Harmillista

Huomasin tässä tutkiessani asetuksia, etten pysty muokkaamaan tämän blogin ulkoasua. Näyttää siis siltä ett täytyy varmaan harkita hukkasudet blogista luopumista. Tai siis jätän se tänne nettiin roikkumaan, mutta jatkan toisessa blogissa ajatusteni purkamista.

Blogin henkiin herättelyä. (Taas kerran)

Olihan yllätys kun muistin että mullahan on olemassa tämä kauan aikaa sitten aloittamani blogi.
Yllätyksen tekee se, että muistaakseni ulkoasun olin muuttanut, ja kolme eri googletiliäni oli linkitetty tänne, että pystyisin kirjoittamaan tekstejä, vaihtamatta käyttäjätunnusta.

No blogin teema on taas tuo kauan ollut, joudun siis opettelemaan kuinkä tätä nyt sitten käytetään nykyään. Eikä enää nuo kaksi muuta tiliäni ole tänne linkitettyinä, liekö enää edes siis mahdollistakaan. Vanhoilla päivilläni joudun opettelemaan tämnkin sitten uudelleen :P


Mutta kirjoitetaas nyt sitten tänne vähän mitä mieleen muistuu.

Talouteen kuuluu enää ainoana koirana Tälli. Lexi poistui yllättäen keksuudestamme tammikuun lopulla :(  Muistoissa elää kuitenkin, niinkuin kaikki muutkin edesmenneet koirani. En tänne enää jaksa, enkä haluakaan kirjoitella tapahtumista. Yritän keksittyä nykypäivään.

Tälli elelee siis kolmen kissan kanssa sulassa sovussa. Haasteita meillä on joka päivä, mutta sinnikkyydellä selvitään niistäkin. Suojelu-ura lopetettiin kokonaan.
Alkoi siitä että en enää jaksanut viimeisimmän  maalimiehemme oikutteluja. Työpaikan vaihdos pisti myös kuvio ihan uusiksi, että sen puoleen on ollut aikaa enemmän koulutella, mutta väsymykseltä ei kuitenkaan jaksanut. Huhtikuussa yritin aloittaa taas aktiivisen harrastamisen, mutta ennenkuin ehdin alkaa soittelemaan uutta suojelumaalimiestä, tuli ilmi että kahdella sisaruksella on nivelrikkoa ja päätin että Tälli saa elää kivutonta elämää, enkä tieten tahtoen sitä ala rikkomaan. Suojelu on lajina kuitenkin aika rankka ja kakkosen kyynärpäällä en halua riskeerata. Tiedä vaikka olisi jo nivelrikon alkua, mutta koska koira ei edelleenkään oireile, en sitä turhaan nukuta ja tutki. Tutkitaan sitten jos alkaa oireilemaan jotenkin.
 Kuitenkin kun olen tottista vääntänyt hikihatussa, itkukurkussa ja hiuksiahalkoen, koitan jos sille saisin Pk-tulokset jäljen puolelta- Metsäjäljellä jana ja koiran lukemisen ymmärtäminen vaatii hieman hiomista sekä tottiksen noutojenluovutus ja eteenemenossa maahan meno on se verran kesken ettei kuitenkaan ihan heti olla koepaikkaa kyselty.

Pelastuskoirapuolella tuloksia haun peruskokeen jäljeen ei ole tullut. Kerran kokeiltiin sitä haun loppukoetta, muttei Tällin maltti riittänyt paikalla pysymiseen. Toisella kerralla päätin sitten hajottaa volvon takalasin lähtöhetkellä, joten jouduin sitten jättää menemättä. Kolmannella kerralla koiralla alkoi ilmetä hallintaongelmia sosiaaliseen osuuteen, joten peruin osallistumisen.
 Katsellaan syksyllä josko yritetään, on nää hakutreenit jäänyt nyt ihan kokonaan pois kuvioista kun treenikamut jäljestelevät että sais sen peruskokeen altapois. Ja annoinpa sitten itekin periksi ja ollaan jäljestelty myös metsissä. Onneksi tuo koira on niin fiksu ettei se mielestäni sekoita pelto ja metsäjälkeä. Pellolla ollaan tarkempia edelleen. Hiukan nenä nousee tyhjillä, mutta sitäkin treenataan että se siellä mullassa pysyisi.

 Siinäpä nyt tärkeimmät, ei jaksa enempää nyt naputella. sen verran kuitenkin vielä mainittava, että aloitin ns. "someloman". Päätin olla kokoaniset kaksi kuukautta, parhaaseen kesäaikaan kokonaan menemättä facebookiin ja instagramiin. Myös messengerin poistin käytöstä. Katsellaan sitten elokuussa kuinka paljon mua on noilla kanavilla kaivattu. Kohta viikon olen siis ollut ilman, ja paljon sosiaalisemmaksi kuitenkin tunnen itseni, liekö johtuu kesälomasta ja menneestä Tallinnan reissusta. Olihan ihan reissu mikä aloitettiin siis sunnuntaina  BonJovin keikalla laululavalla. Maanantaina sitten aurinkoinen päiväreissu Rakverden linnaan ja tiistaina pyörähdettiin teletornissa ja telliskiven ihanassa kesäisessä ravintolakultturissa. Kiitos siis sikoilleni matkaseurasta.
 Keskiviikkona sitten haettii perhepiiriin toinen malinois, josta ehkä joskus tänne jotakin kirjoittelen.
 

Poijaat

Ei,oo tullut hirveesti kirjoteltua enää blogiin. Sääli sinänsä. Kuitenkin nyt päätin iloisen kuvan myötä jotakin raapustaa. puolitoista vuotta sitten suoritettu Lexin kastraatio oli parasta mitä tuolle koiralle voi tapahtua. Ja vuosi sitten tehty päätös jättää se ihan kokonaan eläkkeelle on tehneet Lexistä leppoisan kotikoiran. Tälli kuitenkin on pysynyt alapuolella ja kunnioittaa Ledin viimeistä sanaa. Nää on mulla ainoat jotka on pystyneet syömään ruuat ja luut ilman tappeluja. mustasukkaisuuden minustakin on jääneet, ainoastaan ulkona jos Tälli tahtoo taistella kanssani, joudun toppuuttelemaan kun Lex on myös heti mukana ja ilmoittaa siinä kohden sen lopullisen pallon haltijan. Vaikka niitä palloja on pihapiirissä useampia. mutta kun tämänkin tietää pystyypystyy tilanteen välttämään.

Hei taas :P

Jestas kuinka voi ihminen unohtaa blogin kirjoittamisen. Tän pitäis olla mun treenipäiväkirja. Josko yrittäisin taas muistaa noita tekstejä tänne kirjotella, paperille niitä on tullu raapusteltua, mutta itseni tuntien niitä lappusia tuppaa hukkumaan aika tiuhaan :P

Mut siis asiaan. Lex yritti suoriutua pelastusjäljen loppukokeesta hmmm... en kerro koska, kun olen sen kerennyt unohtaa. Luultavasti syystä että loppuvuonna tapahtui niin paljon kaikkea muutakin.
 Koira tykkäsi vaihtaa jäljen noston, mikä oli superhypertäydellinen, jälkeen riistajäljelle. Sitä me sitten seurailtiin, palattiin alkuun ja taas seurailtiin ja palattiin alkuun sillä seurauksella että kahden tunnin tallaamisen jälkeen luovutin ja kipitettiin kiltisti autolle. Uutta yritystä ei ehditty enää saamaan, joten aattelin että josko sit ens syksynä... Toisin kävi...

 Lex päätti lähes vuoden olohuone-eristyksen jälkeen etti enää päivääkään...
Yhtenä sunnuntai-iltana tultiin kotiin ja molemmat koirat ovella vastassa. Portti säpäleinä. Hätä ratkaisuna maanantain työpäiville oli häkki oven suussa, ovi auki niin että tarvittaessa pääsee sinne makoilemaan.... Töistä kotiuduttua taas molemmat koirat ovella vastassa. Häkin seinä kaatuneena. Hetken päästä huomasin että on verta lattialla. Ei kun turkimaan. Kaikki etutassujen kynnet ytimeen asti kadonneet. Ei ku soittoa lääkärille ja nappeja naamaan.
 Koirien keskenään jäämis ongelma ratkaistiin niin, että Tälli sai oman huoneen, missä sitten hengailee ja Lexille loppu kämppä. Hyvin ovat muuten sovussa eläneet yhdessä.
 Etutassun ontuminen alkoi noin kk tapahtuman jälkeen ja ajoittain jatkuu vieläkin. Varpaassa syy. Ensin ajattelin että täytyy kuvata, mutta loppujen lopuks, mitä sille voi tehdä. Tuskin enää mitään näin pitkän ajan jälkeen... Lex siis siirtyi lopullisesti eläkkeelle.

 Tällin kanssa sitten säädellään vähän kaikennäköstä. Purut oli tauolla joulu-tammikuun. Sillä aikaa opeteltiin hakua. Jokusen kerran ensin suorapalkalle maalimiehelle ja kun sain päätettyä että ilmaisumuoto tulee olemaan rulla, oppi se sen tekniikan viidessä treenissä. Virallisia hakutreenejähän meillä ei ole ollut.
 Pelastusjälkitreenit alkoivat rullata ja kun siellä porukassa on vaan niin mukavaa olla, niin mentiin Tällin kanssa ottamaan perushallintatreenejä.

Pari viikkoa sitten tuli semmonen fiilis että josko sitä sittenkin kokeilis sitä jälkeäkin. Lumiselle pellolle jälki. Riistajälkiä oli paljon ja nehän kiinnosti myös, eihän Tällillä ollut mitään hajua mitä siltä hain. Sitkeästi odottelin ja kun oli haluammallani jäljellä kehuin ja jatkettiin, joka kerta kun poikkes jäljeltä ja odotin että hakeutuu itse takaisin. Ekalle esineelle tultua Tälli innostui tosi paljon ja otti esineen suuhunsa, tässä kohden tein heti päätöksen että se saa ne mulle tuoda. Esineen jälkeen hiffasi että jälkeä ajamalla löytyy toinenkin esine.
 Viimeviikolla oli sitten metsään tehty neljän esineen jälki. Lisähaasteen antoi enduro ajajat. Sopivan raon tultua ajettiin jälki. Täydellinen nosto jäljen ajo ja esineet. Olipas ihana fiilis. Yksi esineistä oli kova rasia, ja kun ei halunnut sitä mulle tuoda, ratkaisi sen menemällä maahan odottamaan. Fiksu malinois.
 Tänään sitten taas jälki. Luntahan on ihan kivasti, joten jälki on itsessään helppo. Noston otti hyvin, itse epäröin jolloin pysähty kysyvästi ihmettelemään. Jatkoi kuitenkin matkaa. Esineelle tultua nappasi heti suuhun ja lähti tuomaan mulle. Palkkasin makkaralla ja annoin luvan jatkaa. Jälkeä pitkin kulki koko matkan ja seurasi mutkia täydellisesti. Esineen olis voinu haistaa ja oikasta, muttei sitä tehnyt. Ainut miinus jäljellä oli ihan sairaan kova vauhti. Mut kun miettii niin koska mulla olis koira joka jäljestää rauhallisesti :P

 Puruja ollaan nyt pari kertaa myös jo tälle kaudelle treenattu. Niistä en sen enempää tänne kirjottele.

Ja jos joku miettii tässä kohden että nyt menee koiraparka sekaisin kun on peltojälkeä ja metsäjälkeä. Olen ajatellut että kun lumet sulaa keskitymme pelkkään hakuun.

Tammikuussa käytiin myös hiukan aksaamassa. Tuo superhyper malinosini hoksas heti kuin hauskaa se on ja olihan se mullekin. Katotaan koska seuraavan kerran :P

Happy :)

Olis vissiin aika herättää tää blogikin talviuniltaan.
 Kevät saatika kesä ei oo viel ihan saanu yliotetta talvesta, kun vielä eilenkin leijaili lumihiutaleita taivaalta. Onneks ne kuitenkaan ei maahan asti kerkeä kertymään, joten koiruuksien treenaus on jo ollut ihan kivoissa keleissä.

 Laiskan puoleinen ohjaaja on jättänyt tuon Lexin kanssa nuo tottispuuhat ihan unholaan. Ei tartteta kun kymmenisen kuukautta, niin hallinta on kadonnut taivaan tuuliin... Tämä saatiin huomata tänään
 Ja jos ei muisti pelitä tarpeeksi taaksepäin, niin Lexin kanssa jätettiin jäähyväiset pk kokeille heinäkuussa. Keskitytty vain pelastuskoiretreeneihin, ja lähinnä jäljestykseen.. Tavoitteena tänään olleet jälkikokeet.
 Läpi päästiin, vaikka hallintaan en todellakaan oo tyytyväinen. Itseänihän tästäkin voi vain syyttää, mutta kun ei vaan oo jaksanu panostaa :D Anyhow.. Nyt olis siis peruskoe jäljeltä suoritettuna. Aika näyttää suoriudutaanko loppukokeesta.
 Superiso kiitos Mypekon porukalle. Erityis kiitokset siis Eliise, Berit, Marke, Suvi, Pirjo, Seija ja tietty Sari, joka myös kanssamme samaisen kokeen läpäisi. Kiitos siis ihan kaikki jälkiä meille tallanneet ja ongelmia kanssamme ratkoneet. Ei voi onnellisempi olotila tälläkään hetkellä olla.

 Ensi viikolla Lexillä alkaa sairasloma ja treenailen vaan tuota ei enää niin pikkuista Tälliä....

Tällin kanssa ollaan nostettu viettiä. Ja hallintaa. Ei ehkä kovin mukavaa puuhaa ohjaajalle, mutta meil on oikeesti kivaakin. Ja mulla on taas paljonmustelmia :) Niistä tosin ei sen enempää. jokainen voi mielessään kuvitella niiden synnyn...

Heipätihei taas kukatietää kuinka pitkäksi aikaa :)

Pikkutreenailua jälleen tänään

Sitäpä taitaa olla nyt sairastupa lakkautettu ja kevät tulossa kovaakyytiä, kun pojat pääs tänäänkin treenaamaan :)

Lexille pien jäljennosto/esineilmasutreeni. Jäljen otti oikeaan suuntaan, hiukan piti haistella ympäristöäkin kesken duunin, muttei kuitenkaan poistunut jäljeltään. Esineellä käskytin haukun esiin ja koitin saada kohdistettua siihen leluun. Ekaks kerraks ihan ok suoritus. Jälki jatkui vielä tyynylle.. Metri ennen tyynyä olikin kakkakasa mikä piti tarkoin tukia, ennekuin pystyi jatkamaan. Ja jatkoikin jäljestystä tyynynsä ohi..Itse pysähdyin ja hetken päästä Lex palasi tyynylleen ja oli sen oloinen että tiesi sen siinä olevan, muttei ois halunnut lopettaa jäljestystään näin nopeasti :)

Tässä leikkiä kun palattiin autolle.

Tällin kanssa otettiin ilmasutreeniä samalla alueella missä Lex oli jäljestänyt, Alkuun ei tajunnut mikä oli homman nimi. No kakkahätäkin yllätti, joten annettakoon anteeks ;) Kun alkoi haukkua maalimiehellä, tuli taas pois saatuan välipalkkaa, uudelleen ja uudelleen. Lopulta onnistui ja pallon saatuaan hetki tuumailtiin ja maalimies Anne meni uuteen paikkaan puupinon taa. Tälli lähti täysillä sinne, kiersi puupinon, salamannopeasti ympäri ja maalimiehelle haukkumaan. Nyt ei edes reagoinut mun paikalle tuloon. Onnistunut treeni siis. Autoon huilimaan siksi aikaa kun Mealle tehtiin ja ajettin jälki, sekä esineruututreeni.

 Sitten Tällin kanssa tottista (Lexhän on eläkkeellä moisesta treenimuodosta ;) )

Pikkumieheni oli ihan täpinöissään ja mukana treenissä. Koitin jo jäävissä mennä hiukan kauemmas. Odotin sekunnin liian pitkään ennenkun palasin luo ja Tälli ehti karata tulemaan luokseni. No eipä me lannistuttu vaan otettiin uusiks lyhyemmältä matkalta :) Vauhdikas luoksetulo ja sitten hiukan reviteltiin.

Tällin seuraamispätkä

Kun kaikki suunnitellut treenit oli tehty, päästettiin Mea ja Tälli pellolle riehumaan.

Kiitos Anne ja Mea tämänpäivän seurasta, meillä kaikilla oli niin mukavaa ja nyt pojat vaan kuorsaavat lattialla. Taitaa iloinen mieli olla molemmilla kun tassut heiluvat unissaankin <3

Treenisunnuntai

Eka meinattiin mennä treenailee koirin kans, ja sit ei enää meinattukaan ja sit kuitenkin mentin :D

Lexille pitkästä aikaa jälki, ja sen kanssa kaikkien kommervinkkeleiden ja mutkien ja muuttuvien suunnitelmien ja mitä kaikkea tässä matkan varrella on ehtinyt tapahtuakin, olen päättänyt että tuo koira keskittyy nyt vain ja ainoastaan treenaamaan jälkeä. Ihan sen oman pääkopan ja kropankin ongelmien vuoksi tuo on kaikkein kevyin treenimuto. No niin siis itse jälkeen...

Marke tallasi loitavan jäljen, matkalla paljon riistaeläinten jälkiä. Nosto oli pitkä ja ennen jälkeäkin oli jo ratkaistava riistan jäljet, mikö lie eläin siinä oli kulkenutkaan kun oli niin selkeä ura, että melkein jo itse olisin voinut luulla siinä ihmisen kävelleen ;)

Lex lähti nostamaan ihanalla innolla ja selkeällä päämäärällä. Kun kohtasi riistan jäljen, ensin lähti seuraamaan sitä, itse pysähdyin ja odotin että koiralla loppu liinassa tila, jolloin kääntyi takaisin, seurasi jälkeä takaisinpäin, kävi pissalla, palasi jälejlle, pissasi ja potki kintuillaan. Selkeesti mietti että mikähän juttu tää nyt täs oikein on. Itse rauahllisesti vaan odotin ja jatkettiin vain matkaa kun suunta oli oikea.

 Päästiin jäljelle ja se maavainu ja tiivis nenä mikä Lexillä on, alkoi puskea meitä eteeenpäin. Aivan mahtava fiilis oli itselläkin <3 Jokainen riistan jälki olisi pitänyt päästä ajamaan pidemmälle kun annoin tilisuuden, rauhallisesti vaan pysähdyi ja odotin kun koira valkkaa ihmisen jäljen. Ensimmäiselle esineelle tutuamme, raegoi siihen, mietti hetken, katsoi taakseen, jolloin kehoitin menemään maate, niinkuin ollaan esineillä opeteltu tekemään. Haastavaa oli, mutta meni ja söi jopa antamani namin ;) Matka jatkui samalla kaavalla. Kuuset kiersi helpomman kautta mitä Marke oli Lexin mielestä kävellyt ;) Koira mokoma kun sujahtaa nopeasti kuusen oksien alta ketterämmin kun ihminen :D Itellä oli naama märkänä monessa kohtaa kun jouduin oksien läpi kulkemaan :)
 Toinn esien sujui samoin kun ensimmäinenkin. Lähestyttiin tietä ja aloin jo itse miettimään että missä kohden me oikein  missattiin, kunnes Lex kääntyikin ennen tietä vielä oikealle, löytäen vielä pienen matkan jäljestettyään kuusen alta rakkaan purutyynynsä. Voi sitä koiran iloista ilmettä ja intoa. Aivan mahtava fiilis tuli tästä jäljestä. Ihana harrastus.


Tällille otettiin pari hakuilmaisutreeniä. Annoin Tällin ottaa kontaktin Markeen autolla ennen kuin aloin pukea sille valjaita. Marke lähti sitten kiertäen metsän puolella ja itse kun sain puettua fermeet, siirryttiin suoraan tien toiselle puolelle alueelle. Päästin koiran irti ja aloin seurata sen touhua. Lähti vauhdikkaasti kohti maalimiestä, its eehdin ihmettelemään että What, mutta kääntyikin pian takaisin mun luo. Jatkettiin liikkumista kohti maalimiestä. Kun lähestyttiin, Tälli sai hajun ja meni suoraan sinne. Ohejiden mukaan maalimeis avuosti koiran haukkumaan. ja piti huolen että pysyy siellä. Kun pääsin viereen otti kontaktia muhun, en reagoinut vaan annoin maalimiehen hoidella että koira pysyy siellä ;) Otettiin sitten toinen lähestyminen. Jäätin odottelemaan että Marke menee uuteen paikkaan, Tälli seisoi rauhallisesti ja odotteli että mitä tässä seuraavaksi tehdään.
 Päästin koiran irti ja lähdettiin kävelemään takaisinpäin. Hetken päästä Tälli lähti helpommalle uralle ja olikin maalimiehen luona nopeasti. Oli tullut ilmavainulla, ilman että otti maasta jälkeä. Ja haukkukin alkoi jo hienosti. Olin ajatellut itse antaa sitten pallon, mutta koska reagoi taas siihen kun tulin paikalle vaihdoinkin suunnitelmaa ja sai pallonsakin maalimeheltä haukun jälkeen.
 Mä niin tykkään tuosta pienestä malinoisistani <3


Loppuyhteenvetona päädyttiin siihen että yritän opettaa Lexille esineille uuden toimintamallin. pysähtyy siihen ja haukkuu. Ja nostoja täytyy treenailla, että valitse sen oikean suunnan. Tämähän meillä on ollut ongelmana aina. Jostain syystä 85% lähtee takajäljelle...
 Tällin kanssa jatketaan samaan tapaan.