Äitiysloma lopuillaan

Viikko vierähtänyt tällä kertaa mukavan hitaasti. Kelit on kyllä olleet mitä mainioimmat. Kokoviikon saanut köllötellä pihalla pentuseen tutustuen.
 Lex alkaa jo lämpenemään ajatukselle että Tälli on tullut jäädäkseen. Ei ihan joka asiasta vetäse hernettä nekkuun ja melkeinpä jo uskaltaa leikkiinkin ryhtyä.
 Tällin raivokohtaukset ruuan jälkeen on laimentuneet. Ei siis ruuasta suuttunut, vaan siitä että se loppui :D Eilen ja tänään ne raivokohtaukset on puuttuneet kokonaan.
 Tänään on nukkunut paljon, johtuen rankasta viikonlopusta.
Perjantaina kävi Virpi koirineen kylässä ja lauantaina Minnan kaveri 5kk leonberg-belkkari miksin kanssa. Ja sunnuntaina äitienpäivänä Tälli lähti mukaan anopille. Seurana siellä kääpiövillakoira.

 Vähintään kerran päivässä on syönyt ruuan jäljeltä ja kerran kädestä. Kolmas ateria joko jäljeltä tai suoraan kupista. Jälkiä kertyi viikon aikana kymmenen ja kun Tälli ajoi ne kahteen tai kolmeenkin kertaan, voi sanoa että todellisuus on hiukan suurempi :D Pituutahan niillä ei ole kun about 65 askelta, ja askeleet ihan peräkkäin. Kolme ruokanappulaa per askel. Lauantaihin asti annoin mennä vapaana, mutta vauhti alkoi kasvaa ja päätin että eiköhän oteta ihan jälkikamppeet mukaan kuvioon. Nätisti antaa ne pukea eteisessä, eikä hötkyile ulos. Kannan vielä kuitenkin koiran jäljen alkuun.
 Kädestä syötän niin että Tälli kulkee sivulla ja parin kourallisen jälkeen hiukan istumistreeniä jonka jälkeen lopuksi luoksetulo kupille, joka on jalkojeni välissä. Tänään jo seisoin suorana kun tuli ja pikkumies tuli niin lujaa että ei kerennyt jarruttaa kupille, joten kuppi meni mukkelismakkelis :D

Oma äänikin on löytynyt. Tykkää komentaa kaikkea. Kissoja, Lexiä, leluja, niistämistä ja kaikkea normaalista poikkeavaa.

 Tänää yritin myös saada Tällin mukaan polttopuuprojektiin, lähinnä että ois nukkunut lähellämme, mutta päätti kuitenkin siirtyä rauhallisempaan paikkaan nukkumaan. Löysin lopulta nukkumasta autoni alta, siellä oli mukavan viileää kun mittari auringossa näytti +27astetta.

 Yöllä herättää kun tulee tarve ulos. Pari kertaa yössä, mutta toinen niistä kerroista on aamu kuuden ja seitsemän aikaan, niin ei oikeastaan voi sanoa että on enää yö. Antaa kuitenkin mun jatkaa unia jos haluan. Viihdyttää itsensä lelujen kanssa. Ja kun väsähtää tulee omalle patjalleen nukkumaan.

Tämä ihan aika kotona loppuu mahdollisesti jo huomenna. Alunperin huominen on vielä vapaapäivä, mutta lupauduin aamuksi hetkesi töihin jos tarvitsee. Aamulla sekin vasta selviää, mutta kyse on vaan neljästä tunnista ja iskä on vielä kotona, niin ei tarvitse jättää ihan yksin.

Tälli tuli taloon

Treenikausi on siis virallisesti taas alkanut.
Huhtikuussa ei puruja treenattu ollenkaan ja keskityin Lexin kanssa pelastusjäljen treenaamiseen. Joo mä tiedän että vannoin ettei tuo koira enää jälkimetsään mene, mutta koskas mun päätökset on pitänyt :)
 Treeneistä en sen enempää nyt jaksa kirjotella, kaikki menee suht samalla kaavalla kun tähänkin asti.  Kirjotetaas siis jotakin lauman uusimmasta jäsenestä.

Maanantaina koitti vihdoin se hetki kun pääsin hakemaan ikioman malinois pennun. Tarinalla on pitkä historia, joten avataanpas sitä hiukan tähän.

 Elettiin muistaakseni vuotta 2006/2007 kun Ninjan kanssa vielä treenasin spl Lahden kentällä. Silloin tutustuin ensimmäisen kerran rotuun.
 Mecberger Duunari oli koira, jonka treenit kiinnosti sillä kentällä eniten :) Silloin taisin tehdä päätöksen että seuraava pentuni tulee olemaan malinois. Siirryin treenailemaan nykyiseenkin treeniporukkaan ja siellähän oli sitten pari malinoista myös. Rotu alkoi kiinnostaa yhä enemmän.
Vuonna 2009 laumaan tuli vahingossa Samu. Elettiin kolmen koiran kanssa. Monesti Samun aikana haaveilin siitä malinoispennusta, mutta laumaan ei vaan voinut ottaa lisää koiria. Lotalle rippilahjaksi luvattu Lexkin tuli hankittua. Yhdessä vaiheessa omistin neljä koiraa, onni oli siinä että ainoastaan kolme niistä oli kotona. Eristettyinä.
 Kun Samusta jouduin luopumaan. Tein päätöksen että vain kaksi koiraa kerrallaan, oma jaksaminen oli sitä luokkaa, ettei olisi kestänyt enää kolmen koiran helvettiä, kun eivät kaikki kolme pystyneet elämään samassa laumassa sovussa.
 Ninja-mummo ja Lex hyväksyivät toisensa ja elämä oli helpompaa. Pentu saisi tulla sitten kun Ninjasta aikaa jättää, ja sehän tapahtui sitten viimevuoden lopulla, yllättäen.....

 Viimesyksynä treeniryhmäämme tuli treenailemaan Ruutipussi Hilima, jolle oli suunnitteilla pentue. Ninja tais olla edelleen hengissä, joten en edes ajatellut kiinnostua tuosta pentueesta. Kuitenkin kun kävi miten kävi. Aloinkin seurailemaan Hilman treenejä ja pentueen isäkin kävi treeneissämme ja kiinnostus heräsi. Taustoja turkiessa Allun isänä Simppu ja Hilman isänä Helge. Koirat joista jollain tapaa toivoin saavani oman. Nyt sitten molemmat löytyy pentuni takaa...
Sitten alkoikin se jännittäminen...
 Astutus onnistui, Hilma tuli kantavaksi, pennut syntyivät, tuli riittävän monta urosta ja loppu onkin sitten onnellinen.

Maanantaina hain "piraijalaumasta" Tällin. Viralliselta nimeltään Way Out West Jaws.
 Tällissä on virtaa. Osaa myös rauhottua. Ei kilju perääni (ainakaan vielä :) ) Mä rakastan tuota kakaraa jo nyt ihan älyttömästi, vaikka roikkuukin puntissa, eikä suostu vaihtamaan puremisintoaan leluihin.
 Aamuruoka syödään käsistä, ja päiväruoka nurmikolta. Ilalla sitten kupista, mutta eilisen iltaraivohepulin jälkeen aloin miettimään, että taitaa se iltaruokakin päätyä tänään nurmikolle :D

Kuvassa varsin viaton tutkiskelija