Lexin treeni

Jotenki tuo Lex on nyt ollu enempi tapetilla. Murkkuikäisen junnun kanssa on pakko kierrellä ja kaarrella enmpi kun Samun. Joten oltiin tänäänkin porvoossa. Polkastiin jäljet vanhenemaan ja lähdettin kaupungille kävelemään. Alkuun merkkaamishimoinen Lex oli ihan sekasin kaikista hajuista enkä saanu mitään kontaktia korviin. Ei auttanut kun ottaa patukka esiin ja ottaa himpun tottista, ei tuo kyllä seuraamaan kyennyt, mutta sinnepäin ;) Jätin koiran liikennemerkkiinkin kiini ja kävelin kulman taa. Perään katsoi, muttei päästänyt ääntäkään. Ihan lupaava käytös Bh:ta ajatellen.
 Takasin autoille ja hörpättiin kahvit, jonka jälkeen lähdettiin ajamaan jälkiä. Lex odotti paikallaan maaten kun Mosse ajoi ensin jäljen. Kertaakaan ei edes yrittänyt nousta. Menin sivulle ja istu käskyä ei noudattanut, joten nostin sitten hihna-avulla sen sivulel istumaan ;) Ja sitten jäljelle ja hitsi että meni taas hienosti. Aivan uskomatonta miten hyvin meni.
 Lexin sosiaalisuus tuttujen koirien kesken on jo satasen suoritus. Enää ei tarvi pelätä etten hallitse sitä. Nyt vaan kehittelemään uusia koiruuksia joiden kanssa "hengailla".

Huomenna Samun treenit ja sitten pari päivää molempien kanssa jälkeilemään, katotaan kuin tuo Lex käyttäytyy taas kun mennään ihan kaksistaan pellolle. Jos vanhat merkit pitää paikkaansa, jäljestä ei tu yhtikäs mitään.

Mitähän me ollaan touhuttu?

Ihan kaikkea tuskin muistan mitä edellisen kirjoitus kerran jälkeen on touhuttu, mutta suurinpiirtein normi settiä. Jälkeä välillä ihan menestyksekkäästi ja toisinaan taas ongelmien kera. Lexin kanssa on sellainen ongelma että kun teen yksin sille jälkeä, ei sillä tunnu olevan mitään hajua, mutta jos on joku katsomassa menee ihan hyvin. Josko sitten tekis vaan jälkiä silloin kun on porukkaa :D

Samulla jäljellä ei saa palloa näkyä, tuossa tipahti kerrna pallo taskusta ja työskentely sen jälkeen meni ihan kohellukseksi. Eli hetki ihan lyhyitä motivaatio settejä.

Tänään oli Lexin Porvoo päivä. Ensin tehtiin jälki ja meni taas paremmin ku hyvin. Lopuksi kaupungille kävelemään ja ainut ongelma sille oli se ettei päässyt merkkailemaan ;) Pari sukulaissieluakin oli mukana eikä ihmeemmin kerennyt niistä välittämään. Jatketaan taas harjotuksia ja katotaan kuin kirjoittelu luistaa.

Lex jäljellä

Lexin kanssa jäljellä. Kasvattajalle juuri manasinkun ei tuo taas tajua koko touhusta mitään. Mietittiin kaikkea mahdollista mitä vois kokeilla. Noh koira jäljelle, mikä oli 157askelta pitkä paljon makkaraa (kiitti Mikke, toimiva herkku) ja lopussa esine. Joka ikisen askeleen tarkisti, ihan kaikkea ei tosin syönyt, mutta kuitenkin haistoi, osan otti suuhun ja sylkäs edetessään pois. Kerran tuli liinasta kiristys, jonka reagoi nostamalla pään ihan ylös. Käsky jatkaa jälkeä tuotti samantien toivotun käytöksen. Esineellä käskin maahan, muttei olis millään halunnut. Meni kuitenkin ja makupaloilla palkkasin taskusta ja lopuksi annoin pallon jalkojen väliin.
 Siis ei mitään ongelmaa. Hiton koirat. Miks ne esittää aina virheensä sillon kun kukaan ei oo kattomassa.

No hieno jälki kuitenkin.

Samu jäljellä.

Ylläri, mä kirjotan taas tänne blogiin.
Oltiin Samun kans jäljellä. Kuus kulmaa ja viisi vierasta mokkaesinettä. Kulmat merkattu edelleen niin että tiedän oikeesti mistä se jälki kulkee :D

Meni paalulle rauhallisemmin kuin aiemmilla kerroilla. Alkunamitus on tuottanut VIHDOIN tulosta (tai sit oli vaan sattumaa) Kulmat oli parhaimmat koko viikkoon, vaikka vieläkin voisi olla niissä tarkempi. Itsekin täytyy puuttua paremmin jäljen kadottamiseen. Kaikki viisi mokkaesinettä ilmaisi hienosti, joten nyt voin sanoa että mokkanahka ei ole enää ongelma. Viikon paras suoritus! Hyvä Samusein <3

Seuraavaksi esineiksi muutakin kun mokkaisia, sekä kulmamerkkien parantelua huomaamattomimmiksi.

JATKUU....

Hengissä

Eilinen työpäivä meni ihmeen nopeasti. Väsymystila ihan mieletön edelleen.
Lex oli selvinnyt syömättä itseään :D
Illalla sen kanssa porvoossa tottistelemassa. Luoksetuloa läheltä, mutta Lexillä on joku ihmeen opittu tapa mennä mun oikealta puolelta ohi. Makupalalla ja käsiohjauksella saas en jotenkin tulemaan suoraan eteen, mutta ilman ohjausta menee oikealle puolelleni ihmettelemään. Eteenmeno maahan käskyllä meni todella hienosti. Esteitä treenattiin myös ja vinoesteellä kun yhden kerran meinasi kiertää ja kun estettiin aie, alkoi taistella patukasta Ekun kanssa ja kierrokset koiralla taas nousi. Saatiin vielä onnistunut ylitys ja paluu. Hyppyesteellä kaskasi Kertun luo ja kun otin uudelleen oli koira ihme tilassa. Kiinnosti vaan toiset koirat. Pakko oli lopettaa sen kanssa ennekuin alko kuumenemaan.
 Tänään aamusta poikien kanssa kentälle ja sieltä jäljelle. Lexille pallolla seuraamista sekä istumisia, hiukan paikalla makaamista niin että itse olin lähellä. Ihan ok suoritus.
 Samulle kaikki jäävät. Istumisessa pari ekaa käänty vinoon mutta kun korjasin alko sekin sujumaan. Jostain syystä oli hitaita, itse kun en tiedä mitä tein taas erilailla kun viimeksi. Juoksusta maahanmeno oli nopea. Seisomisia jokunen ja ekalla meinas käydä istumaan, muut suju hyvin. Patukan kanssa yksi hyppy, jonka jälkeen eteenlähetys tyynylle. Usutin vielä uudelleen ja käskin maahan. Alkuun ei suostunut lähteä, koska tyyny oli mulla. Kiersi vitospiilon ja haahuili. ihan kun yhtäkkiä ois lamppu syttyny ja lähti kiitämään taas kentän päätyyn. Maahan jouduin käskemään toisen kerran.

Jäljellä Lex oli taas ihan kuutamolla, vaikka kaikki 195 askelta oli namitettu, ei se niitä suostunut syömään. Tuuli oli aika voimakas, mutta vaadin kuitenkin pysymään jäljellä. Lopussa esine jolla jouduin käskemään maahan, on unohtanut nuo esineilamsut ihan tyystin.
 Samu lähti hienosti. Kulmat tuottaa sille aina vaan ongelmia, luulen että nyt on oppinu ne mun kulmamerkit ja koittaa niille rynniä. Kun pysähdyn niin hakee kulmaa väärään suuntaan. Suoralla olevien namien jälkeen hakee myös kulmaa. Muutamalla kerralla ollut kulmissa ruokaa ja nyt se sitten on yhdistäny ne namit kulmiin. Esineet viimistä lukuun ottamatta hienot. Viimisen siis tuli sivusta, ei ollutkaan jäljellä vaikka esitti olevansa. vein esineen uudelleen muutaman askeleen päähän, ei sitte mitenkään tajunnut sitä vaan yritti jäljestää siitä oikealle päin. Kun vihdoin tajusi mennä suoraan oli se hienosti sitten ilmaistu. Lopuksi yllätin hetken päästä vapautettuani sen kaivamalla pallon taskusta. Kyl oli pojalla hauskaa kun keräilin kulmatikkuja pellosta. Juos pallosuussa ja välillä toi mulle ja taas heitin. Kerran hukkasi ja ei tajunnut sitä pellosta vaikka pari kertaa päältä käveli :D Riemu oli taas rajaton kun hiukan autoin :D

Tällä erää viimeinen lomapäivä

Kesäomalla on ollut tapana käydä Repoveden kansallispuistossa. Tälläkertaa se jäi viimeiselle päivälle, mutta mikä onkaan mukavampaa kuin viettää loman viimeistä päivää Suomen luonnossa.

 Lähdettiin matkaan kymmenen aikoihin. Mulla mukana Lex, joka kaipaa kaiken mahdollisen uuden tilanteen mitä keksin sille järjestää. Vaellusseurana Jenni, Unu & Ninnu sekä Anna & Rötjä. Autosta ulos päästyään Lex aloitti sen normaalin haukkumisen koska läsnä oli vieraita koiria. Kielsin toki, ja lopettikin sitten loppujen lopuksi kun aloin pukea sille rinkkaa selkään. Matkaan lähdettiin Lapinsalmelta. Aluksi Lex meni täyttä höyryä. Hetken päästä kun jäätiin viimeiseksi, alkoi menokin pikkuhiljaa rauhoittua. Kuutinkanavalla pidettiin pieni paussi, jolloin koirat pääsivät veteen vilvoittelemaan. Lex olisi halunnut uimaan, muttei päässyt. Paikalla oli jonkin verran porukka, eikä sitä voi päästää vapaaksi, jollei olla ihan vaan kahdestaan. Pulikoinnin jälkeen huilattiin sen verran että omat jalat kuivuivat.

Kuutinlahdelta jatkettiin matkaa kohti Lojukoskea. Siellä sitten pidettiin grillaus/kahvitauko. Lexille oli ihmeen rankkaa joutua puuhun kiinni. Katosin vessaan ja piti sellasen mekkalan ettei rajaa koko touhussa. Lex sai myös puolikkaan grillimakkaran Annalta, ja ihme kyllä otti sen ilman että olis miettinyt sen olevan myrkytetty. Sillä kun on tapana nirsoilla ihan kaikesta. Useammassa osassa sen kuitenkin söi, mutta söi kuitenkin. Tauon päätyttyä olin käyttämässä Lexiä ihan vaan järvessä juomassa, mutta se päättikin liukastua kalliolta. Siitä kohdin ei ylös päässyt, joten uitin sen laiturin ympäri helpommin noustavaan kohtaan. Oli siinä sitten kiva laittaa rinkka märälle koiralle.

Matkaa jatkettiin Talaksen kautta ketunlossille. Välillä Lex kulki nätisti vierelä, välillä piti taas mennä muiden perässä hihna suoralla. Pari koiraakin jouduttiin matkalla ohittamaan ja selvittiin ihmeen hyvin ilman rähinöitä. Jälkimmäisen koiran kohdalla karvat kerkes nostaa pystyyn. Kuitenkaan ei rähinää alottanut. Ihmiset ohitti hienosti, välillä kulki toisen koiran rinnallakin välittämättä siitä sen enempää. Ketunlossilla koitti alkaa toisille ääntelemään, mutta alistui kohtaloonsa siinäkin kohdassa hienosti. Ei ihme kyllä yrittänytkään veteen siitä pyrkiä. 

Autolle kun saavutiin rinkka pois selästä ja vettä taas tarjolle. Hetken aikaa siinä oleskeltiin että auto jäähtyi. Varjossa kun istuttiin maassa Lex otti jopa pienet tirsat. Autoille saapuvista koiristakaan ei jaksanut enää kiinnostua.

Kotiin lähtiessä soitin vielä isälle että olisin tullut iltateelle. Isä olikin kesäteatterilla, joten kurvasin sinne sitten vielä katsomaan harjoituksia. Lex oli ihanan rauhallinen, ei välittänyt ihmisistä, eikä paikalla olleista kahdesta lapinkoirasta, vaikka ne kovasti juttelivatkin sille. Kokemus sekin. tauon aikana päätettiin lähteä vihdoin kotia, nyt on sitten ihan pakko mennä katsomaan kesäteatterin esitystä ELMOa. Kun enhän mä nyt tiedä kuinka se loppuu.

Nyt jaloissa makaa väsynyt kuorsaava koira.

Huomenna siis töihin ja koirat joutuvat taas opettelemaan olemaan 9 tuntia ilman äippää, toivottavasti tuo Lex musukka pärjää :D <3

Jälkeä, jälkeä, jälkeä

Torstai-iltana oli Lexin kanssa jälkitreffit. Heinä oli ihan liian pitkää pellolla, joten olin ajatellut että nyt on hyvä aika taas esineilmaisua opettaa. Tein mutkitellen uran peltoon. Lihalientä ruiskin askeleille, että nenä edes tavoittelis sitä syvyyttä. Viisi ruokapurkkia, sekä loppuun taas se pallo.
Maavainuisesti lähti ajamaan ja nenä tuhisi. Ekassa mutkassa koitti mennä suoraan, liekö hieman hölmö eläin, siitä urasta ei ois voinu eksyä. Purkeille annoin maahan käskyn ja menikin ihan hienosti alas. Lähti jatkamaankin hyvin, pallon annoin sitten lopussa ottaa ihan itse suuhun ilman ilmasua. Suunniteltu toteutu ihan mainiosti.

 Elien taas sille ihan lyhyelle molempien kanssa.

Samulle kuusi kulmaa ja viisi mokkanahkaesinettä. Lexille suora viisi purkkia ja pallo.

Lexin ajoin ensin ja voi elämä sillä ollu taas mitään ahjua mitä pitää tehdä. Nenä ei pysyny maassa ollenkaan, alko etsiä silmillän niitä purkkeja. Oli sen verran kamalaa touhua että päätin jo siinä samantien että pakko tehdä uusi jälki perään. Pallolle vaadin myös menemään maahan.
 Koira autoon ja tallasin sen uuden jäljen. Pituutta noin kolme metriä, ruokaa ja paljon. lopussa esine.

Samu koitti taas rynnätä paalulle, ennen paalua oli paljon ruokaa noin metrin matkalla. Nyin sitä takasin syömään ne ruuat ennekuin pääsi ajamaan sitä jälkeä. Lähtö oli siten jo rauhallinen. Päästiin ekalle esineelle, ilmasu oli nopea. Siinä vaiheessa taas tajusin että ne makupalat on jälleen autossa. Siis kolmas perättäinen jälki ilman esinepalkkaa. Sori koirani mun ;) Kulmat oli kaikki merkattu ja koitti jokaisesta mennä yli, en tietenkään päästänyt ja ottikin sitten oikean suunnan, saatoin hiukan ohjatakin, mutta yritin pysyä kuitenkin paikallaan että ratkaisisi itse. Kaksi kulmista oli makupaloilla vahvistettuja. Yhden kulman jälkeen oli esine aika nopeasti. Kaikki esineet ilmasi todella vauhdikkaasti ja sit ei saanu kun kehuja :(

Minna oli pellolla mukana ja oli tehnyt Samulle onneksi makkarakasa jäljen ja pallon sinne loppuun. Pääsi sitten palkkioksi ajamaan sen :D

Sitten taas koiran vaihto. Lex kyllä tietää mitä pellolla pitäis tehdä. Halu paalulle oli taas kova. Kaiken söi ja esineelle käskin maahan. Pallo tuli sitten mun taskusta.

Nyt sitten vaan sen kanssa sille ihan lyhyelle heinälle taas. Taidan alottaa ihan alusta Lexin kanssa, ei oo tajunnut sitä että ruoka tulee askeleilta. Ainut ongelma tässä on se ettei se meinaa syödä jäljeltä. Katotaa miten mein käy.

Samun eka jälki ois videoituinakin, mutta tekniikka kun on nykyään niin hyvin hallussa etten löydä sitä koneen muistista, josko sitte sinne onnistuin sitä puhelimesta saamaankaan :D Mut jos sen jossain vaiheessa löydän, lataan sen tähän mukaan.

Jäljet

Pääsinkin hiacen kanssa liikenteeseen heti aamusta ja otin molemmat pojat jäljelle. Pelto niitetty maanantaina, heinät kerätty eilen. Eli lyhyttä ja "tallattua"

Samulle tallasin kuuden kulman ja kolmen esineen jäljen, Lexille yhden kulman ja neljä "esinettä".

Lexin kanssa ensin. Paalulle halus innokkaasti, mutta ensimmäisillä tyhjillä askeleilla alkoi haahuilemaan, eikä meinannut millään löytää takasin jäljelle, avuista huolimatta. Ekalle purkille, jonka päällä esine löydettiin haahuillen. Purkin jälkeen päästiin takasin jäljen makuun, kulma oli namitettu mutta siitä huolimatta meni ihan pipariks. Lex ei siis syö niitä nameja sieltä jäljeltä. kunhan siirtelee mukanaan. Vikalla suoralla oli kolme purkkia ja viimeisellä meni jo omatoimisesti maahan ennekuin ehdin käskyttää. Siltä purkilta jäljesti hienosti pallolle.

Samu lähti ajamaan hienosti, mutta parin kymmenen askeleen jälkeen alko tarkistelemaan sivuille ihan jatkuvasti. Ekalle esineelle mentäessä meinasi poiketa taas jäljeltä, mutta estin sen kun kerran näin itsekin sen esineen. Samu ei sitä nähnyt, mutta nenä onneksi kertoi ja ilmaisu oli hieno. Olin taas unohtanut ne esine palkat autolle, mutta Samu taisi sen tajuta ja alkoi haikailemaan jäljen jatkamista. Sama ihme kaahotus päällä, kulmissa oli merkit ja osasin niiden perusteella suunnata suoraan, joten pääsi vaatimaan tarkkuutta. Toisen esineen jälkeen olin laittanut vielä pallon esineeksi, ilmaisi sen ja heti otti suuhun kun tajusi sen olevan pallo. Hetken sitä siinä jauhoi suussaan ja päätti pompata ylös, liina oli sitten taas mun jalan ympärillä, kerkes kiristyä mutta kun karjasin Samulle niin pysähtyi eikä jalka päässyt uudelleen palamaan. Hyvin osasi jatkaa jäljestystä pallon menetettyyän. Toiseks viimiseen kulmaan tultaessa yritti väkisin mennä yli, siinä sitten saatiin pien kahina päälle ja Samu yritti tarjota kaikkee mahdollista paitsi sitä jäljestämistä. Sain kuitenkin pakotettua jatkamaan. Sama meinasi toistua siinä viimisessäkin kulmassa. Onneksi se viiminen suora oli namitettu tiheämmin kun muut. Loppuun päästiin kunnialla.

Ei ku huomenna uudestaan lyhyelle heinälle, jos vaikka onnistais paremmin.

Tiistain treenit

Lexin kanssa aamulla juoksulenkillä, mikä muuttui kävelyksi polvivamman takia. Vastaan tuli kaksi koirakkoa, joissa molemmat päättivät kohdallamme haukahtaa. Muuten olisi mennyt ohitukset hienosti, mutta pitihän niille sitten koittaa vastata. Estin tietenkin yrityksen.

 Lenkin jälkeen lähdin Lexin kanssa porvooseen. Tein pihapiiriin vasta leikatulle nurmikolle jäljen. Alku oli Lexille vaikea, koska se kulki kahden piharkennuksen välistä. Metsänreunaan päästyämme alkoi jo jäljestää omaa jälkeä. Makkarat jätti syömättä, mutta ne olikin keltaisten muurahaisten vallassa. Kaksi Cesarpurkkia ilmaisi käskystä, ja pallonkin löysi metsän reunasta.

 Myöhemmin sitten Samun kanssa kentälle. Tottiksessa otin sille jääviä liikkeitä. 

Puruissa oli vieras maalimies ja Samu näyttikin uusia virheitä itsestään. Hyvä niin, muuten oli hieno treeni. Piitlotkin on kiertänyt jo muutaman kerran ihan mallikkaasti.

Keskiviikopäivä menikin ihan muissa merkeissä ja koirat piti lepopäivää treeneistä. Tänään taas jäljestetään. Kunhan tuo isäntä heräilee niin lähden samaa matkaa vasta leikatulle pellolle Samun kanssa. Lex pääsee sitten illemmalla.

Erikseen treenailuun on kaksi syytä. Ensinnäkin suurimman osan aikaa käytössä on ns. kakkoskoira-auto, mihin ei mahdu kunnolla edes yksi koira :D Ja toiseksi, ei tarvi menettää hermoja kun toisen ottaa autosta niin toine alkaa armottoman metelin. Treenit on menny paljon paremmin kun on yksi kerrallaan. Näin lomallla se ei oo tuntunu raskaalta, mutta katotaan kuin käy kun työt taas alkaa.

Treenailuja

Viikonloppu oli suht tylsä, eikä treenikamatkaan ollu kotona, niin piti treenailla Samua ilman liinaa. Kotipihassa tuo ei ole Samulle ongelma, ei ehdi seurailemaan mitään muuta kun kotona kaikki on jo tuttua.        Onneksi sisään oli kulkeutunt tyyny, ja isäntä oli onnistunut tiputtamaan narupallon hiacen kyydistä pihaan (oli ehkä kenties jäänyt häkin viereen eikä omaan laatikkoon ).
 Lauantaina Lotan kanssa otettiin Samulle selkäkuljetusta. Aika huvittavaa, mutta hauskaa. Neljä kertaa ja viimisellä ei tarvinnut enää korjata koiraa.
Sunnuntaina sitten tein istumisia sekä seisomisia sarjassa. Kaksi istumista oli hitaita oman horjahtamisen vuoksi, mutta muuten paljon nopeempia kun normaalisti. Käännähdin siis koiran eteen käskyn annettuani. Samoin juoksusta seisomisien kanssa, ne meni kaikki hienosti.

Lexin kanssa otiin tänään jälleen Porvoossa. Koira on muuttunut kahdessa kuukaudessa rauhallisemmaksi. Sillä keitti aiemmin himpun verran yli patukan sekä pallonkin suhteen. Enää ei niin usein jää omat raajat väliin :) Mitä nyt tänään onnistuin työntämään sormet koiran suuhun kun korjasi otetta patukasta. Loman aikana oon saanu aika monta uutta osumaa. Nilkkaan jää jopa arpi. Ikimuistoinen koira ettenkö sanois, on jättäny enemmän muistoja mun kroppaan kun kukaan aiemmista.
 Tänään treenattiin A-estenoutoja patukan kanssa, sekä hyppyjä patukan kanssa. Eteenistumista luoksetulossa sekä eteenmenoa maahan menon kanssa. Eteenistuminen luoksetulosta tuotti vauhdista ongelmia, mutta lyhyeltä matkalta onnistui jo ihan hienosti makupalojen kanssa.
Tulipa pohdittua sitäkin että kattookohan tuo koira kieroon. Vaudin kanssa luoksetulossa katsoi joka kerta mun ohi, kuitenkin tuli sitten eteen istumaan. Opittua kenties? Eteenmenossakaan ei katsonut patukaa, vaan ihan muualle, kuitenkin juoksi patukan luo. No mikäs siinä jos kuitenkin lopputulos on haluttu :D

Huomenna ois ohjelmassa jälkeä ja Samulle illalla purut.

Pojat jäljellä

Lexillä ollut kuusi edellistä jälkeä samanlaisia että makupalaa joka askeleella ja lopussa pallo. Tällä konstilla sain sen taas keskittymään jäljestykseen. Tänäöän sitten tein muuten samanlaisen mutta välissä ajoittain viisi tyhjää askelta ja puolessa välissä jälkeä Cesar purkin päällä esine. Heinä oli pitkähköä, joten jälki näkyi todella hyvin. Hienosti pysyi koko ajan jäljellä. Esineen kohdalla käskytin maahan ja maahan käydessään tökki sitä cesar purkkia eteenpäin. jatkoi purkin jälkeen jäljestystä hienosti. Pallolla en vaatinut maahan. Hieno suoritus. Seuraavaksi lisää tyhjiä ja esienitä, sekä ajattelin vaatia pikkuhiljaa pallonkin ilmaisemista.

Samulle tein kuudensadan askeleen jäljen, neljällä kulmalla ja viidellä esineellä. Eka ja kolmas kulma ruualla. Tuolla pellolla ei toisn ois sitä ruokaa tarvinnut, kun oli sen verran pitkää että ura oli selkeä. Siltikin toisella suoralla kun oli makupalan syönyt alkoi etsiä sitä kulmaa. Onneksi itse näki missä menee niin pääsin puuttumaan. Kulmissa oli grillitikut ja niihin ei reagoinut. Esineet oli aina apilan kohdalla, mutta toinen ja neljäs esine kuitenkin jäi peltoon :(  Molemmat oli nahkaa. Onneksi kuitenkin ilmaisi sen viimeisen esineen että jälki päättyi onnistuneesti. Ainut että olin unohtanut esine palkat ottaa taskuun niin sai lopetuspalkaksi ainoastaan kolme kanatikun murua, vaikka nostin ylös esineen jälkeen, olisi Samu halunnut vielä jatkaa.

Onnistunut treeni molemmilla, nyt tarvii seuraavaksi etsiä sitä lyhyempää heinää....

Lexin erilainen päivä

Tänään vein neljä teiniä Tykkimäkeen, ja koska itse ei huvita tuollainen paikka enää pätkääkään. Menin isäni luo siksi aikaa kun teinit temmelsi :) Mukaan otin Lexin.

 Automatka oli Lexille jo hiukan outo kun takapenkillä istui kaksi vierasta ihmistä. Niitä piti vähän väliä nuuskutella ja tökkiä :D Ei montaa minuuttia kontissa makuuasennossa viettänyt. Seuraava ihmetys kun ne neljä teiniä poistui autosta ja Lexin matka vaan jatkui.
 Päästiin isän luo Valkealaan ja jätin ensin Lexin autoon että käyn ilmoittamassa saapuneeni. Isä ei ollut kotona, hetken hengailin ja päätin lähteä koiran kanssa käppäilemään vähän "kylille". Käveltiin ensin S-marketille, ei näkynyt isää siellä. Siitä sitten matkattiin hautausmaan aitojen luo, ei näkynyt isää sielläkään. Sitten käveltiin takasin ja sitten isäni tulikin jo kotiin. Lex tutki taloa yllättävän rauhallisesti. Nuuskutti kaikki paikat läpi ja sitten jo ja sen jälkeen vaan läähätti ja tuijotti ihmeissään. Makasi hetken, ja taas nousi tuijottamaan. Aikamme jutusteltua päätimme lähteä kävellen käymään kukkakaupan kautta äidin haudalla. Lex veti, jumitti hajuissa, merkkaili, machoili ja oli oma utelias itsensä. Kukkakaupassa istui nätisti ja odotti että saamme kukat mukaan. Päätettiin käydä jätksillä ennen haudalle menoa. Lex terassin ulkopuolella makaamaan ja ite terassille nauttimaan jäätelöä. Käskin koiran maahan ja siinä makasi rauhallisena, kerran meinasi nousta, mutta meni heti takasin kun kielsin nousemasta. Lähellä pissalla ollut pienempi koira (en tunnistanut rotua) ei vaikuttanut Lexiin mitenkään. Katseli kyllä toisen liikeitä, muttei aikomustakaan tehdä muuta.
 Lähdettiin haudalle ja koska hautausmaalle ei koiraa voinut viedä, jätin portin ulkopuolella olevan metsänreunaan puuhun kiinni. Jäi ihan nätisti sinne katselemaan, mutta hetken päästä kun olin kadonnut näköpiiristä alkoi kuulua haukkua, lähes tauotta se siellä mekasti. Sanoin isälle että menee ennen mua ja komentaa koiraa, mutta kun lähestyttiin ei se päästänyt ääntäkään, joten ei päässyt puuttumaan möykkäämiseen. Käveltiin sitten harjun kautta takasin kotiin. Todella mallikkaasti laskeutui rinteen alas, eikä vetänyt edellä, lopussa jopa antoi minun mennä edellä ja jäi odottamaan taakseni. Pihassa oli pari ihmistä, mutta ei se niistä liiemmin kiinnostunut, katsoi toki, muttei aikomustakaan edes mennä lähelle.
 Jossain vaiheessa päätettiin sitten lähteä käymään Veturi-kauppakeskuksessa. Mietin että mitä koiran kanssa tekisin, vaikka se osaa olla nätisti kotona, ei mitään tietoa kuinka käyttäytyisi vieraassa paikassa. Autoon ei oikein voisi jättää kun oli kuuma auringonpaiste. Isä muisti että siellä on koirille omat "säilytyslokerot". Ajettiin paikalle ja laitoin koiran "lokeroon". Aivan mahtava systeemi, lukittu tila joka toimi euron pantilla. Lex oli siellä kuin kotonaan. Katseli nätisti eikä kuulunut kertaakaan ääntäkään. Kun avasin oven ei edes pyrkinyt ulos, odotti nätisti ja ihmeissään että täytyykö täältä jo lähteä :D
 Palattiin isän luo ja Lex oli todella rauhallinen. Jätettiin ulko-ovi auki ja se ei edes pyrkinyt ulos. Kun itse menimme ulos, laitoin koiran kiinni lyhtypylvääseen ihan varmuuden vuoksi. Siinä se makasi ja katseli talon asukkaiden liikkeitä. (Talossa asuu vanhuksia jotka pelkäävät koiria.) Kun mentiin sisään syömään Lex kävi nukkumaan eteiseen. Kun isä lähti saunaan lähdin itse kiertämään kirkkoa ympäri. Siellä se touhotti Leximäiseen tapaansa. Lenkin jälkeen jäätiin "kesähuoneeseen" istuskelemaan. Koitin saada sen keinuun kanssani, muittei halunnut. Istui keinun vieressä ja katseli. Tunnin verran istuin vielä sisällä ennenkuin lähdin hakemaan teinejä. Sen aikaa Lex nukkui ja autoon päästyään jatkoi uniaan. Tervehti autoon tulleet teinit ja kävi takaisin maate. Koko kotimatkan nukkui tyytyväisenä kontissa. Nousi katsomaan kuitenkin kun tiputtelin ne pari ei omaa teiniä koteihinsa.
 Täytyy kyllä sanoa että tuo koira on nyt juuri sitä mitä siitä ottaessa hain. Aivan mahtava kotikoira, ei enää hötkyile vieraista koirista. Tottelee ihmeen hienosti arkielämässä ja sen kanssa oli todella ihana liikkua tämä päivä. Aivan mahtavaa.
 Nyt tuo nukkuu sikeästi vieressäni. <3 Lex <3