Lexin kanssa jäljellä. Kasvattajalle juuri manasinkun ei tuo taas tajua koko touhusta mitään. Mietittiin kaikkea mahdollista mitä vois kokeilla. Noh koira jäljelle, mikä oli 157askelta pitkä paljon makkaraa (kiitti Mikke, toimiva herkku) ja lopussa esine. Joka ikisen askeleen tarkisti, ihan kaikkea ei tosin syönyt, mutta kuitenkin haistoi, osan otti suuhun ja sylkäs edetessään pois. Kerran tuli liinasta kiristys, jonka reagoi nostamalla pään ihan ylös. Käsky jatkaa jälkeä tuotti samantien toivotun käytöksen. Esineellä käskin maahan, muttei olis millään halunnut. Meni kuitenkin ja makupaloilla palkkasin taskusta ja lopuksi annoin pallon jalkojen väliin.
Siis ei mitään ongelmaa. Hiton koirat. Miks ne esittää aina virheensä sillon kun kukaan ei oo kattomassa.
No hieno jälki kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti