Eli sain ajatuksen että josko sitä kuitenkin koittais saada Lexille koularin metsästä. Koekalenteria selaamaan, ei sittenkään, josko kuitenkin. No ei siitä mitään tule kuitenkaan. Treenataan vielä, ja hitot.. muutaman päivän pähkäilyn jäkeen äkkiölähtöihin ilmestyi koe missä vapaita paikkoja, joten se oli sit menoa.
Kokeilin tottiksen ilman palkaa, palkan sai sitten vasta eteenmenosta. Meni suht ok, joten eiköhän tää tästä...
Koe oli sitten viime sunnuntaina ja sen tiesi ainoastaan kaksi ihmistä lisäkseni että olen menossa.
Arvonta meni niinkuin aina omalla kohdalla, toisiksi viimeinen jälki. No siinä sitten ajeltiin ja ooteltiin ja taas ajeltiin ja ooteltiin.
Koitin käyttäytyä niinkuin treneissä ja omasta mielestä onnistuinkion saamaan koiran normi tunnetilaan.
Lähetys janalle ja luotisuoraan lähti, otti jäljen ihan janan päätä ja perään. No kuuluihan se tuttu takasin janalle ääni. Ei muuta kun koiralle taas tieto että hupsista, otit taas sen takajäljen, mutta tällä kertaa Lex käänsikin vaan itsensä ympäri ja lähti ajamaan oikeaan suuntaan.
Itse hieman epävarmana perässä, mutta koitin olla normaali. Tuli eka keppi, wuhuu ollaan oikealla suunnalla. Tässä kohdin mietin että mahdollisesti olis yksi keppi jo jäänyt. Tuli toinen keppi. Edelleen lupaavaa., mutta tämän kepin jälkeen koira otti suunnan vasemmalle, ei jatkanut eteenpäin, niinkuin olisi voinut olettaa jäljen kulkevan. Tässäkohden päätin että hitto mennään koiran perässä, josko olisi kuitenkin jokin syy että tuli kepille väärästä suunnasta. No ei olis kannattanut, LEx suuntasi suoraan ojaan, minkä ilmeisesti muisti olleen jäljen alussa. Meni ojaan makaamaan, joi hetken, jonka jälkeen käskytin jatkamaan töitään.
Onneksi itse huomasin enne toista keppiä kiven jossa oli oranssi maaliläiskä. Suuntasin sinne ja jatkettiin siitä sitten oikeaan suuntaan. Nousi sitten keppi kepin perään ja lopulta mulla oli kuusi keppiä taskussa. Riemu oli rajaton ja lähdettiin kirmaamaan kohti autoa. Aika oli luultavsti mennyt umpeen, joten pidin oikeasti kiirettä. Se kostautui, oma vatsa alkoi kramppaamaan ja jouduin oksentamaan kolmeen otteeseen. ja seuraavak soli autonavaimet hukassa, tässä kohtaa puhalsin ja rauhotin itseni ja muistin mistä taskusta ne avaimet löytyy.
Selvittiin. Esineruutu oli lähellä keppien luovutuspistettä, joten ei tarvinut autoa siirtää. Kun tuli meidän vuoro, meni luottavaisin mielin ja lähetin koiran ruutuun.
Lex meni takalinjalle, lähti haistelemaan sitäpitkin, sai hajun, otti esineen, ei ottanutkaan, otii sittenkin, no ei sittenkään ja tuli mun luo, ilman esinettä. Harmitti kun en antanut sitä tuo käskyä. Luotin että kyllä se sen tuo. Udelleen lähetys, jolloin otti ihan eri suunnan, kohti mäntyä, mihin sitten liimautui nenästään kiinni. Ja korvat meni tässä kohden lukkoon. Ties monennen käskyn jälkeen lähti tulemaan luo, uudelleen kehotus mennä ruutuun, ja herra päättää mennä takani olevaan metsää haistelemaan. Tuomari kehotti mua laittamaan koiran nyt sinne ruutuun että saataisiin jotain aikaseksi. Uusi käsky, jolloin Lex juoksee tietä pitkin kivelle, millä se tie oli katkaistu. Tässä kohdin ilmotin tuomarille, että tää oli sit tässä, eis se tuu mulle sitä esinettä tuomaan.
No itse jälki pisteitä saatiin 166, joten koulari olisi vielä mahdollista saada...
Ja se tottis...
Alku ihan ok, parina malinois, ei ongelmaa siis että alkaisi kiinnostaa se paikalla makaava koira. Suoritettiin siis liikkeet ensin.
Seuraaminen alkoi ihan hyvin. Täyskäännös laaaaja. Kuitenkin vielä tuli ihan ok seuraamaan, kunnes käännyttiin oikealle, jolloin Lex otti näkökenttäänsä ne esteet ja ne niiiin ihanat noutokapulat. Istuminen jäi tekemättä, henkilöryhmässä myös. Ja liikkeestä istuminenkin unohtui. Plaah tuli jo omasta suustani ihan ääneen. Maahan meni hitaasti, luokse tuli kaartaen pahemmin kuin koskaan. kuitenkin suoraan eteen istumaan, hei se istui!! Siirtyi sivulle hiukan hitaasti, mutta istui! Siirryttiin kapulatelineen luo, istui siinäkin. Tasamaa noutoon, jouduin käksyttämään istumaan sivulle. Heitin kapulan, odotti lupaa hakea. Katsekontaktin jälkeen sai sen. Toi mun luo sen kapulan, jöi seisomaan. annoin käskyn, ei irrottanut, annoin toisen. Tais irrottaa. Tuli sivulle, ehkä istui ehkä ei. Nyt en muista.
Siirryttiin hyppyesteelle. Ei odottantu lupaa, hyppäsi kuitenkin yli. Haki kapulan, hyppäsi takaisin kaataen esteen, luovutti seisten, kolmannen käksyn jälkeen irrotti. Sivulle siirtyessään nappasi kapulan laipasta kiinni, ei kuitenkaan jäänyt siihen.
Vinoesteellä samat alkuongelmat. Karkasi, toi, luovutti seisten. Kolmannellakaan ei irrottantu, katsoin tuomariin, ei reagtiota. Neljännellä käskyllä pikkurillit kitalakeen ja sain sen kapulan vihdoin irti. Vietiin kapula telineelle, jolloin olis taas mieluusti pöllinyt sen kilosen. Onneksi osasin odottaa ja sain tiukalla käskyllä luopumaan aikeestaan.
Eteen lähetys, alku ok. Juoksi suoraan, bongasi paikallamakuu paalut. Kaarsi sinne, karjasin maahan luvan saatuaan. Reagoi käskyyn, muttei kuitenkaan, annoi toisen käskyn jolloin meni maahan, jättäen toisen takajalan sammakkoasentoon??? Ei sen pitäis onnistuu noilla lonkilla??
Paikalla makuu erittäin hyvä arvosanalla.
Arvostelussa muuten makas kokaojan paikalla, ei kertaakaan yrittäny nousta. Ainut että ennekun käskytin sen maahan, se malinois haukahteli, jolloin Lex meinas yhtyy siihen. Ihme kyllä uskoi kieltoni ja sen jälkeen makasi sitten rauhallisesti paikallaan. Hurjat 45 pistettä saatiin jälleen kasaan, jolloin ilmoitin sitten Lexille että se oli sitten siinä. Sun pk ura loppui tähän.
Jos vuoden treenin jälkeen Lex palaa ihan ensimmöäisen jälkikokeen tottismoodiin, on mun aika laittaa loppu tälle touhulle.
Siis tuosta hetkestä lähtien Lex leikkii pelkästään pelastuskoiraa, niille treeneille on olemassa oma bloginsa (mitä ehkä olen unohtanut taas päivittää). Löytäköön ken tahtoo :D
Se täytyy sanoa että Lex on opettanut mua ohjaajan paljon. Vuosien jälkeen tuntuu helpolta jatkaa yhteistyuöhaluisen pikkumiehen kanssa.
Hukat
lauantai 23. heinäkuuta 2016
tiistai 28. kesäkuuta 2016
Hupsista
Meinasinpa alottaa tekstin että...hukkien kanssa.... Eipä sitä nyt enää noin periaatteessa voi sanoa. Ja syyshän on se että mun käsitys hukkasudesta on saksanpaimen ;)
Eli saksa-belgia ottelijoiden kuulumisia tästä lähin ;)
Molempien kanssa hommat jatkuu samalla kaavalla. Kumpiasestakin koitetaan sitä Ipo koe tulosta treenailla. Jos treenimääriä vertaillaan, niin saksa johtaa, mutta kaikki jotka Lexin tuntee, voivat yhtyä samaan lopputulokseen kun minä, eli Belgia voi hyvinkin viedä tässä asissa sen ykköspallin. Ja nyt puhutaan ainoastaan siitä Ipo tuloksesta. Lex ei ykköstä pidemmälle jatka, joten lopullisen potin toivottavasti sitten ottaa Tälli :)
Tulipas taas höpötys.
Tällin kanssa käytiin äsken jäljellä hakemassa konsultaatioapua rynnimisongelmaan.
Tein kahden kulman jäljen samalla kaavalla kun kotonakin, ainoa ero oli että ei oltu siis pihanurmikolla, vaan ihan rehupellolla. Ja että ne suorat oli oikeesti suoria :) Mein nurmikkolänttiin kun ei kovin montaa suoraa saa tehtyä, mutkia suorastaan :D
No eipä meillä sitten ollut sitä rynnimisongelmaa... Se siitä sitten, eli hupsista vaan, kävästiin Orimattilassa pellolla,vaikka lähempääkin olis peltoa löytynyt :D
Ja toinen hupsista tapahtui kun kotiuduin, se jääköön siis vielä arvoitukseksi, luulen että mun kirjottelu tahdilla se paljastuu sitten siinä seuraavassa blogimerkinnässä ;)
Eli saksa-belgia ottelijoiden kuulumisia tästä lähin ;)
Molempien kanssa hommat jatkuu samalla kaavalla. Kumpiasestakin koitetaan sitä Ipo koe tulosta treenailla. Jos treenimääriä vertaillaan, niin saksa johtaa, mutta kaikki jotka Lexin tuntee, voivat yhtyä samaan lopputulokseen kun minä, eli Belgia voi hyvinkin viedä tässä asissa sen ykköspallin. Ja nyt puhutaan ainoastaan siitä Ipo tuloksesta. Lex ei ykköstä pidemmälle jatka, joten lopullisen potin toivottavasti sitten ottaa Tälli :)
Tulipas taas höpötys.
Tällin kanssa käytiin äsken jäljellä hakemassa konsultaatioapua rynnimisongelmaan.
Tein kahden kulman jäljen samalla kaavalla kun kotonakin, ainoa ero oli että ei oltu siis pihanurmikolla, vaan ihan rehupellolla. Ja että ne suorat oli oikeesti suoria :) Mein nurmikkolänttiin kun ei kovin montaa suoraa saa tehtyä, mutkia suorastaan :D
No eipä meillä sitten ollut sitä rynnimisongelmaa... Se siitä sitten, eli hupsista vaan, kävästiin Orimattilassa pellolla,vaikka lähempääkin olis peltoa löytynyt :D
Ja toinen hupsista tapahtui kun kotiuduin, se jääköön siis vielä arvoitukseksi, luulen että mun kirjottelu tahdilla se paljastuu sitten siinä seuraavassa blogimerkinnässä ;)
perjantai 3. kesäkuuta 2016
Mihin tää aika menee...
Siitä mukamas kuukaus kun kirjottelin viimeks. No korjataas tilanne ja yritetään muistella mitä ollaan touhuttu.
Alkuunhan penneli nukkuin nätisti omalla patjallaan sänkymme vieressä. Herätti ensin kun iski tarve päästä ulos, ja myöhemmin kun tarpeet oli jo tulleet eteiseen. Olin himpun verran väsynyt heräilemään useaan kertaan yöllä, joten nyt noin viikon ajan Tälli on majaillut yöt häkissä, olohuoneessa kaukana makkarista. Pieni mies oli sitä mieltä että yöllä ei nukuta, vaan pompitaan sängynreunalla ja kiusataan niin kauan et äippä hermostuu. Vaikka iskemällä naskalit käsivarteen, jollei muuten reagoi.
Ensimmäinen yö oli tietenkin shokki. Kiljuttiin niin pitkään, että kun vihdoin hiljeni, mietin jo sen menettäneen tajuntansa :D Kuitenkin se viiden tunnin jälkeen taas ilmoitti itsestään joten hengissä ainakin oli. Nyt jo sujuu ihan hienosti nukkuminen, häkkiin jää jo kohtalaisesti, hiukan harmistuneena, muttei enää ääntele kuin pari kertaa. Viimeyö taisi olla ensimmäinen kun nukkui kellon herätykseen asti. Kuusi tuntia kerettiin nukkua. Yhteenputkeen! Luxusta.
Päivät Lex viettää ulkona tarhassa ja Tällillä on käytössä keittiö ja eteinen. Tuhoja ei ole onneksi vielä näkynyt. Pahvit ja pehmolelut riittävät vielä pitämään mielenkiintoa yllä. Ja aika sein se nukkuu kun tulen kotiin. Aika mahtavaa.
Lexiin on hiukan liikaakin kiintynyt. Aloin käyttä Lexiä babysitterinä kun itse ei jaksanut. Nyt meinaakin olla hiukan hukassa yksinään. Tämän päivän oli kokonaan ilman isoveikan seuraa. Pääsivät vasta hetki sitten samaan tilaan ja meno olikin sen mukaista. No nukkuvatpahan taas.
Retkeilty ollaan sen verran että käytiin Valkealassa. Lenkkeiltiin hautausmaan ympäri ja kun kotin saada pojista poseerauskuvaa ihanan "kummitus" kohdan luona. Tälli päätti änkeä aidan väärälle puolelle. Eipä kuvista oikein tullut sitten mitään.
Kiivettiin rinne ylös ja hengailtiin ihanssa metsämaastossa. Onneksi kukaan muu ei eksynyt sinne sillä hetkellä. Isän autotallissa pyörähdettiin ja ei vierastanut alustaa eikä muutenkaan mitään.
Eilen treffasivat veljen kanssa ja velipoika ei oikein lämmennyt leikkiin. Emäkään ei halunnut enää lastaan hoivata.
Tänään käytiin moikkaamassa "serkkua" 8 viikkoista Miloa. Kiukkuinen pieni mies ;) Mutta mikä ihaninta oli huomata ettei Tälli lähde riitelemään.
Ollaan vihdoin päästy treenaamaankin. Lex on hiukan huithapeli pitkän treenaamattomuuden jäljiltä. Kivat naarmut mahassa ja päätti sitten hajottaa myös hihan rungon. Voi elämä miten pitkä tie tuon koiran kanssa on käyty, Niin odotan että sas vihdoin sen kokeeseen ja sitten vois vaan keskittyä pennun treeniin.
Ajatuksen juoksu näköjään lakkasi taas tähän. Jatketaan sitten taas joskus :D
Alkuunhan penneli nukkuin nätisti omalla patjallaan sänkymme vieressä. Herätti ensin kun iski tarve päästä ulos, ja myöhemmin kun tarpeet oli jo tulleet eteiseen. Olin himpun verran väsynyt heräilemään useaan kertaan yöllä, joten nyt noin viikon ajan Tälli on majaillut yöt häkissä, olohuoneessa kaukana makkarista. Pieni mies oli sitä mieltä että yöllä ei nukuta, vaan pompitaan sängynreunalla ja kiusataan niin kauan et äippä hermostuu. Vaikka iskemällä naskalit käsivarteen, jollei muuten reagoi.
Ensimmäinen yö oli tietenkin shokki. Kiljuttiin niin pitkään, että kun vihdoin hiljeni, mietin jo sen menettäneen tajuntansa :D Kuitenkin se viiden tunnin jälkeen taas ilmoitti itsestään joten hengissä ainakin oli. Nyt jo sujuu ihan hienosti nukkuminen, häkkiin jää jo kohtalaisesti, hiukan harmistuneena, muttei enää ääntele kuin pari kertaa. Viimeyö taisi olla ensimmäinen kun nukkui kellon herätykseen asti. Kuusi tuntia kerettiin nukkua. Yhteenputkeen! Luxusta.
Päivät Lex viettää ulkona tarhassa ja Tällillä on käytössä keittiö ja eteinen. Tuhoja ei ole onneksi vielä näkynyt. Pahvit ja pehmolelut riittävät vielä pitämään mielenkiintoa yllä. Ja aika sein se nukkuu kun tulen kotiin. Aika mahtavaa.
Lexiin on hiukan liikaakin kiintynyt. Aloin käyttä Lexiä babysitterinä kun itse ei jaksanut. Nyt meinaakin olla hiukan hukassa yksinään. Tämän päivän oli kokonaan ilman isoveikan seuraa. Pääsivät vasta hetki sitten samaan tilaan ja meno olikin sen mukaista. No nukkuvatpahan taas.
Retkeilty ollaan sen verran että käytiin Valkealassa. Lenkkeiltiin hautausmaan ympäri ja kun kotin saada pojista poseerauskuvaa ihanan "kummitus" kohdan luona. Tälli päätti änkeä aidan väärälle puolelle. Eipä kuvista oikein tullut sitten mitään.
Kiivettiin rinne ylös ja hengailtiin ihanssa metsämaastossa. Onneksi kukaan muu ei eksynyt sinne sillä hetkellä. Isän autotallissa pyörähdettiin ja ei vierastanut alustaa eikä muutenkaan mitään.
Eilen treffasivat veljen kanssa ja velipoika ei oikein lämmennyt leikkiin. Emäkään ei halunnut enää lastaan hoivata.
Tänään käytiin moikkaamassa "serkkua" 8 viikkoista Miloa. Kiukkuinen pieni mies ;) Mutta mikä ihaninta oli huomata ettei Tälli lähde riitelemään.
Ollaan vihdoin päästy treenaamaankin. Lex on hiukan huithapeli pitkän treenaamattomuuden jäljiltä. Kivat naarmut mahassa ja päätti sitten hajottaa myös hihan rungon. Voi elämä miten pitkä tie tuon koiran kanssa on käyty, Niin odotan että sas vihdoin sen kokeeseen ja sitten vois vaan keskittyä pennun treeniin.
Ajatuksen juoksu näköjään lakkasi taas tähän. Jatketaan sitten taas joskus :D
maanantai 9. toukokuuta 2016
Äitiysloma lopuillaan
Viikko vierähtänyt tällä kertaa mukavan hitaasti. Kelit on kyllä olleet mitä mainioimmat. Kokoviikon saanut köllötellä pihalla pentuseen tutustuen.
Lex alkaa jo lämpenemään ajatukselle että Tälli on tullut jäädäkseen. Ei ihan joka asiasta vetäse hernettä nekkuun ja melkeinpä jo uskaltaa leikkiinkin ryhtyä.
Tällin raivokohtaukset ruuan jälkeen on laimentuneet. Ei siis ruuasta suuttunut, vaan siitä että se loppui :D Eilen ja tänään ne raivokohtaukset on puuttuneet kokonaan.
Tänään on nukkunut paljon, johtuen rankasta viikonlopusta.
Perjantaina kävi Virpi koirineen kylässä ja lauantaina Minnan kaveri 5kk leonberg-belkkari miksin kanssa. Ja sunnuntaina äitienpäivänä Tälli lähti mukaan anopille. Seurana siellä kääpiövillakoira.
Vähintään kerran päivässä on syönyt ruuan jäljeltä ja kerran kädestä. Kolmas ateria joko jäljeltä tai suoraan kupista. Jälkiä kertyi viikon aikana kymmenen ja kun Tälli ajoi ne kahteen tai kolmeenkin kertaan, voi sanoa että todellisuus on hiukan suurempi :D Pituutahan niillä ei ole kun about 65 askelta, ja askeleet ihan peräkkäin. Kolme ruokanappulaa per askel. Lauantaihin asti annoin mennä vapaana, mutta vauhti alkoi kasvaa ja päätin että eiköhän oteta ihan jälkikamppeet mukaan kuvioon. Nätisti antaa ne pukea eteisessä, eikä hötkyile ulos. Kannan vielä kuitenkin koiran jäljen alkuun.
Kädestä syötän niin että Tälli kulkee sivulla ja parin kourallisen jälkeen hiukan istumistreeniä jonka jälkeen lopuksi luoksetulo kupille, joka on jalkojeni välissä. Tänään jo seisoin suorana kun tuli ja pikkumies tuli niin lujaa että ei kerennyt jarruttaa kupille, joten kuppi meni mukkelismakkelis :D
Oma äänikin on löytynyt. Tykkää komentaa kaikkea. Kissoja, Lexiä, leluja, niistämistä ja kaikkea normaalista poikkeavaa.
Tänää yritin myös saada Tällin mukaan polttopuuprojektiin, lähinnä että ois nukkunut lähellämme, mutta päätti kuitenkin siirtyä rauhallisempaan paikkaan nukkumaan. Löysin lopulta nukkumasta autoni alta, siellä oli mukavan viileää kun mittari auringossa näytti +27astetta.
Yöllä herättää kun tulee tarve ulos. Pari kertaa yössä, mutta toinen niistä kerroista on aamu kuuden ja seitsemän aikaan, niin ei oikeastaan voi sanoa että on enää yö. Antaa kuitenkin mun jatkaa unia jos haluan. Viihdyttää itsensä lelujen kanssa. Ja kun väsähtää tulee omalle patjalleen nukkumaan.
Tämä ihan aika kotona loppuu mahdollisesti jo huomenna. Alunperin huominen on vielä vapaapäivä, mutta lupauduin aamuksi hetkesi töihin jos tarvitsee. Aamulla sekin vasta selviää, mutta kyse on vaan neljästä tunnista ja iskä on vielä kotona, niin ei tarvitse jättää ihan yksin.
Lex alkaa jo lämpenemään ajatukselle että Tälli on tullut jäädäkseen. Ei ihan joka asiasta vetäse hernettä nekkuun ja melkeinpä jo uskaltaa leikkiinkin ryhtyä.
Tällin raivokohtaukset ruuan jälkeen on laimentuneet. Ei siis ruuasta suuttunut, vaan siitä että se loppui :D Eilen ja tänään ne raivokohtaukset on puuttuneet kokonaan.
Tänään on nukkunut paljon, johtuen rankasta viikonlopusta.
Perjantaina kävi Virpi koirineen kylässä ja lauantaina Minnan kaveri 5kk leonberg-belkkari miksin kanssa. Ja sunnuntaina äitienpäivänä Tälli lähti mukaan anopille. Seurana siellä kääpiövillakoira.
Vähintään kerran päivässä on syönyt ruuan jäljeltä ja kerran kädestä. Kolmas ateria joko jäljeltä tai suoraan kupista. Jälkiä kertyi viikon aikana kymmenen ja kun Tälli ajoi ne kahteen tai kolmeenkin kertaan, voi sanoa että todellisuus on hiukan suurempi :D Pituutahan niillä ei ole kun about 65 askelta, ja askeleet ihan peräkkäin. Kolme ruokanappulaa per askel. Lauantaihin asti annoin mennä vapaana, mutta vauhti alkoi kasvaa ja päätin että eiköhän oteta ihan jälkikamppeet mukaan kuvioon. Nätisti antaa ne pukea eteisessä, eikä hötkyile ulos. Kannan vielä kuitenkin koiran jäljen alkuun.
Kädestä syötän niin että Tälli kulkee sivulla ja parin kourallisen jälkeen hiukan istumistreeniä jonka jälkeen lopuksi luoksetulo kupille, joka on jalkojeni välissä. Tänään jo seisoin suorana kun tuli ja pikkumies tuli niin lujaa että ei kerennyt jarruttaa kupille, joten kuppi meni mukkelismakkelis :D
Oma äänikin on löytynyt. Tykkää komentaa kaikkea. Kissoja, Lexiä, leluja, niistämistä ja kaikkea normaalista poikkeavaa.
Tänää yritin myös saada Tällin mukaan polttopuuprojektiin, lähinnä että ois nukkunut lähellämme, mutta päätti kuitenkin siirtyä rauhallisempaan paikkaan nukkumaan. Löysin lopulta nukkumasta autoni alta, siellä oli mukavan viileää kun mittari auringossa näytti +27astetta.
Yöllä herättää kun tulee tarve ulos. Pari kertaa yössä, mutta toinen niistä kerroista on aamu kuuden ja seitsemän aikaan, niin ei oikeastaan voi sanoa että on enää yö. Antaa kuitenkin mun jatkaa unia jos haluan. Viihdyttää itsensä lelujen kanssa. Ja kun väsähtää tulee omalle patjalleen nukkumaan.
Tämä ihan aika kotona loppuu mahdollisesti jo huomenna. Alunperin huominen on vielä vapaapäivä, mutta lupauduin aamuksi hetkesi töihin jos tarvitsee. Aamulla sekin vasta selviää, mutta kyse on vaan neljästä tunnista ja iskä on vielä kotona, niin ei tarvitse jättää ihan yksin.
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Tälli tuli taloon
Treenikausi on siis virallisesti taas alkanut.
Huhtikuussa ei puruja treenattu ollenkaan ja keskityin Lexin kanssa pelastusjäljen treenaamiseen. Joo mä tiedän että vannoin ettei tuo koira enää jälkimetsään mene, mutta koskas mun päätökset on pitänyt :)
Treeneistä en sen enempää nyt jaksa kirjotella, kaikki menee suht samalla kaavalla kun tähänkin asti. Kirjotetaas siis jotakin lauman uusimmasta jäsenestä.
Maanantaina koitti vihdoin se hetki kun pääsin hakemaan ikioman malinois pennun. Tarinalla on pitkä historia, joten avataanpas sitä hiukan tähän.
Elettiin muistaakseni vuotta 2006/2007 kun Ninjan kanssa vielä treenasin spl Lahden kentällä. Silloin tutustuin ensimmäisen kerran rotuun.
Mecberger Duunari oli koira, jonka treenit kiinnosti sillä kentällä eniten :) Silloin taisin tehdä päätöksen että seuraava pentuni tulee olemaan malinois. Siirryin treenailemaan nykyiseenkin treeniporukkaan ja siellähän oli sitten pari malinoista myös. Rotu alkoi kiinnostaa yhä enemmän.
Vuonna 2009 laumaan tuli vahingossa Samu. Elettiin kolmen koiran kanssa. Monesti Samun aikana haaveilin siitä malinoispennusta, mutta laumaan ei vaan voinut ottaa lisää koiria. Lotalle rippilahjaksi luvattu Lexkin tuli hankittua. Yhdessä vaiheessa omistin neljä koiraa, onni oli siinä että ainoastaan kolme niistä oli kotona. Eristettyinä.
Kun Samusta jouduin luopumaan. Tein päätöksen että vain kaksi koiraa kerrallaan, oma jaksaminen oli sitä luokkaa, ettei olisi kestänyt enää kolmen koiran helvettiä, kun eivät kaikki kolme pystyneet elämään samassa laumassa sovussa.
Ninja-mummo ja Lex hyväksyivät toisensa ja elämä oli helpompaa. Pentu saisi tulla sitten kun Ninjasta aikaa jättää, ja sehän tapahtui sitten viimevuoden lopulla, yllättäen.....
Viimesyksynä treeniryhmäämme tuli treenailemaan Ruutipussi Hilima, jolle oli suunnitteilla pentue. Ninja tais olla edelleen hengissä, joten en edes ajatellut kiinnostua tuosta pentueesta. Kuitenkin kun kävi miten kävi. Aloinkin seurailemaan Hilman treenejä ja pentueen isäkin kävi treeneissämme ja kiinnostus heräsi. Taustoja turkiessa Allun isänä Simppu ja Hilman isänä Helge. Koirat joista jollain tapaa toivoin saavani oman. Nyt sitten molemmat löytyy pentuni takaa...
Sitten alkoikin se jännittäminen...
Astutus onnistui, Hilma tuli kantavaksi, pennut syntyivät, tuli riittävän monta urosta ja loppu onkin sitten onnellinen.
Maanantaina hain "piraijalaumasta" Tällin. Viralliselta nimeltään Way Out West Jaws.
Tällissä on virtaa. Osaa myös rauhottua. Ei kilju perääni (ainakaan vielä :) ) Mä rakastan tuota kakaraa jo nyt ihan älyttömästi, vaikka roikkuukin puntissa, eikä suostu vaihtamaan puremisintoaan leluihin.
Aamuruoka syödään käsistä, ja päiväruoka nurmikolta. Ilalla sitten kupista, mutta eilisen iltaraivohepulin jälkeen aloin miettimään, että taitaa se iltaruokakin päätyä tänään nurmikolle :D
Huhtikuussa ei puruja treenattu ollenkaan ja keskityin Lexin kanssa pelastusjäljen treenaamiseen. Joo mä tiedän että vannoin ettei tuo koira enää jälkimetsään mene, mutta koskas mun päätökset on pitänyt :)
Treeneistä en sen enempää nyt jaksa kirjotella, kaikki menee suht samalla kaavalla kun tähänkin asti. Kirjotetaas siis jotakin lauman uusimmasta jäsenestä.
Maanantaina koitti vihdoin se hetki kun pääsin hakemaan ikioman malinois pennun. Tarinalla on pitkä historia, joten avataanpas sitä hiukan tähän.
Elettiin muistaakseni vuotta 2006/2007 kun Ninjan kanssa vielä treenasin spl Lahden kentällä. Silloin tutustuin ensimmäisen kerran rotuun.
Mecberger Duunari oli koira, jonka treenit kiinnosti sillä kentällä eniten :) Silloin taisin tehdä päätöksen että seuraava pentuni tulee olemaan malinois. Siirryin treenailemaan nykyiseenkin treeniporukkaan ja siellähän oli sitten pari malinoista myös. Rotu alkoi kiinnostaa yhä enemmän.
Vuonna 2009 laumaan tuli vahingossa Samu. Elettiin kolmen koiran kanssa. Monesti Samun aikana haaveilin siitä malinoispennusta, mutta laumaan ei vaan voinut ottaa lisää koiria. Lotalle rippilahjaksi luvattu Lexkin tuli hankittua. Yhdessä vaiheessa omistin neljä koiraa, onni oli siinä että ainoastaan kolme niistä oli kotona. Eristettyinä.
Kun Samusta jouduin luopumaan. Tein päätöksen että vain kaksi koiraa kerrallaan, oma jaksaminen oli sitä luokkaa, ettei olisi kestänyt enää kolmen koiran helvettiä, kun eivät kaikki kolme pystyneet elämään samassa laumassa sovussa.
Ninja-mummo ja Lex hyväksyivät toisensa ja elämä oli helpompaa. Pentu saisi tulla sitten kun Ninjasta aikaa jättää, ja sehän tapahtui sitten viimevuoden lopulla, yllättäen.....
Viimesyksynä treeniryhmäämme tuli treenailemaan Ruutipussi Hilima, jolle oli suunnitteilla pentue. Ninja tais olla edelleen hengissä, joten en edes ajatellut kiinnostua tuosta pentueesta. Kuitenkin kun kävi miten kävi. Aloinkin seurailemaan Hilman treenejä ja pentueen isäkin kävi treeneissämme ja kiinnostus heräsi. Taustoja turkiessa Allun isänä Simppu ja Hilman isänä Helge. Koirat joista jollain tapaa toivoin saavani oman. Nyt sitten molemmat löytyy pentuni takaa...
Sitten alkoikin se jännittäminen...
Astutus onnistui, Hilma tuli kantavaksi, pennut syntyivät, tuli riittävän monta urosta ja loppu onkin sitten onnellinen.
Maanantaina hain "piraijalaumasta" Tällin. Viralliselta nimeltään Way Out West Jaws.
Tällissä on virtaa. Osaa myös rauhottua. Ei kilju perääni (ainakaan vielä :) ) Mä rakastan tuota kakaraa jo nyt ihan älyttömästi, vaikka roikkuukin puntissa, eikä suostu vaihtamaan puremisintoaan leluihin.
Aamuruoka syödään käsistä, ja päiväruoka nurmikolta. Ilalla sitten kupista, mutta eilisen iltaraivohepulin jälkeen aloin miettimään, että taitaa se iltaruokakin päätyä tänään nurmikolle :D
Kuvassa varsin viaton tutkiskelija
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Kirjotteliskohan kun on taas normaalista poikkeavaa kerrottavaa
Käytiin eilen taas tokokokeessa. Tälläkertaa saatiin se ykköstulos pisteillä 164.
Siis kun laiska ei jaksa kirjotella :D
Mitäs sitten, kickspark tuli ostettua ja sen kanssa ollaan käyty pellolla vetoa treenailemassa. Aikas kivaa puuhaa ja Lexkin jo juoksee melkein kokokierroksen.
Tänään sit normi puru/tottisvuoro maneesilla ja sen jälkeen pelastusjäljen pariin.
Kyl huomaa että kevät tulee, meikäläinen ei malta sisätiloissa olla olleskaan :)
Jatketaan taas kun jotian normaalista poikkeavaa tapahtuu...
osa-alue pisteet
Ja videotodiste suorituksesta:
Siis kun laiska ei jaksa kirjotella :D
Mitäs sitten, kickspark tuli ostettua ja sen kanssa ollaan käyty pellolla vetoa treenailemassa. Aikas kivaa puuhaa ja Lexkin jo juoksee melkein kokokierroksen.
Tänään sit normi puru/tottisvuoro maneesilla ja sen jälkeen pelastusjäljen pariin.
Kyl huomaa että kevät tulee, meikäläinen ei malta sisätiloissa olla olleskaan :)
Jatketaan taas kun jotian normaalista poikkeavaa tapahtuu...
maanantai 8. helmikuuta 2016
Jostais tartteis varmaan luopua
Mietiskelin tässä tuon Lexin kanssa olemista, lähinnä sen treenaamista. Viimevuosi toi paljon lisää aktiviteeetteja ja tavoitteita. Mitkä hieman sitten on kuitenkin laantuneet erinöisten ongelmien vuoksi...
Nyt tulee treenattua Ipoa (peltojälki, tottis ja purut), Hakua, (etsintä, esihaku ja tottis) Tokoa ja pelastustouhuja.
Alunperin sen roolin piti olla se rapsuteltava sisäkoira...
Toisin kävi, alko kiinnostaa metsäjäkitulos. Sen kautta sitten jalostustarkastus, mihin kuuluu se rohkeuskoeosuus.
Purujen loppumisen uhka innoitti aloittamaan pelastuskoirapuoleen tutustumisen.
Sitä kautta alkoi hakuharastus. Metsäjäljen vaikeuksien ja tuloksettomuuden vuoksi hausta tuli meille seuraava koularitavoite....sitten esiin tuli tottisongelmat..
Tokoa alettiin treenamaan ihan vain tavoitteena splPorvoon toko joukkueeseen ja spl tokomestiksiin osallistuminen. Sitten se sais olla siinä...loppusyksystä kimposi ajatus että josko koittaisi sitä koularia Iposta. No ei sekään ihan helppoa ollut. Se tottis!!!
Käytiin vuden 2015 aikana viidessä kokeessa. Paras tulos oli sieltä tokosta, se ainut tulos! 1,17 pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta kuitenkin.
Ja koska ohjaaja on mikä on, sai se idean tokoilla talven aikana. 4 pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta tällä kertaa. Vuoi on kuitenkin vielä alussa... Keretään vielä moneen kokeeseen..
Pari päivää pähkäillyt nyt tuon koiran treenaamista. Sillä ois mahdollisuudet saada tulos noista edellä mainituista lajeista. Kunhan mä vaan löytäsin sen punaisen langan mitä oon etsinyt jo kohta kolme vuotta.
Moni ei olisi tuon kanssa jaksanut vääntää, mut mulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Ja koska vaihtoehto ei ole olla treenaamatta, on pakko vaan yrittää..
Nyt sitten aloin miettimään että pitäis ehkä keksittyä vaan yhteen lajiin. Mutta kun ei ite mitään haluais jättää pois. Meil on aivan mahtavat treeniporukat. Tykkään kaikissa käydä. Ja Lexkin selviytyy kaikista kohtuullisesti, niin miksi sit jättäisin jotain pois. Ihan mahdotonta taas tää ajatuksen juoksu..ehkä se että raapustan niitä nyt tänne helpottaa painetta. Saa havaita.
Kirjotanpa nyt tänne senkin, että tänä vuonna ois toivottavasti tulossa uusi treenattava. Lex ei jää täysin laakereilleen lepäämään, se mahdollisesti jättää jotain kuitenkin pois, saa ny havaita, ei vaan pysty päättää mitään. Kuljetaan siis päivä kerrallaan...
Pennun odotus on tuskaa, pitää odottaa niin paljon. Juoksujen alkamista, astutusta, tiineyttä, synnytystä, sukupuolijakaumaa, pennun kotiutumista. Ihan malttamatonta aikaa. Ei voi muuta sanoa.
Tähän mennessä oon saanu koiran just sillon kun sen idean on saanut ja pentueen kattonut, niin pentu on myös tullut. Ja juuri sitä sukupuolta kun on halunnut. Nyt on jotenkin epävarma olo, että tuleeko sitä pentua vielä tästä odotuksesta. Kauaa ei tarttei oottaa, mut ihan liian kauan kuitenkin....
Nyt tulee treenattua Ipoa (peltojälki, tottis ja purut), Hakua, (etsintä, esihaku ja tottis) Tokoa ja pelastustouhuja.
Alunperin sen roolin piti olla se rapsuteltava sisäkoira...
Toisin kävi, alko kiinnostaa metsäjäkitulos. Sen kautta sitten jalostustarkastus, mihin kuuluu se rohkeuskoeosuus.
Purujen loppumisen uhka innoitti aloittamaan pelastuskoirapuoleen tutustumisen.
Sitä kautta alkoi hakuharastus. Metsäjäljen vaikeuksien ja tuloksettomuuden vuoksi hausta tuli meille seuraava koularitavoite....sitten esiin tuli tottisongelmat..
Tokoa alettiin treenamaan ihan vain tavoitteena splPorvoon toko joukkueeseen ja spl tokomestiksiin osallistuminen. Sitten se sais olla siinä...loppusyksystä kimposi ajatus että josko koittaisi sitä koularia Iposta. No ei sekään ihan helppoa ollut. Se tottis!!!
Käytiin vuden 2015 aikana viidessä kokeessa. Paras tulos oli sieltä tokosta, se ainut tulos! 1,17 pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta kuitenkin.
Ja koska ohjaaja on mikä on, sai se idean tokoilla talven aikana. 4 pisteen päähän jäätiin ykköstuloksesta tällä kertaa. Vuoi on kuitenkin vielä alussa... Keretään vielä moneen kokeeseen..
Pari päivää pähkäillyt nyt tuon koiran treenaamista. Sillä ois mahdollisuudet saada tulos noista edellä mainituista lajeista. Kunhan mä vaan löytäsin sen punaisen langan mitä oon etsinyt jo kohta kolme vuotta.
Moni ei olisi tuon kanssa jaksanut vääntää, mut mulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Ja koska vaihtoehto ei ole olla treenaamatta, on pakko vaan yrittää..
Nyt sitten aloin miettimään että pitäis ehkä keksittyä vaan yhteen lajiin. Mutta kun ei ite mitään haluais jättää pois. Meil on aivan mahtavat treeniporukat. Tykkään kaikissa käydä. Ja Lexkin selviytyy kaikista kohtuullisesti, niin miksi sit jättäisin jotain pois. Ihan mahdotonta taas tää ajatuksen juoksu..ehkä se että raapustan niitä nyt tänne helpottaa painetta. Saa havaita.
Kirjotanpa nyt tänne senkin, että tänä vuonna ois toivottavasti tulossa uusi treenattava. Lex ei jää täysin laakereilleen lepäämään, se mahdollisesti jättää jotain kuitenkin pois, saa ny havaita, ei vaan pysty päättää mitään. Kuljetaan siis päivä kerrallaan...
Pennun odotus on tuskaa, pitää odottaa niin paljon. Juoksujen alkamista, astutusta, tiineyttä, synnytystä, sukupuolijakaumaa, pennun kotiutumista. Ihan malttamatonta aikaa. Ei voi muuta sanoa.
Tähän mennessä oon saanu koiran just sillon kun sen idean on saanut ja pentueen kattonut, niin pentu on myös tullut. Ja juuri sitä sukupuolta kun on halunnut. Nyt on jotenkin epävarma olo, että tuleeko sitä pentua vielä tästä odotuksesta. Kauaa ei tarttei oottaa, mut ihan liian kauan kuitenkin....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)