Plaah...

Miettiny et kirjottelisko taas naamakirjaan ahdistavasta ajankohdasta, mutta koska muistin tämän blogini olemassa olon teenkin sen tänne. Tätä kun ei onneks oo kaikki naamakaverit löytäneet....

Pääkopassa alkaa olemaan taas niin paljon "paskaa" ettei viemärit vedä.
 Ensimmäinen kunnon jouluahdistus iski tänä vuonna vasta 22.12. Pitkälle siis onnistuin pitämään asian pois mielestä. En edes tiedä mikä tuon laukaisi. Eilen illalla sitten meni kuppi sen verran nurin että oli pakko alkaa miettimään ja kokoamaan asioita nippuun ja etsittävä avain niiden purkamiseen.

Sekavassa järjestyksessä ne nyt tähnä avaan, mutta toivon että saan kaiken kirjattu ylös ja että sen avulla pääsen purkamaan...
 Ensinnäkin rahtilannehan on ollut jo pitkään ihan perseestä. Oon osannu olla ostelematta turhia juttuja ja hieman jo ehti joulukuun alussa olemaan fiilis että mähän selviän hienosti.

 No kuinkas kävikään. Tällin takajalan anturaan ilmestyi haava. Meillä piti olla viimeiset purutreenit, mulla vapaapäivä ja kaikki hyvin. Aamulenkin älkeen laitoin koirat hetkeksi tarhaan ja kun otin ne sisään oli lattia veressä. Tiistai päivä oli kyseessä. No sitä sitten koitin hoidella ekan viikon ilman kauluria. Hyvin onnistinkin saamaan huomion pidettyä muualla kun jalan nuolemisessa, kunnes itselleni iski keskiviikkona flunssa. Jaksoin kuitenkin pitää huolen perjantai-iltaan asti jalasta. perjantai oli vapaapäivä ja makasin sohvalla älyttömässä päänsäryssä. Sain sen illaksi pois ja nukkumaan käydessä kaikki hyvin. No heräsin yhden aikaan samaiseen järkyttävänä päänsärkyyn. Särkylääkkeet naamaan ja mittasinpa kuumeen ihan vaan huvikseni. Järkytyksekseni näytti 38,3!! Aamulla piti olla klo 7 töissä. No ei auttanu siinä kohden alkaa ketään tilalle hommaaamaan, jatkoin unia ja mittasin kuuden aikaan uudelleen. 37,0. Pomolle viestiä että menen töihi ja soitan jos en jaksa,
 Yhdeksän aikaan sain puhelun että kotiin nukkumaan ;) Makasin siis myös la ja sunnuntaipäivät sohvalla ja yksinkertaisesti ei jaksanut vahtia Tällin kielen liikkeitä. Sunnuntai-iltana aloin metsästää sitten kauluria. Maanantai-iltana saatiin kauluri ja haava alkoi paranemaan. kaksi viikkoa siinä kesti. Kauluri pois sunnuntaina ja tiistai-aamuna lähdetiin jo metsään lenkille. Hyvin kesti jalka ilman että olisi haava auennut.
 Tiistai-iltanvuoron jälkeen viimeinen koirien pissatus kotipihalla, niinkuin joka ilta. Samalla kaavalla. ainut että Lex päätti kiertää koko kierroksen ja Tälli puolikkaan. Suerasin sitten Tälliä, koska se on vielä hieman epäluotettavampi.
 Päästiin ovelle ja aloin huutelemaan Lexiä, ei kuulu eikä näy. Menin kallion reunalle katselemaan ja kehotin tulemaan jo sisään. No tuliin iloisesti, kehuin sitä ja käännyin kohti ovea. Tälli juos tässä välissä iloisesti vastaan ja sitten jotain tapahtu. Lexillä palo käämit ja alkoi tappelu. Tälli kiljuu alistuneena alla, mutta toinen vaan hakkaa hampaillaan. Jouduin puuttumaan ottaen niska persotteella Lexistä kiinni, jolloin Tälli pääs karkuun. Lex sisälle ja tukimaan Tälli. Etutassussa pitkä haava. Vittu että otti taas päähän. Hoidin haavan ja pidin koirat yön erilläään. Aamuksi olin menossa töihin eli viiden aikaan jo sängystä ylös. Ensimmäisekis koirat pihalle, Ilmoitin Lexille että jos koskeekin Tälliin saa selkäänsä. Ei koskenut eikä mitenkään ollut haastamassa riitaa. Töiden jälkeen Katja tuli katsomaan ja hoitamaan haavan. Antibioottikuuri ja saikku jatkuu..
 Illalla käytin koirat erikseen ulkona, Lex ensin ja Tälli sitten. Kun tulin Tällin kanssa sisään, törmäsi se tötteröllään Lexin selkään, jolloin oli taas rähinä päällä. Se loppui kuitenkin kun ärähdin. Koirat taas eripuolille porttia...
 Aattoaamuna kun en saanut enää nukuttua tulin katselemaan telkkaria ja odottelemaan että muut heräilee. Katselin kissakuiskaajaa ja muistin että Simo on pissannut lattioille. No siinä useamman jakson katsottuani ajattelin että Simokin kokee itsensä uhatuksi ja siksi saattaa olla tuo merkkailu ilmanatunut kuvioihin. Syynä siis mahdollisesti tuo tötteröpäinne Tälli.
 Lotta sitten tuli Kössin kanssa jouluaatoksi. Kössillä oli oma hiekkalaatikko. Joulupäivän aamuna  Simo meni laatikolle. Kolme kertaa tunnin aikana. Ja pienet lirut teki joka kerta. Eli oiskohan pojalla sitten kuitenkin virtsatietulehdus. No ei auta kun huomenna soitella jälleen eläinlääkärille..
 Ja volvokin joutuu sitten remonttiin. Jarrupalat loppu.. ei iso eikä kallis homma, mut kun laskee nuo kaikki viikon aikana tulleet kulut ja jouluun laittmaani eurot, mitä en ollut edes ajatellut laittavani. Alkaa tili olemaan kuiva. Ja se hemmetin visa ystävänikin on jo siinä pisteessä että ystävyytemme alkaa olemaan katkolla.
 Kuppi on siis nurin ja pahasti...
Aloitin kuitenkin jo sen ahdistuksen purkamisen. Kävin antibioottikuurista huolimatta tekemässä ja ajamassa Tällin kanssa jäljen. Hieman edes hepotti. Joten kiitos plus kuuden asteen lämpötilan ja lumettoman ajankohdan, saatan ehkä saada tuon treenaamisen kautta ilonpilkahduksen itselleni.

 Olen tälläkertaa puhunut.