Eka lomapäivä duunista ja johan joutu pieni malinoispoikanen uhriksi.
Heti kun jaksoin nousta sängystä nappasin Tällin safkat mukaani ja kipitin pellolle.
Pari nappulaa per askel, välillä kokeiluna vain yksi nappula per askel. Tallatessa alko tulee jo semmonen fiilis et eikö nää ruuat lopu koskaan... Loppuun jätin purkin heinien alle piiloon.
Tulin sisään, ilmotin Lexille et saat safkaa kun palaan ja Tälli liinoihin ja ulos.
Kyl tuo jo tietää et mitä tapahtuu kun otan liinat käteen. Nätisti odotti tuulikaapissa liinojen kiinnittämistä kaulapantaan. Ovi kun aukesi, alkoi nenä samantein etsimään jälkeä. No ylläri olikin suuri kun lähdettiin ekaa kertaa pihasta pois kävellen.
Pellolle päästiin nätisti ja Tälli istui hienosti paikallaan kun laitoin omat kutrit kuriin enne paalulle siirtymistä. Paalulla asetin liinat jalkojen väliin ja odotettiin hetki. Rauhallisesti odotti lupaa jäljestää. Siinä sitten vaan kuljin perässä ja nautin kun lapsonen söi aamupalaansa askel askeleelta. Kahden kulman jälkeen tuli viimein se loppukin ja kehotin Tälliä menemään maahan purkille. Onnistuihan sekin ilman taisteluita ja pienokainen sai jauheliha herkut rasiasta syödäkseen. Kun purkki oli tyhjä, lähti Tälli uudelleen ajamaan jälkeä. Liinat jätin pantaan, varmuuden vuoksi, jos joku sattuisi ulkoiluttamaan koiraansa tien reunalla. En usko että edes olisi sitä huomannut, mutta varmistus olla pitää. Liinat ei häirinnyt ollenkaan. Hiippailin itse peräsää laskien jäljen pituutta. Ei ihmekään että tallatessa tuntui ikuisuudelta. Jälejlle oli kertynyt mittaa 198 askelta. Eli aamuinen treeni lähes 400 askeleen jälki (oikeasti askeleita enemmän, koska laskin ne normaalin askelvälin mukaan, tehdessä askeleeni oli vielä lähes peräkkäin)
Kotiin tultua iskä ihmettelikin että miten meillä niin kauan meni. No on tottunut siihen että oon aina tullu nopeesti edellisten koirien kanssa takas. Sillon en vielä osannut olla näin rauhallinen. Ihanaa kun on oppinut itsestäänkin uuden puolen.
Kotiin tultua telkesin Tällin olkkariin ja annoin Lexille ruuan. No isomies oli vetässy herneen nekkuun eikä suostunut syömään ennen kuin taas seisoin vieressä ja houkuttelin alottamaan sen syömisen.
Oman aamukahvin jälkeen lähdettiin sitten siskon luo Porvooseen. Otin Tällin mukaan.
Ensin jätin autoon, kun siskolla on pari kissaa. Kuitenkin kun hain autosta unohtuneen mullan, totesin että vaikkei aurinko paista ja ikkunat on auki, oli autossa todella kuuma. Päätin ottaa Tällin mukaan sisään.
Kerrostalon rappuset mentiin ylös niinkun aina oltais semmosia kuljettu. Kämpän tutkaili rohkeasti (kissat oli makkarissa oven takana). Ja pois lähtiessä raput kulki alas yhtä reippaasti kun ylöskin. Sisko tarjosi lounaan uudessa Kiva-Cafessa, jonka ajaksi Tälli makoili taas autossa. Olis sen voinut mukaankin ottaa, mut eipä osannu ajatella. Lounaan päätteeksi lähdettiin kävelemään rantaan. Piti ihmetellä veneitä ja haukahdella toisille koirille. Fillarilla kulkevat ihmiset oli ihmeellisiä ja pyörätuolimopo tai joku semmoinenkin kiinnosti kovin. Muutamaa västäräkkiäkin yritti jahdata. Aikas reipas pentu kaikin puolin.
Mä niin tykkään tuosta pakkauksesta ja paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti