... ihan sama mulle. Mut josko kirjottelis koirien oireista mitkä ahdistaa mun hermoja :)
Välillä sitä toivoo että olis aika kolme vuotta sitten,....ja toisaalta taas ei, koska kolmeen vuoteen mahtuu paljon uusia ihania ihmisiä. Vanhojakaan ihmisiä tosin unohtamatta, mutta mulla on taipumus elää siinä hetkessä mikä tuntuu parhaimmalle ja ihmiset joko kulkevat mukana tai jäävät taka-alalle.
mutta siis ahdistuksiin. koiramainen elo oli muutama kuukausi sitten vielä ihan suht rauhallista. Toki pojat on ottaneet välillä yhteen ja ilman suurempia vaurioita ollaan säästytty, itse kuitenkin koitti valaa uskoa siihen että saan ne tulemaan toimeen keskenään ja kerta toisensa jälkeen pidin niitä yhdessä. Ja Ninja tietenkin joutui tarhaan Samun kanssa ja Lex pääsi taas elämään herroiks ns. ainoana omasta mielestään.
Pari viikko sitten pojat olivat samassa tarhassa ja kun menin hakemaan Lexiä treenaamaan, meni sillä hermo Samun iloisuuteen ja alotti tappelun, seurauksena siis Samulle kaulurihoitoa vaativa haava. Pidin poikia sisällä portilla erotettuina. Samu yöt alakerrassa kissojen takia ja Lex normisti ylhääällä. Lexin jatkuva läähättäminen alkoi käydä hermoilleni ja sain ajatuksen ottaa Ninja sisään Samun kanssa ja Lex ulos. Sunnuntai-iltana sain aikaseksi toteutettua vaihdon.
Ninja ja Samu olivat ihan kuin kaksi koiraa konsanaan. Kissatkin jotenkin sulatti tilanteen ja makoilivat jopa näkösällä molempien koirien maatessa lähellä. Sietivät niiden haistelutkin. Ensimmäinen yö Ninjan kanssa oli tuskaa. Tunnin välein piippaili ja halusi ulos. Vettä litki ihan älyttömästi. Ajattelin että onhan se shokki yhtäkkiä taas olla yli 15astetta lämpimämmässä tilassa ja sen vuoksi janottikin niin kovin. Lex oli yön hiljaa ja tyytyi kohtaloonsa nukkua ulkosalla. Samu onnistui hajottamaan kaulurinsa siihen kuntoon ettei sitä enää pystynyt jesarillakaan teippaamaan, joten oli ilman kauluria ja pääsi nuolemaan/rapsuttelemaan itseään. Seurauksena hajonneet tassunpohjat. Eilen haava näytti jo siltä, että pari päivää niin pääsee takas ulos. Jälleen yö, joka aiheutti stressiä ja unettomuutta. Ninja herätti puol yhdeltä, jolloin Lotta olikin jo menossa käyttämään sitä ulkona. Seuraavan kerran puoli neljän jälkeen, jolloin huomasin myös että vesikupit oli taas lähes tyhjät. Kuusi litraa vettä kadonnut kitusiin. Ei ihme että rakko täyttyi. Ei ku koira pissalle ja Lex päätti alkaa sellasen kuutamohaukun ettei rajaa, eikä hiljentyny edes mun raivoamiseen. Tunnin päästä tästä, olikin taas aika herätä töihin, jolloin Ninja oli taas kinuamassa pissalle pääsyä. Ja sitähän taas riitti.
Samun linkuttaminen tassunpohjien takia vauhditti päätöstä laittaa ne jo tänään takasin pihalle.
Ja seurauksena läähättävä Lex tilalle. Jos lenkin jälkeen hengitys ei ole tasaantunut kahdessa tunnissa, menee multa täysin hermot. Tyrkkäsin koiran häkkiinsä, ei rauhottunut tälläkertaa sinnekään. Ihan järkyttävän stressaava eläin tuo Lex, ei tajua sitten ollenkaan. Pakko kai mennä otattaa siitä kaikenmaailman kokeet ettei ole mitään sydänvaivaa tms. Ite oon sitä mieltä että sen hermoista tuo läähätys johtuu, kun kuitenkin muuten jaksaa ihan täysillä touhuta.
Samu olis niin mahtava koira pitää sisällä, mutta tuo sen allergia estää sen. Kaksi viikkoa on jo liikaa. Nukkuu pehmolelunsa kanssa ilman mitään hötkyilyjä. Välillä käy heiluttelemassa häntäänsä ja rapsutukset saatuaan jatkaa makoiluaan. Ei piippaamista eikä sähläämistä. Ruokaakaan ei juoksemalla edestakaisin kinua. Niinkuin nuo toiset jhos sattuu menemään yliajalle sen antaminen, poika odottaa kiltisti. Yöllä kun Ninjaa käytin pihalla, ei Samu edes korvaasa lotkauttanut. Voi kurjuus sen allergiaa... Mistä ihmeestä mä löydän samalaisella luonteella omistetun koiran sitten joskus kun pennulle on taas tilaa??
Toisen tarhan purkaminen harmittaa ihan vietävästi, tarkotushan oli siirtää ne tuohon lähemmäs ja tehdä ihan elementeistä. Elementit on hankkimatta ja alue mittaamatta, eikä sitä yimääräistä valuuttaakaan asian edistämiseksi löydy.
Katkonainen uni, stressi koirien tilanteesta ne helvetin joululaulut ja ylipäätään tää jouluhömpötys on ihan liikaa. Onneks noi pakkojoululaulut on nyt ohi. Ei tarvi kun ens vuonna kestää uudelleen, mutta toivottavasti tuo koirien tilanne ois siihen mennessä rauhottunut. Tälläerää vaikenen ja jatkan taas kuin aihetta avautumiselle tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti