Olihan yllätys kun muistin että mullahan on olemassa tämä kauan aikaa sitten aloittamani blogi.
Yllätyksen tekee se, että muistaakseni ulkoasun olin muuttanut, ja kolme eri googletiliäni oli linkitetty tänne, että pystyisin kirjoittamaan tekstejä, vaihtamatta käyttäjätunnusta.
No blogin teema on taas tuo kauan ollut, joudun siis opettelemaan kuinkä tätä nyt sitten käytetään nykyään. Eikä enää nuo kaksi muuta tiliäni ole tänne linkitettyinä, liekö enää edes siis mahdollistakaan. Vanhoilla päivilläni joudun opettelemaan tämnkin sitten uudelleen :P
Mutta kirjoitetaas nyt sitten tänne vähän mitä mieleen muistuu.
Talouteen kuuluu enää ainoana koirana Tälli. Lexi poistui yllättäen keksuudestamme tammikuun lopulla :( Muistoissa elää kuitenkin, niinkuin kaikki muutkin edesmenneet koirani. En tänne enää jaksa, enkä haluakaan kirjoitella tapahtumista. Yritän keksittyä nykypäivään.
Tälli elelee siis kolmen kissan kanssa sulassa sovussa. Haasteita meillä on joka päivä, mutta sinnikkyydellä selvitään niistäkin. Suojelu-ura lopetettiin kokonaan.
Alkoi siitä että en enää jaksanut viimeisimmän maalimiehemme oikutteluja. Työpaikan vaihdos pisti myös kuvio ihan uusiksi, että sen puoleen on ollut aikaa enemmän koulutella, mutta väsymykseltä ei kuitenkaan jaksanut. Huhtikuussa yritin aloittaa taas aktiivisen harrastamisen, mutta ennenkuin ehdin alkaa soittelemaan uutta suojelumaalimiestä, tuli ilmi että kahdella sisaruksella on nivelrikkoa ja päätin että Tälli saa elää kivutonta elämää, enkä tieten tahtoen sitä ala rikkomaan. Suojelu on lajina kuitenkin aika rankka ja kakkosen kyynärpäällä en halua riskeerata. Tiedä vaikka olisi jo nivelrikon alkua, mutta koska koira ei edelleenkään oireile, en sitä turhaan nukuta ja tutki. Tutkitaan sitten jos alkaa oireilemaan jotenkin.
Kuitenkin kun olen tottista vääntänyt hikihatussa, itkukurkussa ja hiuksiahalkoen, koitan jos sille saisin Pk-tulokset jäljen puolelta- Metsäjäljellä jana ja koiran lukemisen ymmärtäminen vaatii hieman hiomista sekä tottiksen noutojenluovutus ja eteenemenossa maahan meno on se verran kesken ettei kuitenkaan ihan heti olla koepaikkaa kyselty.
Pelastuskoirapuolella tuloksia haun peruskokeen jäljeen ei ole tullut. Kerran kokeiltiin sitä haun loppukoetta, muttei Tällin maltti riittänyt paikalla pysymiseen. Toisella kerralla päätin sitten hajottaa volvon takalasin lähtöhetkellä, joten jouduin sitten jättää menemättä. Kolmannella kerralla koiralla alkoi ilmetä hallintaongelmia sosiaaliseen osuuteen, joten peruin osallistumisen.
Katsellaan syksyllä josko yritetään, on nää hakutreenit jäänyt nyt ihan kokonaan pois kuvioista kun treenikamut jäljestelevät että sais sen peruskokeen altapois. Ja annoinpa sitten itekin periksi ja ollaan jäljestelty myös metsissä. Onneksi tuo koira on niin fiksu ettei se mielestäni sekoita pelto ja metsäjälkeä. Pellolla ollaan tarkempia edelleen. Hiukan nenä nousee tyhjillä, mutta sitäkin treenataan että se siellä mullassa pysyisi.
Siinäpä nyt tärkeimmät, ei jaksa enempää nyt naputella. sen verran kuitenkin vielä mainittava, että aloitin ns. "someloman". Päätin olla kokoaniset kaksi kuukautta, parhaaseen kesäaikaan kokonaan menemättä facebookiin ja instagramiin. Myös messengerin poistin käytöstä. Katsellaan sitten elokuussa kuinka paljon mua on noilla kanavilla kaivattu. Kohta viikon olen siis ollut ilman, ja paljon sosiaalisemmaksi kuitenkin tunnen itseni, liekö johtuu kesälomasta ja menneestä Tallinnan reissusta. Olihan ihan reissu mikä aloitettiin siis sunnuntaina BonJovin keikalla laululavalla. Maanantaina sitten aurinkoinen päiväreissu Rakverden linnaan ja tiistaina pyörähdettiin teletornissa ja telliskiven ihanassa kesäisessä ravintolakultturissa. Kiitos siis sikoilleni matkaseurasta.
Keskiviikkona sitten haettii perhepiiriin toinen malinois, josta ehkä joskus tänne jotakin kirjoittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti