Miettiny et kirjottelisko taas naamakirjaan ahdistavasta ajankohdasta, mutta koska muistin tämän blogini olemassa olon teenkin sen tänne. Tätä kun ei onneks oo kaikki naamakaverit löytäneet....
Pääkopassa alkaa olemaan taas niin paljon "paskaa" ettei viemärit vedä.
Ensimmäinen kunnon jouluahdistus iski tänä vuonna vasta 22.12. Pitkälle siis onnistuin pitämään asian pois mielestä. En edes tiedä mikä tuon laukaisi. Eilen illalla sitten meni kuppi sen verran nurin että oli pakko alkaa miettimään ja kokoamaan asioita nippuun ja etsittävä avain niiden purkamiseen.
Sekavassa järjestyksessä ne nyt tähnä avaan, mutta toivon että saan kaiken kirjattu ylös ja että sen avulla pääsen purkamaan...
Ensinnäkin rahtilannehan on ollut jo pitkään ihan perseestä. Oon osannu olla ostelematta turhia juttuja ja hieman jo ehti joulukuun alussa olemaan fiilis että mähän selviän hienosti.
No kuinkas kävikään. Tällin takajalan anturaan ilmestyi haava. Meillä piti olla viimeiset purutreenit, mulla vapaapäivä ja kaikki hyvin. Aamulenkin älkeen laitoin koirat hetkeksi tarhaan ja kun otin ne sisään oli lattia veressä. Tiistai päivä oli kyseessä. No sitä sitten koitin hoidella ekan viikon ilman kauluria. Hyvin onnistinkin saamaan huomion pidettyä muualla kun jalan nuolemisessa, kunnes itselleni iski keskiviikkona flunssa. Jaksoin kuitenkin pitää huolen perjantai-iltaan asti jalasta. perjantai oli vapaapäivä ja makasin sohvalla älyttömässä päänsäryssä. Sain sen illaksi pois ja nukkumaan käydessä kaikki hyvin. No heräsin yhden aikaan samaiseen järkyttävänä päänsärkyyn. Särkylääkkeet naamaan ja mittasinpa kuumeen ihan vaan huvikseni. Järkytyksekseni näytti 38,3!! Aamulla piti olla klo 7 töissä. No ei auttanu siinä kohden alkaa ketään tilalle hommaaamaan, jatkoin unia ja mittasin kuuden aikaan uudelleen. 37,0. Pomolle viestiä että menen töihi ja soitan jos en jaksa,
Yhdeksän aikaan sain puhelun että kotiin nukkumaan ;) Makasin siis myös la ja sunnuntaipäivät sohvalla ja yksinkertaisesti ei jaksanut vahtia Tällin kielen liikkeitä. Sunnuntai-iltana aloin metsästää sitten kauluria. Maanantai-iltana saatiin kauluri ja haava alkoi paranemaan. kaksi viikkoa siinä kesti. Kauluri pois sunnuntaina ja tiistai-aamuna lähdetiin jo metsään lenkille. Hyvin kesti jalka ilman että olisi haava auennut.
Tiistai-iltanvuoron jälkeen viimeinen koirien pissatus kotipihalla, niinkuin joka ilta. Samalla kaavalla. ainut että Lex päätti kiertää koko kierroksen ja Tälli puolikkaan. Suerasin sitten Tälliä, koska se on vielä hieman epäluotettavampi.
Päästiin ovelle ja aloin huutelemaan Lexiä, ei kuulu eikä näy. Menin kallion reunalle katselemaan ja kehotin tulemaan jo sisään. No tuliin iloisesti, kehuin sitä ja käännyin kohti ovea. Tälli juos tässä välissä iloisesti vastaan ja sitten jotain tapahtu. Lexillä palo käämit ja alkoi tappelu. Tälli kiljuu alistuneena alla, mutta toinen vaan hakkaa hampaillaan. Jouduin puuttumaan ottaen niska persotteella Lexistä kiinni, jolloin Tälli pääs karkuun. Lex sisälle ja tukimaan Tälli. Etutassussa pitkä haava. Vittu että otti taas päähän. Hoidin haavan ja pidin koirat yön erilläään. Aamuksi olin menossa töihin eli viiden aikaan jo sängystä ylös. Ensimmäisekis koirat pihalle, Ilmoitin Lexille että jos koskeekin Tälliin saa selkäänsä. Ei koskenut eikä mitenkään ollut haastamassa riitaa. Töiden jälkeen Katja tuli katsomaan ja hoitamaan haavan. Antibioottikuuri ja saikku jatkuu..
Illalla käytin koirat erikseen ulkona, Lex ensin ja Tälli sitten. Kun tulin Tällin kanssa sisään, törmäsi se tötteröllään Lexin selkään, jolloin oli taas rähinä päällä. Se loppui kuitenkin kun ärähdin. Koirat taas eripuolille porttia...
Aattoaamuna kun en saanut enää nukuttua tulin katselemaan telkkaria ja odottelemaan että muut heräilee. Katselin kissakuiskaajaa ja muistin että Simo on pissannut lattioille. No siinä useamman jakson katsottuani ajattelin että Simokin kokee itsensä uhatuksi ja siksi saattaa olla tuo merkkailu ilmanatunut kuvioihin. Syynä siis mahdollisesti tuo tötteröpäinne Tälli.
Lotta sitten tuli Kössin kanssa jouluaatoksi. Kössillä oli oma hiekkalaatikko. Joulupäivän aamuna Simo meni laatikolle. Kolme kertaa tunnin aikana. Ja pienet lirut teki joka kerta. Eli oiskohan pojalla sitten kuitenkin virtsatietulehdus. No ei auta kun huomenna soitella jälleen eläinlääkärille..
Ja volvokin joutuu sitten remonttiin. Jarrupalat loppu.. ei iso eikä kallis homma, mut kun laskee nuo kaikki viikon aikana tulleet kulut ja jouluun laittmaani eurot, mitä en ollut edes ajatellut laittavani. Alkaa tili olemaan kuiva. Ja se hemmetin visa ystävänikin on jo siinä pisteessä että ystävyytemme alkaa olemaan katkolla.
Kuppi on siis nurin ja pahasti...
Aloitin kuitenkin jo sen ahdistuksen purkamisen. Kävin antibioottikuurista huolimatta tekemässä ja ajamassa Tällin kanssa jäljen. Hieman edes hepotti. Joten kiitos plus kuuden asteen lämpötilan ja lumettoman ajankohdan, saatan ehkä saada tuon treenaamisen kautta ilonpilkahduksen itselleni.
Olen tälläkertaa puhunut.
Hukat
maanantai 26. joulukuuta 2016
keskiviikko 21. syyskuuta 2016
Lex haastavalla jäljellä
Tuntematon metsä ja eka kertalainen jäljen tallaaja. Siitä ei voi seurata muutakuin katastrofi.... Tai sitten ei. Lue lisää niin selviää..
Nakkasin kreppikaulanauhan ja viisi hanskaa sekä pallon mukaan ja ohjeistukseksi annoin, että jos jaksat niin kilsan verran kävelet ja laitat merkkejä niin että seuraavan näkee edelliseltä. Ja pari merkkiä per esine. oottelen ite tiellä. Unohtu sit että tosiaan tuntematon metsä, joten suunta ei ollut ihan ajattelemani ;)
Jäljen tallaaja hiukan eksyi ja ajautui kulkemaan alkujäljen yli. No ei haittaa, katotaan kuin koira selviytyy tokaisin.
Ikää jäljelle tuli ehkä tunnin verran.. ei tullu katsottuu kellosta.
Tarkoitus puuttua jos koiran suunta muuttuu väärään....
Janalla selvisi loistavasti ja lähti takajälkeä otti pari askelta jonka jälkeen kääntyi enne kehoitustani oikeaan suuntaan, selkeä oppiminen jossain vaiheessa tapahtunut.
Lähti ajamaan todella hienosti ja tarkasti. ennen ekaa hanskaa, joka oli noin 50 metrin päässä tuli se poikkijälki jonka kohdalla Lex päätti vääntää kakat, jatko kehtouksen jälkeen koitti mennä sinne tuoreemmalle, enpäs päästänyt. Odottelin että herra menee jätöksiensä yli ja jatkaa oikeaan suuntaan. Ja hienosti sitten jatkoikin kun hokasi mitä odottelin. Ekalle esineelle pysähty, kehotin maahan ja syöttelin makkaraa.. Jatkettiin toiselle esineelle vielä hienosti. Vähän ennen kolmatta, noin 500 metrin päässä alusta tuli se Lexin omatahto esiin, nenä ylhäällä haki oikealle, vaikkei sinne jälki kulkenut. Odoteltin ja kielsin kun yritti vaan sinne väärään suuntaan. Vihdoin mentiin oikeaan suuntaan ja kolmannelle esineelle selvittiin. Otti hanskan suuhun, ja alkoi menemään maate, Hiukan oli alamäkeä, mutta makaaminen onnistui kuitenkin. Tästä eteenpäin mentiin ihan helevetin hienosti neljännelle esineelle. Maasto muuttui tässä kohdin haasteellisemmaksi, ryteikköön mihin ei ihan heti uskoisi kenenkään vapaaehtoisesti eksyvän :D Niin vaan puskettiin läpi kuusenoksien raapiessa naamaani. Ja neljännelle hanskalle päädyttiin. Meni itsenäisesti maahan ja jotenkin kummallisesti löysin itseni koiran edestä. No siinä sitten taas syötiin makkaraa ja rauhotuttiin. Jäljen tekijän ehtiessä paikalle (keräili perässä niitä merkkejä) hetki vielä ihmeteltiin ja taas jatkettiin. Merkit alko harvenemaan kun niitä ei ollut tarpeeksi. Koira kuitenkin kulki kokoajan oikeaan suuntaan, hiukan eri kohdasta kun jäljen tekijä oli kulkenut, mutta suunta oli kuitenkin aina oikea. Ja eipä sitä ihan ydinjälkeä metsässä vaaditakaan. Viidenneltä esineeltä kun lähdettiin, en enää itse havainnut seuraavaa merkkiä, mutta kuljin koiran perässä ja aina se merkkikin vaan tuli vastaan.
Lopussa oli viimeisenä pallo. Palloa edeltävän merkin jälkeen Lex vain pysähtyi ja ihmetteli, näin jälkeenpäin aateltuna, tais ootella jäljen tekijän paikalle ennenkuin jatkoi.
Oltiin ihan lähellä sitä palloa, mutta en tässäkään kohtaa havainnut sitä merkkiä, koiran kulkiessa puolisen metriä jäljen oikealla puolella. Päästin liinasta irti maaston haastavuuden vuoksi.
Lex sitten päätti vaan jatkaa eteenpäin........
... Huutelin sen takasin, kun liina katosi näkökentästäni. Lähti tulemaan takaisinpäin, ei kuitenkaan suoraviivaisesti minua kohti, vaan palloa. Mietinkin että tais tietää et se pallo on siinä, mut ei vaan olis halunnu lopettaa.. Liina meni niin monen puun ympäri että Lex jäi jumiin, kun selvisin auttamaan, huomasin että se jo jäysti sitä palloa.
Yhteenvetona todettakoon että kyllä tuo koira loppuun selviää, ens kerralla katson kuinka pitkälle menee sinne väärään suuntaan ja hakeutuuko takaisin sinne jäljelle. Muuten ei kyl voi sinne peruskokeeseen lähteä. Kilometri merkkaamattomassa maastossa menee aikapahasti metsään :D Jollei hukatessaa palaakaan jäljelle. Pakko tuo on testata, vaikka näyttääkin siltä että se koe jää tältä syksyltä vielä väliin. Koekalenteria selatessa ei lähistöllä olevat osu yksiin oman kalenterin kanssa :(
Kiitos tuhannesti jäljen tekijälle. Tää otetaan ehdottomasti lähiaikoina uusiksi.
Nakkasin kreppikaulanauhan ja viisi hanskaa sekä pallon mukaan ja ohjeistukseksi annoin, että jos jaksat niin kilsan verran kävelet ja laitat merkkejä niin että seuraavan näkee edelliseltä. Ja pari merkkiä per esine. oottelen ite tiellä. Unohtu sit että tosiaan tuntematon metsä, joten suunta ei ollut ihan ajattelemani ;)
Jäljen tallaaja hiukan eksyi ja ajautui kulkemaan alkujäljen yli. No ei haittaa, katotaan kuin koira selviytyy tokaisin.
Ikää jäljelle tuli ehkä tunnin verran.. ei tullu katsottuu kellosta.
Tarkoitus puuttua jos koiran suunta muuttuu väärään....
Janalla selvisi loistavasti ja lähti takajälkeä otti pari askelta jonka jälkeen kääntyi enne kehoitustani oikeaan suuntaan, selkeä oppiminen jossain vaiheessa tapahtunut.
Lähti ajamaan todella hienosti ja tarkasti. ennen ekaa hanskaa, joka oli noin 50 metrin päässä tuli se poikkijälki jonka kohdalla Lex päätti vääntää kakat, jatko kehtouksen jälkeen koitti mennä sinne tuoreemmalle, enpäs päästänyt. Odottelin että herra menee jätöksiensä yli ja jatkaa oikeaan suuntaan. Ja hienosti sitten jatkoikin kun hokasi mitä odottelin. Ekalle esineelle pysähty, kehotin maahan ja syöttelin makkaraa.. Jatkettiin toiselle esineelle vielä hienosti. Vähän ennen kolmatta, noin 500 metrin päässä alusta tuli se Lexin omatahto esiin, nenä ylhäällä haki oikealle, vaikkei sinne jälki kulkenut. Odoteltin ja kielsin kun yritti vaan sinne väärään suuntaan. Vihdoin mentiin oikeaan suuntaan ja kolmannelle esineelle selvittiin. Otti hanskan suuhun, ja alkoi menemään maate, Hiukan oli alamäkeä, mutta makaaminen onnistui kuitenkin. Tästä eteenpäin mentiin ihan helevetin hienosti neljännelle esineelle. Maasto muuttui tässä kohdin haasteellisemmaksi, ryteikköön mihin ei ihan heti uskoisi kenenkään vapaaehtoisesti eksyvän :D Niin vaan puskettiin läpi kuusenoksien raapiessa naamaani. Ja neljännelle hanskalle päädyttiin. Meni itsenäisesti maahan ja jotenkin kummallisesti löysin itseni koiran edestä. No siinä sitten taas syötiin makkaraa ja rauhotuttiin. Jäljen tekijän ehtiessä paikalle (keräili perässä niitä merkkejä) hetki vielä ihmeteltiin ja taas jatkettiin. Merkit alko harvenemaan kun niitä ei ollut tarpeeksi. Koira kuitenkin kulki kokoajan oikeaan suuntaan, hiukan eri kohdasta kun jäljen tekijä oli kulkenut, mutta suunta oli kuitenkin aina oikea. Ja eipä sitä ihan ydinjälkeä metsässä vaaditakaan. Viidenneltä esineeltä kun lähdettiin, en enää itse havainnut seuraavaa merkkiä, mutta kuljin koiran perässä ja aina se merkkikin vaan tuli vastaan.
Lopussa oli viimeisenä pallo. Palloa edeltävän merkin jälkeen Lex vain pysähtyi ja ihmetteli, näin jälkeenpäin aateltuna, tais ootella jäljen tekijän paikalle ennenkuin jatkoi.
Oltiin ihan lähellä sitä palloa, mutta en tässäkään kohtaa havainnut sitä merkkiä, koiran kulkiessa puolisen metriä jäljen oikealla puolella. Päästin liinasta irti maaston haastavuuden vuoksi.
Lex sitten päätti vaan jatkaa eteenpäin........
... Huutelin sen takasin, kun liina katosi näkökentästäni. Lähti tulemaan takaisinpäin, ei kuitenkaan suoraviivaisesti minua kohti, vaan palloa. Mietinkin että tais tietää et se pallo on siinä, mut ei vaan olis halunnu lopettaa.. Liina meni niin monen puun ympäri että Lex jäi jumiin, kun selvisin auttamaan, huomasin että se jo jäysti sitä palloa.
Yhteenvetona todettakoon että kyllä tuo koira loppuun selviää, ens kerralla katson kuinka pitkälle menee sinne väärään suuntaan ja hakeutuuko takaisin sinne jäljelle. Muuten ei kyl voi sinne peruskokeeseen lähteä. Kilometri merkkaamattomassa maastossa menee aikapahasti metsään :D Jollei hukatessaa palaakaan jäljelle. Pakko tuo on testata, vaikka näyttääkin siltä että se koe jää tältä syksyltä vielä väliin. Koekalenteria selatessa ei lähistöllä olevat osu yksiin oman kalenterin kanssa :(
Kiitos tuhannesti jäljen tekijälle. Tää otetaan ehdottomasti lähiaikoina uusiksi.
maanantai 12. syyskuuta 2016
Jälkeilyä
Mitäpä sitä nukkumaan, paljon fiksumpi on miettiä että miski ihmeessä treenaan koiria enimmäkseen päänsisällä. Väsytti sunnuntain jumbovuoron päätteksi, mutta rakkaat karvalapset ei suostu nukkumaan seiskaa pidempään.
Rutiiniksi on muodostunut vapaapäivisin tai iltavuoroon mentäessä kaava. Seiskalta koriat pihalle, kissat tulee tässä kohden sisään, kateille safkat, Tällin pöperöt likoomaan ja takas nukkumaan.
tai sitten ei...torkuin parn tunnin ajan ja ysiltä sit aloin miettimään montako tuntia on aikaa ennen kun tarvi töihin lähteä...
Voi apua miks tää on tämmöseks menny?
No reippaana sitten kävin heti sängystä ylöspäästyäni kylvämässä ne Tällin eväät nurmikkoon ja metsän puolelle tallasin Lexille hanskojen hukkaamisjäljen. Se vaan on jotenkin saamatonta mennä tekemään se jälki suurempaan metsään yksikseen.. en tajua. Sama se on pellolle meno. Kun ei tuohon ihan viereen enää viitsi mennä pitkän heinän takia, ei jaksa yksin lähteä ajamaan kauemmas pellolle. Liekö missään lyhyempää, en tiedä kun en saa taas aikaseks lähteä katsomaan.
No kuitenkin kokeiluluontonen liian lähekkäin menevät suorat ja terävät kulmat Tällille. Ekan kulman otti ensin hyvin, mutta sitten tuli joku aivopieru ja palasi takasinpäin, jolloin bongasi tokan suoran makupalata. En päästänyt, jolloin meillä olikin pieni opin paikka. Vaadin takasin kulmaan ja kerrasta tais mennä perille mitä tahdoin. Tokalla suoralla vauhti kiihtyi kun pääsi kulmahärdellistä tasapainoon, jouduin ojnetmaaan hiukan ryntäilystä, jolloin Tälli sai hajun kolmannesta suorasta ja olisi mieluusti sinne mennyt. Taas hiukan joutui miettimään miksi liina ei jousta... No keksi että josko jatkais sitä tokaa suoraan eteenpäin, jolloin tilaakin tuli. Kummallista touhua tuo jäljestys.
Loput neljä kulmaa mentiin paljon tarkemmin ja suorilla rynnimisiin puuttumiset ei aiheuttanut ongelmia. Loppuesinekin taas ilmastiin ihan hienosti ilman apuja.
Koiran vaihto...
Lex oli ihan hirveetä intoa täynnä, niinkun aina kun jotuu jäämään yksin sisään odottelemaan. Ei meinaa tasottua ollenkaan. Nyt käskytin janan alkuun maate. Ja kävin keräämässä Tällin jäljeltä merkkitikut sillä aikaa. Pystyin tuomaan ne sisäänkin, ilman että Lex nousi ylös. Edistystä...
Siirryttiin hiukan eteenpän ja annoin käskyn töihin. On tuo kyl kumma otus, se tasan ties taas msitä se jälki lähti, mut pakko oli yrittää vaan jatkaa suoraan. Kun stoppasin liinan, nakkas nenän maahan ja lähti jäljestämään. Jäi ekan hanskan kohdalle pyörimään, ei oikein tiennyt mitä sille tekis, no kehotin maahan. Rauhottelin siinä sitten hetken. Jatkettiin, tokan hanskan ottikin suuhun ja kävi maahan. Ilmasutavalla ei ole mulle väliä, kunhan sitä esinettä ei ylitetä kertomatta mulle että se siellä oli. Taas jatkettiin, mut Lex näki seuraavan hanskan (oli valkoinen) jolloin ois mieluusti loikannut sen luo, enpäs päästänyt, koska olin vaivalla (hups, mitä mä nyt teen kun tuli tiilikasa vastaan)tehnyt suoran kulman, joten sen oli käytävä myös tsekkaamassa. Hienosti pysähty kohdassa missä itekin olin pysähtynyt ja lähti oikeaan suuntaan, no eipä se nyt tyhmä oo kun ties et siellä oli se hanska. En muistanu tarkkaa kohtaa mistä menin, joten tultiin takakautta siihen kolmannelle hanskalle, nenä ylhäällä. Lex otti hanskan suuhun, jolloin kehotin tuomaan sen mulle. Hetki siinä meni ennenkun villalapanen tuli käteen, mutta tuli kuitenkin. Sit olis viel se neljäs, jonne mentiin taas jälejstäen ja otti suuhun, tuli mun luo ja halus taistella siitä. No mehän taisteltiin, virhe... tai mitäpä väliä, sama se loppupelis on millä tyylillä jatkettiin. Pallolle, joka löyty seuraavaksi...
Sisällä odotti taas rauhaton pentu, joka oli joutunut tämän ajan olemaan yksin :)
Rutiiniksi on muodostunut vapaapäivisin tai iltavuoroon mentäessä kaava. Seiskalta koriat pihalle, kissat tulee tässä kohden sisään, kateille safkat, Tällin pöperöt likoomaan ja takas nukkumaan.
tai sitten ei...torkuin parn tunnin ajan ja ysiltä sit aloin miettimään montako tuntia on aikaa ennen kun tarvi töihin lähteä...
Voi apua miks tää on tämmöseks menny?
No reippaana sitten kävin heti sängystä ylöspäästyäni kylvämässä ne Tällin eväät nurmikkoon ja metsän puolelle tallasin Lexille hanskojen hukkaamisjäljen. Se vaan on jotenkin saamatonta mennä tekemään se jälki suurempaan metsään yksikseen.. en tajua. Sama se on pellolle meno. Kun ei tuohon ihan viereen enää viitsi mennä pitkän heinän takia, ei jaksa yksin lähteä ajamaan kauemmas pellolle. Liekö missään lyhyempää, en tiedä kun en saa taas aikaseks lähteä katsomaan.
No kuitenkin kokeiluluontonen liian lähekkäin menevät suorat ja terävät kulmat Tällille. Ekan kulman otti ensin hyvin, mutta sitten tuli joku aivopieru ja palasi takasinpäin, jolloin bongasi tokan suoran makupalata. En päästänyt, jolloin meillä olikin pieni opin paikka. Vaadin takasin kulmaan ja kerrasta tais mennä perille mitä tahdoin. Tokalla suoralla vauhti kiihtyi kun pääsi kulmahärdellistä tasapainoon, jouduin ojnetmaaan hiukan ryntäilystä, jolloin Tälli sai hajun kolmannesta suorasta ja olisi mieluusti sinne mennyt. Taas hiukan joutui miettimään miksi liina ei jousta... No keksi että josko jatkais sitä tokaa suoraan eteenpäin, jolloin tilaakin tuli. Kummallista touhua tuo jäljestys.
Loput neljä kulmaa mentiin paljon tarkemmin ja suorilla rynnimisiin puuttumiset ei aiheuttanut ongelmia. Loppuesinekin taas ilmastiin ihan hienosti ilman apuja.
Koiran vaihto...
Lex oli ihan hirveetä intoa täynnä, niinkun aina kun jotuu jäämään yksin sisään odottelemaan. Ei meinaa tasottua ollenkaan. Nyt käskytin janan alkuun maate. Ja kävin keräämässä Tällin jäljeltä merkkitikut sillä aikaa. Pystyin tuomaan ne sisäänkin, ilman että Lex nousi ylös. Edistystä...
Siirryttiin hiukan eteenpän ja annoin käskyn töihin. On tuo kyl kumma otus, se tasan ties taas msitä se jälki lähti, mut pakko oli yrittää vaan jatkaa suoraan. Kun stoppasin liinan, nakkas nenän maahan ja lähti jäljestämään. Jäi ekan hanskan kohdalle pyörimään, ei oikein tiennyt mitä sille tekis, no kehotin maahan. Rauhottelin siinä sitten hetken. Jatkettiin, tokan hanskan ottikin suuhun ja kävi maahan. Ilmasutavalla ei ole mulle väliä, kunhan sitä esinettä ei ylitetä kertomatta mulle että se siellä oli. Taas jatkettiin, mut Lex näki seuraavan hanskan (oli valkoinen) jolloin ois mieluusti loikannut sen luo, enpäs päästänyt, koska olin vaivalla (hups, mitä mä nyt teen kun tuli tiilikasa vastaan)tehnyt suoran kulman, joten sen oli käytävä myös tsekkaamassa. Hienosti pysähty kohdassa missä itekin olin pysähtynyt ja lähti oikeaan suuntaan, no eipä se nyt tyhmä oo kun ties et siellä oli se hanska. En muistanu tarkkaa kohtaa mistä menin, joten tultiin takakautta siihen kolmannelle hanskalle, nenä ylhäällä. Lex otti hanskan suuhun, jolloin kehotin tuomaan sen mulle. Hetki siinä meni ennenkun villalapanen tuli käteen, mutta tuli kuitenkin. Sit olis viel se neljäs, jonne mentiin taas jälejstäen ja otti suuhun, tuli mun luo ja halus taistella siitä. No mehän taisteltiin, virhe... tai mitäpä väliä, sama se loppupelis on millä tyylillä jatkettiin. Pallolle, joka löyty seuraavaksi...
Sisällä odotti taas rauhaton pentu, joka oli joutunut tämän ajan olemaan yksin :)
lauantai 10. syyskuuta 2016
Ihan(an) mahdoton jäljestäjäni.
Pakko hekuttaa tänne blogiin pitkästäaikaa kuinka mainio jäljestäjä tuo Tälli onkaan. Selkeesti äitiisä tullut tuossa asiassa. <3 <3
Sain eilen ajettua vihdoin kotinurmikon ja koska peltojen heinät tuppa olemana taas liian pitkiä ajattelin että tehdään nyt sitten minimittainen jälki aamulla pihaan.
Alueen ollessa ärsyttävän pieni, mietinkin että tehdäänpäs sitten lyhyitä suoria ja paljon kulmia. siinä sit kävi niin että kokeilevainen ohjaaja teki ensin kolme terävää kulmaa ja loppuun sitten kaksi suoraa kulmaa. Tässä kohdin onkin tärkeä muistuttaa että edelleen meillä on makupala (lähes)joka askeleella.
Tuo maanmainioinmalinois jäljesti erinomaisella motivaatiolla koko jäljen, pari kertaa jouduin muistuttamaan suorilla ettei vauihti saa kiihtyä. Lopussa on pienehkö purkki, jonka päälle olen jo laittanut esineen. Tälli menee jo omatoimisesti maahan. <3
Pallon kanssa riekutaan sitten pois jäljeltä ja toin koiran sisään. Itse mennen keräämään merkit pois nurtsilta.
Olin ajatellut ettei koirat pääse pihalle pariin tuntiin, mutta toisin kävi. ehkä vartin päästä totesin laittaneeni oven huonosti kiinni ja koirat pihalla. Ja mitä tekee Tälli. Ajaa sen jäljen tarkasti uudelleen.. Pituutta tuolle jäljelel tuli 135askelta, enempää siihen ei saa mahtumaan, jollei tee ihan parinkymmenen sentin välein niitä suoria.
On tää vaan niin ihanaa kun on motivoitunut ja helppo jäljestäjä hyppysissä.
Sain eilen ajettua vihdoin kotinurmikon ja koska peltojen heinät tuppa olemana taas liian pitkiä ajattelin että tehdään nyt sitten minimittainen jälki aamulla pihaan.
Alueen ollessa ärsyttävän pieni, mietinkin että tehdäänpäs sitten lyhyitä suoria ja paljon kulmia. siinä sit kävi niin että kokeilevainen ohjaaja teki ensin kolme terävää kulmaa ja loppuun sitten kaksi suoraa kulmaa. Tässä kohdin onkin tärkeä muistuttaa että edelleen meillä on makupala (lähes)joka askeleella.
Tuo maanmainioinmalinois jäljesti erinomaisella motivaatiolla koko jäljen, pari kertaa jouduin muistuttamaan suorilla ettei vauihti saa kiihtyä. Lopussa on pienehkö purkki, jonka päälle olen jo laittanut esineen. Tälli menee jo omatoimisesti maahan. <3
Pallon kanssa riekutaan sitten pois jäljeltä ja toin koiran sisään. Itse mennen keräämään merkit pois nurtsilta.
Olin ajatellut ettei koirat pääse pihalle pariin tuntiin, mutta toisin kävi. ehkä vartin päästä totesin laittaneeni oven huonosti kiinni ja koirat pihalla. Ja mitä tekee Tälli. Ajaa sen jäljen tarkasti uudelleen.. Pituutta tuolle jäljelel tuli 135askelta, enempää siihen ei saa mahtumaan, jollei tee ihan parinkymmenen sentin välein niitä suoria.
On tää vaan niin ihanaa kun on motivoitunut ja helppo jäljestäjä hyppysissä.
torstai 8. syyskuuta 2016
Onhan touhuttu sitten viime kerran
Kaikennäköstä ollaan touhuiltu. Ja blogiin kirjoittelu mahdollisesti helpottuu kun sain vihdoin lisättyä toisen käyttäjätunnuksen myös kirjoittajaksi. Joskus kun tullu tarve lisäsähköpostille ja sen mukana sit tuli toiset google tunnarit ja kun kaikki on kohta yhtä suurta googleperhettä, niin olen siis yksi kaksi käyttäjää :D
Lexille on tehty paljon haukkuilmaisuja ja tultu siihen tulokseen ettei herraa kiinnosta haukkua, jollei näe että maalimiehellä on hälle rakas tyyny palkkana. Isompaan palkkaan siirryttiin säästääksemme maalimiesten reisiä mustelmilta, mutta se tietenkin on sitten haasteelisempi piilottaa, jollei jopa mahdoton.
Tartteis siis keksiä se punaine lanka millä saa herran uskomaan että se palkka on maalimeihellä, vaikkei sitä näkyisikään.
Pääsemme vanhaan tuttuun ongelmaan, nimeltä Lexin omatahtoinen persoonallisuus :D
No nyt me keskitytään siihen jälkeen, josko pelatusjäljeltä saataisiin jonkinlainen koetulos.
Ja pienimies Tälli. Kulkee mukana ainakun vaan mahdollista. Ollaan käyty kattomassa futismatsia, joka oli täys katastroofi. Ei mennä uudelleen ainakaan lähitulevaisuudessa.
Tälli osaa jo haukkua hienosti, jopa ilman käskyä. Tottiksessa ollaan siirrytty patukka palkkaan, se tekninen hiominen tehään edelleen kotona ruuan kanssa, mut ei enää kentälle mennä syömään. Koska se ei tuota enää mitään.
Tänään alotettiin opetella käytännön opastuksen kautta noutokapulan pitoa. Suulliset ohjeet ei menny itelle perille, joten oli tarpeen saada demonstraatio. Ja niin ne vaan mun aivot loksahti kohdalleen tajuten, että jotain jäi teoriasta ymmärtämättä ja koitin liian pitkälle päästä. Ei ei, nyt me edetään hitaasti.
Jäljellä menee jo ihan hienosti ikäisekseen. Nyt ilmasi jo loppuesine/purkki yhdistelmän ilman että kerkesin viereen varmistamaan. Maltilla tuohonkin ollaan päästy. Ihana huomata että oma maltti alkaa löytyä..
Mitä sitä ihminen tekiskään ilman osaavaa treeniseuraa.
Lexille on tehty paljon haukkuilmaisuja ja tultu siihen tulokseen ettei herraa kiinnosta haukkua, jollei näe että maalimiehellä on hälle rakas tyyny palkkana. Isompaan palkkaan siirryttiin säästääksemme maalimiesten reisiä mustelmilta, mutta se tietenkin on sitten haasteelisempi piilottaa, jollei jopa mahdoton.
Tartteis siis keksiä se punaine lanka millä saa herran uskomaan että se palkka on maalimeihellä, vaikkei sitä näkyisikään.
Pääsemme vanhaan tuttuun ongelmaan, nimeltä Lexin omatahtoinen persoonallisuus :D
No nyt me keskitytään siihen jälkeen, josko pelatusjäljeltä saataisiin jonkinlainen koetulos.
Ja pienimies Tälli. Kulkee mukana ainakun vaan mahdollista. Ollaan käyty kattomassa futismatsia, joka oli täys katastroofi. Ei mennä uudelleen ainakaan lähitulevaisuudessa.
Tälli osaa jo haukkua hienosti, jopa ilman käskyä. Tottiksessa ollaan siirrytty patukka palkkaan, se tekninen hiominen tehään edelleen kotona ruuan kanssa, mut ei enää kentälle mennä syömään. Koska se ei tuota enää mitään.
Tänään alotettiin opetella käytännön opastuksen kautta noutokapulan pitoa. Suulliset ohjeet ei menny itelle perille, joten oli tarpeen saada demonstraatio. Ja niin ne vaan mun aivot loksahti kohdalleen tajuten, että jotain jäi teoriasta ymmärtämättä ja koitin liian pitkälle päästä. Ei ei, nyt me edetään hitaasti.
Jäljellä menee jo ihan hienosti ikäisekseen. Nyt ilmasi jo loppuesine/purkki yhdistelmän ilman että kerkesin viereen varmistamaan. Maltilla tuohonkin ollaan päästy. Ihana huomata että oma maltti alkaa löytyä..
Mitä sitä ihminen tekiskään ilman osaavaa treeniseuraa.
torstai 4. elokuuta 2016
Koiruuksia
Tää viikko on menny enempi ja vähempi vkonlopun retkeä suunnitellessa/ tarvittavien tavaroiden haalimisessa. Vielä pitäis tänään muonavarastot käydä täydentämässä.
Koirat jääny vähän vähemmälle huomiolle. Huomenna tarvii veidä Tälli aamuusta ekaa kertaa hoitoon. Jos olisi ihan normi retki, ois koirat mukana,
Sunnuntaina kerkesin tekemään Tällille jäljen. Tiistaina treenit ja eilen Lexillä treenit. Koirat siis treenailee nyt eripäivinä, koska laji ei ole sama. Katotaan kuin kauan isäntä kestää tätä etten oo pahemmin iltasin kotona. :D
Ja äsken kävin myös Tällin kanssa jäljellä, koska eihän se nyt ole suotavaa etteikö viikkoon jälkeä mahtuisi.
Luulis et lomalla ois kerenny enemmän sinne pellolle, mut ei. Ihme juttu. Ens viikolla ois pakko korjata tilanne. Vika lomaviikko tälle vuodelle, joten saas nähä kuin käy.
Jäljen pituus 215 askelta, eli lähellä ykkösen Ipo jälkeä jo ollaan pituudessa. Vaihtelee siis ruokamäärän/oman jaksamisen mukaan nuo pituudet.
Alotin taas kahdella nappulalla per askel, kulmat ruokajonoa ja toinen suora yhdellä nappulalla, kolmas suora taas kahdella nappulalla. Selkeesti tarttee edelleen sitä kahta siellä pitää. Toka suora oli hiukan haasteellinen, pysyi jäljellä, mutta ihme kiihdytyksiä tuli matkalle. Lopussa olevalle purkille meni jo yllättävän nopsaan maahan,. Käsivarsi oli edelleen selänpäällä auttamassa. ja toinen käsi purkilla. Kyl se siitä alkaa kohta jo omatoimiseks muuttumaan :)
Annoin vielä siivota jäljen uudelleen ja sen jälkeen houkuttelin pallolla pois. Meinas kuitenkin se jälki viedä voiton, mutta lopulta antoi periksi ja lähti pallo suussa mun mukaan :D
Mietinkin tässä että pitäisköhän jo lopettaa tuo että saa ajaa sen jäljen uudelleen.
Toisaalta se saa siitä tuplasti kilometrejä, mut sitten taas musta on alkanu tuntua että se toinen on paremmin ajettu kun ekalla kerralla. Täytyy miettiä ja kokeilla.
Ensi viikkoon siis....(jos muistan)
Koirat jääny vähän vähemmälle huomiolle. Huomenna tarvii veidä Tälli aamuusta ekaa kertaa hoitoon. Jos olisi ihan normi retki, ois koirat mukana,
Sunnuntaina kerkesin tekemään Tällille jäljen. Tiistaina treenit ja eilen Lexillä treenit. Koirat siis treenailee nyt eripäivinä, koska laji ei ole sama. Katotaan kuin kauan isäntä kestää tätä etten oo pahemmin iltasin kotona. :D
Ja äsken kävin myös Tällin kanssa jäljellä, koska eihän se nyt ole suotavaa etteikö viikkoon jälkeä mahtuisi.
Luulis et lomalla ois kerenny enemmän sinne pellolle, mut ei. Ihme juttu. Ens viikolla ois pakko korjata tilanne. Vika lomaviikko tälle vuodelle, joten saas nähä kuin käy.
Jäljen pituus 215 askelta, eli lähellä ykkösen Ipo jälkeä jo ollaan pituudessa. Vaihtelee siis ruokamäärän/oman jaksamisen mukaan nuo pituudet.
Alotin taas kahdella nappulalla per askel, kulmat ruokajonoa ja toinen suora yhdellä nappulalla, kolmas suora taas kahdella nappulalla. Selkeesti tarttee edelleen sitä kahta siellä pitää. Toka suora oli hiukan haasteellinen, pysyi jäljellä, mutta ihme kiihdytyksiä tuli matkalle. Lopussa olevalle purkille meni jo yllättävän nopsaan maahan,. Käsivarsi oli edelleen selänpäällä auttamassa. ja toinen käsi purkilla. Kyl se siitä alkaa kohta jo omatoimiseks muuttumaan :)
Annoin vielä siivota jäljen uudelleen ja sen jälkeen houkuttelin pallolla pois. Meinas kuitenkin se jälki viedä voiton, mutta lopulta antoi periksi ja lähti pallo suussa mun mukaan :D
Mietinkin tässä että pitäisköhän jo lopettaa tuo että saa ajaa sen jäljen uudelleen.
Toisaalta se saa siitä tuplasti kilometrejä, mut sitten taas musta on alkanu tuntua että se toinen on paremmin ajettu kun ekalla kerralla. Täytyy miettiä ja kokeilla.
Ensi viikkoon siis....(jos muistan)
lauantai 23. heinäkuuta 2016
Mamman eka lomapäivä
Eka lomapäivä duunista ja johan joutu pieni malinoispoikanen uhriksi.
Heti kun jaksoin nousta sängystä nappasin Tällin safkat mukaani ja kipitin pellolle.
Pari nappulaa per askel, välillä kokeiluna vain yksi nappula per askel. Tallatessa alko tulee jo semmonen fiilis et eikö nää ruuat lopu koskaan... Loppuun jätin purkin heinien alle piiloon.
Tulin sisään, ilmotin Lexille et saat safkaa kun palaan ja Tälli liinoihin ja ulos.
Kyl tuo jo tietää et mitä tapahtuu kun otan liinat käteen. Nätisti odotti tuulikaapissa liinojen kiinnittämistä kaulapantaan. Ovi kun aukesi, alkoi nenä samantein etsimään jälkeä. No ylläri olikin suuri kun lähdettiin ekaa kertaa pihasta pois kävellen.
Pellolle päästiin nätisti ja Tälli istui hienosti paikallaan kun laitoin omat kutrit kuriin enne paalulle siirtymistä. Paalulla asetin liinat jalkojen väliin ja odotettiin hetki. Rauhallisesti odotti lupaa jäljestää. Siinä sitten vaan kuljin perässä ja nautin kun lapsonen söi aamupalaansa askel askeleelta. Kahden kulman jälkeen tuli viimein se loppukin ja kehotin Tälliä menemään maahan purkille. Onnistuihan sekin ilman taisteluita ja pienokainen sai jauheliha herkut rasiasta syödäkseen. Kun purkki oli tyhjä, lähti Tälli uudelleen ajamaan jälkeä. Liinat jätin pantaan, varmuuden vuoksi, jos joku sattuisi ulkoiluttamaan koiraansa tien reunalla. En usko että edes olisi sitä huomannut, mutta varmistus olla pitää. Liinat ei häirinnyt ollenkaan. Hiippailin itse peräsää laskien jäljen pituutta. Ei ihmekään että tallatessa tuntui ikuisuudelta. Jälejlle oli kertynyt mittaa 198 askelta. Eli aamuinen treeni lähes 400 askeleen jälki (oikeasti askeleita enemmän, koska laskin ne normaalin askelvälin mukaan, tehdessä askeleeni oli vielä lähes peräkkäin)
Kotiin tultua iskä ihmettelikin että miten meillä niin kauan meni. No on tottunut siihen että oon aina tullu nopeesti edellisten koirien kanssa takas. Sillon en vielä osannut olla näin rauhallinen. Ihanaa kun on oppinut itsestäänkin uuden puolen.
Kotiin tultua telkesin Tällin olkkariin ja annoin Lexille ruuan. No isomies oli vetässy herneen nekkuun eikä suostunut syömään ennen kuin taas seisoin vieressä ja houkuttelin alottamaan sen syömisen.
Oman aamukahvin jälkeen lähdettiin sitten siskon luo Porvooseen. Otin Tällin mukaan.
Ensin jätin autoon, kun siskolla on pari kissaa. Kuitenkin kun hain autosta unohtuneen mullan, totesin että vaikkei aurinko paista ja ikkunat on auki, oli autossa todella kuuma. Päätin ottaa Tällin mukaan sisään.
Kerrostalon rappuset mentiin ylös niinkun aina oltais semmosia kuljettu. Kämpän tutkaili rohkeasti (kissat oli makkarissa oven takana). Ja pois lähtiessä raput kulki alas yhtä reippaasti kun ylöskin. Sisko tarjosi lounaan uudessa Kiva-Cafessa, jonka ajaksi Tälli makoili taas autossa. Olis sen voinut mukaankin ottaa, mut eipä osannu ajatella. Lounaan päätteeksi lähdettiin kävelemään rantaan. Piti ihmetellä veneitä ja haukahdella toisille koirille. Fillarilla kulkevat ihmiset oli ihmeellisiä ja pyörätuolimopo tai joku semmoinenkin kiinnosti kovin. Muutamaa västäräkkiäkin yritti jahdata. Aikas reipas pentu kaikin puolin.
Mä niin tykkään tuosta pakkauksesta ja paljon!
Heti kun jaksoin nousta sängystä nappasin Tällin safkat mukaani ja kipitin pellolle.
Pari nappulaa per askel, välillä kokeiluna vain yksi nappula per askel. Tallatessa alko tulee jo semmonen fiilis et eikö nää ruuat lopu koskaan... Loppuun jätin purkin heinien alle piiloon.
Tulin sisään, ilmotin Lexille et saat safkaa kun palaan ja Tälli liinoihin ja ulos.
Kyl tuo jo tietää et mitä tapahtuu kun otan liinat käteen. Nätisti odotti tuulikaapissa liinojen kiinnittämistä kaulapantaan. Ovi kun aukesi, alkoi nenä samantein etsimään jälkeä. No ylläri olikin suuri kun lähdettiin ekaa kertaa pihasta pois kävellen.
Pellolle päästiin nätisti ja Tälli istui hienosti paikallaan kun laitoin omat kutrit kuriin enne paalulle siirtymistä. Paalulla asetin liinat jalkojen väliin ja odotettiin hetki. Rauhallisesti odotti lupaa jäljestää. Siinä sitten vaan kuljin perässä ja nautin kun lapsonen söi aamupalaansa askel askeleelta. Kahden kulman jälkeen tuli viimein se loppukin ja kehotin Tälliä menemään maahan purkille. Onnistuihan sekin ilman taisteluita ja pienokainen sai jauheliha herkut rasiasta syödäkseen. Kun purkki oli tyhjä, lähti Tälli uudelleen ajamaan jälkeä. Liinat jätin pantaan, varmuuden vuoksi, jos joku sattuisi ulkoiluttamaan koiraansa tien reunalla. En usko että edes olisi sitä huomannut, mutta varmistus olla pitää. Liinat ei häirinnyt ollenkaan. Hiippailin itse peräsää laskien jäljen pituutta. Ei ihmekään että tallatessa tuntui ikuisuudelta. Jälejlle oli kertynyt mittaa 198 askelta. Eli aamuinen treeni lähes 400 askeleen jälki (oikeasti askeleita enemmän, koska laskin ne normaalin askelvälin mukaan, tehdessä askeleeni oli vielä lähes peräkkäin)
Kotiin tultua iskä ihmettelikin että miten meillä niin kauan meni. No on tottunut siihen että oon aina tullu nopeesti edellisten koirien kanssa takas. Sillon en vielä osannut olla näin rauhallinen. Ihanaa kun on oppinut itsestäänkin uuden puolen.
Kotiin tultua telkesin Tällin olkkariin ja annoin Lexille ruuan. No isomies oli vetässy herneen nekkuun eikä suostunut syömään ennen kuin taas seisoin vieressä ja houkuttelin alottamaan sen syömisen.
Oman aamukahvin jälkeen lähdettiin sitten siskon luo Porvooseen. Otin Tällin mukaan.
Ensin jätin autoon, kun siskolla on pari kissaa. Kuitenkin kun hain autosta unohtuneen mullan, totesin että vaikkei aurinko paista ja ikkunat on auki, oli autossa todella kuuma. Päätin ottaa Tällin mukaan sisään.
Kerrostalon rappuset mentiin ylös niinkun aina oltais semmosia kuljettu. Kämpän tutkaili rohkeasti (kissat oli makkarissa oven takana). Ja pois lähtiessä raput kulki alas yhtä reippaasti kun ylöskin. Sisko tarjosi lounaan uudessa Kiva-Cafessa, jonka ajaksi Tälli makoili taas autossa. Olis sen voinut mukaankin ottaa, mut eipä osannu ajatella. Lounaan päätteeksi lähdettiin kävelemään rantaan. Piti ihmetellä veneitä ja haukahdella toisille koirille. Fillarilla kulkevat ihmiset oli ihmeellisiä ja pyörätuolimopo tai joku semmoinenkin kiinnosti kovin. Muutamaa västäräkkiäkin yritti jahdata. Aikas reipas pentu kaikin puolin.
Mä niin tykkään tuosta pakkauksesta ja paljon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)