Esineruutua

Aamulla lähdettiin poikien kanssa metsään. Ajatuksena esineruutu. Mukana myös Mosse. Ja koska pojathan ei (siis lähinnä Lex) tule toimeen keskenään ilman yht' äkkistä tappelusessiotam, Eku oli Lexin remmin päässä kun käveltiin metsään.
 Koirat puihin kiinni ja mentiin vähän matkan päähän tallaamaan kapea "ruutu". Mosse oli ainut kuka odotti rauhallisesti, mun pojat haukkua paukutti minkä kitusistaan kerkes.
 Ekalla kerralla tehtiin niin, että juostiin karkuun lelun kanssa ja sitten koira etsimään. Jätettiin kaksi esinettä aika lähekkäin puoleen väliin tallattua aluetta. Jokainen toi sen ensimmäisen sieltä metsästä reippaasti. Toiselle koitettiin lähettää, mutta piti käydä auttamassa kaikkia, että tajusivat siellä olevan vielä toinenkin lelu.
 Toisella kerralla oli lelu vietykin jo etukäteen ihan perälle. Kenelläkään ei ollut ongelmaa upota ja etsiä nenällään se lelu. Samulla on ollut jäljelläkin ongelmana käyttää silmiään, ja ekalla kerralla käyttikin silmiä etsiessään lelua. Tälläkertaa jo hokasi että täytyy avata se nenä että se lelu löytyy.
 Kolmannella kerralla jätettiin esine aika lähelle. Lex ja Samu saivat hajun siitä yli juostessaan. Mossea häiritsi selkeästi joku muu haju ja tuli leiriimme haistelemaan. Maassa olikin lehti missä oli verta. Lopulta Mosse löysi myös lelunsa nenää käyttämällä ja saatiin kaikille pojille onnistunut lopetus. Samun tassuista löytyi syy minkä takia Mossea kiinnosti se veren haju. Takajalan anturasta puuttui pieni pala. Ilmeisesti oli juostessaan raapassut sen johonkin kiveen tai vastaavaan.

 Ilman säikähdyksiäkään en selvinnyt. Lex oli melkein saanut nakerrettua liinan poikki. Onneksi huomasin ajoissa ja sain solmittua kohdan ennekuin katkesi. Mossen ollessa toisessa treenissä huomasin Samun juoksevan vapaana. Maahan karjasu ja tutkimaan tilanne. Liina katkennut, joko sekin sen hampaillaan jyrsinyt sen poikki tai sitten katkesi kiskoessaan siinä malttamattomana. No joka tapauksessa, jollen löydä aikanaan ostamiani ketjuja, täytyy mennä sellaiset investoimaan ettei tule toiste tollaisia säikähdyksiä. Haukunesto pannatkaan ei pahitteeks olis :D

 Yllätyin kuinka upeasti pojat toimivat. Lexille olen jokusen treenin tehnyt niin että näkee kun itse vien lelun tähän piha "metsään" ja Samu ei ole koskaan moista edes kokeillut. Lajin vaihto on sen kanssa kytenyt mielessä ja ajatus kuulostaa vielä houkuttelevammalta kun näki kuinka paljon se nautti juosta siellä metsässä.

Jälkikauden avaus :)

Uuden vuoden kunniaksi lähdettiin autolla kohti jälkipeltoa. Ne muutamat jäljet mitä tässä on syksyn kokeiden jälkeen tullu tehtyä, on ollu tossa ihan näköetäisyydellä olevalla pellolla.

Samulle tein viiden kulman jäljen kuudella esineellä, mistä yksi jäi löytymättä. Lähti jäljelle hienosti omalla vauhdillaan. Ekan esineen muistin laittaneeni kauemmas enkä ollenkaan ollut vielä valmistautunut ilmaisuun kun Samu suorastaan tipahti maahan. Wau kuinka upea ilmasu olikaan. Kulmat oli merkkaamatta kun merkit olin jo laittanut talviteloille, enkä huomannut niitä autoon nostaa. Kuitenkin selviutui ihan hyvin kulimistakin. Tokavika kulma kääntyi vastatuuleen, minkä Samu meni ensin hieman yli jonka jälkeen hieman paineistui ka haki jäljen ilmavainulal kaahottaen. Rauhoittui kuitenkin kun löysi jäljen päälle. Tällä suoralla jäi se esine ilmeisesti huomaamatta. Huopainen esine, minkä kanssa oli ollut ennenkin ongelmia. Vikalla suoralla oli kaksi esinettä, ensimmäisen ilmaisi nopeasti, mahdollisesti ehti ottaa suuhunsa, mutten ole ihan varma. Viimisen esineen ilmaisi myös nopeasti, mutta esine suussa. Vein viidentoista askeleen päähän uudelleen ja jostain syystä yritii väistää sitä ja yritti tarjota kulmaa vasemmalle. Vaadin kuitenkin etenemisen suoraan ja jälleen esinesuussa maahan. Vein viiden askeleen päähän, sama toistui. Hitsin elukka kun keksi että paineen alla voi sitten rauhotella itseään ottamalla sen esineen suuhun. Ja siitäpä sitä painetta sitten saadaan lisää kun kielto tulee siihenkin.

Lexille kuuden puuesineen suora. Alkuun ruokaa ja jäljestää jo ihan kivan näköisesti, tyhjät askeleetkaan ei tuottanut sille murheita. Esienitä ei omatoimisesti ilmassut mutta meni kuitenkin käskyn kuultuaan ripeästi maahan ja odotti palkkausta. Karkaamaan pyrkii siitä maasta. Kuudennella esineellä palkkailin olettaen että se oli vasta viides, lähetin koiran jatkamaan ja eipä se tietenkään kovin pitkälle päässyt, kun rupesi etsimään sitä jälkeä. Siinä vaiheessa tajusin että hitsi nyt tuli ite mokattua.

Molemmat pojat suoritti tehtävänsä mallikkaasti. Ainoat virheet oli ohjaajan aikaansaannoksia :)