Hukat

Hukat

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Hei taas :P

Jestas kuinka voi ihminen unohtaa blogin kirjoittamisen. Tän pitäis olla mun treenipäiväkirja. Josko yrittäisin taas muistaa noita tekstejä tänne kirjotella, paperille niitä on tullu raapusteltua, mutta itseni tuntien niitä lappusia tuppaa hukkumaan aika tiuhaan :P

Mut siis asiaan. Lex yritti suoriutua pelastusjäljen loppukokeesta hmmm... en kerro koska, kun olen sen kerennyt unohtaa. Luultavasti syystä että loppuvuonna tapahtui niin paljon kaikkea muutakin.
 Koira tykkäsi vaihtaa jäljen noston, mikä oli superhypertäydellinen, jälkeen riistajäljelle. Sitä me sitten seurailtiin, palattiin alkuun ja taas seurailtiin ja palattiin alkuun sillä seurauksella että kahden tunnin tallaamisen jälkeen luovutin ja kipitettiin kiltisti autolle. Uutta yritystä ei ehditty enää saamaan, joten aattelin että josko sit ens syksynä... Toisin kävi...

 Lex päätti lähes vuoden olohuone-eristyksen jälkeen etti enää päivääkään...
Yhtenä sunnuntai-iltana tultiin kotiin ja molemmat koirat ovella vastassa. Portti säpäleinä. Hätä ratkaisuna maanantain työpäiville oli häkki oven suussa, ovi auki niin että tarvittaessa pääsee sinne makoilemaan.... Töistä kotiuduttua taas molemmat koirat ovella vastassa. Häkin seinä kaatuneena. Hetken päästä huomasin että on verta lattialla. Ei kun turkimaan. Kaikki etutassujen kynnet ytimeen asti kadonneet. Ei ku soittoa lääkärille ja nappeja naamaan.
 Koirien keskenään jäämis ongelma ratkaistiin niin, että Tälli sai oman huoneen, missä sitten hengailee ja Lexille loppu kämppä. Hyvin ovat muuten sovussa eläneet yhdessä.
 Etutassun ontuminen alkoi noin kk tapahtuman jälkeen ja ajoittain jatkuu vieläkin. Varpaassa syy. Ensin ajattelin että täytyy kuvata, mutta loppujen lopuks, mitä sille voi tehdä. Tuskin enää mitään näin pitkän ajan jälkeen... Lex siis siirtyi lopullisesti eläkkeelle.

 Tällin kanssa sitten säädellään vähän kaikennäköstä. Purut oli tauolla joulu-tammikuun. Sillä aikaa opeteltiin hakua. Jokusen kerran ensin suorapalkalle maalimiehelle ja kun sain päätettyä että ilmaisumuoto tulee olemaan rulla, oppi se sen tekniikan viidessä treenissä. Virallisia hakutreenejähän meillä ei ole ollut.
 Pelastusjälkitreenit alkoivat rullata ja kun siellä porukassa on vaan niin mukavaa olla, niin mentiin Tällin kanssa ottamaan perushallintatreenejä.

Pari viikkoa sitten tuli semmonen fiilis että josko sitä sittenkin kokeilis sitä jälkeäkin. Lumiselle pellolle jälki. Riistajälkiä oli paljon ja nehän kiinnosti myös, eihän Tällillä ollut mitään hajua mitä siltä hain. Sitkeästi odottelin ja kun oli haluammallani jäljellä kehuin ja jatkettiin, joka kerta kun poikkes jäljeltä ja odotin että hakeutuu itse takaisin. Ekalle esineelle tultua Tälli innostui tosi paljon ja otti esineen suuhunsa, tässä kohden tein heti päätöksen että se saa ne mulle tuoda. Esineen jälkeen hiffasi että jälkeä ajamalla löytyy toinenkin esine.
 Viimeviikolla oli sitten metsään tehty neljän esineen jälki. Lisähaasteen antoi enduro ajajat. Sopivan raon tultua ajettiin jälki. Täydellinen nosto jäljen ajo ja esineet. Olipas ihana fiilis. Yksi esineistä oli kova rasia, ja kun ei halunnut sitä mulle tuoda, ratkaisi sen menemällä maahan odottamaan. Fiksu malinois.
 Tänään sitten taas jälki. Luntahan on ihan kivasti, joten jälki on itsessään helppo. Noston otti hyvin, itse epäröin jolloin pysähty kysyvästi ihmettelemään. Jatkoi kuitenkin matkaa. Esineelle tultua nappasi heti suuhun ja lähti tuomaan mulle. Palkkasin makkaralla ja annoin luvan jatkaa. Jälkeä pitkin kulki koko matkan ja seurasi mutkia täydellisesti. Esineen olis voinu haistaa ja oikasta, muttei sitä tehnyt. Ainut miinus jäljellä oli ihan sairaan kova vauhti. Mut kun miettii niin koska mulla olis koira joka jäljestää rauhallisesti :P

 Puruja ollaan nyt pari kertaa myös jo tälle kaudelle treenattu. Niistä en sen enempää tänne kirjottele.

Ja jos joku miettii tässä kohden että nyt menee koiraparka sekaisin kun on peltojälkeä ja metsäjälkeä. Olen ajatellut että kun lumet sulaa keskitymme pelkkään hakuun.

Tammikuussa käytiin myös hiukan aksaamassa. Tuo superhyper malinosini hoksas heti kuin hauskaa se on ja olihan se mullekin. Katotaan koska seuraavan kerran :P


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti