Lex ei ole ollut mikään helppo yksilö kouluttaa. Se on tähän astisista koiristani monimutkaisin tulkita. Osittain tästä syystä sitä en ole kovin motivoitunut ollut kouluttamaankaan, onhan se periaatteessa tyttären koira. Kuitenkin silmäni avautuivat ja oli pakko alkaa ottaa koiraa hanskaan.
Lex oli ollut mukana Samun treeneissä, mutten oikein osannut käsitellä koiraa niin että se olisi edistynyt haluamaani tahtiin. Kuitenkin pääpainona oli Samun treeni. Ei auttanut kun ottaa Lexille ihan omaa treeniaikaa ilman Samua. Häiriöt tuli kuvioon toukokuussa Spl Porvoon kentältä. Pääsin heti mukavaan porukkaan ja joka viikko ollaan siitä asti jotain touhuttu yhdessä. Sosialistamista, jäljestystä, tottista ja kaikkea maan ja taivaan väliltä mitä ollaan keksitty.
Kun ryhmän kaksi Lexiä nuorempaa koiraa oli ilmoittautunut käyttäytymiskokeeseen, tuli itsellekin halu päästä koittamaan. Lex oli elokuussa parhaimmillaan tottiksessa kun ei sitä ollut liikaa hinkattu, niin seuraaminenkin oli vielä hölmistyneen intoa. MölliBh:ssa sen huomasin. Harmi kun ei mahduttu viralliseen kokeeseen. Näin jälkeenpäin aateltuna, Lex ei olisi selvittänyt sitä kaupunkiosuutta. Sosiaaliset taidot koiralla oli ihan hukassa.
Lokakuussa sitten yritettiin läpäistä koe, mutta tuloksetta. Siitä hallinnan puutteesta mainitsinkin jo aiemmin.
Asia jäi niin paljon vaivaamaan, että kyselin lähialueen kokeet läpi ja päästiin sitten Kotkaan koittamaan.
Koe oli eilen. Menin paikalle jo hyvissä ajoin, jotta ehdin totuttaa koiraa kenttään, tai lähinnä ilmoittamaan että olemme kentällä. Tuuli oli kova ja räntää satoi, kenttä oli loskainen ja epäilin että meneekö ylipäätään maahan. Epäily osoittautui turhaksi, ei aristellut kosteaa maata ollenkaan. Otin seuraamista ja palkkailin pallolla. Luoksetuloa kolme kertaa putkeen kun kahdella ensimmäisellä kerralla juos ohitseni. (palkka on ollut leuan alla, takin kauluksessa piilossa joka kerta). Kolmannella kerralla pysähtyi eteen istumaan ja leikittiin pallolla riehakkaasti.
Koira hetkeksi autoon ja sitten kävelemään turhat haistelut ja energiat pois.
Kun muita alkoi ilmestyä paikalle otin koiran hengailemaan siihen muiden joukkoon. Ei rähähtänyt kenellekään ja käyttäytyi ihan toivotulla tavalla. Siruntarkastus ja luoksepäästävyyskin sujuivat mallikkaasti. Lex taas autoon odottelemaan vuoroaan. Suoritusvuoro oli neljäs. Kauhulla jännitin ja odotin vuoroa. Parina sakemanniuros, onneksi tunsin ohjaajan ja pystyin luottamaan että hänellä on koira kyllä hanskassa.
Nostin pallolla viettiä parkkipaikalla ja annoin pallon Janille ja lähdin ilmoittautumaan kentälle. Lex kadotti kontaktin ja en saanut sitä takaisin ennenkuin istumis käskyn jälkeen.
Me mentiin ensin paikallamakuuseen. Koira ei seurannut osoitetulle paikalle siirryttäessä. Tuskailin jo mielessäni. Toisella käskyllä meni maahan. Oltiin sovittu Janin kanssa että peukku on pystyssä kun koira on paikallaan. Ei tarvinnut vilkuilla taakse, ja jos jotakin tapahtuu peukku kääntyy alaspäin. Kuitenkin itelle tuli vahva epäilys luoksetuloliikken alkaessa. Käännyin katsomaan koiraa. Kun toinen koira huudettiin luo, nousi myös Lex, suuntana se toinen koirakko. Onneksi olin katse koiraan ja sain samalla huudettua EI käskyn. Lex reagoi ja kääntyikin mua kohti. En itse tajunnut että olin lähtenyt jo kävelemään koiraa kohti, mistä tuomari huomauttikin. En uskonut että pysähtyy, mutta on sille sittenkin jotain jäänyt päähän. Tuli luo hieman epävarmasti, taisi tajuta mokanneensa, mutta onneksi näin. HUH kun säikäytti.
Hihnassa seuraaminen sujui jotenkuten henkilöryhmään asti, sitten pakka hajosi ja Lex alkoi haistelemaan ja jätättää. Istui kuitenkin kun pysähdyin. Vapaana seuraamisessa jäi haistelemaan maata ja tuli miten sattuu mukana. Pysähdyin alotuspisteeseen ja kehuin koiraa, vaikka tiesin ettei ole sallittua, siitä tuomari mainitsikin, mutta koitin saada koiran hereille tuolla kehumisella.
Vapaana seuraaminen pelotti ihan mielettömästi, olihan se edellisellä kerralla siitä ne hatkat ottanut. vielä kun koira ei ollut oikealla paikallaan, pelotti vielä enemmän. J:n sakaran täyskäännöksessä huomasin sen syövän lunta. Parempi sekin, kuin että olis jo siellä paikalla makaavan koiran luona.
Liikkeestä istuminen oli paras osa tässä tottiksessa. Maahanmenokin vielä hyvää, mutta se luoksetulo. Kaartoi vasemman kautta, istui vielä eteen hieman kauas tosin, mutta en ole sitä ehtinyt saaman vielä lähemmäs. Sivulle siityminen ei sitten enää onnistunutkaan. Kävi kurkkaamassa, mutta päätti palata eteen seisomaan. Päätin kytkeä koiran, tuomari huuteli perusasentoa ja käskin istumaan ja jatkoin kytkemistä.
Kyllä helpotti kun selvittiin siitä kaaoksesta ilman kukkoilua. Arvostelun ajan ensin istui ihan ok ja valahti sitten josssain vaiheessa omatoimisesti maahan. Kyllä helpotti kun tuomari ilmoitti hyväksyvänsä suorituksen.
Sitten alettiin jänittää sitä tolppaan yksin jäämisen aiheuttamaa reagtiota.
Ensimmäisen koiran suorituksen jälkeen rentouduin, koska hälinää oli niin paljon ympärillä etten uskonut Lexin enää huomaavan yksittäisiä tapahtumia ympärillään. Oli kiinnostunut kaikista liikkeistä, niin koirien kuin ihmistenkin, muttei onneksi reagoinut muuten kun pään pyörittämisellä.
Kaikki ne illat mitä ollaan Porvoossakin vietetty, ei tunnu enää turhilta. Erityiskiitos Eku ja Arja & Mosse, Tiia & Kerttu, Jouni ja Merja & Lucky. Ilman teitä tämäkään ei olisi ollut mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti