:D Nythän mä pääsin vauhtiin ku pitää jo heti seuraavana päivänä kirjotella lisää tekstiä.
Tein juuri jotain todella ihanaa ja rohkeaa. Asian paljastan joskus lokakuun lopulla. Siihen asti hyshys siitä.

Tulipa käytyä Lexin kanssa treenaamassa kuntoa auringonpaisteessa ja tuulessa. Aivan ihan keli, ei tullu mulle liian kuuma, mut samaa ei voi sanoa tuosta huonokuntoisesta läähättäjästä tuolla pöydän alla. Aika noloa kun mulla alkaa olemaan parempi kunto kun koiralla... Lenkin aikana hölkkäsin kaikki ylämäet, mäen päällä jäähdyttelyä ja taas hetken päästä hölkkään. Yhden spurtin uskaltauduin jo ottamaan ja ai että johonkin voi koukuttua. Juoksemiseen!! Mun kroppa vaatii jo jokapäiväisiä juoksuaskeleita. Onneks en tarvitse rannetta juoksemiseen, se kun ilmeisesti on tulehtunut eikä sillä huvita tehdäkään mitään. Onneks kyseessä on vasen ranne, se kun on jokseenkin helpompi pitää käyttämättömänä. Tää kommennti tuli tähän ajatuksen saattelemana. Ajatus oli että kun kerran oon loppuviikon sairaslomalla pääsen juoksemaan vaikka kuin monta kertaa päivässä :) Saa havaita jaksaako tuo Töpöläinen treeneissä touhuta ollenkaan kun joutuu juoksukaveriksi.
 Ja koska jollekin tietenkin tuli heti ajatus että miksi Samu ei pääse juoksulenkille, on syy ihan turvallisuudessa. Samulla on juostessa ainoastaan yksi vaihde ja se on täysillä. Sille on ainut tasavertainen juoksukaveri jupiterini. Joojoo treenaamalla siitäkin sais ihan hyvän juoksukaverin, mut ei täs asias jaksa vaivata vanhaa koiraa opettelemaan uutta, kun on aina saanut lenkillä vähän heittäytyä vapaalle.