Mutta helpotti aivotoimintaa kun sai sen sanottua ääneenkin. Eli päätin jättää suojelun treenaamisen tällä erää.
Alamäki omaan treeni motivaatioon taisi alkaa siitä kun hain Ninjan takaisin kotiin. Oli varmasti aika shokki sillekin kun lähes kahden vuoden tauon jälkeen joutui taas ulkoruokintaan, mutta onneksi se on sopeutunut jakamaan Samun kanssa tarhan.
Poikien kokeiden epäonnistuminen antoi treeni-intoa, mutta ei se kauaa kestänyt. Nyt on takki ihan tyhjä kaikki mahdolliset asiat kun kaatuu yhtäaikaa niskaan. Joten oli pakko tehdä jotain. Tällä kertaa asiat meni näin että koirat väistyvät taaemmas mun arjessa. Yksin treenailen mitä treenailen tai jätän treenailematta. Päivä ja hetki kerrallaan.
Nyt tää ajattelee omaa jaksamista, enkä tee mitään mitä en oikeasti ja sataprosenttiseti halua tehdä. Pienikin epäilys ettei kiinnosta, niin silloin jätän tekemättä. Täne kirjoitan sitten kun taas tulee jotain jonka haluan jakaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti