Siitä mukamas kuukaus kun kirjottelin viimeks. No korjataas tilanne ja yritetään muistella mitä ollaan touhuttu.
Alkuunhan penneli nukkuin nätisti omalla patjallaan sänkymme vieressä. Herätti ensin kun iski tarve päästä ulos, ja myöhemmin kun tarpeet oli jo tulleet eteiseen. Olin himpun verran väsynyt heräilemään useaan kertaan yöllä, joten nyt noin viikon ajan Tälli on majaillut yöt häkissä, olohuoneessa kaukana makkarista. Pieni mies oli sitä mieltä että yöllä ei nukuta, vaan pompitaan sängynreunalla ja kiusataan niin kauan et äippä hermostuu. Vaikka iskemällä naskalit käsivarteen, jollei muuten reagoi.
Ensimmäinen yö oli tietenkin shokki. Kiljuttiin niin pitkään, että kun vihdoin hiljeni, mietin jo sen menettäneen tajuntansa :D Kuitenkin se viiden tunnin jälkeen taas ilmoitti itsestään joten hengissä ainakin oli. Nyt jo sujuu ihan hienosti nukkuminen, häkkiin jää jo kohtalaisesti, hiukan harmistuneena, muttei enää ääntele kuin pari kertaa. Viimeyö taisi olla ensimmäinen kun nukkui kellon herätykseen asti. Kuusi tuntia kerettiin nukkua. Yhteenputkeen! Luxusta.
Päivät Lex viettää ulkona tarhassa ja Tällillä on käytössä keittiö ja eteinen. Tuhoja ei ole onneksi vielä näkynyt. Pahvit ja pehmolelut riittävät vielä pitämään mielenkiintoa yllä. Ja aika sein se nukkuu kun tulen kotiin. Aika mahtavaa.
Lexiin on hiukan liikaakin kiintynyt. Aloin käyttä Lexiä babysitterinä kun itse ei jaksanut. Nyt meinaakin olla hiukan hukassa yksinään. Tämän päivän oli kokonaan ilman isoveikan seuraa. Pääsivät vasta hetki sitten samaan tilaan ja meno olikin sen mukaista. No nukkuvatpahan taas.
Retkeilty ollaan sen verran että käytiin Valkealassa. Lenkkeiltiin hautausmaan ympäri ja kun kotin saada pojista poseerauskuvaa ihanan "kummitus" kohdan luona. Tälli päätti änkeä aidan väärälle puolelle. Eipä kuvista oikein tullut sitten mitään.
Kiivettiin rinne ylös ja hengailtiin ihanssa metsämaastossa. Onneksi kukaan muu ei eksynyt sinne sillä hetkellä. Isän autotallissa pyörähdettiin ja ei vierastanut alustaa eikä muutenkaan mitään.
Eilen treffasivat veljen kanssa ja velipoika ei oikein lämmennyt leikkiin. Emäkään ei halunnut enää lastaan hoivata.
Tänään käytiin moikkaamassa "serkkua" 8 viikkoista Miloa. Kiukkuinen pieni mies ;) Mutta mikä ihaninta oli huomata ettei Tälli lähde riitelemään.
Ollaan vihdoin päästy treenaamaankin. Lex on hiukan huithapeli pitkän treenaamattomuuden jäljiltä. Kivat naarmut mahassa ja päätti sitten hajottaa myös hihan rungon. Voi elämä miten pitkä tie tuon koiran kanssa on käyty, Niin odotan että sas vihdoin sen kokeeseen ja sitten vois vaan keskittyä pennun treeniin.
Ajatuksen juoksu näköjään lakkasi taas tähän. Jatketaan sitten taas joskus :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti