Hukat

Hukat

maanantai 12. syyskuuta 2016

Jälkeilyä

Mitäpä sitä nukkumaan, paljon fiksumpi on miettiä että miski ihmeessä treenaan koiria enimmäkseen päänsisällä. Väsytti sunnuntain jumbovuoron päätteksi, mutta rakkaat karvalapset ei suostu nukkumaan seiskaa pidempään.
 Rutiiniksi on muodostunut vapaapäivisin tai iltavuoroon mentäessä kaava. Seiskalta koriat pihalle, kissat tulee tässä kohden sisään, kateille safkat, Tällin pöperöt likoomaan ja takas nukkumaan.
 tai sitten ei...torkuin parn tunnin ajan ja ysiltä sit aloin miettimään montako tuntia on aikaa ennen kun tarvi töihin lähteä...
 Voi apua miks tää on tämmöseks menny?

No reippaana sitten kävin heti sängystä ylöspäästyäni kylvämässä ne Tällin eväät nurmikkoon ja metsän puolelle tallasin Lexille hanskojen hukkaamisjäljen. Se vaan on jotenkin saamatonta mennä tekemään se jälki suurempaan metsään yksikseen.. en tajua. Sama se on pellolle meno. Kun ei tuohon ihan viereen enää viitsi mennä pitkän heinän takia, ei jaksa yksin lähteä ajamaan kauemmas pellolle. Liekö missään lyhyempää, en tiedä kun en saa taas aikaseks lähteä katsomaan.

No kuitenkin kokeiluluontonen liian lähekkäin menevät suorat ja terävät kulmat Tällille. Ekan kulman otti ensin hyvin, mutta sitten tuli joku aivopieru ja palasi takasinpäin, jolloin bongasi tokan suoran makupalata. En päästänyt, jolloin meillä olikin pieni opin paikka. Vaadin takasin kulmaan ja kerrasta tais mennä perille mitä tahdoin. Tokalla suoralla vauhti kiihtyi kun pääsi kulmahärdellistä tasapainoon, jouduin ojnetmaaan hiukan ryntäilystä, jolloin Tälli sai hajun kolmannesta suorasta ja olisi mieluusti sinne mennyt. Taas hiukan joutui miettimään miksi liina ei jousta... No keksi että josko jatkais sitä tokaa suoraan eteenpäin, jolloin tilaakin tuli. Kummallista touhua tuo jäljestys.
 Loput neljä kulmaa mentiin paljon tarkemmin ja suorilla rynnimisiin puuttumiset ei aiheuttanut ongelmia. Loppuesinekin taas ilmastiin ihan hienosti ilman apuja.

Koiran vaihto...

Lex oli ihan hirveetä intoa täynnä, niinkun aina kun jotuu jäämään yksin sisään odottelemaan. Ei meinaa tasottua ollenkaan. Nyt käskytin janan alkuun maate. Ja kävin keräämässä Tällin jäljeltä merkkitikut sillä aikaa. Pystyin tuomaan ne sisäänkin, ilman että Lex nousi ylös. Edistystä...

Siirryttiin hiukan eteenpän ja annoin käskyn töihin. On tuo kyl kumma otus, se tasan ties taas msitä se jälki lähti, mut pakko oli yrittää vaan jatkaa suoraan. Kun stoppasin liinan, nakkas nenän maahan ja lähti jäljestämään. Jäi ekan hanskan kohdalle pyörimään, ei oikein tiennyt mitä sille tekis, no kehotin maahan. Rauhottelin siinä sitten hetken. Jatkettiin, tokan hanskan ottikin suuhun ja kävi maahan. Ilmasutavalla ei ole mulle väliä, kunhan sitä esinettä ei ylitetä kertomatta mulle että se siellä oli. Taas jatkettiin, mut Lex näki seuraavan hanskan (oli valkoinen) jolloin ois mieluusti loikannut sen luo, enpäs päästänyt, koska olin vaivalla (hups, mitä mä nyt teen kun tuli tiilikasa vastaan)tehnyt suoran kulman, joten sen oli käytävä myös tsekkaamassa. Hienosti pysähty kohdassa missä itekin olin pysähtynyt ja lähti oikeaan suuntaan, no eipä se nyt tyhmä oo kun ties et siellä oli se hanska. En muistanu tarkkaa kohtaa mistä menin, joten tultiin takakautta siihen kolmannelle hanskalle, nenä ylhäällä.  Lex otti hanskan suuhun, jolloin kehotin tuomaan sen mulle. Hetki siinä meni ennenkun villalapanen tuli käteen, mutta tuli kuitenkin. Sit olis viel se neljäs, jonne mentiin taas jälejstäen ja otti suuhun, tuli mun luo ja halus taistella siitä. No mehän taisteltiin, virhe... tai mitäpä väliä, sama se loppupelis on millä tyylillä jatkettiin. Pallolle, joka löyty seuraavaksi...

 Sisällä odotti taas rauhaton pentu, joka oli joutunut tämän ajan olemaan yksin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti