Tässä koittanut pohtia että mikä olis se punainen lanka Lexille, että saisi sen tajuamaan mitä jana tarkoittaa.
Vinkkinä sain laittaa paalun metsään, koska sille on jäljen salat aloitettu pellolla ja paalulta.
Oletin että kyllähän se nyt sen paalun muistaa ja tajuaa, mutta luulo ei ole tiedon väärti, ja tässäkin tapauksessa sormi meinaa mennä suuhun.
Tehty metsään pelkkiä janaharjoituksia jo kymmeniä, eikä valoa tunnelin päässä näy vieläkään.
Viikolla tein ensin kaksi normi jälkeä missä jälki lähti paalulta. Lähetin kuitenkin janalle. No Lex ei tajunnut mitään niistä paaluista. No tein sitten kolme pelkästään paalutreeniä niin että paalulla on pallo. Ajatuksena se että suunnistaisi suoraan paalulle. Kolmannelle menikin jo ihan suoraan. Kahden päivän päästä kaksi samalaista pallopaalulla treeniä. Kolmannesta lähti jo normi jälki.
Sille paalulle menikin suht suoraan, mutta jäi etsimään sitä palloa. Kunnes tajusi lähteä jäljestämään. Haahuillen ja ihan pihalla ollen. Kunne späästiin ekalle kepille. Siitä lähti suht hienosti taas suorittamaan.
Neljännen kepin jälkeen ajoi suoraan, ja yli kulman, jopa jonkun matkaa ennekuin alkoi olemaan ihan että häh, en mä olekaan jäljellä. Jälki oli merkattu, mutta koska koira ajoi upeasti en tajunnut katsella seuraavaa merkkiä jolloin mentiin ohi kulman. Hetken aikaa haahuillessa sain näköhavinnon merkistä ja ohjasin koiraa siihen suuntaan. Kun sai hajun kepistä, se etsii sen kyllä tarkkaan ennnkuin ilmaisee. Olen siis antanut ottaa suuhun ja sen jälkeen käy vasta maahan. Todella hyvä tapa tuon kohdalla. Melkein voisin vannoa että keppi ei metsään enää jää. Jollei olla toodella pahasti metsässä, eli metrejä jäljen sivussa.
Loppuun kuitenkin päästiin ja pallokin löytyi.
Eilen tein sitten pellolle 300 askeleen suoran minkä päässä oli pallo. Paalulle koitin lähettää janamaisesti, mutta huhheijaa kun oli taas hakusessa sekin. Paalulle päästyään tutki tosi tarkkaan sen ja lähti omatoimisesti sitten jäljestämään. Muutaman kymmeneaskeleen jälkeen oli sitä mieltä että jäljen on pakko jo kääntyä. Pysähdyin itse ja annoin koiran löytää se jälki uudelleen, toisen kerran kun poikkesi jäljeltä ei meinannut millään uskoa että me ei liikuta ennenkuin on oikea suunta. Löysikin sen vihdoin. Kolmannekin kerran poikkesi jäljeltä ja löysi todella nopeasti takaisin, ihan vaikutti siltä että Lex tiesi kokoajan missä se meni, mutta halusi kuitenkin käydä tarkastamassa, josko kuitenkin sieltä kulma jostain löytyisi. Hohhoijjaa..
Sen jälkeen jäljestikin tiiviisti nenä maassa ja jäljellä pysyen. Pallo oli päässä taas, ja kun löysi pallolle asti, säpsähti oiekin yllättyneenä löydöstään. Tänään piti mennä tekemään samanlainen, mutta laiska aamu ja iltavuoro töissä sotki suunnitelman. Aamulla sitten kaksi tuollaista samanlaista suoraa, katsotaan kuin mein taas käy....
ps. ilmotin mä sen kokeeseen taas, mutta tälläkertaa vaan kestävyys sellaseen. Jos ei sitäkään läpäise ekalla kerralla niin täytyy sanoa että ei oo oikeesti todellista :D
Hukat
lauantai 30. elokuuta 2014
perjantai 15. elokuuta 2014
Lex metsäjälkikokeessa
Keskiviikkona tuli korkattua elämäni ensimmäisen kansallisten koe.
Koira ei ehkä ollut vilä ihan kisavalmis kuitenkaan, mutta eipä se ota jollei annakaan ;)
Ihan pihalla oleva ohjaaja, ilman ihmeempää jännitystä, oli aika katastrofaalinen asia jo alkuunsa.
Ainut miten jännitys näkyi oli ihan tolkuton pölöttäminen ihan mitäänsanottavia asioita.
Kokoontuminen tutulla kentällä, menin ajoissa ja ekana. Otin noudot ja eteenmenon. treenin kannalta, eli puutuin kaikkeen mitä ei kuulu koesuoritukseen. Kuten syliin tuleminen kapulan kanssa ja sen kapulan pureskelu. Eteenmenossa pallo kuopassa piilossa. Meni muuten ihan luotisuoraan kuopalle. Aiemmin siis kaartanut vasemman kautta.
Sitten alkoikin jo muita saapumaan kentälle. Paperien tarkastusta ja sen semmosta touhua, jonka jälkeen koirien tarkastus. Ei ongelmaa siinäkään. Aikanaan Samun kanssa joutu jo sitäkin "pelkäämään".
Koirat autoon ja nokka kohti metsää.
Arpaonni ei osunut taaskaan mulla kohdilleen ja nostin viimeisen jäljen. Auton siirtoa pariin otteeseen ei ehkä ollut kokemattomalle koirallekaan paras mahdollinne. Vihdoin kun auto oli oman jäljen läheisyydessä, käytin koiran tarpeillaan ja lähdin mukamas keppien kanssa maastoon.
Edellisen koirakon hävittyä metsän siimeksiin otin Lexin autosta ja valmistauduin niinkuin treeneihinkin.
Paikalle saapui pari autoa lisää kun oltiin siirtymässä omalta autolta lähemmäs. Istutin koiran odottamaan lupaa siirtyä lähtöpisteeseen. Lex vaikutti ihan samalta kun treeneissä.
Ilmoittautumisen ajan oli rauhallinen ja siirryin aloituspisteeseen. Liina jalkojen väliin ja käsky. Muutaman askeleen jälkeen kaartoi vasemmalle, oikealle ja takaisin mua kohti. Annoin uudelleen käskyn, mutta rakkimokoma päätti vääntää tortut. Voi kiesus. Oi tehnyt tarpeensa jo aiemmin.
Jäleen uusi käsky, meni janan päähän, tuli takas ja otti hienosti jäljen. No ainut ongelma että se oli se takajälki. Tuomarin käskystä kutsuin koiran takas janalle ja uutta käskyä jälleen. Lähtikin jäljestämääm oikeaan suuntaan, mutta ei niinkään hyvin kun olisin toivonut. Heti melkein tuli lievä nousu, missä näin jäljet. En kuitenkaan saanut koiraa ottamaan jälkeä tarpeeksi hyvin, ja haahuili miten sattuu siellä metsässä.
Säkällä löysin yhden kepin ja ajattelin että josko nyt. No ei. Ei vaan saanut koira itseään jäljestysmoodiin. Haahuili minkä kerkes ja lopulta ajauduttiin tielle missä auto sijaitsi. Päätinkin että tää oli nyt tässä ja luovutin sen ainokaisen kepin.
Koira autoon ja muiden luo. Olin jo jättämässä leikin kesken, mutta Eku sai mut puhuttua jatkamaan maksettua treeniä. Huiliahan siinä tuli sitten kun eka koira lähti ruutuun, me siis viidensiä.
Ruutuun meni jäljestäen, etukäteen pelkäsin että en saa pidettyä koiraa käskyillä hanskassa, mutta onnistuihan sekin. Lähetys ruutuun, lähti vauhdikkaasti töihin, hännän näin kun löysi esineelle, lähti tulemaan suoraan kohti, kunnes sai hajun toisesta esineestä, meni sen luo kiven taa jolloin annoin tuo käskyn. Lex tuli suoraan eteeni, luovutti esineen ilman vastarintaa. Tuomarin luo mennessä ilmoitti pisteiksi 27.
Ekulla oli Lexin pallo. Lex otti sen mielellään vastaan ja jolkoteltiin takaisin autolle. Autolla kuulin että suoritukseen meni aikaa 39sekuntia :D
No mentiin sitten hakemaan vikalistaa tottikseenkin.
Parina dobermann uros. Itse ajattelin että oh no, mutta eipä sekään aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa.
Lex ekana paikalla makuuseen. Mitään ongelmaa ollu sinne mentäessä, siellä ollessa eikä sieltä poistuessa. Ite tietenkin jännitin ihan sairaanpaljon, varsinkin noutojen aikana.
Paikallamakuun jäkeen kun toinen koira oi päässyt eteenmenon loppuun, haukutin "vahingossa" hiukan. Alotuspisteeseen mennessä koira oli onnistunut bongaamaan noutokapulan telineellä.
Kaavio alkoi hieman löysästi, kuitenkin pysyi mukana. Hidaskävely oli omasta näkökulmasta paras hetki. L:n sakaraan mentäessä kapulateline muistui taas mieleen ja meinas karata vinoesteelle. Istuminen ihan vinoon, henkilöryhmään mentäessä häröili ihan älyttömästi, kuten siellä ryhmässäkin. Istumisen suoritti seisomalla. Maahanmenon istumalla. Luokse tuli ihan ok, muttei sivulle siirtynyt ekalla käskyllä. Tokalla tuli, mutta jäi hiukan taakse. Sieltä noutoihin siirryttäessä koitin saada koiralle parempaa virettä, mutten onnistunut "sallituin" keinoin. Kapultelineelle mentäessä ois haluunu ite ottaa sen kapulan telineeltä.
Tasamaanoudossa ehti karata, annoin kuitenkin käskyn samantien perään. Luovutti kapulan seisaaltaan vinossa.
Hyppyesteellä, odotti lupaa. Hyppäsi ilman kosketusta. Haki kapulan ja lähti hubbabubbailemaan. Uuden tuo käskyn saatuaan tuli syliin, jouduin käskemään istumaan. Irroti vielä suht ok, tosin pureskelu oli jotain ihan älytöntä. Jätin perusasennon väliin sivulle siirtymisen jälkeen. Vinoesteen suoritti ihan mallikkaasti, mitä nyt se kapulan pureskelu. Tuli jopa eteen istumaan. Irrotus tuottikin sitten jo ongelmaa. Siirtyminen kapulatelineelle ok, mutta kun asetin kapulan telineelle, hengähdin, ja olin valmistautunut siirtymään aloituspisteeseen, Lex päätti vielä hauskuttaa yleisöä käymällä kapulan kimppuun ja se oli siis jo telineessä.
Eteenlähetys oli suora, mutta korvat oli jo hukassa. Maahan meni kolmannella. Kävi siis kuopalla tsekkaamassa. Hömistyneenä katseli mua kohti. Video(mitä en julkaise) kertoi että oli jo menossa viiveellä tokan käskyn jälkeen maahan kun karjaisin sen kolmannen käskyn.
Kokemus oli hieno, varsinkin kun ei mulla itellä ollu hajuakaan miten mentsässä toimitaan. Suoriuduttiin hengissä, se on pääasia. Ja ens kerralla olen itse jo viisaampi. Maastopisteet siis 77 ja tottispisteet 66. Yhtään enempää en olisi tuosta suorituksesta edes halunnut.
Näillä mennään ja jatketaan treeniä. Koira ei ole valimis, mutta ohjaaja jo on :D TreeniTreenia ja lisää vaan Treeniä. Sillä ne suoriutkset paranee!
Sori perhe, kunhan tää tuleva tauti saadaan sivuutettua tai sitten podettua, mä juoksen taas siellä tottiskentällä/ metsässä. Ja eipä me tietenkään niitä puruharjoutuksiakaan olla missän vaiheessa lopetettu. Ne edistyy jopa yli omien odotusten. Samaan aikaan treenataan kaikkea, sanokoon kuka mitä haluaa....
Koira ei ehkä ollut vilä ihan kisavalmis kuitenkaan, mutta eipä se ota jollei annakaan ;)
Ihan pihalla oleva ohjaaja, ilman ihmeempää jännitystä, oli aika katastrofaalinen asia jo alkuunsa.
Ainut miten jännitys näkyi oli ihan tolkuton pölöttäminen ihan mitäänsanottavia asioita.
Kokoontuminen tutulla kentällä, menin ajoissa ja ekana. Otin noudot ja eteenmenon. treenin kannalta, eli puutuin kaikkeen mitä ei kuulu koesuoritukseen. Kuten syliin tuleminen kapulan kanssa ja sen kapulan pureskelu. Eteenmenossa pallo kuopassa piilossa. Meni muuten ihan luotisuoraan kuopalle. Aiemmin siis kaartanut vasemman kautta.
Sitten alkoikin jo muita saapumaan kentälle. Paperien tarkastusta ja sen semmosta touhua, jonka jälkeen koirien tarkastus. Ei ongelmaa siinäkään. Aikanaan Samun kanssa joutu jo sitäkin "pelkäämään".
Koirat autoon ja nokka kohti metsää.
Arpaonni ei osunut taaskaan mulla kohdilleen ja nostin viimeisen jäljen. Auton siirtoa pariin otteeseen ei ehkä ollut kokemattomalle koirallekaan paras mahdollinne. Vihdoin kun auto oli oman jäljen läheisyydessä, käytin koiran tarpeillaan ja lähdin mukamas keppien kanssa maastoon.
Edellisen koirakon hävittyä metsän siimeksiin otin Lexin autosta ja valmistauduin niinkuin treeneihinkin.
Paikalle saapui pari autoa lisää kun oltiin siirtymässä omalta autolta lähemmäs. Istutin koiran odottamaan lupaa siirtyä lähtöpisteeseen. Lex vaikutti ihan samalta kun treeneissä.
Ilmoittautumisen ajan oli rauhallinen ja siirryin aloituspisteeseen. Liina jalkojen väliin ja käsky. Muutaman askeleen jälkeen kaartoi vasemmalle, oikealle ja takaisin mua kohti. Annoin uudelleen käskyn, mutta rakkimokoma päätti vääntää tortut. Voi kiesus. Oi tehnyt tarpeensa jo aiemmin.
Jäleen uusi käsky, meni janan päähän, tuli takas ja otti hienosti jäljen. No ainut ongelma että se oli se takajälki. Tuomarin käskystä kutsuin koiran takas janalle ja uutta käskyä jälleen. Lähtikin jäljestämääm oikeaan suuntaan, mutta ei niinkään hyvin kun olisin toivonut. Heti melkein tuli lievä nousu, missä näin jäljet. En kuitenkaan saanut koiraa ottamaan jälkeä tarpeeksi hyvin, ja haahuili miten sattuu siellä metsässä.
Säkällä löysin yhden kepin ja ajattelin että josko nyt. No ei. Ei vaan saanut koira itseään jäljestysmoodiin. Haahuili minkä kerkes ja lopulta ajauduttiin tielle missä auto sijaitsi. Päätinkin että tää oli nyt tässä ja luovutin sen ainokaisen kepin.
Koira autoon ja muiden luo. Olin jo jättämässä leikin kesken, mutta Eku sai mut puhuttua jatkamaan maksettua treeniä. Huiliahan siinä tuli sitten kun eka koira lähti ruutuun, me siis viidensiä.
Ruutuun meni jäljestäen, etukäteen pelkäsin että en saa pidettyä koiraa käskyillä hanskassa, mutta onnistuihan sekin. Lähetys ruutuun, lähti vauhdikkaasti töihin, hännän näin kun löysi esineelle, lähti tulemaan suoraan kohti, kunnes sai hajun toisesta esineestä, meni sen luo kiven taa jolloin annoin tuo käskyn. Lex tuli suoraan eteeni, luovutti esineen ilman vastarintaa. Tuomarin luo mennessä ilmoitti pisteiksi 27.
Ekulla oli Lexin pallo. Lex otti sen mielellään vastaan ja jolkoteltiin takaisin autolle. Autolla kuulin että suoritukseen meni aikaa 39sekuntia :D
No mentiin sitten hakemaan vikalistaa tottikseenkin.
Parina dobermann uros. Itse ajattelin että oh no, mutta eipä sekään aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa.
Lex ekana paikalla makuuseen. Mitään ongelmaa ollu sinne mentäessä, siellä ollessa eikä sieltä poistuessa. Ite tietenkin jännitin ihan sairaanpaljon, varsinkin noutojen aikana.
Paikallamakuun jäkeen kun toinen koira oi päässyt eteenmenon loppuun, haukutin "vahingossa" hiukan. Alotuspisteeseen mennessä koira oli onnistunut bongaamaan noutokapulan telineellä.
Kaavio alkoi hieman löysästi, kuitenkin pysyi mukana. Hidaskävely oli omasta näkökulmasta paras hetki. L:n sakaraan mentäessä kapulateline muistui taas mieleen ja meinas karata vinoesteelle. Istuminen ihan vinoon, henkilöryhmään mentäessä häröili ihan älyttömästi, kuten siellä ryhmässäkin. Istumisen suoritti seisomalla. Maahanmenon istumalla. Luokse tuli ihan ok, muttei sivulle siirtynyt ekalla käskyllä. Tokalla tuli, mutta jäi hiukan taakse. Sieltä noutoihin siirryttäessä koitin saada koiralle parempaa virettä, mutten onnistunut "sallituin" keinoin. Kapultelineelle mentäessä ois haluunu ite ottaa sen kapulan telineeltä.
Tasamaanoudossa ehti karata, annoin kuitenkin käskyn samantien perään. Luovutti kapulan seisaaltaan vinossa.
Hyppyesteellä, odotti lupaa. Hyppäsi ilman kosketusta. Haki kapulan ja lähti hubbabubbailemaan. Uuden tuo käskyn saatuaan tuli syliin, jouduin käskemään istumaan. Irroti vielä suht ok, tosin pureskelu oli jotain ihan älytöntä. Jätin perusasennon väliin sivulle siirtymisen jälkeen. Vinoesteen suoritti ihan mallikkaasti, mitä nyt se kapulan pureskelu. Tuli jopa eteen istumaan. Irrotus tuottikin sitten jo ongelmaa. Siirtyminen kapulatelineelle ok, mutta kun asetin kapulan telineelle, hengähdin, ja olin valmistautunut siirtymään aloituspisteeseen, Lex päätti vielä hauskuttaa yleisöä käymällä kapulan kimppuun ja se oli siis jo telineessä.
Eteenlähetys oli suora, mutta korvat oli jo hukassa. Maahan meni kolmannella. Kävi siis kuopalla tsekkaamassa. Hömistyneenä katseli mua kohti. Video(mitä en julkaise) kertoi että oli jo menossa viiveellä tokan käskyn jälkeen maahan kun karjaisin sen kolmannen käskyn.
Kokemus oli hieno, varsinkin kun ei mulla itellä ollu hajuakaan miten mentsässä toimitaan. Suoriuduttiin hengissä, se on pääasia. Ja ens kerralla olen itse jo viisaampi. Maastopisteet siis 77 ja tottispisteet 66. Yhtään enempää en olisi tuosta suorituksesta edes halunnut.
Näillä mennään ja jatketaan treeniä. Koira ei ole valimis, mutta ohjaaja jo on :D TreeniTreenia ja lisää vaan Treeniä. Sillä ne suoriutkset paranee!
Sori perhe, kunhan tää tuleva tauti saadaan sivuutettua tai sitten podettua, mä juoksen taas siellä tottiskentällä/ metsässä. Ja eipä me tietenkään niitä puruharjoutuksiakaan olla missän vaiheessa lopetettu. Ne edistyy jopa yli omien odotusten. Samaan aikaan treenataan kaikkea, sanokoon kuka mitä haluaa....
sunnuntai 22. kesäkuuta 2014
Päivitystä blogiin&laumatilanteeseen
On vierähtänyt taas jokunen hetki kun tänne olen jaksanut mitään naputella.
Laumassa on tapahtunut vähennys. Samu on päässyt kutinoistaan ja muuttanut sateenkaarisillalle toukokuun alussa. Aikojen saatossa kasvaneet tavotteet jäi saavuttamatta, mutta koiran hyvinvointi oli kuitenkin ykkössijalla ja raskas päätös oli tehtävä.
Yritetään sitten saavuttaa jotkin tavoitteet tuon Lexin kohdalla. Eihän se siihen kykene mihin Samulla oli suunnitelmat, mutta ehkä sitten sen seuraavan kanssa. Sitä tosin ei ole tulossa ihan lähiaikoina.
Ninja-mummo ja Lex saavat nyt nauttia toisistaan. Lex on alistunut pahnan pohjimmaiseksi. Ei ole kertaakaan koittanut kukkoilla Ninjalle. Mummokin on nuortunut ihan silminnähden ja jaksaa temuta Lexin kanssa ihan sovussa. Ainoastaan tuo teinimeininki fritsujen tekoyritys on sille liikaa ;)
Laumassa ei siis tule enää olemaan kuin kaksi koiraa kerrallaan. Oli se elo sen verran rankkaa kun kaksi ei tullut toimeen keskenään. Keskityn nyt tuon Lexin treenaamiseen.
Ninja on opettanut Lexin syömään ruokansa. Joudun kuitenkin vahtimaan vieressä, koska Lex ystävällisesti väistyy kupilta jos Ninja päättää samalle kupille mennä. Poika onkin saanut lihaa luittensa ympärille, josko nyt vaikka ne lihaksetkin alkais vihdoin kasvaa.
Ninja viettää siis ansaittuja eläkepäiviään ihan kotikoirana. Sen ainut mielenkiinnonkohde on nykypäivänä ruoka. Ja sen kerjääminen. Jatkuvasti on sitä mieltä ettei ole ruokaa saanut ;)
Lexin tavoiteet tälle kaudelle on saada tulos jälkikokeesta. Työmaata on vielä vaikka kuinka paljon, mutta luulen että suorituu kuitenkin jokaisesta osa-alueesta.
Noutokapula tottiksessa on suurin haaste. Ja siinäkin se edessä istuminen kapula suussa. Olen onnistunut opettamaaan sille että äitin kanssa vain taistellaan ja mieluiten niin että hypätään syliin. Nyt onkin hiukan ihmeissään kun pitäisikin istua edessä. No onnistumisia on ollut ja lisää treenataan, joten eiköhän se pian ala sujumaan.
Esineruutu sille ei pitäisi olla ongelma, paitsi se luovutus ;) Sekin korjaantuu varmasti ihan itsekseen ennen koetta :D
Jäljellä jana treenit on alotettu ja ihan ei vielä omasta mielestä tarpeeksi suoraan sitä linjaa kulje, mutta eiköhän sekin saada jotenkuten kondikseen. Itselle on kauhean vaikeeta hyväksyä se metsässä "vaeltaminen" mutta kepit on aika hyvin löytynyt, ainakin kun tiedän missä ne on. En osaa sanoa jarrutanko koiraa niille vai en, mutta hyvin on nyt ilmassut ne. Välillä ottaa suuhun, mutten anna sen häiritä kun kuitenkin menee myös maahan, jolloin voin olla itse varmempi että keppi oikeasti löytyi.
Laumassa on tapahtunut vähennys. Samu on päässyt kutinoistaan ja muuttanut sateenkaarisillalle toukokuun alussa. Aikojen saatossa kasvaneet tavotteet jäi saavuttamatta, mutta koiran hyvinvointi oli kuitenkin ykkössijalla ja raskas päätös oli tehtävä.
Yritetään sitten saavuttaa jotkin tavoitteet tuon Lexin kohdalla. Eihän se siihen kykene mihin Samulla oli suunnitelmat, mutta ehkä sitten sen seuraavan kanssa. Sitä tosin ei ole tulossa ihan lähiaikoina.
Ninja-mummo ja Lex saavat nyt nauttia toisistaan. Lex on alistunut pahnan pohjimmaiseksi. Ei ole kertaakaan koittanut kukkoilla Ninjalle. Mummokin on nuortunut ihan silminnähden ja jaksaa temuta Lexin kanssa ihan sovussa. Ainoastaan tuo teinimeininki fritsujen tekoyritys on sille liikaa ;)
Laumassa ei siis tule enää olemaan kuin kaksi koiraa kerrallaan. Oli se elo sen verran rankkaa kun kaksi ei tullut toimeen keskenään. Keskityn nyt tuon Lexin treenaamiseen.
Ninja on opettanut Lexin syömään ruokansa. Joudun kuitenkin vahtimaan vieressä, koska Lex ystävällisesti väistyy kupilta jos Ninja päättää samalle kupille mennä. Poika onkin saanut lihaa luittensa ympärille, josko nyt vaikka ne lihaksetkin alkais vihdoin kasvaa.
Ninja viettää siis ansaittuja eläkepäiviään ihan kotikoirana. Sen ainut mielenkiinnonkohde on nykypäivänä ruoka. Ja sen kerjääminen. Jatkuvasti on sitä mieltä ettei ole ruokaa saanut ;)
Lexin tavoiteet tälle kaudelle on saada tulos jälkikokeesta. Työmaata on vielä vaikka kuinka paljon, mutta luulen että suorituu kuitenkin jokaisesta osa-alueesta.
Noutokapula tottiksessa on suurin haaste. Ja siinäkin se edessä istuminen kapula suussa. Olen onnistunut opettamaaan sille että äitin kanssa vain taistellaan ja mieluiten niin että hypätään syliin. Nyt onkin hiukan ihmeissään kun pitäisikin istua edessä. No onnistumisia on ollut ja lisää treenataan, joten eiköhän se pian ala sujumaan.
Esineruutu sille ei pitäisi olla ongelma, paitsi se luovutus ;) Sekin korjaantuu varmasti ihan itsekseen ennen koetta :D
Jäljellä jana treenit on alotettu ja ihan ei vielä omasta mielestä tarpeeksi suoraan sitä linjaa kulje, mutta eiköhän sekin saada jotenkuten kondikseen. Itselle on kauhean vaikeeta hyväksyä se metsässä "vaeltaminen" mutta kepit on aika hyvin löytynyt, ainakin kun tiedän missä ne on. En osaa sanoa jarrutanko koiraa niille vai en, mutta hyvin on nyt ilmassut ne. Välillä ottaa suuhun, mutten anna sen häiritä kun kuitenkin menee myös maahan, jolloin voin olla itse varmempi että keppi oikeasti löytyi.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Me kans ku muutkin jo ;)
Käytiin siis jäljellä Lexin kanssa. Tuohon viereeen multapellolle polkasin kahdensadan askeleen jäljen neljällä esineellä. Ruoka oli paljon, mutta tyhjääkin viisi askelta välissä. Ennen ja jälkeen esineiden oli myös tyhjää.
Kun hain koiran oli se jo ihan selvillä mihin ollaan menossa. Ulos päästyään nenä maassa. Tontin reunalla otin sivulle käskyn alaiseksi ja siirryttiin paalulle. Ei meinannut malttaa olla paikallaan kun puin liinan jalkojen väliin.
Hienosti otti paalun, ja lähti ajamaan askel askeleelta. Tuuli puuskautti alkumatkasta ja nenä meinasi mennä liikaa vasemmalla, pysähty hetkeksi ja nosti päätään kun liinasta tuli jumitus. Itse tuijotin vaan jäljen suuntaan ja jatkoikin nopeasti jäljestämistä. Kolmella ensimmäisellä esineellä meni hiukan hitaasti ja vinoon maahan, palkkasin pallolla ja mikä ihmetytti niin päästi omatoimisesti pallosta irti hetken sillä pelattuaan ja lähti jäljestämään.
Kolmannen esineen jälkeen jostain syystä vauhti hieman kiihtyi, mutten antanut rynniä. Viimeinen esine olikin jo suora ja reagoi maahan menoon ennekuin ehdin antaa käskyn.
On tainnu poika talvitauolla funtisa asiaa. Meni niin loistavasti siihen nähden mihin oltiin jääty.
Viikonloppuna oltiin spl:n järjestämällä tottisleirillä Orivedellä. Reilun kahden ja puolen tunnin ajomatka ei hetkauttanut Lexiä millään lailla. Avasin luukun kun menin ilmoitautumaan saapuneeksi, eikä herra parin ensimmäisen vastalausehaukun jälkeen enää reagoinut ohi kulkeviin koiriin. Hiukan olin yllättynyt.
Tottisteltiin kahdeksan koiran ryhmässä. Ensin hiukan seuraamista ja palkkauksen jälkeen alettiin siihen irrotusongelmaan hakemaan ratkaisua. Se olikin yllättävän helppoa, vihdoin tajusin miten pitää toimia. Toinenkin sessio ehdittiin päivän aikana ottaa.
Lähdettiin oman ruokailun jälkeen huonekaverini Annen ja hänen koiransa Tepon kanssa yhdessä lenkille. Pojat eivät reagoineet toisiinsa oikeastaan millään lailla. Ylpeä saan olla Lexin nykytilasta. Käyttäytyy todella mallikkaasti. Lähes vuoden verran sen kanssa onkin töitä tehty arkikäyttäytymisen parantamiseksi. Ja tulos näkyy.
Seuraava huolenaiheeni oli ettei Lex suostuisi syömään erilaisen tilanteen vuoksi. Sekin osoittautui ihan turhaksi huoleksi. Kuppi meni tyhjäksi ilman mutinoita. On tainnut vierihoito Ninjan kanssa auttaa tähänkin ongelmaan.
Aamulla koira oli ihan oma itsensä vaikka nukkui ekaa kertaa autossa kokoyön. Huoleton siis ottaa matkaan mukaan. Pari tottisrinkiä otettiin sunnuntaipäivän aikana. Ekalla kerralla Lex oli jotenki hiemna vaisu, ajattelin ensin että olen ite niin väsynyt että se heijastui koiraan. Kuitenkin kun ensimmäisen treenihetken jälkeen istuskelin ringissä huomasin hetken päästä että koira käyttäyti erilailla autossa, seisoi ja tuijotti minua, vaikka ohi käveli silloinkin koiria luukun edestä. Menin ottamaan koiran ulos ja kaamea kakkahätähän sillä oli. Ja vatsa löysällä. Sen verran kuitenkin stressasi viikonloppua. Toinen tottissessio olikin jo aivan huippulaatuinen.
On se vaan aika tapaus tuo koira. <3
Samu sairaslomailee vielä viikonverran, sitten sekin pääsee taas treenaamisen makuun.
Kun hain koiran oli se jo ihan selvillä mihin ollaan menossa. Ulos päästyään nenä maassa. Tontin reunalla otin sivulle käskyn alaiseksi ja siirryttiin paalulle. Ei meinannut malttaa olla paikallaan kun puin liinan jalkojen väliin.
Hienosti otti paalun, ja lähti ajamaan askel askeleelta. Tuuli puuskautti alkumatkasta ja nenä meinasi mennä liikaa vasemmalla, pysähty hetkeksi ja nosti päätään kun liinasta tuli jumitus. Itse tuijotin vaan jäljen suuntaan ja jatkoikin nopeasti jäljestämistä. Kolmella ensimmäisellä esineellä meni hiukan hitaasti ja vinoon maahan, palkkasin pallolla ja mikä ihmetytti niin päästi omatoimisesti pallosta irti hetken sillä pelattuaan ja lähti jäljestämään.
Kolmannen esineen jälkeen jostain syystä vauhti hieman kiihtyi, mutten antanut rynniä. Viimeinen esine olikin jo suora ja reagoi maahan menoon ennekuin ehdin antaa käskyn.
On tainnu poika talvitauolla funtisa asiaa. Meni niin loistavasti siihen nähden mihin oltiin jääty.
Viikonloppuna oltiin spl:n järjestämällä tottisleirillä Orivedellä. Reilun kahden ja puolen tunnin ajomatka ei hetkauttanut Lexiä millään lailla. Avasin luukun kun menin ilmoitautumaan saapuneeksi, eikä herra parin ensimmäisen vastalausehaukun jälkeen enää reagoinut ohi kulkeviin koiriin. Hiukan olin yllättynyt.
Tottisteltiin kahdeksan koiran ryhmässä. Ensin hiukan seuraamista ja palkkauksen jälkeen alettiin siihen irrotusongelmaan hakemaan ratkaisua. Se olikin yllättävän helppoa, vihdoin tajusin miten pitää toimia. Toinenkin sessio ehdittiin päivän aikana ottaa.
Lähdettiin oman ruokailun jälkeen huonekaverini Annen ja hänen koiransa Tepon kanssa yhdessä lenkille. Pojat eivät reagoineet toisiinsa oikeastaan millään lailla. Ylpeä saan olla Lexin nykytilasta. Käyttäytyy todella mallikkaasti. Lähes vuoden verran sen kanssa onkin töitä tehty arkikäyttäytymisen parantamiseksi. Ja tulos näkyy.
Seuraava huolenaiheeni oli ettei Lex suostuisi syömään erilaisen tilanteen vuoksi. Sekin osoittautui ihan turhaksi huoleksi. Kuppi meni tyhjäksi ilman mutinoita. On tainnut vierihoito Ninjan kanssa auttaa tähänkin ongelmaan.
Aamulla koira oli ihan oma itsensä vaikka nukkui ekaa kertaa autossa kokoyön. Huoleton siis ottaa matkaan mukaan. Pari tottisrinkiä otettiin sunnuntaipäivän aikana. Ekalla kerralla Lex oli jotenki hiemna vaisu, ajattelin ensin että olen ite niin väsynyt että se heijastui koiraan. Kuitenkin kun ensimmäisen treenihetken jälkeen istuskelin ringissä huomasin hetken päästä että koira käyttäyti erilailla autossa, seisoi ja tuijotti minua, vaikka ohi käveli silloinkin koiria luukun edestä. Menin ottamaan koiran ulos ja kaamea kakkahätähän sillä oli. Ja vatsa löysällä. Sen verran kuitenkin stressasi viikonloppua. Toinen tottissessio olikin jo aivan huippulaatuinen.
On se vaan aika tapaus tuo koira. <3
Samu sairaslomailee vielä viikonverran, sitten sekin pääsee taas treenaamisen makuun.
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Surprise!!
Lähdetäänpä liikkeelle tässä tarinassa siitä, että Samu on majaillut sisätiloissa jo reilun viikon ja sen seurauksena Ninja joutui tarhaan Lexin seuraksi.
Viikko on ollut yhtä väsymystä. Lex rähjää tarhassa joka kerta kun Samun kanssa menee ulos. Lenkkeilyt on ollu tooodella vähäisiä. Ninja on jäänyt huonolle huomiolle. Aika radikaalia taas näin yhtäkkiä, kun kerkesi sisätiloissa pari viikkoa jo majailemaan.
Viime maanantaina ja tiistaina kävinkin sitten Ninjan kanssa kaupungilla :D lenkkeilemässä. Pointti tässä on se, että kun takasin tarhaan sen laitoin, juos haastamaan Lexiä leikkiin. Kuitenkaan en väsyneenä saanut aikaseksi tehtyä asian edistämiseksi mitään. Lenkillä ollaan siis käyty niin että molemmilla on kopat päässä, eikä mitään vihamielisyyttä ole ollut havaittavissa.
Pe-la välisenä yönä en nukkunut juuri lainkaan. Samu kupsutti itseään kokoajan ja kun kauluria vasten takajalkaa "hakkaa" ei se ole ihan äänetöntä. Ja kaiken kukkuraksi Lex paukutti jatkuvalla syötöllä tarhassa.
Kun aamulla sain silmäni auki, käytin tietenkin ensimmäisenä Samun. Tauotonta paukuttamista Lexin osalta ja mun raivoamista vastapainoksi. Sori vaan kaikki naapurit, tiedän olevani hieman raivostuttava.
Samu sisään ja kopat kädessä ulos. Lex oli etutarhassa ja sille koppa päähän ja vapauteen. Sen jälkeen sama Ninjalle. Itse linnottauduin sinne tarhan sisäpuolelle. Kun mitään ihmeitä ei tapahtunut, lähdin kohti peltoa. Molemmat vaan hömpötti menemään. Ninja alkoi hinkata sitä koppaansa maahan ja päätin ottaa sen pois. Edelleenkään ei kiinnostunut Lexistä. No otin sitten tasapuolisuuden vuoksi kopan pois myös Lexiltä.
Ja mitään katastrofia ei tapahtunut. Juoksivat rintarinnan ja ilman yhtäkään äänen avausta.
No päätin sitten että en erittele niitä tarhassakaan. Siellä ne on sulassa sovussa. Tunnin aamulenkilläkään ei mitään örinöitä kuulunut. Välillä ne leikki keskenään, haisteli samoja mättäitä, poseeras rinnakkain (pahus kun ei ollut kamera matkassa) ja jopa nuoleskelivat toisiaan.
Viikko on ollut yhtä väsymystä. Lex rähjää tarhassa joka kerta kun Samun kanssa menee ulos. Lenkkeilyt on ollu tooodella vähäisiä. Ninja on jäänyt huonolle huomiolle. Aika radikaalia taas näin yhtäkkiä, kun kerkesi sisätiloissa pari viikkoa jo majailemaan.
Viime maanantaina ja tiistaina kävinkin sitten Ninjan kanssa kaupungilla :D lenkkeilemässä. Pointti tässä on se, että kun takasin tarhaan sen laitoin, juos haastamaan Lexiä leikkiin. Kuitenkaan en väsyneenä saanut aikaseksi tehtyä asian edistämiseksi mitään. Lenkillä ollaan siis käyty niin että molemmilla on kopat päässä, eikä mitään vihamielisyyttä ole ollut havaittavissa.
Pe-la välisenä yönä en nukkunut juuri lainkaan. Samu kupsutti itseään kokoajan ja kun kauluria vasten takajalkaa "hakkaa" ei se ole ihan äänetöntä. Ja kaiken kukkuraksi Lex paukutti jatkuvalla syötöllä tarhassa.
Kun aamulla sain silmäni auki, käytin tietenkin ensimmäisenä Samun. Tauotonta paukuttamista Lexin osalta ja mun raivoamista vastapainoksi. Sori vaan kaikki naapurit, tiedän olevani hieman raivostuttava.
Samu sisään ja kopat kädessä ulos. Lex oli etutarhassa ja sille koppa päähän ja vapauteen. Sen jälkeen sama Ninjalle. Itse linnottauduin sinne tarhan sisäpuolelle. Kun mitään ihmeitä ei tapahtunut, lähdin kohti peltoa. Molemmat vaan hömpötti menemään. Ninja alkoi hinkata sitä koppaansa maahan ja päätin ottaa sen pois. Edelleenkään ei kiinnostunut Lexistä. No otin sitten tasapuolisuuden vuoksi kopan pois myös Lexiltä.
Ja mitään katastrofia ei tapahtunut. Juoksivat rintarinnan ja ilman yhtäkään äänen avausta.
No päätin sitten että en erittele niitä tarhassakaan. Siellä ne on sulassa sovussa. Tunnin aamulenkilläkään ei mitään örinöitä kuulunut. Välillä ne leikki keskenään, haisteli samoja mättäitä, poseeras rinnakkain (pahus kun ei ollut kamera matkassa) ja jopa nuoleskelivat toisiaan.
Kiitos Taina kuvista. Nää on ihania ;)
torstai 20. helmikuuta 2014
tiistai 11. helmikuuta 2014
Samu 7v
Päätinpä lähteä kameran kanssa juoksuttamaan synttärisankaria. Tietenkin kaveri mukaan bilettämään :)
Heti alkuun kun laskeuduttiin pellolle, kulki molemmat nenä maassa jäljestäen. Kissan jäljet johti polkua pitkin alas. Sen enempää ihmettelemättä, kävelin alas ja huutelin hukat mukaan. Kävivät pyörähtämässä mun luona...
...kunnes Samu muisti ne hajut...
..ja lähti takasinpäin haistelemaan.
Ninja jäi odottelemaan että kaveri tulis takasin. Tarkkasilmäinen näkee kyllä Samunkin tässä kuvassa.
Äiti ei se tuu, huuda sitä, jooko.
Hei mihin se nyt menee..
... pakko lähtee perään katsomaan.
Olin jo tässä vaiheessa itse nähnyt pakoon pinkovan jäniksen. Minkä perään molemmat ampasi.. Armottoman tänne karjailun jälkeen, mikä kaikuikin sen verran mukavasti, ettei kuullun ymmärtämiselle olisi pitänyt jäädä epäselvyyttä.. toisin kävi...
Takaisin tulee ainoastaan Ninja.
Piti kääntyä vielä katsomaan etteikö se tosiaan meinaa tulla takasin...
Samuhan ei kuuntele kun jäniksen perään ampasee, vaan juoksee niin pitkään että jänis onnistuu eksyttämään sen. Tässä vaiheessa pistin kameran pois ja lähdin viemään Ninjaa tarhaan. Tuon punaisen rakennuksen takana menee tie missä kulki jokunen auto. Ajatus oli että tietenkihän se jänis sinne tielle menee. No ei onneks menny, Samu juos parin talon pihalla, näin sen useaan kertaan, muttei lotkauttanutkaan tuota pystyssä olevaa korvaa sen merkiksi että olisi tullut luokseni. Kun sain Ninjan tarhaan ja lähdin tietä pitkin kävelemään, juoksee Samu jo pihaan.
Rangaistukseksi pistin sen ensin poseeraamaan :)
jonka jälkeen tottistelemaan..
olihan vaikeeta tuo kapulan suussa pitäminen.
Eihän se koskaan sitä tiukasti suussan pidä, mutta moneen kertaan piti tiputtaa.
Onnistumisen jälkeen sai peuhata pallon kanssa, kunnes...
..päästin myös kaverin tarhasta seuraksi.
maanantai 6. tammikuuta 2014
Esineruutua
Aamulla lähdettiin poikien kanssa metsään. Ajatuksena esineruutu. Mukana myös Mosse. Ja koska pojathan ei (siis lähinnä Lex) tule toimeen keskenään ilman yht' äkkistä tappelusessiotam, Eku oli Lexin remmin päässä kun käveltiin metsään.
Koirat puihin kiinni ja mentiin vähän matkan päähän tallaamaan kapea "ruutu". Mosse oli ainut kuka odotti rauhallisesti, mun pojat haukkua paukutti minkä kitusistaan kerkes.
Ekalla kerralla tehtiin niin, että juostiin karkuun lelun kanssa ja sitten koira etsimään. Jätettiin kaksi esinettä aika lähekkäin puoleen väliin tallattua aluetta. Jokainen toi sen ensimmäisen sieltä metsästä reippaasti. Toiselle koitettiin lähettää, mutta piti käydä auttamassa kaikkia, että tajusivat siellä olevan vielä toinenkin lelu.
Toisella kerralla oli lelu vietykin jo etukäteen ihan perälle. Kenelläkään ei ollut ongelmaa upota ja etsiä nenällään se lelu. Samulla on ollut jäljelläkin ongelmana käyttää silmiään, ja ekalla kerralla käyttikin silmiä etsiessään lelua. Tälläkertaa jo hokasi että täytyy avata se nenä että se lelu löytyy.
Kolmannella kerralla jätettiin esine aika lähelle. Lex ja Samu saivat hajun siitä yli juostessaan. Mossea häiritsi selkeästi joku muu haju ja tuli leiriimme haistelemaan. Maassa olikin lehti missä oli verta. Lopulta Mosse löysi myös lelunsa nenää käyttämällä ja saatiin kaikille pojille onnistunut lopetus. Samun tassuista löytyi syy minkä takia Mossea kiinnosti se veren haju. Takajalan anturasta puuttui pieni pala. Ilmeisesti oli juostessaan raapassut sen johonkin kiveen tai vastaavaan.
Ilman säikähdyksiäkään en selvinnyt. Lex oli melkein saanut nakerrettua liinan poikki. Onneksi huomasin ajoissa ja sain solmittua kohdan ennekuin katkesi. Mossen ollessa toisessa treenissä huomasin Samun juoksevan vapaana. Maahan karjasu ja tutkimaan tilanne. Liina katkennut, joko sekin sen hampaillaan jyrsinyt sen poikki tai sitten katkesi kiskoessaan siinä malttamattomana. No joka tapauksessa, jollen löydä aikanaan ostamiani ketjuja, täytyy mennä sellaiset investoimaan ettei tule toiste tollaisia säikähdyksiä. Haukunesto pannatkaan ei pahitteeks olis :D
Yllätyin kuinka upeasti pojat toimivat. Lexille olen jokusen treenin tehnyt niin että näkee kun itse vien lelun tähän piha "metsään" ja Samu ei ole koskaan moista edes kokeillut. Lajin vaihto on sen kanssa kytenyt mielessä ja ajatus kuulostaa vielä houkuttelevammalta kun näki kuinka paljon se nautti juosta siellä metsässä.
Koirat puihin kiinni ja mentiin vähän matkan päähän tallaamaan kapea "ruutu". Mosse oli ainut kuka odotti rauhallisesti, mun pojat haukkua paukutti minkä kitusistaan kerkes.
Ekalla kerralla tehtiin niin, että juostiin karkuun lelun kanssa ja sitten koira etsimään. Jätettiin kaksi esinettä aika lähekkäin puoleen väliin tallattua aluetta. Jokainen toi sen ensimmäisen sieltä metsästä reippaasti. Toiselle koitettiin lähettää, mutta piti käydä auttamassa kaikkia, että tajusivat siellä olevan vielä toinenkin lelu.
Toisella kerralla oli lelu vietykin jo etukäteen ihan perälle. Kenelläkään ei ollut ongelmaa upota ja etsiä nenällään se lelu. Samulla on ollut jäljelläkin ongelmana käyttää silmiään, ja ekalla kerralla käyttikin silmiä etsiessään lelua. Tälläkertaa jo hokasi että täytyy avata se nenä että se lelu löytyy.
Kolmannella kerralla jätettiin esine aika lähelle. Lex ja Samu saivat hajun siitä yli juostessaan. Mossea häiritsi selkeästi joku muu haju ja tuli leiriimme haistelemaan. Maassa olikin lehti missä oli verta. Lopulta Mosse löysi myös lelunsa nenää käyttämällä ja saatiin kaikille pojille onnistunut lopetus. Samun tassuista löytyi syy minkä takia Mossea kiinnosti se veren haju. Takajalan anturasta puuttui pieni pala. Ilmeisesti oli juostessaan raapassut sen johonkin kiveen tai vastaavaan.
Ilman säikähdyksiäkään en selvinnyt. Lex oli melkein saanut nakerrettua liinan poikki. Onneksi huomasin ajoissa ja sain solmittua kohdan ennekuin katkesi. Mossen ollessa toisessa treenissä huomasin Samun juoksevan vapaana. Maahan karjasu ja tutkimaan tilanne. Liina katkennut, joko sekin sen hampaillaan jyrsinyt sen poikki tai sitten katkesi kiskoessaan siinä malttamattomana. No joka tapauksessa, jollen löydä aikanaan ostamiani ketjuja, täytyy mennä sellaiset investoimaan ettei tule toiste tollaisia säikähdyksiä. Haukunesto pannatkaan ei pahitteeks olis :D
Yllätyin kuinka upeasti pojat toimivat. Lexille olen jokusen treenin tehnyt niin että näkee kun itse vien lelun tähän piha "metsään" ja Samu ei ole koskaan moista edes kokeillut. Lajin vaihto on sen kanssa kytenyt mielessä ja ajatus kuulostaa vielä houkuttelevammalta kun näki kuinka paljon se nautti juosta siellä metsässä.
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Jälkikauden avaus :)
Uuden vuoden kunniaksi lähdettiin autolla kohti jälkipeltoa. Ne muutamat jäljet mitä tässä on syksyn kokeiden jälkeen tullu tehtyä, on ollu tossa ihan näköetäisyydellä olevalla pellolla.
Samulle tein viiden kulman jäljen kuudella esineellä, mistä yksi jäi löytymättä. Lähti jäljelle hienosti omalla vauhdillaan. Ekan esineen muistin laittaneeni kauemmas enkä ollenkaan ollut vielä valmistautunut ilmaisuun kun Samu suorastaan tipahti maahan. Wau kuinka upea ilmasu olikaan. Kulmat oli merkkaamatta kun merkit olin jo laittanut talviteloille, enkä huomannut niitä autoon nostaa. Kuitenkin selviutui ihan hyvin kulimistakin. Tokavika kulma kääntyi vastatuuleen, minkä Samu meni ensin hieman yli jonka jälkeen hieman paineistui ka haki jäljen ilmavainulal kaahottaen. Rauhoittui kuitenkin kun löysi jäljen päälle. Tällä suoralla jäi se esine ilmeisesti huomaamatta. Huopainen esine, minkä kanssa oli ollut ennenkin ongelmia. Vikalla suoralla oli kaksi esinettä, ensimmäisen ilmaisi nopeasti, mahdollisesti ehti ottaa suuhunsa, mutten ole ihan varma. Viimisen esineen ilmaisi myös nopeasti, mutta esine suussa. Vein viidentoista askeleen päähän uudelleen ja jostain syystä yritii väistää sitä ja yritti tarjota kulmaa vasemmalle. Vaadin kuitenkin etenemisen suoraan ja jälleen esinesuussa maahan. Vein viiden askeleen päähän, sama toistui. Hitsin elukka kun keksi että paineen alla voi sitten rauhotella itseään ottamalla sen esineen suuhun. Ja siitäpä sitä painetta sitten saadaan lisää kun kielto tulee siihenkin.
Lexille kuuden puuesineen suora. Alkuun ruokaa ja jäljestää jo ihan kivan näköisesti, tyhjät askeleetkaan ei tuottanut sille murheita. Esienitä ei omatoimisesti ilmassut mutta meni kuitenkin käskyn kuultuaan ripeästi maahan ja odotti palkkausta. Karkaamaan pyrkii siitä maasta. Kuudennella esineellä palkkailin olettaen että se oli vasta viides, lähetin koiran jatkamaan ja eipä se tietenkään kovin pitkälle päässyt, kun rupesi etsimään sitä jälkeä. Siinä vaiheessa tajusin että hitsi nyt tuli ite mokattua.
Molemmat pojat suoritti tehtävänsä mallikkaasti. Ainoat virheet oli ohjaajan aikaansaannoksia :)
Samulle tein viiden kulman jäljen kuudella esineellä, mistä yksi jäi löytymättä. Lähti jäljelle hienosti omalla vauhdillaan. Ekan esineen muistin laittaneeni kauemmas enkä ollenkaan ollut vielä valmistautunut ilmaisuun kun Samu suorastaan tipahti maahan. Wau kuinka upea ilmasu olikaan. Kulmat oli merkkaamatta kun merkit olin jo laittanut talviteloille, enkä huomannut niitä autoon nostaa. Kuitenkin selviutui ihan hyvin kulimistakin. Tokavika kulma kääntyi vastatuuleen, minkä Samu meni ensin hieman yli jonka jälkeen hieman paineistui ka haki jäljen ilmavainulal kaahottaen. Rauhoittui kuitenkin kun löysi jäljen päälle. Tällä suoralla jäi se esine ilmeisesti huomaamatta. Huopainen esine, minkä kanssa oli ollut ennenkin ongelmia. Vikalla suoralla oli kaksi esinettä, ensimmäisen ilmaisi nopeasti, mahdollisesti ehti ottaa suuhunsa, mutten ole ihan varma. Viimisen esineen ilmaisi myös nopeasti, mutta esine suussa. Vein viidentoista askeleen päähän uudelleen ja jostain syystä yritii väistää sitä ja yritti tarjota kulmaa vasemmalle. Vaadin kuitenkin etenemisen suoraan ja jälleen esinesuussa maahan. Vein viiden askeleen päähän, sama toistui. Hitsin elukka kun keksi että paineen alla voi sitten rauhotella itseään ottamalla sen esineen suuhun. Ja siitäpä sitä painetta sitten saadaan lisää kun kielto tulee siihenkin.
Lexille kuuden puuesineen suora. Alkuun ruokaa ja jäljestää jo ihan kivan näköisesti, tyhjät askeleetkaan ei tuottanut sille murheita. Esienitä ei omatoimisesti ilmassut mutta meni kuitenkin käskyn kuultuaan ripeästi maahan ja odotti palkkausta. Karkaamaan pyrkii siitä maasta. Kuudennella esineellä palkkailin olettaen että se oli vasta viides, lähetin koiran jatkamaan ja eipä se tietenkään kovin pitkälle päässyt, kun rupesi etsimään sitä jälkeä. Siinä vaiheessa tajusin että hitsi nyt tuli ite mokattua.
Molemmat pojat suoritti tehtävänsä mallikkaasti. Ainoat virheet oli ohjaajan aikaansaannoksia :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)