Voihan koira ja sen aivot ja niihin sisään pääseminen.

Tässä koittanut pohtia että mikä olis se punainen lanka Lexille, että saisi sen tajuamaan mitä jana tarkoittaa.
Vinkkinä sain laittaa paalun metsään, koska sille on jäljen salat aloitettu pellolla ja paalulta.
Oletin että kyllähän se nyt sen paalun muistaa ja tajuaa, mutta luulo ei ole tiedon väärti, ja tässäkin tapauksessa sormi meinaa mennä suuhun.

Tehty metsään pelkkiä janaharjoituksia jo kymmeniä, eikä valoa tunnelin päässä näy vieläkään.
Viikolla tein ensin kaksi normi jälkeä missä jälki lähti paalulta. Lähetin kuitenkin janalle. No Lex ei tajunnut mitään niistä paaluista. No tein sitten kolme pelkästään paalutreeniä niin että paalulla on pallo. Ajatuksena se että suunnistaisi suoraan paalulle. Kolmannelle menikin jo ihan suoraan. Kahden päivän päästä kaksi samalaista pallopaalulla treeniä. Kolmannesta lähti jo normi jälki.
 Sille paalulle menikin suht suoraan, mutta jäi etsimään sitä palloa. Kunnes tajusi lähteä jäljestämään. Haahuillen ja ihan pihalla ollen. Kunne späästiin ekalle kepille. Siitä lähti suht hienosti taas suorittamaan.
Neljännen kepin jälkeen ajoi suoraan, ja yli kulman, jopa jonkun matkaa ennekuin alkoi olemaan ihan että häh, en mä olekaan jäljellä. Jälki oli merkattu, mutta koska koira ajoi upeasti en tajunnut katsella seuraavaa merkkiä jolloin mentiin ohi kulman. Hetken aikaa haahuillessa sain näköhavinnon merkistä ja ohjasin koiraa siihen suuntaan. Kun sai hajun kepistä, se etsii sen kyllä tarkkaan ennnkuin ilmaisee. Olen siis antanut ottaa suuhun ja sen jälkeen käy vasta maahan. Todella hyvä tapa tuon kohdalla. Melkein voisin vannoa että keppi ei  metsään enää jää. Jollei olla toodella pahasti metsässä, eli metrejä jäljen sivussa.
 Loppuun kuitenkin päästiin ja pallokin löytyi.
Eilen tein sitten pellolle 300 askeleen suoran minkä päässä oli pallo. Paalulle koitin lähettää janamaisesti, mutta huhheijaa kun oli taas hakusessa sekin. Paalulle päästyään tutki tosi tarkkaan sen ja lähti omatoimisesti sitten jäljestämään. Muutaman kymmeneaskeleen jälkeen oli sitä mieltä että jäljen on pakko jo kääntyä. Pysähdyin itse ja annoin koiran löytää se jälki uudelleen, toisen kerran kun poikkesi jäljeltä ei meinannut millään uskoa että me ei liikuta ennenkuin on oikea suunta. Löysikin sen vihdoin. Kolmannekin kerran poikkesi jäljeltä ja löysi todella nopeasti takaisin, ihan vaikutti siltä että Lex tiesi kokoajan missä se meni, mutta halusi kuitenkin käydä tarkastamassa, josko kuitenkin sieltä kulma jostain löytyisi. Hohhoijjaa..
Sen jälkeen jäljestikin tiiviisti nenä maassa ja jäljellä pysyen. Pallo oli päässä taas, ja kun löysi pallolle asti, säpsähti oiekin yllättyneenä löydöstään. Tänään piti mennä tekemään samanlainen, mutta laiska aamu ja iltavuoro töissä sotki suunnitelman. Aamulla sitten kaksi tuollaista samanlaista suoraa, katsotaan kuin mein taas käy....

ps. ilmotin mä sen kokeeseen taas, mutta tälläkertaa vaan kestävyys sellaseen. Jos ei sitäkään läpäise ekalla kerralla niin täytyy sanoa että ei oo oikeesti todellista :D

Lex metsäjälkikokeessa

Keskiviikkona tuli korkattua elämäni ensimmäisen kansallisten koe.
Koira ei ehkä ollut vilä ihan kisavalmis kuitenkaan, mutta eipä se ota jollei annakaan ;)
Ihan pihalla oleva ohjaaja, ilman ihmeempää jännitystä, oli aika katastrofaalinen asia jo alkuunsa.
Ainut miten jännitys näkyi oli ihan tolkuton pölöttäminen ihan mitäänsanottavia asioita.

Kokoontuminen tutulla kentällä, menin ajoissa ja ekana. Otin noudot ja eteenmenon. treenin kannalta, eli puutuin kaikkeen mitä ei kuulu koesuoritukseen. Kuten syliin tuleminen kapulan kanssa ja sen kapulan pureskelu. Eteenmenossa pallo kuopassa piilossa. Meni muuten ihan luotisuoraan kuopalle. Aiemmin siis kaartanut vasemman kautta.

Sitten alkoikin jo muita saapumaan kentälle. Paperien tarkastusta ja sen semmosta touhua, jonka jälkeen koirien tarkastus. Ei ongelmaa siinäkään. Aikanaan Samun kanssa joutu jo sitäkin "pelkäämään".
Koirat autoon ja nokka kohti metsää.
 Arpaonni ei osunut taaskaan mulla kohdilleen ja nostin viimeisen jäljen. Auton siirtoa pariin otteeseen ei ehkä ollut kokemattomalle koirallekaan paras mahdollinne. Vihdoin kun auto oli oman jäljen läheisyydessä, käytin koiran tarpeillaan ja lähdin mukamas keppien kanssa maastoon.
 Edellisen koirakon hävittyä metsän siimeksiin otin Lexin autosta ja valmistauduin niinkuin treeneihinkin.
Paikalle saapui pari autoa lisää kun oltiin siirtymässä omalta autolta lähemmäs. Istutin koiran odottamaan lupaa siirtyä lähtöpisteeseen. Lex vaikutti ihan samalta kun treeneissä.
 Ilmoittautumisen ajan oli rauhallinen ja siirryin aloituspisteeseen. Liina jalkojen väliin ja käsky. Muutaman askeleen jälkeen kaartoi vasemmalle, oikealle ja takaisin mua kohti. Annoin uudelleen käskyn, mutta rakkimokoma päätti vääntää tortut. Voi kiesus. Oi tehnyt tarpeensa jo aiemmin.
 Jäleen uusi käsky, meni janan päähän, tuli takas ja otti hienosti jäljen. No ainut ongelma että se oli se takajälki. Tuomarin käskystä kutsuin koiran takas janalle ja uutta käskyä jälleen. Lähtikin jäljestämääm oikeaan suuntaan, mutta ei niinkään hyvin kun olisin toivonut. Heti melkein tuli lievä nousu, missä näin jäljet. En kuitenkaan saanut koiraa ottamaan jälkeä tarpeeksi hyvin, ja haahuili miten sattuu siellä metsässä.
Säkällä löysin yhden kepin ja ajattelin että josko nyt. No ei. Ei vaan saanut koira itseään jäljestysmoodiin. Haahuili minkä kerkes ja lopulta ajauduttiin tielle missä auto sijaitsi. Päätinkin että tää oli nyt tässä ja luovutin sen ainokaisen kepin.
 Koira autoon ja muiden luo. Olin jo jättämässä leikin kesken, mutta Eku sai mut puhuttua jatkamaan maksettua treeniä. Huiliahan siinä tuli sitten kun eka koira lähti ruutuun, me siis viidensiä.
 Ruutuun meni jäljestäen, etukäteen pelkäsin että en saa pidettyä koiraa käskyillä hanskassa, mutta onnistuihan sekin. Lähetys ruutuun, lähti vauhdikkaasti töihin, hännän näin kun löysi esineelle, lähti tulemaan suoraan kohti, kunnes sai hajun toisesta esineestä, meni sen luo kiven taa jolloin annoin tuo käskyn. Lex tuli suoraan eteeni, luovutti esineen ilman vastarintaa. Tuomarin luo mennessä ilmoitti pisteiksi 27.
 Ekulla oli Lexin pallo. Lex otti sen mielellään vastaan ja jolkoteltiin takaisin autolle. Autolla kuulin että suoritukseen meni aikaa 39sekuntia :D
No mentiin sitten hakemaan vikalistaa tottikseenkin.
 Parina dobermann uros. Itse ajattelin että oh no, mutta eipä sekään aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa.
Lex ekana paikalla makuuseen. Mitään ongelmaa ollu sinne mentäessä, siellä ollessa eikä sieltä poistuessa. Ite tietenkin jännitin ihan sairaanpaljon, varsinkin noutojen aikana.
 Paikallamakuun jäkeen kun toinen koira oi päässyt eteenmenon loppuun, haukutin "vahingossa" hiukan. Alotuspisteeseen mennessä koira oli onnistunut bongaamaan noutokapulan telineellä.
Kaavio alkoi hieman löysästi, kuitenkin pysyi mukana. Hidaskävely oli omasta näkökulmasta paras hetki. L:n sakaraan mentäessä kapulateline muistui taas mieleen ja meinas karata vinoesteelle. Istuminen ihan vinoon, henkilöryhmään mentäessä häröili ihan älyttömästi, kuten siellä ryhmässäkin. Istumisen suoritti seisomalla. Maahanmenon istumalla. Luokse tuli ihan ok, muttei sivulle siirtynyt ekalla käskyllä. Tokalla tuli, mutta jäi hiukan taakse. Sieltä noutoihin siirryttäessä koitin saada koiralle parempaa virettä, mutten onnistunut "sallituin" keinoin. Kapultelineelle mentäessä ois haluunu ite ottaa sen kapulan telineeltä.
 Tasamaanoudossa ehti karata, annoin kuitenkin käskyn samantien perään. Luovutti kapulan seisaaltaan vinossa.
Hyppyesteellä, odotti lupaa. Hyppäsi ilman kosketusta. Haki kapulan ja lähti hubbabubbailemaan. Uuden tuo käskyn saatuaan tuli syliin, jouduin käskemään istumaan. Irroti vielä suht ok, tosin pureskelu oli jotain ihan älytöntä. Jätin perusasennon väliin sivulle siirtymisen jälkeen. Vinoesteen suoritti ihan mallikkaasti, mitä nyt se kapulan pureskelu. Tuli jopa eteen istumaan. Irrotus tuottikin sitten jo ongelmaa. Siirtyminen kapulatelineelle ok, mutta kun asetin kapulan telineelle, hengähdin, ja olin valmistautunut siirtymään aloituspisteeseen, Lex päätti vielä hauskuttaa yleisöä käymällä kapulan kimppuun ja se oli siis jo telineessä.
 Eteenlähetys oli suora, mutta korvat oli jo hukassa. Maahan meni kolmannella. Kävi siis kuopalla tsekkaamassa. Hömistyneenä katseli mua kohti. Video(mitä en julkaise) kertoi että oli jo menossa viiveellä tokan käskyn jälkeen maahan kun karjaisin sen kolmannen käskyn.

Kokemus oli hieno, varsinkin kun ei mulla itellä ollu hajuakaan miten mentsässä toimitaan. Suoriuduttiin hengissä, se on pääasia. Ja ens kerralla olen itse jo viisaampi. Maastopisteet siis 77 ja tottispisteet 66. Yhtään enempää en olisi tuosta suorituksesta edes halunnut.

Näillä mennään ja jatketaan treeniä. Koira ei ole valimis, mutta ohjaaja jo on :D TreeniTreenia ja lisää vaan Treeniä. Sillä ne suoriutkset paranee!
 Sori perhe, kunhan tää tuleva tauti saadaan sivuutettua tai sitten podettua, mä juoksen taas siellä tottiskentällä/ metsässä. Ja eipä me tietenkään niitä puruharjoutuksiakaan olla missän vaiheessa lopetettu. Ne edistyy jopa yli omien odotusten. Samaan aikaan treenataan kaikkea, sanokoon kuka mitä haluaa....