Tässä koittanut pohtia että mikä olis se punainen lanka Lexille, että saisi sen tajuamaan mitä jana tarkoittaa.
Vinkkinä sain laittaa paalun metsään, koska sille on jäljen salat aloitettu pellolla ja paalulta.
Oletin että kyllähän se nyt sen paalun muistaa ja tajuaa, mutta luulo ei ole tiedon väärti, ja tässäkin tapauksessa sormi meinaa mennä suuhun.
Tehty metsään pelkkiä janaharjoituksia jo kymmeniä, eikä valoa tunnelin päässä näy vieläkään.
Viikolla tein ensin kaksi normi jälkeä missä jälki lähti paalulta. Lähetin kuitenkin janalle. No Lex ei tajunnut mitään niistä paaluista. No tein sitten kolme pelkästään paalutreeniä niin että paalulla on pallo. Ajatuksena se että suunnistaisi suoraan paalulle. Kolmannelle menikin jo ihan suoraan. Kahden päivän päästä kaksi samalaista pallopaalulla treeniä. Kolmannesta lähti jo normi jälki.
Sille paalulle menikin suht suoraan, mutta jäi etsimään sitä palloa. Kunnes tajusi lähteä jäljestämään. Haahuillen ja ihan pihalla ollen. Kunne späästiin ekalle kepille. Siitä lähti suht hienosti taas suorittamaan.
Neljännen kepin jälkeen ajoi suoraan, ja yli kulman, jopa jonkun matkaa ennekuin alkoi olemaan ihan että häh, en mä olekaan jäljellä. Jälki oli merkattu, mutta koska koira ajoi upeasti en tajunnut katsella seuraavaa merkkiä jolloin mentiin ohi kulman. Hetken aikaa haahuillessa sain näköhavinnon merkistä ja ohjasin koiraa siihen suuntaan. Kun sai hajun kepistä, se etsii sen kyllä tarkkaan ennnkuin ilmaisee. Olen siis antanut ottaa suuhun ja sen jälkeen käy vasta maahan. Todella hyvä tapa tuon kohdalla. Melkein voisin vannoa että keppi ei metsään enää jää. Jollei olla toodella pahasti metsässä, eli metrejä jäljen sivussa.
Loppuun kuitenkin päästiin ja pallokin löytyi.
Eilen tein sitten pellolle 300 askeleen suoran minkä päässä oli pallo. Paalulle koitin lähettää janamaisesti, mutta huhheijaa kun oli taas hakusessa sekin. Paalulle päästyään tutki tosi tarkkaan sen ja lähti omatoimisesti sitten jäljestämään. Muutaman kymmeneaskeleen jälkeen oli sitä mieltä että jäljen on pakko jo kääntyä. Pysähdyin itse ja annoin koiran löytää se jälki uudelleen, toisen kerran kun poikkesi jäljeltä ei meinannut millään uskoa että me ei liikuta ennenkuin on oikea suunta. Löysikin sen vihdoin. Kolmannekin kerran poikkesi jäljeltä ja löysi todella nopeasti takaisin, ihan vaikutti siltä että Lex tiesi kokoajan missä se meni, mutta halusi kuitenkin käydä tarkastamassa, josko kuitenkin sieltä kulma jostain löytyisi. Hohhoijjaa..
Sen jälkeen jäljestikin tiiviisti nenä maassa ja jäljellä pysyen. Pallo oli päässä taas, ja kun löysi pallolle asti, säpsähti oiekin yllättyneenä löydöstään. Tänään piti mennä tekemään samanlainen, mutta laiska aamu ja iltavuoro töissä sotki suunnitelman. Aamulla sitten kaksi tuollaista samanlaista suoraa, katsotaan kuin mein taas käy....
ps. ilmotin mä sen kokeeseen taas, mutta tälläkertaa vaan kestävyys sellaseen. Jos ei sitäkään läpäise ekalla kerralla niin täytyy sanoa että ei oo oikeesti todellista :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti