Lex lekurissa ja Tällin kuulumisia

Tänään käytiin sitten Anjalassa Lexin kanssa.
Maanantaina kun kotiuduttiin sukulaisista, Minna näki kun Lex räpiköi eikä sen takajaly kantaneet. Jonkin sortin syys siis olemassa sen kiukkuisuuteen. Ei kun oottamaan aamua ja soittoa lekuriin. Koska Katja ei kuvaamaan pysty, täytyi miettiä joku toinen paikka käynnille. Onneksi noilla lääkäreillä on nykyään suuntaa-antavat hinnastot netissä, koska tilini ei ole panoja saanut edellisen kirjoituksen jälkeen... Päädyttiin siis ajamaan kuudenkymmenen kilsan päähän. No ei ollenkaan huono vaihtoehto tuo Pajulahden Hannu ole, joyen hänen luo sitten saatiin aika tälle päivälle. Onni oli vapaapäivä vielä tänäänkin.
 Ensin koiran hereillä ollessa tutkimus ja kun takajalkaa taaksepäin venytti reagoi Lex voimakkaasti. Ja nukkumatti kutsui Lexiä. Yllätyin kuinka nopeasti se tipahti untenmaille. Tähän kokemukseen asti mun paimenet on sinnitelly kyllä kauan..
 Kuvissa näkyi hyvässä kunnossa oleva luusyo. Lääkärin diagnoosina tutkimuksensa ja kertomani perusteella hermopinne nikamien L6-S välissä. Vika mivel väli ei ollut ihan saman näköinen kun muut...
 Koira hereille ja autoon. Maksettiin ja yllätyi kun rahat koirien tilillä riitti eikä tarvinnut lainata...
 Edelleen koiria pidän eripuolen porttia. Yhyään lääkärireissua ei nyt persaus enää kestä.
 Tällin ollesaa yksin kotona hieman venähtäneen reissumme ajan, koitin sitten josko kokeiltais vähän treenata tuota pitoa. No eihän se sovi mun hermorakenteelle ollenkaan, joten lopetin sen epäonnistuneeseen pitoon, mutta irtikäskyn toimimiseen. En usko että koira ehti edes tajuamaan mitä tapahtui.
 Hieman chattailyapua ja sit päätin et odotellaan et joskus saadaan se kauluri pois ja otetaa sit vast seuraavan kerran.
 Huomenna sit illaks töihin ja paluu arkeen alkakoon...