsomaan koiraa. Kun toinen koira huudettiin luo, nousi myös Lex, suuntana se toinen koirakko. Onneksi olin katse koiraan ja sain samalla huudettua EI käskyn. Lex reagoi ja kääntyikin mua kohti. En itse tajunnut että olin lähtenyt jo kävelemään koiraa kohti, mistä tuomari huomauttikin. En uskonut että pysähtyy, mutta on sille sittenkin jotain jäänyt päähän. Tuli luo hieman epävarmasti, taisi tajuta mokanneensa, mutta onneksi näin. HUH kun säikäytti.

 Hihnassa seuraaminen sujui jotenkuten henkilöryhmään asti, sitten pakka hajosi ja Lex alkoi haistelemaan ja jätättää. Istui kuitenkin kun pysähdyin. Vapaana seuraamisessa jäi haistelemaan maata ja tuli miten sattuu mukana. Pysähdyin alotuspisteeseen ja kehuin koiraa, vaikka tiesin ettei ole sallittua, siitä tuomari mainitsikin, mutta koitin saada koiran hereille tuolla kehumisella.

 Vapaana seuraaminen pelotti ihan mielettömästi, olihan se edellisellä kerralla siitä ne hatkat ottanut. vielä kun koira ei ollut oikealla paikallaan, pelotti vielä enemmän. J:n sakaran täyskäännöksessä huomasin sen syövän lunta. Parempi sekin, kuin että olis jo siellä paikalla makaavan koiran luona.

 Liikkeestä istuminen oli paras osa tässä tottiksessa. Maahanmenokin vielä hyvää, mutta se luoksetulo. Kaartoi vasemman kautta, istui vielä eteen hieman kauas tosin, mutta en ole sitä ehtinyt saaman vielä lähemmäs. Sivulle siityminen ei sitten enää onnistunutkaan. Kävi kurkkaamassa, mutta päätti palata eteen seisomaan. Päätin kytkeä koiran, tuomari huuteli perusasentoa ja käskin istumaan ja jatkoin kytkemistä.

Kyllä helpotti kun selvittiin siitä kaaoksesta ilman kukkoilua. Arvostelun ajan ensin istui ihan ok ja valahti sitten josssain vaiheessa omatoimisesti maahan. Kyllä helpotti kun tuomari ilmoitti hyväksyvänsä suorituksen.

 Sitten alettiin jänittää sitä tolppaan yksin jäämisen aiheuttamaa reagtiota.

Ensimmäisen koiran suorituksen jälkeen rentouduin, koska hälinää oli niin paljon ympärillä etten uskonut Lexin enää huomaavan yksittäisiä tapahtumia ympärillään. Oli kiinnostunut kaikista liikkeistä, niin koirien kuin ihmistenkin, muttei onneksi reagoinut muuten kun pään pyörittämisellä.

Kaikki ne illat mitä ollaan Porvoossakin vietetty, ei tunnu enää turhilta. Erityiskiitos Eku ja Arja & Mosse, Tiia & Kerttu,  Jouni ja Merja & Lucky. Ilman teitä tämäkään ei olisi ollut mahdollista. 

Raskas päätös.

Mutta helpotti aivotoimintaa kun sai sen sanottua ääneenkin. Eli päätin jättää suojelun treenaamisen tällä erää.
 Alamäki omaan treeni motivaatioon taisi alkaa siitä kun hain Ninjan takaisin kotiin. Oli varmasti aika shokki sillekin kun lähes kahden vuoden tauon jälkeen joutui taas ulkoruokintaan, mutta onneksi se on sopeutunut jakamaan Samun kanssa tarhan.
 Poikien kokeiden epäonnistuminen antoi treeni-intoa, mutta ei se kauaa kestänyt. Nyt on takki ihan tyhjä kaikki mahdolliset asiat kun kaatuu yhtäaikaa niskaan. Joten oli pakko tehdä jotain. Tällä kertaa asiat meni näin että koirat väistyvät taaemmas mun arjessa. Yksin treenailen mitä treenailen tai jätän treenailematta. Päivä ja hetki kerrallaan.
 Nyt tää ajattelee omaa jaksamista, enkä tee mitään mitä en oikeasti ja sataprosenttiseti halua tehdä. Pienikin epäilys ettei kiinnosta, niin silloin jätän tekemättä. Täne kirjoitan sitten kun taas tulee jotain jonka haluan jakaa.

Kauden taidontarkastuksen piti olla myös treenien tauolle jättäminen

..toisin siis kävi. Samun koe alkoi lupaavasti, jäljellä koira oli oma itsensä, vauhtia oltiin hiukan saatu hitaammaksi (jäljentekijä ei ehkä ollut vauhdin hitaudesta samaa mieltä) Kulmatyöskentely parantunut, vaikka vieläkin on parantamisen varaa. Pisteitä kertyi 93. Samun parhaat jälkipisteet.
Kentälle mennessä en saanut koiraa tottistreenitunnetilaan. Vesisade ei auttanut asiaa ollenkaan, selviydyttiin kuitenkin pistein 80. Tyytyväinen suoritukseen en todellakaan ollut.
Puru osuuteen menin luottavaisin mielin Piilon kierrot meni kohtalisesti. Kakkosen jätti kiertämättä, kävi kuitenkin kulmalla asti ja loput kiersi ihan ok. Hiukan huoletti sivulle kutsu, eka käsky sai aikaan liikehdintää, mutta annoin toisen käskyn kun koira oli pakittamassa väärälle puolelleni. Paopaikalle siirtyi ilman ylimääräistä ääntelyä. Maahankin meni hienosti. Sitten alkoikin ongelmat. Irrotukset ei todellakaan ollut automaatteja. Selkäkuljetus ok. Sivukuljetus meni jotenkin, hyvin lähti mukaan siirtymään pitkään liikkeeseen. Itse pitkäliike oli upea, mutta irrotus ei. Uudelleen hyökkäyksen jälkeen ei sitten enää kolmaskaan käsky mennyt perille asti. Siirryin koiran sivulle ja siinä vasta kolmas käsky tuotti tuloksen. Ja kyllä taas otti pattiin....

Video puruihin:

..muttei kuitenkaan niin pahasti enää sunnuntaina kun yritin Töpölle saada käyttäytymiskokeen läpi. Tyyppi päätti vapaanaseuraamisessa karata paikalla makaavan koiran luo. Tulipahan todettua että luotin ihan liikaa siihen että koira olisi muka hallinnassa. Nyt sitten Töppänälle armotonta treeniä, jotta saan sen pysähtymään käskyllä EI ja sen jälkeen taottua päähän sanan seuraa merkityksen myös silloin kun liina ei ole pannassa kiinni.

3xjälki

Jos tälläkertaa vaik kirjoittais jotain jäljistä. Tullu tehtyä kultivoidulle kymmenkunta jälkeä tässä välillä ja nyt sitten heinälle joka oli paikoittain lyhyttä ja paikoittain todella pitkää ja kaatunutta.
Lex ekana ajovuorossa. Hienosti käytti nenäänsä. tyhjiä oli jo kymmenekin askelta peräkkäin ja pysyi nekin jäljellä, ilman hätääntymistä. Esineilmaisun keksi kolme jälkeä sitten ja nyt on varmistettu ja vahvistettu niistä cesar palkalla. Ensimmäiselle esineelle pysähtyi, mietti hetken ja kun aloin antaa käskyä olikin jo menossa maahan. Hidashan tuo vielä on, mutta ei ahmaista nyt liian isoa palaa kerralla. Tokalla esineellä olin itse liian hidas ja huomasin kun nenä meni yli, kuitenkin Lexin lamppu syttyi ja siirsi nenän takasinpäin ja annoin siinä sitten käskyn ja esine tuli ilmastua. Viimistä en itse ollenkaan huomannut, mutta senkin rekkas ja pääsin käskemään maahan. Onnistunut treeni ja olen tyytyväinen koiran työskentelyyn.

Sitten vuoroon Ninja. Ninz on siis asustanut viikonverran jo taas täällä. Toinne jälki sitten puolentoista vuoden. Suunnilleen suojelun ykkösluokan pituinen jälki. Kahdella kulmalla ja kolmella esineellä. kyllä koira muistaa mitä pitää tehdä ja voi että on rauhallinen koira liinan päässä. Aivan ihana kulkea perässä. Tarkkuutta oli upeasti ja esineet ilmaisi omalla tyylillään. Kulmat hieman tuotti pyörimistä, mutta niitähän en ollut ehtinyt sille kovinkaan onnistuneella menestyksellä opettaa. Kulmissa oli merkkitikut ja ensimmäisen meinasi ilmiasta esineenä, mutta kehotin jatkamaan ja Ninjahan jatkoi. Tiedä vaikka koetta sillekin suunnittelis ;)

Ja sitten illan pääesiintyjä Samu. Pellolla oli selkeitä harhajälkiä, jotka rekkasin jo tallatessa jälkeä. Jokaisen harhan jälkeen laitoinkin makupalan varmistukseksi. Ensimmäinen suora oli 200 askelta pikä ja kahden ensimmäisen harha nuuskasun jälkeen ajoi hienosti kulmaan asti. jopa normallia rauhallisemmalla temmolla. Kulman otti hiukan levottomasti, mutta yllärinä olikin sitten jo uusi kulma edessä. Sen suoritti mallikkaasti. Kulmahässäkkää olikin sitten ihan riittämiin ja Samu tsemppasi hienosti ja selvitti ilman ylimääräisiä kiemuroita. Esine numero 3 jäi ilmaisematta, mutta itsekään en sitä huomannut, vaikka oli selkeä merkki. Merkkitikkuja kerätessä ihmettilin miksi se oli jäänyt koska oli ihan selkeellä paikalla eikä heinäkään ollut kaatunut päälle. Sitä lukuunottamatta esineet oli ihan hienosti ilmastuja. Samun jäljkeenkin olen tyytyväinen, joten nyt ei muuta ku peukut pystyyn että seuraavakin jälki menee upeasti ja ilman hörhöilyä.

Nyt on pakko kirjottaa taas blogiin.

Ihme on tapahtunut.

Pojat oli juuri jäljellä. Lex ilmaisi omatoimisesti esineen, mutta tyhjät ennen esineitä aiheutti päänvaivaa.

Samu puolestaan jäljesti kaikki kulmat todella mallikkaasti. Piiitkällä namittomalla suoralla oli vaikeuksia, mutta selvittiin niistäkin. Alussa ja lopussa oli ne suorat. Esineetkin ilmaisi vinosta, mutta onnistuin ne kaikki laittamaan sivutuuleen. Ei ollu poika siis kunnolla jäljen päällä. Ajoin koko jäljen kymmenen metrin päästä.

Jospa vaikka kirjottelis taas

Treenejä treenien perään ja joka viikko vaikka päätän että nyt rauhotetaan tilannetta kun itse ei mitenkään päin meinaa enää jaksaa muuta tehdä, niin taas huomaan että kaikki illat oon treenillä ensi viikollakin täyttänyt :D Mutta mitäpä sitä murehtimaan, hauskaahan tuo touhu on.

 Treenien ohella Samu kävi kokeessa ja sai tulokseksi IP3.
13 vuotta sitten asetin itselleni tavotteen saada jonain päivänä tulos suojelun kolmannesta luokasta, ja nyt se haave sitten on toteutunut. Ensimmäinen koe kun en ihan kamalasti jännittänyt, tottiksessakin koira toimi paljon paremmin kuin edellisissä. Ehkäpä mä olen jotakin oppinut tässä treenaillessa. Ajatuksena oli että jätän koiran kokeen jälkeen eläkkeelle, mutta kuitenkin päätin että ei nyt kuitenkaan ihan vielä. Kokeillaan vielä että saisko sitä jälkeä varmemmaks ja ne pienet tottisvirheet jos jäis ens keralla pois ja hallintakin olis parempi suojeluosuudessa niin... No joo uusi tavoite on siis asetettu.

 Lex kävi tänään Porvoossa näyttelyssä. "Eku" esitti koiran ja se käyttäytyi ihan mallikkaasti. Kehään mentäessä hihnan lukko päätti hajota, mutta onneksi tuo tulee aina mamman luo. Luokassa ei ollut muita koiria, joten ERI1 sieltä tuli :) Eikä sitten sen enempää. Muistelin tässä näitä näyttelyitä ja yhdessä näyttelyssä Lex veti itsensä kaulaimen läpi ja juoksenteli alueella etsien mua. Sitten viimevuoden päänäyttelyssä katkesi remmi kesken avauskehän. Tänään sitten tuo lukon hajoaminen. Kaikkea sitä sattuukin. Näyttelyn jälkeen käytiin eläinkaupassa ja eipä se siitä mitenkään hätkähtänyt, possunkorvat olis kyllä halunnut maistella ;) Oman vatsan täyttämisen jälkeen mentiin vielä meriveteen uimaan. Mossen pallo oli todella kiva kapistus, joten ei kun hommaamaan itselle samanlainen. Lex ei olisi halunnut lopettaa uimista ollenkaan ja kun kuivattelin sitä hiukan tiellä kävellen, yritti väkisin vetää takaisin mereen. Oli mulla pitelemistä että pysyttiin tiellä.

Lexin treeni

Jotenki tuo Lex on nyt ollu enempi tapetilla. Murkkuikäisen junnun kanssa on pakko kierrellä ja kaarrella enmpi kun Samun. Joten oltiin tänäänkin porvoossa. Polkastiin jäljet vanhenemaan ja lähdettin kaupungille kävelemään. Alkuun merkkaamishimoinen Lex oli ihan sekasin kaikista hajuista enkä saanu mitään kontaktia korviin. Ei auttanut kun ottaa patukka esiin ja ottaa himpun tottista, ei tuo kyllä seuraamaan kyennyt, mutta sinnepäin ;) Jätin koiran liikennemerkkiinkin kiini ja kävelin kulman taa. Perään katsoi, muttei päästänyt ääntäkään. Ihan lupaava käytös Bh:ta ajatellen.
 Takasin autoille ja hörpättiin kahvit, jonka jälkeen lähdettiin ajamaan jälkiä. Lex odotti paikallaan maaten kun Mosse ajoi ensin jäljen. Kertaakaan ei edes yrittänyt nousta. Menin sivulle ja istu käskyä ei noudattanut, joten nostin sitten hihna-avulla sen sivulel istumaan ;) Ja sitten jäljelle ja hitsi että meni taas hienosti. Aivan uskomatonta miten hyvin meni.
 Lexin sosiaalisuus tuttujen koirien kesken on jo satasen suoritus. Enää ei tarvi pelätä etten hallitse sitä. Nyt vaan kehittelemään uusia koiruuksia joiden kanssa "hengailla".

Huomenna Samun treenit ja sitten pari päivää molempien kanssa jälkeilemään, katotaan kuin tuo Lex käyttäytyy taas kun mennään ihan kaksistaan pellolle. Jos vanhat merkit pitää paikkaansa, jäljestä ei tu yhtikäs mitään.

Mitähän me ollaan touhuttu?

Ihan kaikkea tuskin muistan mitä edellisen kirjoitus kerran jälkeen on touhuttu, mutta suurinpiirtein normi settiä. Jälkeä välillä ihan menestyksekkäästi ja toisinaan taas ongelmien kera. Lexin kanssa on sellainen ongelma että kun teen yksin sille jälkeä, ei sillä tunnu olevan mitään hajua, mutta jos on joku katsomassa menee ihan hyvin. Josko sitten tekis vaan jälkiä silloin kun on porukkaa :D

Samulla jäljellä ei saa palloa näkyä, tuossa tipahti kerrna pallo taskusta ja työskentely sen jälkeen meni ihan kohellukseksi. Eli hetki ihan lyhyitä motivaatio settejä.

Tänään oli Lexin Porvoo päivä. Ensin tehtiin jälki ja meni taas paremmin ku hyvin. Lopuksi kaupungille kävelemään ja ainut ongelma sille oli se ettei päässyt merkkailemaan ;) Pari sukulaissieluakin oli mukana eikä ihmeemmin kerennyt niistä välittämään. Jatketaan taas harjotuksia ja katotaan kuin kirjoittelu luistaa.

Lex jäljellä

Lexin kanssa jäljellä. Kasvattajalle juuri manasinkun ei tuo taas tajua koko touhusta mitään. Mietittiin kaikkea mahdollista mitä vois kokeilla. Noh koira jäljelle, mikä oli 157askelta pitkä paljon makkaraa (kiitti Mikke, toimiva herkku) ja lopussa esine. Joka ikisen askeleen tarkisti, ihan kaikkea ei tosin syönyt, mutta kuitenkin haistoi, osan otti suuhun ja sylkäs edetessään pois. Kerran tuli liinasta kiristys, jonka reagoi nostamalla pään ihan ylös. Käsky jatkaa jälkeä tuotti samantien toivotun käytöksen. Esineellä käskin maahan, muttei olis millään halunnut. Meni kuitenkin ja makupaloilla palkkasin taskusta ja lopuksi annoin pallon jalkojen väliin.
 Siis ei mitään ongelmaa. Hiton koirat. Miks ne esittää aina virheensä sillon kun kukaan ei oo kattomassa.

No hieno jälki kuitenkin.

Samu jäljellä.

Ylläri, mä kirjotan taas tänne blogiin.
Oltiin Samun kans jäljellä. Kuus kulmaa ja viisi vierasta mokkaesinettä. Kulmat merkattu edelleen niin että tiedän oikeesti mistä se jälki kulkee :D

Meni paalulle rauhallisemmin kuin aiemmilla kerroilla. Alkunamitus on tuottanut VIHDOIN tulosta (tai sit oli vaan sattumaa) Kulmat oli parhaimmat koko viikkoon, vaikka vieläkin voisi olla niissä tarkempi. Itsekin täytyy puuttua paremmin jäljen kadottamiseen. Kaikki viisi mokkaesinettä ilmaisi hienosti, joten nyt voin sanoa että mokkanahka ei ole enää ongelma. Viikon paras suoritus! Hyvä Samusein <3

Seuraavaksi esineiksi muutakin kun mokkaisia, sekä kulmamerkkien parantelua huomaamattomimmiksi.

JATKUU....

Hengissä

Eilinen työpäivä meni ihmeen nopeasti. Väsymystila ihan mieletön edelleen.
Lex oli selvinnyt syömättä itseään :D
Illalla sen kanssa porvoossa tottistelemassa. Luoksetuloa läheltä, mutta Lexillä on joku ihmeen opittu tapa mennä mun oikealta puolelta ohi. Makupalalla ja käsiohjauksella saas en jotenkin tulemaan suoraan eteen, mutta ilman ohjausta menee oikealle puolelleni ihmettelemään. Eteenmeno maahan käskyllä meni todella hienosti. Esteitä treenattiin myös ja vinoesteellä kun yhden kerran meinasi kiertää ja kun estettiin aie, alkoi taistella patukasta Ekun kanssa ja kierrokset koiralla taas nousi. Saatiin vielä onnistunut ylitys ja paluu. Hyppyesteellä kaskasi Kertun luo ja kun otin uudelleen oli koira ihme tilassa. Kiinnosti vaan toiset koirat. Pakko oli lopettaa sen kanssa ennekuin alko kuumenemaan.
 Tänään aamusta poikien kanssa kentälle ja sieltä jäljelle. Lexille pallolla seuraamista sekä istumisia, hiukan paikalla makaamista niin että itse olin lähellä. Ihan ok suoritus.
 Samulle kaikki jäävät. Istumisessa pari ekaa käänty vinoon mutta kun korjasin alko sekin sujumaan. Jostain syystä oli hitaita, itse kun en tiedä mitä tein taas erilailla kun viimeksi. Juoksusta maahanmeno oli nopea. Seisomisia jokunen ja ekalla meinas käydä istumaan, muut suju hyvin. Patukan kanssa yksi hyppy, jonka jälkeen eteenlähetys tyynylle. Usutin vielä uudelleen ja käskin maahan. Alkuun ei suostunut lähteä, koska tyyny oli mulla. Kiersi vitospiilon ja haahuili. ihan kun yhtäkkiä ois lamppu syttyny ja lähti kiitämään taas kentän päätyyn. Maahan jouduin käskemään toisen kerran.

Jäljellä Lex oli taas ihan kuutamolla, vaikka kaikki 195 askelta oli namitettu, ei se niitä suostunut syömään. Tuuli oli aika voimakas, mutta vaadin kuitenkin pysymään jäljellä. Lopussa esine jolla jouduin käskemään maahan, on unohtanut nuo esineilamsut ihan tyystin.
 Samu lähti hienosti. Kulmat tuottaa sille aina vaan ongelmia, luulen että nyt on oppinu ne mun kulmamerkit ja koittaa niille rynniä. Kun pysähdyn niin hakee kulmaa väärään suuntaan. Suoralla olevien namien jälkeen hakee myös kulmaa. Muutamalla kerralla ollut kulmissa ruokaa ja nyt se sitten on yhdistäny ne namit kulmiin. Esineet viimistä lukuun ottamatta hienot. Viimisen siis tuli sivusta, ei ollutkaan jäljellä vaikka esitti olevansa. vein esineen uudelleen muutaman askeleen päähän, ei sitte mitenkään tajunnut sitä vaan yritti jäljestää siitä oikealle päin. Kun vihdoin tajusi mennä suoraan oli se hienosti sitten ilmaistu. Lopuksi yllätin hetken päästä vapautettuani sen kaivamalla pallon taskusta. Kyl oli pojalla hauskaa kun keräilin kulmatikkuja pellosta. Juos pallosuussa ja välillä toi mulle ja taas heitin. Kerran hukkasi ja ei tajunnut sitä pellosta vaikka pari kertaa päältä käveli :D Riemu oli taas rajaton kun hiukan autoin :D

Tällä erää viimeinen lomapäivä

Kesäomalla on ollut tapana käydä Repoveden kansallispuistossa. Tälläkertaa se jäi viimeiselle päivälle, mutta mikä onkaan mukavampaa kuin viettää loman viimeistä päivää Suomen luonnossa.

 Lähdettiin matkaan kymmenen aikoihin. Mulla mukana Lex, joka kaipaa kaiken mahdollisen uuden tilanteen mitä keksin sille järjestää. Vaellusseurana Jenni, Unu & Ninnu sekä Anna & Rötjä. Autosta ulos päästyään Lex aloitti sen normaalin haukkumisen koska läsnä oli vieraita koiria. Kielsin toki, ja lopettikin sitten loppujen lopuksi kun aloin pukea sille rinkkaa selkään. Matkaan lähdettiin Lapinsalmelta. Aluksi Lex meni täyttä höyryä. Hetken päästä kun jäätiin viimeiseksi, alkoi menokin pikkuhiljaa rauhoittua. Kuutinkanavalla pidettiin pieni paussi, jolloin koirat pääsivät veteen vilvoittelemaan. Lex olisi halunnut uimaan, muttei päässyt. Paikalla oli jonkin verran porukka, eikä sitä voi päästää vapaaksi, jollei olla ihan vaan kahdestaan. Pulikoinnin jälkeen huilattiin sen verran että omat jalat kuivuivat.

Kuutinlahdelta jatkettiin matkaa kohti Lojukoskea. Siellä sitten pidettiin grillaus/kahvitauko. Lexille oli ihmeen rankkaa joutua puuhun kiinni. Katosin vessaan ja piti sellasen mekkalan ettei rajaa koko touhussa. Lex sai myös puolikkaan grillimakkaran Annalta, ja ihme kyllä otti sen ilman että olis miettinyt sen olevan myrkytetty. Sillä kun on tapana nirsoilla ihan kaikesta. Useammassa osassa sen kuitenkin söi, mutta söi kuitenkin. Tauon päätyttyä olin käyttämässä Lexiä ihan vaan järvessä juomassa, mutta se päättikin liukastua kalliolta. Siitä kohdin ei ylös päässyt, joten uitin sen laiturin ympäri helpommin noustavaan kohtaan. Oli siinä sitten kiva laittaa rinkka märälle koiralle.

Matkaa jatkettiin Talaksen kautta ketunlossille. Välillä Lex kulki nätisti vierelä, välillä piti taas mennä muiden perässä hihna suoralla. Pari koiraakin jouduttiin matkalla ohittamaan ja selvittiin ihmeen hyvin ilman rähinöitä. Jälkimmäisen koiran kohdalla karvat kerkes nostaa pystyyn. Kuitenkaan ei rähinää alottanut. Ihmiset ohitti hienosti, välillä kulki toisen koiran rinnallakin välittämättä siitä sen enempää. Ketunlossilla koitti alkaa toisille ääntelemään, mutta alistui kohtaloonsa siinäkin kohdassa hienosti. Ei ihme kyllä yrittänytkään veteen siitä pyrkiä. 

Autolle kun saavutiin rinkka pois selästä ja vettä taas tarjolle. Hetken aikaa siinä oleskeltiin että auto jäähtyi. Varjossa kun istuttiin maassa Lex otti jopa pienet tirsat. Autoille saapuvista koiristakaan ei jaksanut enää kiinnostua.

Kotiin lähtiessä soitin vielä isälle että olisin tullut iltateelle. Isä olikin kesäteatterilla, joten kurvasin sinne sitten vielä katsomaan harjoituksia. Lex oli ihanan rauhallinen, ei välittänyt ihmisistä, eikä paikalla olleista kahdesta lapinkoirasta, vaikka ne kovasti juttelivatkin sille. Kokemus sekin. tauon aikana päätettiin lähteä vihdoin kotia, nyt on sitten ihan pakko mennä katsomaan kesäteatterin esitystä ELMOa. Kun enhän mä nyt tiedä kuinka se loppuu.

Nyt jaloissa makaa väsynyt kuorsaava koira.

Huomenna siis töihin ja koirat joutuvat taas opettelemaan olemaan 9 tuntia ilman äippää, toivottavasti tuo Lex musukka pärjää :D <3

Jälkeä, jälkeä, jälkeä

Torstai-iltana oli Lexin kanssa jälkitreffit. Heinä oli ihan liian pitkää pellolla, joten olin ajatellut että nyt on hyvä aika taas esineilmaisua opettaa. Tein mutkitellen uran peltoon. Lihalientä ruiskin askeleille, että nenä edes tavoittelis sitä syvyyttä. Viisi ruokapurkkia, sekä loppuun taas se pallo.
Maavainuisesti lähti ajamaan ja nenä tuhisi. Ekassa mutkassa koitti mennä suoraan, liekö hieman hölmö eläin, siitä urasta ei ois voinu eksyä. Purkeille annoin maahan käskyn ja menikin ihan hienosti alas. Lähti jatkamaankin hyvin, pallon annoin sitten lopussa ottaa ihan itse suuhun ilman ilmasua. Suunniteltu toteutu ihan mainiosti.

 Elien taas sille ihan lyhyelle molempien kanssa.

Samulle kuusi kulmaa ja viisi mokkanahkaesinettä. Lexille suora viisi purkkia ja pallo.

Lexin ajoin ensin ja voi elämä sillä ollu taas mitään ahjua mitä pitää tehdä. Nenä ei pysyny maassa ollenkaan, alko etsiä silmillän niitä purkkeja. Oli sen verran kamalaa touhua että päätin jo siinä samantien että pakko tehdä uusi jälki perään. Pallolle vaadin myös menemään maahan.
 Koira autoon ja tallasin sen uuden jäljen. Pituutta noin kolme metriä, ruokaa ja paljon. lopussa esine.

Samu koitti taas rynnätä paalulle, ennen paalua oli paljon ruokaa noin metrin matkalla. Nyin sitä takasin syömään ne ruuat ennekuin pääsi ajamaan sitä jälkeä. Lähtö oli siten jo rauhallinen. Päästiin ekalle esineelle, ilmasu oli nopea. Siinä vaiheessa taas tajusin että ne makupalat on jälleen autossa. Siis kolmas perättäinen jälki ilman esinepalkkaa. Sori koirani mun ;) Kulmat oli kaikki merkattu ja koitti jokaisesta mennä yli, en tietenkään päästänyt ja ottikin sitten oikean suunnan, saatoin hiukan ohjatakin, mutta yritin pysyä kuitenkin paikallaan että ratkaisisi itse. Kaksi kulmista oli makupaloilla vahvistettuja. Yhden kulman jälkeen oli esine aika nopeasti. Kaikki esineet ilmasi todella vauhdikkaasti ja sit ei saanu kun kehuja :(

Minna oli pellolla mukana ja oli tehnyt Samulle onneksi makkarakasa jäljen ja pallon sinne loppuun. Pääsi sitten palkkioksi ajamaan sen :D

Sitten taas koiran vaihto. Lex kyllä tietää mitä pellolla pitäis tehdä. Halu paalulle oli taas kova. Kaiken söi ja esineelle käskin maahan. Pallo tuli sitten mun taskusta.

Nyt sitten vaan sen kanssa sille ihan lyhyelle heinälle taas. Taidan alottaa ihan alusta Lexin kanssa, ei oo tajunnut sitä että ruoka tulee askeleilta. Ainut ongelma tässä on se ettei se meinaa syödä jäljeltä. Katotaa miten mein käy.

Samun eka jälki ois videoituinakin, mutta tekniikka kun on nykyään niin hyvin hallussa etten löydä sitä koneen muistista, josko sitte sinne onnistuin sitä puhelimesta saamaankaan :D Mut jos sen jossain vaiheessa löydän, lataan sen tähän mukaan.

Jäljet

Pääsinkin hiacen kanssa liikenteeseen heti aamusta ja otin molemmat pojat jäljelle. Pelto niitetty maanantaina, heinät kerätty eilen. Eli lyhyttä ja "tallattua"

Samulle tallasin kuuden kulman ja kolmen esineen jäljen, Lexille yhden kulman ja neljä "esinettä".

Lexin kanssa ensin. Paalulle halus innokkaasti, mutta ensimmäisillä tyhjillä askeleilla alkoi haahuilemaan, eikä meinannut millään löytää takasin jäljelle, avuista huolimatta. Ekalle purkille, jonka päällä esine löydettiin haahuillen. Purkin jälkeen päästiin takasin jäljen makuun, kulma oli namitettu mutta siitä huolimatta meni ihan pipariks. Lex ei siis syö niitä nameja sieltä jäljeltä. kunhan siirtelee mukanaan. Vikalla suoralla oli kolme purkkia ja viimeisellä meni jo omatoimisesti maahan ennekuin ehdin käskyttää. Siltä purkilta jäljesti hienosti pallolle.

Samu lähti ajamaan hienosti, mutta parin kymmenen askeleen jälkeen alko tarkistelemaan sivuille ihan jatkuvasti. Ekalle esineelle mentäessä meinasi poiketa taas jäljeltä, mutta estin sen kun kerran näin itsekin sen esineen. Samu ei sitä nähnyt, mutta nenä onneksi kertoi ja ilmaisu oli hieno. Olin taas unohtanut ne esine palkat autolle, mutta Samu taisi sen tajuta ja alkoi haikailemaan jäljen jatkamista. Sama ihme kaahotus päällä, kulmissa oli merkit ja osasin niiden perusteella suunnata suoraan, joten pääsi vaatimaan tarkkuutta. Toisen esineen jälkeen olin laittanut vielä pallon esineeksi, ilmaisi sen ja heti otti suuhun kun tajusi sen olevan pallo. Hetken sitä siinä jauhoi suussaan ja päätti pompata ylös, liina oli sitten taas mun jalan ympärillä, kerkes kiristyä mutta kun karjasin Samulle niin pysähtyi eikä jalka päässyt uudelleen palamaan. Hyvin osasi jatkaa jäljestystä pallon menetettyyän. Toiseks viimiseen kulmaan tultaessa yritti väkisin mennä yli, siinä sitten saatiin pien kahina päälle ja Samu yritti tarjota kaikkee mahdollista paitsi sitä jäljestämistä. Sain kuitenkin pakotettua jatkamaan. Sama meinasi toistua siinä viimisessäkin kulmassa. Onneksi se viiminen suora oli namitettu tiheämmin kun muut. Loppuun päästiin kunnialla.

Ei ku huomenna uudestaan lyhyelle heinälle, jos vaikka onnistais paremmin.

Tiistain treenit

Lexin kanssa aamulla juoksulenkillä, mikä muuttui kävelyksi polvivamman takia. Vastaan tuli kaksi koirakkoa, joissa molemmat päättivät kohdallamme haukahtaa. Muuten olisi mennyt ohitukset hienosti, mutta pitihän niille sitten koittaa vastata. Estin tietenkin yrityksen.

 Lenkin jälkeen lähdin Lexin kanssa porvooseen. Tein pihapiiriin vasta leikatulle nurmikolle jäljen. Alku oli Lexille vaikea, koska se kulki kahden piharkennuksen välistä. Metsänreunaan päästyämme alkoi jo jäljestää omaa jälkeä. Makkarat jätti syömättä, mutta ne olikin keltaisten muurahaisten vallassa. Kaksi Cesarpurkkia ilmaisi käskystä, ja pallonkin löysi metsän reunasta.

 Myöhemmin sitten Samun kanssa kentälle. Tottiksessa otin sille jääviä liikkeitä. 

Puruissa oli vieras maalimies ja Samu näyttikin uusia virheitä itsestään. Hyvä niin, muuten oli hieno treeni. Piitlotkin on kiertänyt jo muutaman kerran ihan mallikkaasti.

Keskiviikopäivä menikin ihan muissa merkeissä ja koirat piti lepopäivää treeneistä. Tänään taas jäljestetään. Kunhan tuo isäntä heräilee niin lähden samaa matkaa vasta leikatulle pellolle Samun kanssa. Lex pääsee sitten illemmalla.

Erikseen treenailuun on kaksi syytä. Ensinnäkin suurimman osan aikaa käytössä on ns. kakkoskoira-auto, mihin ei mahdu kunnolla edes yksi koira :D Ja toiseksi, ei tarvi menettää hermoja kun toisen ottaa autosta niin toine alkaa armottoman metelin. Treenit on menny paljon paremmin kun on yksi kerrallaan. Näin lomallla se ei oo tuntunu raskaalta, mutta katotaan kuin käy kun työt taas alkaa.

Treenailuja

Viikonloppu oli suht tylsä, eikä treenikamatkaan ollu kotona, niin piti treenailla Samua ilman liinaa. Kotipihassa tuo ei ole Samulle ongelma, ei ehdi seurailemaan mitään muuta kun kotona kaikki on jo tuttua.        Onneksi sisään oli kulkeutunt tyyny, ja isäntä oli onnistunut tiputtamaan narupallon hiacen kyydistä pihaan (oli ehkä kenties jäänyt häkin viereen eikä omaan laatikkoon ).
 Lauantaina Lotan kanssa otettiin Samulle selkäkuljetusta. Aika huvittavaa, mutta hauskaa. Neljä kertaa ja viimisellä ei tarvinnut enää korjata koiraa.
Sunnuntaina sitten tein istumisia sekä seisomisia sarjassa. Kaksi istumista oli hitaita oman horjahtamisen vuoksi, mutta muuten paljon nopeempia kun normaalisti. Käännähdin siis koiran eteen käskyn annettuani. Samoin juoksusta seisomisien kanssa, ne meni kaikki hienosti.

Lexin kanssa otiin tänään jälleen Porvoossa. Koira on muuttunut kahdessa kuukaudessa rauhallisemmaksi. Sillä keitti aiemmin himpun verran yli patukan sekä pallonkin suhteen. Enää ei niin usein jää omat raajat väliin :) Mitä nyt tänään onnistuin työntämään sormet koiran suuhun kun korjasi otetta patukasta. Loman aikana oon saanu aika monta uutta osumaa. Nilkkaan jää jopa arpi. Ikimuistoinen koira ettenkö sanois, on jättäny enemmän muistoja mun kroppaan kun kukaan aiemmista.
 Tänään treenattiin A-estenoutoja patukan kanssa, sekä hyppyjä patukan kanssa. Eteenistumista luoksetulossa sekä eteenmenoa maahan menon kanssa. Eteenistuminen luoksetulosta tuotti vauhdista ongelmia, mutta lyhyeltä matkalta onnistui jo ihan hienosti makupalojen kanssa.
Tulipa pohdittua sitäkin että kattookohan tuo koira kieroon. Vaudin kanssa luoksetulossa katsoi joka kerta mun ohi, kuitenkin tuli sitten eteen istumaan. Opittua kenties? Eteenmenossakaan ei katsonut patukaa, vaan ihan muualle, kuitenkin juoksi patukan luo. No mikäs siinä jos kuitenkin lopputulos on haluttu :D

Huomenna ois ohjelmassa jälkeä ja Samulle illalla purut.

Pojat jäljellä

Lexillä ollut kuusi edellistä jälkeä samanlaisia että makupalaa joka askeleella ja lopussa pallo. Tällä konstilla sain sen taas keskittymään jäljestykseen. Tänäöän sitten tein muuten samanlaisen mutta välissä ajoittain viisi tyhjää askelta ja puolessa välissä jälkeä Cesar purkin päällä esine. Heinä oli pitkähköä, joten jälki näkyi todella hyvin. Hienosti pysyi koko ajan jäljellä. Esineen kohdalla käskytin maahan ja maahan käydessään tökki sitä cesar purkkia eteenpäin. jatkoi purkin jälkeen jäljestystä hienosti. Pallolla en vaatinut maahan. Hieno suoritus. Seuraavaksi lisää tyhjiä ja esienitä, sekä ajattelin vaatia pikkuhiljaa pallonkin ilmaisemista.

Samulle tein kuudensadan askeleen jäljen, neljällä kulmalla ja viidellä esineellä. Eka ja kolmas kulma ruualla. Tuolla pellolla ei toisn ois sitä ruokaa tarvinnut, kun oli sen verran pitkää että ura oli selkeä. Siltikin toisella suoralla kun oli makupalan syönyt alkoi etsiä sitä kulmaa. Onneksi itse näki missä menee niin pääsin puuttumaan. Kulmissa oli grillitikut ja niihin ei reagoinut. Esineet oli aina apilan kohdalla, mutta toinen ja neljäs esine kuitenkin jäi peltoon :(  Molemmat oli nahkaa. Onneksi kuitenkin ilmaisi sen viimeisen esineen että jälki päättyi onnistuneesti. Ainut että olin unohtanut esine palkat ottaa taskuun niin sai lopetuspalkaksi ainoastaan kolme kanatikun murua, vaikka nostin ylös esineen jälkeen, olisi Samu halunnut vielä jatkaa.

Onnistunut treeni molemmilla, nyt tarvii seuraavaksi etsiä sitä lyhyempää heinää....

Lexin erilainen päivä

Tänään vein neljä teiniä Tykkimäkeen, ja koska itse ei huvita tuollainen paikka enää pätkääkään. Menin isäni luo siksi aikaa kun teinit temmelsi :) Mukaan otin Lexin.

 Automatka oli Lexille jo hiukan outo kun takapenkillä istui kaksi vierasta ihmistä. Niitä piti vähän väliä nuuskutella ja tökkiä :D Ei montaa minuuttia kontissa makuuasennossa viettänyt. Seuraava ihmetys kun ne neljä teiniä poistui autosta ja Lexin matka vaan jatkui.
 Päästiin isän luo Valkealaan ja jätin ensin Lexin autoon että käyn ilmoittamassa saapuneeni. Isä ei ollut kotona, hetken hengailin ja päätin lähteä koiran kanssa käppäilemään vähän "kylille". Käveltiin ensin S-marketille, ei näkynyt isää siellä. Siitä sitten matkattiin hautausmaan aitojen luo, ei näkynyt isää sielläkään. Sitten käveltiin takasin ja sitten isäni tulikin jo kotiin. Lex tutki taloa yllättävän rauhallisesti. Nuuskutti kaikki paikat läpi ja sitten jo ja sen jälkeen vaan läähätti ja tuijotti ihmeissään. Makasi hetken, ja taas nousi tuijottamaan. Aikamme jutusteltua päätimme lähteä kävellen käymään kukkakaupan kautta äidin haudalla. Lex veti, jumitti hajuissa, merkkaili, machoili ja oli oma utelias itsensä. Kukkakaupassa istui nätisti ja odotti että saamme kukat mukaan. Päätettiin käydä jätksillä ennen haudalle menoa. Lex terassin ulkopuolella makaamaan ja ite terassille nauttimaan jäätelöä. Käskin koiran maahan ja siinä makasi rauhallisena, kerran meinasi nousta, mutta meni heti takasin kun kielsin nousemasta. Lähellä pissalla ollut pienempi koira (en tunnistanut rotua) ei vaikuttanut Lexiin mitenkään. Katseli kyllä toisen liikeitä, muttei aikomustakaan tehdä muuta.
 Lähdettiin haudalle ja koska hautausmaalle ei koiraa voinut viedä, jätin portin ulkopuolella olevan metsänreunaan puuhun kiinni. Jäi ihan nätisti sinne katselemaan, mutta hetken päästä kun olin kadonnut näköpiiristä alkoi kuulua haukkua, lähes tauotta se siellä mekasti. Sanoin isälle että menee ennen mua ja komentaa koiraa, mutta kun lähestyttiin ei se päästänyt ääntäkään, joten ei päässyt puuttumaan möykkäämiseen. Käveltiin sitten harjun kautta takasin kotiin. Todella mallikkaasti laskeutui rinteen alas, eikä vetänyt edellä, lopussa jopa antoi minun mennä edellä ja jäi odottamaan taakseni. Pihassa oli pari ihmistä, mutta ei se niistä liiemmin kiinnostunut, katsoi toki, muttei aikomustakaan edes mennä lähelle.
 Jossain vaiheessa päätettiin sitten lähteä käymään Veturi-kauppakeskuksessa. Mietin että mitä koiran kanssa tekisin, vaikka se osaa olla nätisti kotona, ei mitään tietoa kuinka käyttäytyisi vieraassa paikassa. Autoon ei oikein voisi jättää kun oli kuuma auringonpaiste. Isä muisti että siellä on koirille omat "säilytyslokerot". Ajettiin paikalle ja laitoin koiran "lokeroon". Aivan mahtava systeemi, lukittu tila joka toimi euron pantilla. Lex oli siellä kuin kotonaan. Katseli nätisti eikä kuulunut kertaakaan ääntäkään. Kun avasin oven ei edes pyrkinyt ulos, odotti nätisti ja ihmeissään että täytyykö täältä jo lähteä :D
 Palattiin isän luo ja Lex oli todella rauhallinen. Jätettiin ulko-ovi auki ja se ei edes pyrkinyt ulos. Kun itse menimme ulos, laitoin koiran kiinni lyhtypylvääseen ihan varmuuden vuoksi. Siinä se makasi ja katseli talon asukkaiden liikkeitä. (Talossa asuu vanhuksia jotka pelkäävät koiria.) Kun mentiin sisään syömään Lex kävi nukkumaan eteiseen. Kun isä lähti saunaan lähdin itse kiertämään kirkkoa ympäri. Siellä se touhotti Leximäiseen tapaansa. Lenkin jälkeen jäätiin "kesähuoneeseen" istuskelemaan. Koitin saada sen keinuun kanssani, muittei halunnut. Istui keinun vieressä ja katseli. Tunnin verran istuin vielä sisällä ennenkuin lähdin hakemaan teinejä. Sen aikaa Lex nukkui ja autoon päästyään jatkoi uniaan. Tervehti autoon tulleet teinit ja kävi takaisin maate. Koko kotimatkan nukkui tyytyväisenä kontissa. Nousi katsomaan kuitenkin kun tiputtelin ne pari ei omaa teiniä koteihinsa.
 Täytyy kyllä sanoa että tuo koira on nyt juuri sitä mitä siitä ottaessa hain. Aivan mahtava kotikoira, ei enää hötkyile vieraista koirista. Tottelee ihmeen hienosti arkielämässä ja sen kanssa oli todella ihana liikkua tämä päivä. Aivan mahtavaa.
 Nyt tuo nukkuu sikeästi vieressäni. <3 Lex <3

Lomalla viimeinkin...

Ja toivoa on että ehtisi touhuta koirien kanssa enemmän kun nyt olen ehtinyt. Mitään aikatauluja en ole tehnyt kolmelle viikolle. Ainoastaan huominen jälki aamupäivästä, mutta koska liittyy koiriin, sitä ei lasketa :)

 Jotenkin olen kaivannut myös stressitöntä seuraa, joten Lexin kanssa on tullut Porvoon suunnilla poikettua useampaan kertaan viikossa. "Sohlomien treeniporukassa" on saanut pitää hauskaa ilman paineita. päänäyttelyynkin lähdin ihan vaan seurustelemaan ja nauttimaan ilman omaa koiraa. Hulluhan sitä täytyy tietenkin olla että vapaana viikonloppunakin laittaa kellon soimaan ennen aamu viittä, jotta kerkee ajoissa paikalle. Tänä vuonna kun tuo suppeaksi kuivunut tapahtuma oli Raisiossa.
 Harmaat on hiukan joutunut vähäiselle huomiolle, joten ääntä ja tarhan maansiirtotöitä on ollut havaittavissa normaalia enemmän. Kunhan univelat on kuitattu niin alkaa aktiivivsempi touhuilu niidenkin kanssa.

 Tuli poikien kanssa männäviikolla käytyä jäljellä ja ne meni olosuhteisiin nähden mallikkaasti. Joten mitä sitä turhia liika treenaamaan :D Joo onhan niissä treenattavaakin, se kyllä täytyy myöntää. Mut hiljaa hyvä tulee ja jos ei tuu niin tyydytään siihen mitä on.

Jälkikauden avaus

Lähes viikon sairasteluun ja sohvalla makaamiseen kyllästyneenä, oli pakko mennä keuhkoja uhmaten pellolle. Koira-autoa kun ei ollut saatavilla, tallasin tuohon tontien vieressä olevalle kultivoidulle mullalle.
 Kun hain jälkipaalun ja muut jälkikamppeet alakerrasta, sekosi Lex jo täysin. Ravaaminen ja piippaus kuului ulos asti. Kun lähdin kävelemään pellolle, Samu huomasi paalun kädessäni, Se sekosi myös täysin ja meinasi revetä liitoksistaan. Piippausta kuuntelin koko jäljen teon ajan.

 Tallasin Lexille 150askeleen jäljen jonka päähän laitoin purkin. Joka askeleella oli ruoka. Lex muisti heti mitä pitää tehdä. Paalunamit ei kelvannut vaikka koitin sitä siinä jumittaa. Alkuun otti vaan oikean puoleista jälkeä, mielestäni kuitenkin talloin aika lähekkäin ne askeleet. Puutuin itse tarkemmin ja alkoi tarkistaa myös vasenta puolta. Puolessa välissä kyllästyi ilmeisesti mun tiukkaan liinaan ja pysähtyi ja nosti pään ylös. Ajoin niin läheltä että liina epähuomiossa jäi välillä tiukaksi. Löysätessäni lähti kuitenkin etenemään, hiukan oli huolimattomampaa menoa, mutta en päästänyt etenemään jollei tarkistanut akseleita. Tästä turhautuneena nosteli taas päätään ja jouduin avittamaan hiukan että päästäisiin loppupurkille. Lex näki purkin noin viiden askeleen päästä ja kävi heti maahan. Wau, tuo koira oppi siis sen ilmaisun viime kauden aikana :) Vaadin kuitenkin lähemmäs purkkia. Namien syönnin jälkeen pyysin sivulle istumaan ja palkkasin pallolla.

 Kun menin Samua tarhasta hakemaan oli sillä kierrokset jo ihan pilvissä. Pellolle kävellessä seurautin ja käveltiin paalun ohi moneen kertaan, istutin sitä ja vaikka mitä, muttei rauhottanut ainakaan menoa yhtään.   Sille olin tehnyt noin 400askeleen jäljen, kolmella ihan uudella esineellä ja kahdella kulmalla. Laitoin ruokaa noin kymmen askelta ennen paalua, koska Samulla on paalullerynnimisongelma. Olen siis koittanut jos tuo auttaisi siihen että menisi rauhallisemmin. Näin olen tehnyt jo syksylläkin, mutta näköjään vielä ei ole tuottanut tulosta. Täytyy siis keksiä uusia ratkaisuja tuohon ongelmaan. Vauhtia oli taas ihan liikaa. Jarruttelin minkä pystyin, mutta meno vaan kiihtyi. Ruualle pysähtyi töksähtäen kun oli menossa yli niistäkin. Esineilmasut oli nopeita ja suoria. Vaikka rauhottelin tosi pitkään esineillä, pysähtyi Samu silti kulmien jälkeen seisomaan ja selvästi näytti siltä että "huilaili". Toiseen kulmaan tullessa haki oikean suunnan liian kovalla vauhdilla, ei tainnut poika ehtiä nenää pahemmin auki pitää. Ihan mahdoton vauhti.

Ja keuhkot hiukan hermostuivat, yskiminen siis jatkuu...

Niinpä niin...

Kerran kirjottaa ja sitten taas unohtaa.. Noh, näin sairastaessa kun ei muutakaan tekemistä ole niin aivot rullaa ja josko sitten sanasen taas naputteliskin.

Viimekertaisen merkinnän operaatio koiranväsytys sujui tavoitteellisesti. Lex ei pitäny kolmen tunnin lepotaukoa, oli siis odotettavissakin, joten kotimatkalla juostiin löysällä liinalla, välillä jopa jääden mun taakse.  Matkaa kertyi kaks kertaa reilu 7km.

Treenirintamalla ei mitään edistävää ole tapahtunut. Päätin henkisen hyvinvointini vuoksi jättää ne kuviot hetkeksi kokonaan. Aika näyttää kuinka pitkäksi aikaa. Jälkikauden kuitenkin aloitan kunhan flunssan kourista paranen siihen kuntoon. Pellot olleet sulana jo jonkun aikaa, joten homeetkin pitäis olla tuulen ja auringon mukana haihtuneet. Maratonpuhelu katkasi ajatukset, joten jääköön kirjottelu taas tähän.

Josko yrittäis taas...

Paljon on tapahtunut sitten viime käynnin. Samusta tuli luppakorva tapaturman seurauksena. Samukin kävi näyttelyssä hakemassa sen tarvittavan H:n, jos vaikka kävis niin hyvä tuuri että joskus sille ne ykköstulokset kolmosluokasta saataisiin. Joskus aikanaan päättänyt että koiran koulutan valioksi asti, hieman on oma aktiivisuus asian eteenviemiseksi tosin laantunut. Toivotaan että normi innostus tulee vielä takaisin.
 Lex kävi samaisessa näyttelyssä. Ensimmäinen serti kasassa, siinä siis mahdollinen toinen valioksi suuntaava elukka. Ei tosin sellanen valio mitä olen haaveillut. No aika näyttää tuleeko niitä sertejä lisää ja senkin että saanko sitä ikinä kokeeseen asti.
Tänään suunnitelmissa operaatio Lexin väsytys. Katotaan muistanko kirjotella että kuinka onnistui, sen näätte sitten ilmestyneekö tänne tekstiä vai ei.