Huhtikuussa ei puruja treenattu ollenkaan ja keskityin Lexin kanssa pelastusjäljen treenaamiseen. Joo mä tiedän että vannoin ettei tuo koira enää jälkimetsään mene, mutta koskas mun päätökset on pitänyt :)
Treeneistä en sen enempää nyt jaksa kirjotella, kaikki menee suht samalla kaavalla kun tähänkin asti. Kirjotetaas siis jotakin lauman uusimmasta jäsenestä.
Maanantaina koitti vihdoin se hetki kun pääsin hakemaan ikioman malinois pennun. Tarinalla on pitkä historia, joten avataanpas sitä hiukan tähän.
Elettiin muistaakseni vuotta 2006/2007 kun Ninjan kanssa vielä treenasin spl Lahden kentällä. Silloin tutustuin ensimmäisen kerran rotuun.
Mecberger Duunari oli koira, jonka treenit kiinnosti sillä kentällä eniten :) Silloin taisin tehdä päätöksen että seuraava pentuni tulee olemaan malinois. Siirryin treenailemaan nykyiseenkin treeniporukkaan ja siellähän oli sitten pari malinoista myös. Rotu alkoi kiinnostaa yhä enemmän.
Vuonna 2009 laumaan tuli vahingossa Samu. Elettiin kolmen koiran kanssa. Monesti Samun aikana haaveilin siitä malinoispennusta, mutta laumaan ei vaan voinut ottaa lisää koiria. Lotalle rippilahjaksi luvattu Lexkin tuli hankittua. Yhdessä vaiheessa omistin neljä koiraa, onni oli siinä että ainoastaan kolme niistä oli kotona. Eristettyinä.
Kun Samusta jouduin luopumaan. Tein päätöksen että vain kaksi koiraa kerrallaan, oma jaksaminen oli sitä luokkaa, ettei olisi kestänyt enää kolmen koiran helvettiä, kun eivät kaikki kolme pystyneet elämään samassa laumassa sovussa.
Ninja-mummo ja Lex hyväksyivät toisensa ja elämä oli helpompaa. Pentu saisi tulla sitten kun Ninjasta aikaa jättää, ja sehän tapahtui sitten viimevuoden lopulla, yllättäen.....
Viimesyksynä treeniryhmäämme tuli treenailemaan Ruutipussi Hilima, jolle oli suunnitteilla pentue. Ninja tais olla edelleen hengissä, joten en edes ajatellut kiinnostua tuosta pentueesta. Kuitenkin kun kävi miten kävi. Aloinkin seurailemaan Hilman treenejä ja pentueen isäkin kävi treeneissämme ja kiinnostus heräsi. Taustoja turkiessa Allun isänä Simppu ja Hilman isänä Helge. Koirat joista jollain tapaa toivoin saavani oman. Nyt sitten molemmat löytyy pentuni takaa...
Sitten alkoikin se jännittäminen...
Astutus onnistui, Hilma tuli kantavaksi, pennut syntyivät, tuli riittävän monta urosta ja loppu onkin sitten onnellinen.
Maanantaina hain "piraijalaumasta" Tällin. Viralliselta nimeltään Way Out West Jaws.
Tällissä on virtaa. Osaa myös rauhottua. Ei kilju perääni (ainakaan vielä :) ) Mä rakastan tuota kakaraa jo nyt ihan älyttömästi, vaikka roikkuukin puntissa, eikä suostu vaihtamaan puremisintoaan leluihin.
Aamuruoka syödään käsistä, ja päiväruoka nurmikolta. Ilalla sitten kupista, mutta eilisen iltaraivohepulin jälkeen aloin miettimään, että taitaa se iltaruokakin päätyä tänään nurmikolle :D
Kuvassa varsin viaton tutkiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti