Joidenkin kohdalla se työmäärä on vaan suurempi...
Ja tälläkin kertaa puhumme ystävästämme Lexistä :)
Perjantai oli jostain syystä, mitä en enää muista, treenivapaa päivä.
Lauantain käytiin hakuilemassa ja koirallahan oli motivaatio ja ilmaisut kohdillaan. Ei huono.
Eilen sitten pakotin itselleni apparin ja kotipihatreeniä.
Ensin hyppyesteellee, minkä Lexkin jo tietää. Suuntaa itsensä esteen läheisyyteen. Eka hyppy korkeudessa 90cm, eli siinä mihin ollaan nyt päästy. Ei tuottanut mitään uutta. Nostin omasta mielestäni estekorkeutta sentillä. No todellisuus jälkeenpäin mitattuna oli kaksi senttiä, muttei onneksi vaikuttanut suoritukseen.
Eka hyppy 92 sentissä aiheutti takajalkojen osumisen, muttei onneksi esteen kaatumista. Ja takasinpäin tuli jo ilman kosketusta. Sitten vielä toinen toisto ja sekin koskematta, joten suunta kohti seuraavaa ongelmaa....
Ja sehän on piilonkierto. En ole mitään tänne kirjoitellut meidän Ipo harrastuksesta, mutta tuilkoon se nyt tässä sitten julki :D
Lexillä tässäkin ymmärrysvaikeuksia. Sen mielestä on turha kiertää kun nopeammin pääsee palkalle käväsemällä siinä piilon nurkalla. Ei ei. Mamma ei tuota hyväksy. Joten eilen oli appari liinalla auttamassa. Kaksi ekaa kiertoa ja apu onnistui, mutta seuraavassa kierrossa Lex päätti mennä toista kautta ja siinä oli appari ja koira molemmat sekasin. No lopputulos sitten oli mikä oli ja koiralla kuitenkin oli hauskaa, mikä tämän kohdlla on tärkeintä.
Ja sitten äskeiseen treeniin. Jos jotain haluaa, niin on heti silmien auettua ajatus jäljestä. Ja niin sitten puin päälleni ja nappasin maksalaatikon kainaloon ja suuntasin kohti peltoa. Koirat oli jo aiemmin halunneet mennä terassin puolelle jäähylle, joten annoin edelleen olla siellä, vaikkakin näkivät kokoajan mitä teen. Lex innostui haukahtelemaan ja hyppelemään iloisesti, tajusi tietenkin mitä mä oon menossa tekee.
Rauhottu kuitenkin. hetken vanhettua, otin koirat sisään. Istuin edelleen koneella. Ajan tultua täyteen annoin Ninjalle ruuan. Lex juoski samantien etuovelle ja oli valmis lähtemään ulos syömään :D
Kolme kulmaa, eka oikeelle, kaks muuta vasemmalle. Kaks esienttä. Eka tokalla suoralla, toka lopussa. Pituus 219 askelta.
Ensimmäinen probleema tuli ekalla esineellä. Meni yli ja ilmas väärinpäin, otin sen esineen uusiks ja homma onnistui ja jatkettiin matkaa. Tokan kulman merkkas oikeeseen suuntaan, mutta sitten jäi pällistelemään. Kehotin jatkamaan ja niinhän tuo teki työtä käskettyä, loppuun saakka.
Töitä on siis selkeesti tehty, kun alkaa jo hiukan näkymään tulostakin. Omaan ohjaamiseen olen jo tyytyväinen, en enää hermostu ja tiedän mitä missäkin kohtaa kannattaa tehdä jos onglemaa ilmenee.
Kyl mul on vaan paras koutsi ;)
Takapakkia Lexin kanssa tullaan ottamaan aina silloin tällöin jokatapauksessa. Se nyt vaan on semmonen tuuliviiri, mutta minkä koira karvoillen voi. Niiden kanssa on vaan opittavava elämään ja löydettävä yhteinen sävel. Meillä se on nyt löytynyt.
Ja johan mä innostuin tarinoimaan. Piti aamupäivällä keretä kaverille, no josko mä sit lähden niin vielä kerkeen ennen kahtatoista :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti