Syy metrisen esteen ahkeraan treenin oli eilinen Metsäjälkikoe. Olin jo aiemmin päättänyt että tämä tulee olemaan Lexin viimeinen koe tässä lajissa, tuloksesta huolimatta.
Oma yliväsynyt olotila kertautui paskalla fiiliksellä niin huonoksi, että myös koira sen vaistosi. Ja miks ei olis vaistonnut.
Kokeissa esiintyvä takajälki otettiin tälläkin kertaa, mutta takas janalle tullessa Lex ilmoitti että ajapa mamma sä täl kertaa tuo jälki, mä en kykene ku sul ei selkeesti oo hyvä olla.
Ja Lex oli oikeessa. Pää räjähtää asioista mitkä pitäis pystyä kirjoittamaa/puhumaan, ilman että saan lisää negatiivisuutta päähäni. Tiedän että seläntakana paskan jauhanta jatkuu entiseen malliin, mutten anna sen häiritä kunhan saan suuni puhuttua puhtaaksi.
Ehkä ne oikeat sanat vielä löytyy.
Nyt kello on 4:07, vaikka tuo blogin kello elääkin omaa aikaansa. Olen ehkä nukkunut noin kaksi tuntia ennenkun heräsin klo 02:jotain...Hetken naputtelun jälkeen yritän josko nukahtaisin juuri ennen kun herätyskellorumba alkaa. Itse menossa onneks vasta iltavuoron, että jos hyvin käy. Saan nukuttua muiden poistuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti