Elämää eläinten kanssa..

Kaikkea on taas tapahtunut sitten viime päivityksen...
Eräänä kauniina aamuna kello ennen viittä Samu päätti lähteä jäljestämään. Kerran kehotin palaamaan luokse ja koska otti suunnan minua kohti en sen enempää siihen sitten noteerannut. Kunnes toisellakaan kehoituksella koira ei tullut tarhaan niinkuin muin aaamuina. Hetken huudeltuani ja pälyiltyäni alkoi kuulua vartiohaukkua keskeltä peltoa. vastassa äänen perusteella supikoira. Sydän pomppas kurkkuun.. Ei ku rääkymään, mikä tietenkään ei tehonnut. ei auttanut ku tulla sisään ensin istahtamaan ja hengähtämään, miettien että noinkohan mulla on enää koiraa, tai sitten saan tuliaisena supikoiran.
No saappaat jalkaan ja lapion kanssa pellolle.
Ei näy eikä kuulu enää mitään. Paniikin omasesti kävelen pellolla ja löydän jäljet... Hetken päästä samu seisoo vieressä tyhmän näkösenä et mitä sä mamma täällä teet. Huh tota ton riistäviettiä. tapauksesta selvittyäni tuumasin että on se onni ettei Ninja enää asu täällä. Muuten ois ollu taas supikoira hampaissa.

Eipä tässä sitten aikaakaan kun Lex onnistui tirvasemaan polven johonkin terävään. ei ku treenitauolle....
viime sunnuntaina sitten jäljelle lähtiessä tein sen virheen että päästin koirat yhtäaikaa tarhoista ulos. No Lex tapansa mukaan ärhenteli Samulle nyt sillä surauksella että kun kotiin sille ilmoittaa ettei käy, innostui tietenkin kahta kauheammin ja seurauksena Samulla reikä alaleuassa. Ja treenitauolle sitten sekin. Eipä tässä sitte muuta olla treenailtu kun jälkeä..

Samulle ihan onnistunutta treeniä, mut toi Lex. Jäljestää ihan ok, ei siinä mitään. Jopa hiukan liian motivoitunut siihen, mut kun pitäis ne esineet saada myös ilmaistua. Palattiin takas filmipurkkeihin. Ja tänään jäljellä olikin vain viisi purkkia missä ruoka, purkkien välissä kymmen askelta tyhjää. Jäljestämisestä ei ollu tietoakaan mutta eipä tän treenin tarkotus ollutkaan se jälki. katotaa koska tajuaa mitä oikein siltä haluan. Ykskää edellisistä sakumaanikoista ei oo ollu noin hidas oppimaan esineilmasua kun tuo.

:D Nythän mä pääsin vauhtiin ku pitää jo heti seuraavana päivänä kirjotella lisää tekstiä.
Tein juuri jotain todella ihanaa ja rohkeaa. Asian paljastan joskus lokakuun lopulla. Siihen asti hyshys siitä.

Tulipa käytyä Lexin kanssa treenaamassa kuntoa auringonpaisteessa ja tuulessa. Aivan ihan keli, ei tullu mulle liian kuuma, mut samaa ei voi sanoa tuosta huonokuntoisesta läähättäjästä tuolla pöydän alla. Aika noloa kun mulla alkaa olemaan parempi kunto kun koiralla... Lenkin aikana hölkkäsin kaikki ylämäet, mäen päällä jäähdyttelyä ja taas hetken päästä hölkkään. Yhden spurtin uskaltauduin jo ottamaan ja ai että johonkin voi koukuttua. Juoksemiseen!! Mun kroppa vaatii jo jokapäiväisiä juoksuaskeleita. Onneks en tarvitse rannetta juoksemiseen, se kun ilmeisesti on tulehtunut eikä sillä huvita tehdäkään mitään. Onneks kyseessä on vasen ranne, se kun on jokseenkin helpompi pitää käyttämättömänä. Tää kommennti tuli tähän ajatuksen saattelemana. Ajatus oli että kun kerran oon loppuviikon sairaslomalla pääsen juoksemaan vaikka kuin monta kertaa päivässä :) Saa havaita jaksaako tuo Töpöläinen treeneissä touhuta ollenkaan kun joutuu juoksukaveriksi.
 Ja koska jollekin tietenkin tuli heti ajatus että miksi Samu ei pääse juoksulenkille, on syy ihan turvallisuudessa. Samulla on juostessa ainoastaan yksi vaihde ja se on täysillä. Sille on ainut tasavertainen juoksukaveri jupiterini. Joojoo treenaamalla siitäkin sais ihan hyvän juoksukaverin, mut ei täs asias jaksa vaivata vanhaa koiraa opettelemaan uutta, kun on aina saanut lenkillä vähän heittäytyä vapaalle.

Muisti palailee pätkittäin. Taisin täs jossain vaiheessa tehdä tämösen blogin ;)
No jos vaikka kirjoittais siihen jotain. Vaikka koiramaista juttua, kuten arvata saattaa.
 Tänään onnistu tehdä Samulle kisatilanteinen jäljelle lähtö. Ja tulihan se ruohonsyönti ongelma esiin.  Pääsin siis puuttumaan ongelmaan mitä hainkin. Ihan uudella pellolla piti tietenkin käyttää tilaisuus hyväksi. Pellon omistaja ilmaantui paikalle, joten oli nelihenkinen yleisö ja jännitysmomentti mun vatsassa. Just mitä oon kaivannut.
 Ilman palkkaa ensimmäiselle esineelle. Ensimmäisestä esineestä ei ruokaa ja ensimmäinen makupala 50 askelta esineen jälkeen. Ja poikahan söi kuin söikin sitä ruohoa makalla kun ei sitä palkkaa alkanu kuulumaan. Pääsin puuttumaan JES!!

Lexille päätin tehdä esineilmasu treeniä, no ei ihan menny niinkun olin suunnitellu. Ei mee jakeluun samalla tavalla kun noille käyttiksille on mennyt, joten palataan filmipurkki menetelmään josko se tuottais tulosta. Treenin aikana sain Lexinkin alottamaan sen ruohon syönnin. Hyvä mä :D

Ei muuta ku uutta jälkeä putkeen, josko se siitä...