Tällähetkellä päivät on taas hetken aikaa raskaita. Lex päätti jälleen hieman keventää kukkaroani ja sen seurauksena Samu viettää vielä viikon ainakin sisällä kanssamme. Koirien erittely on ihan perseestä. Onneks onnistuu tässä talossa. Kissat mököttää ja Ninjakin osoittaa mieltään ulkona. Tälläkin tarinalla on opetus. Edelleen liikaa koiria saman katon alla. Mutta itse olen tilanteeseen ajautunut ja siihen on edelleen vaan sopeuduttava. Vaikka kuinka ahdistavaa onkin.
Samu siis sairaslomalla ja se ei tällähetkellä tee muuta kun makaa pehmolelu suussa tai ärsyttää ihmisiä kulkiessaan lampunvarjostin päässään. Jokainen joka on kokenut elämän tuollaisen kanssa tietää ettei se ole mukava kenellekään.
Toissayönä meni itellä hermot ja päätin laittaa Lexin terassille loppuyöksi. Heräsin kuitenkin siihen että Samu pitää outoa ääntä alakerrassa. Ensimmäinen ajatus että silä on kakkahätä, koska ei illalla tehnyt isompaa hätäänsä. Nousin ylös ja kun pääsin tuulikaappiin oli vastassa avoin ulko-ovi ja Lex. Ei ku se siään ja Samun kans ulos. Mitään ei tehnyt, tuijotti vaan ja halus takas sisään. Takas itekin nukkumaan ja kellon herätettyä töihin. Tajusin sitten jossain vaiheessa kunnolla herättyäni, että Samu tietenkin ilmoitti mahdollisesta murtovarkaasta joka juuri oli avannut oven :D
Tänään sitten korjasin Lexin pakoaukon ja otin Ninjan siihen kaveriksi. Lotta tuli myös ulos ja hetken auttoi Ninjaa juomisen kanssa. Muistin Jollyballin ja Lotta hakikin sen ulos. Ninja ihastui palloon samntien.
Sehän ei ole oikein koskaan leikkinyt palloilla, jollei ne lennä johonkin suuntaan. Nyt löytyi sitten se pallo minkä kanssa myös Ninja pitää ihan omaa kivaa.
ilmeestä voisi päätellä ettei palloon kannata tulla koskemaan :)
Mutta eihän Ninja oikeasti irvistä kenellekään.
Mummo riepotteli palloa pitkin pihaa ja pitihän sitä sitten kuvauksellinenkin olla. Varjot hieman häiritsee otoksia mutta samapa tuo.
Piti sitten ottaa tuo ääliö-Lex myös kuvattavaksi. Tuli otettua hieman tottista pallo kainalossa. Hyvin se toimi vaikkei minkäänlaista hihnaa tai pantaa ollut välissämme. Mutta se pallohan on Lexille kaikki kaikessa. Luoksetulo on edelleen hieman haasteellinen. Kaartaa oikean kautta eikä istu tarpeeksi lähelle. Kun löytäis sen avaimen että se tajuaa. No ei auta ku treenailla jos meinaa sen kanssa joskus kisaamaan asti päästä.
Aika suoralle tuo seuraaminen vielä näyttää
Ja lopuksi piti koittaa ottaa poseerauskuvia siitäkin hörhöstä, joten alla pari otosta. Paikallaan istuminen on jo hallussa, mutta seisominen ja vielä konttia venyttämällä ilma avustajia on hiukan hankalampaa, onnistuu toki paremmin jo kun aiemmin yrittäessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti