Jälkikauden avaus

Lähes viikon sairasteluun ja sohvalla makaamiseen kyllästyneenä, oli pakko mennä keuhkoja uhmaten pellolle. Koira-autoa kun ei ollut saatavilla, tallasin tuohon tontien vieressä olevalle kultivoidulle mullalle.
 Kun hain jälkipaalun ja muut jälkikamppeet alakerrasta, sekosi Lex jo täysin. Ravaaminen ja piippaus kuului ulos asti. Kun lähdin kävelemään pellolle, Samu huomasi paalun kädessäni, Se sekosi myös täysin ja meinasi revetä liitoksistaan. Piippausta kuuntelin koko jäljen teon ajan.

 Tallasin Lexille 150askeleen jäljen jonka päähän laitoin purkin. Joka askeleella oli ruoka. Lex muisti heti mitä pitää tehdä. Paalunamit ei kelvannut vaikka koitin sitä siinä jumittaa. Alkuun otti vaan oikean puoleista jälkeä, mielestäni kuitenkin talloin aika lähekkäin ne askeleet. Puutuin itse tarkemmin ja alkoi tarkistaa myös vasenta puolta. Puolessa välissä kyllästyi ilmeisesti mun tiukkaan liinaan ja pysähtyi ja nosti pään ylös. Ajoin niin läheltä että liina epähuomiossa jäi välillä tiukaksi. Löysätessäni lähti kuitenkin etenemään, hiukan oli huolimattomampaa menoa, mutta en päästänyt etenemään jollei tarkistanut akseleita. Tästä turhautuneena nosteli taas päätään ja jouduin avittamaan hiukan että päästäisiin loppupurkille. Lex näki purkin noin viiden askeleen päästä ja kävi heti maahan. Wau, tuo koira oppi siis sen ilmaisun viime kauden aikana :) Vaadin kuitenkin lähemmäs purkkia. Namien syönnin jälkeen pyysin sivulle istumaan ja palkkasin pallolla.

 Kun menin Samua tarhasta hakemaan oli sillä kierrokset jo ihan pilvissä. Pellolle kävellessä seurautin ja käveltiin paalun ohi moneen kertaan, istutin sitä ja vaikka mitä, muttei rauhottanut ainakaan menoa yhtään.   Sille olin tehnyt noin 400askeleen jäljen, kolmella ihan uudella esineellä ja kahdella kulmalla. Laitoin ruokaa noin kymmen askelta ennen paalua, koska Samulla on paalullerynnimisongelma. Olen siis koittanut jos tuo auttaisi siihen että menisi rauhallisemmin. Näin olen tehnyt jo syksylläkin, mutta näköjään vielä ei ole tuottanut tulosta. Täytyy siis keksiä uusia ratkaisuja tuohon ongelmaan. Vauhtia oli taas ihan liikaa. Jarruttelin minkä pystyin, mutta meno vaan kiihtyi. Ruualle pysähtyi töksähtäen kun oli menossa yli niistäkin. Esineilmasut oli nopeita ja suoria. Vaikka rauhottelin tosi pitkään esineillä, pysähtyi Samu silti kulmien jälkeen seisomaan ja selvästi näytti siltä että "huilaili". Toiseen kulmaan tullessa haki oikean suunnan liian kovalla vauhdilla, ei tainnut poika ehtiä nenää pahemmin auki pitää. Ihan mahdoton vauhti.

Ja keuhkot hiukan hermostuivat, yskiminen siis jatkuu...

Niinpä niin...

Kerran kirjottaa ja sitten taas unohtaa.. Noh, näin sairastaessa kun ei muutakaan tekemistä ole niin aivot rullaa ja josko sitten sanasen taas naputteliskin.

Viimekertaisen merkinnän operaatio koiranväsytys sujui tavoitteellisesti. Lex ei pitäny kolmen tunnin lepotaukoa, oli siis odotettavissakin, joten kotimatkalla juostiin löysällä liinalla, välillä jopa jääden mun taakse.  Matkaa kertyi kaks kertaa reilu 7km.

Treenirintamalla ei mitään edistävää ole tapahtunut. Päätin henkisen hyvinvointini vuoksi jättää ne kuviot hetkeksi kokonaan. Aika näyttää kuinka pitkäksi aikaa. Jälkikauden kuitenkin aloitan kunhan flunssan kourista paranen siihen kuntoon. Pellot olleet sulana jo jonkun aikaa, joten homeetkin pitäis olla tuulen ja auringon mukana haihtuneet. Maratonpuhelu katkasi ajatukset, joten jääköön kirjottelu taas tähän.

Josko yrittäis taas...

Paljon on tapahtunut sitten viime käynnin. Samusta tuli luppakorva tapaturman seurauksena. Samukin kävi näyttelyssä hakemassa sen tarvittavan H:n, jos vaikka kävis niin hyvä tuuri että joskus sille ne ykköstulokset kolmosluokasta saataisiin. Joskus aikanaan päättänyt että koiran koulutan valioksi asti, hieman on oma aktiivisuus asian eteenviemiseksi tosin laantunut. Toivotaan että normi innostus tulee vielä takaisin.
 Lex kävi samaisessa näyttelyssä. Ensimmäinen serti kasassa, siinä siis mahdollinen toinen valioksi suuntaava elukka. Ei tosin sellanen valio mitä olen haaveillut. No aika näyttää tuleeko niitä sertejä lisää ja senkin että saanko sitä ikinä kokeeseen asti.
Tänään suunnitelmissa operaatio Lexin väsytys. Katotaan muistanko kirjotella että kuinka onnistui, sen näätte sitten ilmestyneekö tänne tekstiä vai ei.